Kuvitettu retkiraportti Loviisasta

Lauantaina matkasin Loviisaan, jossa elettiin viikonloppuna 1750-luvun tunnelmissa. Bussi oli perillä jo yhdeksältä, joten ehdin tutustua omatoimisesti maamerkkeihin...

... ja kävellä läpi jatulintarhan. Sitä käytetään ilmeisesti johonkin paikalliseen rituaaliin, sillä maassa oli lukuisia erittäin lyhyiksi poltettuja tupakantunppeja.

Google Latituden avulla löysin markkinapaikalle, jossa kello 10 ammuttiin kanuunalla

ja sitten pormestari piti puheen

Markkinaväkeä ei ollut paljoa, mutta tarpeeksi (?).

Yhdeltätoista lähti liikenteeseen Madame Anna Margareta Clayhillsin opastuskierros. Puolessatoista tunnissa ehdittiin bastioneillekin asti.

Rouvan muisti ei ollut aivan täydellinen, sillä hän ei tunnistanut esiserkkuni (Johan Petter Flachsén)nimeä vaikka he olivat yhdessä olleet omistamassa laivaa Enigheten. En minäkään laiva-asiaa muistanut/tiennyt kävelyn aikana, vaan huomasin selatessani Loviisan kaupunginmuseon kaupan antia.

Museossa, jossa ei saanut ottaa kuvia, oli kesäksi esillä arkeologisia löytöjä Egyptistä. Ei suuren suuri näyttely, mutta joukossa oli lukuisia mielenkiintoisia esineitä. Sandaaleita 3000 vuoden takaa m.m. Tähän mennessä olen katsellut egyptiläistä menneisyyttä Havannassa, Lontoossa, New Yorkissa, Berliinissä, Loviisassa ... ehkä joku päivä Kairossa?

Egypti-näyttely ei jättänyt museossa Loviisan historialle kuin yhden kerroksen, joka oli tavarapainotteinen historian selventämisen sijaan. Minun on täytynyt nähdä pystyrukki joskus aiemminkin?

(Loviisan historiaa kirjoitettiin jo 1700-luvulla. Henrik Bachmanin väitöskirja julkaistiin sanomalehdessä Östra Nyland 5.10.1881, 8.10.1881, 15.10.1881, 22.10.1881, 29.10.1881)

Painettua sanaa ja kuvaa (2/2)

Eilistä paperipinon setvintää jatkaen löytyi sivu Hesarista 6.6.2009. Ilkka Ahtiainen kritisoi saksalaisten piehtarointia historiassa. Hän lopettaa "Jos saksalaiset antaisivat arkistojen olla, he saisivat käyttöönsä paljon aikaa, rahaa ja ennen kaikkea henkisiä voimavaroja. Varmaan heistä tulisi myös onnellisempia ihmisiä." Enpä tiedä, mutta ilman Ahtiaisen marinaa ainakin minulla olisi ollut yksi iloisempi lauantaiaamu.

Pienempi leike oli muistuttamassa Luovutetun Karjalan karttojen julkaisusta verkossa 13.6.

Viime viikonlopun Kuukausiliitteessä Ilkka Malmberg oli tarttunut Isoonvihaan. Otteet vanhoista hissan kirjoista oli mielenkiintoisia. Niistä kai minullakin on käsitys, ettei isoviha mikään paha ollut. (Tunnustus: Vilkunan kirjat lukematta, selattu on.)

Kirjahyllyä siivotessa jäi käteen kolme sivua lehdestä Kirjastolehti 1/1997. Markus Kajoa oli haastateltu (kirjoittaja Seppo Verho). Hän totesi "Kirjoittavalle ihmiselle mikään ei ole turhaa mihin törmää. Kirjastossa viehättää juuri se satunnaisuuden mahdollisuus. Voit hakea jotain hyvin tarkkaa tietoa ja löytää sen, yleensä minkä tahansa saa viimeistään tilaamalla. Tai sitten voi iskeä umpimähkään kätensä kirjojen sekaan, nykäistä ja katsoa mitä sai. Se on vähän samaa kuin onginta lasten juhlissa." Hengenheimolainen!

Blogisurffauksestani oli tallella linkki Merete Mazzarellan Topelius-kirjasta, jonka konsepti kuullosti mielenkiintoiselta, mutta ruotsiksi en ole ollut innostunut yrittämään. Sunnuntain Hesarista sain tietää, että suomenkielinen käännös on tarjolla. (Ei herättänyt intoa monessa muissa, loggasin kirjaston systeemiin varaukseni vasta iltapäivällä ja pääsin jonoon sijalle 23.) Mirkka Lappalaisen arvostelu oli sävyltään kriittinen. Lappalainen ei suosittele kirjaa Topeliuksen tuotannosta kiinnostuneelle, mutta sen sijaan niille, jotka eivät tiedä Topeliuksesta mitään? Kirjahyllyssäni on Topeliuksen Maamme ja Arvi Arjatsalon Topelius. Kertomus Zachris Topeliuksen elämästä. En kuulu ensimmäiseen luokkaan, mutta en täysin toiseenkaan.



Alla kuvat Topeliuksen lapsuudenkodista sekä Sipoon (ny. Helsingin alueella?) kodista lehdestä Land och Stad 14.01.1891.

Painettua sanaa ja kuvaa (1/2)

Sain kirjastosta vihdoin Inhan Helsingin valokuvien kirjan. Paha moka oli missata kuvien näyttely keväällä. Mutta kuvat olivat enimmäkseen keskikaupungilta ja vähemmässä määrin omalta asuinalueeltani, eli eivät sitten kuitenkaan niin mielenkiintoisia. Hauskin oli kuva Ursinin kallioiden uimalaitoksesta - en ollut ymmärtänyt sen olleen niin massiivinen.

Hesari uutisoi 30.6. Mankbyn kylän kaivauksista, jotka ovat edenneet 1300- ja 1400-lukujen maakerroksiin. On löytynyt pöytäveitsiä, koriste-esineitä ja laseja. Jälkimmäiset yllättäneet tutkijat. Muistaakseni Helsingin Vanhankaupungin kaivauksistakin oli löytynyt enemmän lasiesineitä kuin oli odotettu. Oletuksia aika muuttaa?

Olohuoneen pinossa (yhdessä monista) oli tallessa Kansallisarkistosta poimittu mainos Vaasassa 18.-20.9.2009 järjestettävistä ruotsalaisista historiapäivistä (De Svenska Historiedagarna. Finn Finland. Riksdel och grannland, från stenålder till idag). Alustavassa ohjelmassa paljon mielenkiintoista, mutta maksulliseen kokonaisuuteen tuskin tulee lähdettyä, joten paperia turha säilyttää kauempaa. (Ainoa verkko-osoite siinä on www.dsh.se )

Tekniikka&Talous referoi 18.6.2009 Markku Kuisman kirjoittaman 240-sivuisen kirjan Suomen poliittinen taloushistoria 1000-2000 yhdelle sivulle, mikä riitti omiin tarpeisiini, ainakin toistaiseksi.

Kesäkuun alussa Senaatintorilla käyneestä Satakunnasta oli jäänyt lojumaan Perinneyhdistys Kerityksen A4. He tarjoavat pronssikauden elävöittämistä Sammallahdenmäellä. Ohjelmassa: metsästys kaaripyssyllä, linnustus, nyörin valmistus nokkosesta, hirvenjänteestä tai villalangasta, värttinällä kehrääminen, tuliporan käyttö ja musisointi erilaisilla kalistimilla. Yhdistyksen jäseniä oli torilla paikalla ja mokasin raskaasti sekoittamalla heidät Euran viikinkikyläläisiin. Näyttivät kyllä minusta varsin samanoloisilta.

Alla oleva on painettu kuva kirjasta Round-about Rambles in Lands of Fact and Fancy (eikä liity mihinkään edellä olevaan). Kuumailmapallomatkalle olisi kiva päästä parin vuoden tauon jälkeen.

Herkepaeus

Hagelstamin divarin ikkunasta bongasin viikko sitten sunnuntaina Kristian Stockmannin toimittaman Släktbok Ny Följd IV. Sisältää mm. Georg Lutherin Herkepaeus-tutkimuksen, joten luulisi kiinnostavan melko montaa sukututkijaa. Itselleni sain vihdoin laadukkaan viitteen, jolla väittää polveutuvani kirkkoherra Christophorus Andraesta.

Olen kyllä väittänyt ennenkin. Käsikirjoituksessani vuodelta 2004 (ilman lähdeviitteitä) luki:

Vain harva kirkko maassamme on niin erinomaisella paikalla kuin Hauhon kirkko. Yhtäältä se kuvastuu Hauhon selän väljiin vesiin, toisella puolen se taas hallitsee hämäläismaisemaksi yllättävän laajaa tasankoa. Kirkko sijaitsee kukkulalla.

Anders Larssonin veli Thomas Larsson toimi ensin Viipurin koulun rehtorina 1571-81 ja siirtyi sitten Hauhon kirkkoherraksi, jona toimi 1581-1614. Veljensä tavoin hän piti maataloa Portaan kylän Reetalaa (1589-1615). Hän isännöi myös Kirkonkylän Eskolaa eli Mikonheikkiä.

Anders Larssonin poika Christopher Andersson meni naimisiin serkkunsa, Thomas Larssonin tyttären, Walborgin kanssa. Hän jatkoi kirkkoherrana setänsä (eli appensa) jälkeen vuodesta 1615 vuoteen 1625. Virat pidetttiin perheen piirissä, kappalaisena oli hänen veljensä.

Sedältään Christopher peri myös Reetalan.

Serkusten pojista toinen jatkoi ”perheyrityksessä”, mutta Jaakko Kristoferinpoika pitäytyi maanviljelyksessä. Hän oli isäntänä ensin isänsä jälkeen Reetalassa vuoteen 1630 ja sitten vuodesta 1634 vuoteen 1662 Kirkonkylän Vanhalassa.

Isäntänä jatkoi Jaakon jälkeen hänen poikansa Antti Jaakonpoika vuosina 1663-1696. Hänet mainitaan nimismiehenä.

Antti Jaakonpojan poika Anders lähti parin sukupolven tauon jälkeen opintielle.

Nyt sitten vain odottelemaan Hauhon paikallishistorian valmistumista.

Verkosta

Luontokuva poimittu lehdestä The Nursery, May 1877, Vol. XXI. No. 5

SukuForumilla keskusteltiin yleisistä ja harvinaisista sukunimistä ja jatkettiin erikoisista sukunimistä. Verkosta löysin yhden kokoelman vanhoja etunimiä ja toisenkin.

SukuForumin ahkera kirjoittaja Make eli Markku Haapanen on aloittanut sukututkimusblogin. Ja kirjannut sinne mielipiteensä nimien kirjoitusasuista.

Forumilla palattiin myös kestoaiheeseen eli henkilötietojen julkaisemisen vaatimiin toimenpiteisiin. Tietosuojavaltuutetun toimiston sivulta voi seurata kuinka moni on kieltänyt tietojensa antamisen sukututkijoille. (Jostain syystä sieltä ei löydy sukututkimuksen käytännesääntöjä?)

Suomessa on muuten sukupuupuisto?!

Obeesia kirjoitti linkkinä sukupolvien ketjussa olemisesta. Ilarilla domain-suunnitelmia: "Lähtökohtaisesti Stenroth sukuseura ry:llä ja sen Stenroth-nimisillä jäsenillä on mahdollisuus anoa esimerkiksi kotisivuilleen alidomainia etunimi.stenroth.fi. "

Markku Mattila kirjoitti Konttoritekniikan historiaa esittelevästä kirjasta.

Ruotsista löytyi Karin Sennefeltin aiheita: Decenniefixeringens århundrade, Rosa Luxemburg, Birger jarl och dna i historisk forskning, Det viktigaste i historien . Jälkimmäisessä hän kysyy kuuluuko Anders Chydenius historian tärkeimpiin ruotsalaisiin? Anders Jonsson kommentoi listaa myös. Ja arvioi Tarkiaisen kirjan Sveriges Österland.

Gustav Holmberg (myös Pohjanlahden länsipuolella, paikallisella kielellä) mietiskeli arkistomateriaalin ominaisuuksia. Anna Larsdotter taas on nostanut maljan Poltavan taistelun muistoksi. Hän kirjoitti myös Landskronan taistelun muistomerkistä ja rahan merkityksestä.


1700-luvun kartanotunnelmaa ja arkeologisia löytöjä on Gunnebon museoblogissa. Torsten Kälvemark mietiskeli vanhojen sanomalehtien antia. Paleoanthropus on jo yhdessä kuukaudessa kirjoittanut monipuolisesti esihistoriasta ja historiasta.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Turku Fatio-Morelin kirjassa Paysages du Nord, julkaistu 1856.

Näkymä Turkuun lehdessä Svenska Familj-Journalen vuonna 1870.


Turun observatorio Harper's New Monthly Magazinen numerossa helmikuussa 1891.

Näkymä Turkuun A. Brunoun kirjasta La Finlande (1899)

Naisten työlläkin jotain arvoa

Turun viikko-sanomat kertoi syksyllä 1829 "niistä palkinnoista ja kunniamerkeistä kuin Keisarillinen Suomen Huonenhallitus Seura on antanut ja määränyt ansainneille Maanmiehillen edesmenneinä vuosina." Enemmistö palkituista on miehiä, joten helpompaa naputtaa tähän esiin palkitut esimerkilliset naiset:

• "Merimiehen leskelle Anna Helena Westmannille, Pietarsaaren kaupunkissa, joka kiitettävällä ahkeruudella ja menestyksellä 30 ajastaikaa on lapsia opettanut ja viellä nyt sitä työtä harjoittaa vaikka hän on jo 80 ajastajaan ikäinen: - yksi kullattu hopealusikka." Westmanin muori jäi historiaan myös siksi, että hän opetti J. K. Runebergia. Muorin mökki on säilynyt ja on avoinna vierailijoille museona.
• "Talonpojaan Tyttärelle Maria Wahlsten, Savon Pitäjästä joka on kutonut hyviä ja pieniä kangaita: - Yhden hopealusikan." Lienee Sauvon Finskylästä löytyvä Maria, joka on syntynyt 17.6.1809 Kemiössä.
• "Pijalle Erika Nordman, samassa Pitäjästä, joka, ehkä nuori ja ennen ei viellä harjaantunut tämmöisiin töihin, on kuitenkin kotona kasvanneista pellavista kutonut hyvin kauniista liinaa: - Myöskin Hopealusikan."
• "Talonpojaan Tyttärelle Helena Catharina Antintytär, Savosta myöskin, samaten pienten kangasten edestä: - Hopealusikan."
• "Piialle Maria Heikintytär, joka palvelee Herraa Kappalaista Perdéniä Wirdoisissa, ja on paitsi aivan kauniista prima (parasta) liinaa kutonut myös erinomaisen pieniä ja kauniita nenäliinoja: - Hopealusikan " 12.12.1789 syntynyt Maria löytyy kappalaisen taloudesta Virroilla. Syntymäpaikka näyttää Keuruulta.

Tapporahaakin maksettiin joskus naiselle, Suomettaresta 24.04.1865:
"Hausjärvellä Turkhaudan kylässä Lemonkalmon torpan vaimo Kreeta jäi huhtikuun 8 p. kotiin, koska kaikki miesväki oli lähtenyt metsään. Susi tuli haaskalle, joka talvikauden oli sitä vierasta odottanut. Vaimo otti pyssyn, mutta ei saanut laukeemaan, josta susi arvattavasti suuttui ja lähti pois. Ei hän kuitenkaan malttanut kauan viipyä poissa ja vaimokin katseli tarkemmin pyssyä, niin että taisi oikein ampua. Haulit kävivät suorastaanm sydänkarsinaan, niin että susi paikalla kuoli. Hyvä nahka ja 22 ruplaa tapporahaa on tämän miehullisen vaimon palkkio."

Alla sudenajajia Savosta vuodelta 1831

Ranta(la) avautuu edessäni?

Tässä on aina ollut selvä aukko. Ja nyt on enää vahvistamattomia oletuksia. Helle sekoittanut pääni? (Ainakin kannattaa lukea Ulla Koskisen raportti SAY:n virheistä ennenkuin täysin innostuu.)

Suvannon mukaan Kokemäen Kyttälän Rantalan ensimmäinen nimeltä tunnettu isäntä on Olavi. Karjaa vuonna 1540 hevosia 1, härkiä 2, lehmiä 12, nuorta karjaa 7, lampaita 20. Lautamiehenä 24.2.1534 ja 13.1.1545. Myöhemmin samana vuonna lautamiehenä jo seuraava isäntä Matti Olavinpoika. Joka voi olla edellisen poika tai olla olematta. Jos on niin Matti miehen iässä 1545 eli syntynyt viimeistään ~1520 ja isänsä mahdollisesti 1400-luvun lopussa tai 1500-luvun aivan alussa?

Matti oli lautamiehenä 28 kertaa välillä 24.10.1545-1568. Maksoi 1571 hopeaveroa omaisuudesta: kuparia 40, hevosia 1, lehmiä 4, nuorta karjaa 6-3-5-4, lampaita 10. SAY:ssä eli verokirjanpidossa hänen nimensä näkyy vielä vuonna 1594. Rinnalla vilahtaa vuosina 1582 ja 1586 Anders Matsson ja jatkuvammin vuodesta 1589 Jöran Mattsson. Jöran jatkaa vuoteen 1625 eli onko hän liian nuori ollakseen edellisen isännän poika?

Seuraavan isännän nimi on Bertill Jönsson. Esiintyy tuomiokirjakortiston mukaan Huittisten käräjillä 1629 (Hui 1629 mm 3:17 2.). Hänen kaudellaan alkaa henkiverotus ja vuoden 1635 kohdalla näkyy vaimo Dordi, tytär Malin, poika Erik ja tämän vaimo Malin. Lapset lienevät parikymppisiä eli Bertill vähintään nelissäkymmenissä, syntynyt 1500-luvun lopussa ja näin mahdollisesti edellisen isännän poika.

Erik Bertillsson ottaa isännyyden paperilla vuonna 1644. Tuomiokirjakortiston perusteella on käräjillä (Koke 1643 mm 5:351v-352) todettu Jöranin vaimon olleen Margareta Grelsdotter ja heidän poikansa Bertill. Bertillin lapsia Erik, Jöns, Henrik, Brita ja Malin. Kolmen sukupolven osalta isännillä siis ainakin sukulaisuus. (Tekstiä on pöytäkirjassa sen verran, että siinä voisi olla muutakin mielenkiintoista. En vaan erota kuin päiväykset, muutaman nimen ja sanan ålderdom.)

Erikin poika Mats ilmaantuu verotukseen Rantalan kohdalla 1646 ja jo seuraavana vuonna tällä on vaimo nimeltä Karin. Vuonna 1663 isäntänä on Matts Eriksson, jolla on vaimo Kaisa ja elätettävänään isä Erik. Melko lailla varmasti edellisen isännän poika. Seuraavana vuonna taloon on merkitty nimetön 13-vuotias poika ja sitä seuraavana vuonna poika Thomas, joka siis ilmeisesti syntynyt ~1650. Mattsin isä Erik on merkitty muistiin vielä vuonna 1668.

Vuonna 1674 Mattsin ja Karinin perheeseen on merkitty kolme poikaa: Thomas, Michel ja Olof. Vuonna 1678 ilmaantuu vielä Jacob. Seuraavana vuonna taloutta johtaa Olof Mattsson, jolla on äiti nimeltä Karin ja veli Thomas. Turvallista olettaa että kyseessä edellisen poika?

Olofin isännyysvuosina taloudessa on hieman sekava joukko. Vaimot Anna, Brita ja Maria. Jonkun poika Anders vuonna 1682 ja jonkun vaimo Malin seuraavana vuonna. Vuonna 1684 isännyys siirtyy Jacob Mattssonille. Perään on merkitty vaimo nimeltä Brita, poika Anders ja vaimot Malin ja Maria. Vuonna 1685-1686 myös veli Thomas. Ja sitten taas sekavia kombinaatioita, kunnes vuonna 1694 pelkistetty muotoon Jacob Mattsson & Maria h. & Marg br. h. Ja vuonna 1700 mukana Brita br. dr.

Eli kun sitten isäntänä 1704 Johan Thomasson, jolla on äiti Margareta ja sisar nimeltä Brita, onko liian reipas johtopäätös olettaa, että Johanin isä Thomas on Olofin ja Jacobin veli? Johan haudattiin 6.1.1760 78-vuotiaana eli oli syntynyt ~1688. Isäehdokas Thomas Mattsson syntynyt ~1650. (Johan ja äiti Margareta ovat näkyvillä myös ensimmäisessä säilyneessä rippikirjassa.)

Kaksi nopeaa museokäyntiä

Viime sunnuntaina en kauniista säästä huolimatta meinannut millään päästä pihalle. Tein sitten tikusta (tai oikeammin kahdesta kassista) asiaa ja lähdin Töölöön. Paluumatkalla osuin muutaman askeleen jälkeen Korjaamolle, jossa on Rautiovaunumuseo. En suhtaudu liikennevälineeseen ylen sympaattisesti (ehkä siksi, että jäi oven väliin jo ennen syntymistäni), mutta ilmaiseen museoon on helppo poiketa.

Ilmaiset museot muistettuani kuljin muutaman pysäkin välin modernilla raitiovaunulla ja osuin päivän taide-elämykseen eli itseäni viehättävän työläisäiti-patsaan luo.

Siitä oli lyhyt matka Kirstinkujalle, jossa Työläisasuntomuseo (tms?) avautui rempan jälkeen 12.6. uudelleen. Luulin, että siellä olisi tehty jotain isompaakin muutosta, mutta asunnot olivat samanoloiset kuin ennenkin. Niissä kuljettiin oppaan kanssa, jonka tyyli oli esittelevä eikä esittävä. New Yorkin Tenement museota oli ikävä! Itse asiassa Helsingin museossakin asunnot on rakennettu todellisten perheitten varaan, mutta tämä on vain taustana ja museo esittelee asuntoja ja tavaroita eikä ihmisten elämää. Iso miinus minun silmissäni.

Augusta Granberg

Viime viikolla kuopasta löytyneen Christian Trappin jälkeläisiin kuuluu turkulainen neiti Augusta Granberg (1827–1905), joka oli ehkä ensimmäinen nainen, joka valmistui Turun piirrustuskoulusta. Hän opiskeli 1860-luvulla Pariisissa. Yksi hänen Louvren taideteoksesta tekemä jäljennöksensä pääsi Suomen taideyhdistyksen näyttelyyn vuonna 1865. Tämän ja toisen jäljennöksen Augusta lahjoitti Turun taideyhdistykselle vuonna 1893.

Vielä vuonna 1869 Augusta oli Pariisissa. Seuraavana vuonna hän lahjoitti belgialaisen taiteilijan maisemaluonnoksen Suomen taideyhdistykselle. Taideura ilmeisesti päättyi tähän, Suomen kuvataidematrikkeli ei häntä tunne.

Vuonna 1871 Augusta liittyi muinaismuistoyhdistykseen ja mainitaan toimijana kokousselostuksessa jo samana vuonna. Hän lahjoitti 1885 Turun historialliselle museolle noin 200 vanhaa rahaa, joista 20 oli hopeista, ja "muita kaluja", joita on löytynyt Naantalista ja lähiseuduilta. Muinaismuistoyhdistykselle hän lahjoitti vuonna 1892 "keskiaikuisen" työkirveen teräpuolen, joka oli löytynyt muutaman vuosi aikaisemmin Raision Luonnonmaalta Multakodan luota, jossa vuonna 1616 oli salppikeitos (?).

Vuonna 1894 Augusta Granberg jäi eläkkeelle Turun ruotsinkielisestä tyttökoulusta, jossa hän oli opettanut 18 vuotta.

Näin luonnosomainen kuva jäi naisesta käteen. Verkkosivun perusteella on pian ilmestymässä kirja Naantalin luostarista, jossa mukana "Muinaismuistotoimikunnan agentti Augusta Granberg ". Ennen kirjaa Naantalin luostarin arkeologisista tutkimuksista voi lukea sivustolla Naantalin keskiaikaa etsimässä ja Agricolan uutisissa.

Lähteet:
Sanomalehdet (Åbo Tidning 21.4.1893, Helsingfors Dagblad 11.3.1871, Helsingfors Dagblad 4.5.1871 , Åbo Posten 5.3.1874, Åbo Posten 30.3.1877, Hufvudstadsbladet 23.1.1869, Turun Lehti 18.8.1885, Sanomia Turusta 11.5.1892, Uusi Suometar 10.7.1891, Finland 9.12.1886, Åbo Tidning 1.7.1894 )
Luettelo Suomen Muinaismuistoyhdistyksen jäsenistä 1886
Marie-Sofie Lundström: Travelling in a Palimpsest. Finnish Nineteenth-Century Painters’ Encounters with Spanish Art and Culture.
Strangin sukutaulu

Kuvituksena Naantali vuonna 1845:

Torppa siellä tai täällä

Minulla on edelleen traumoja Kokemäenkartanon torpista. Ja Asikkalan Urajärven torppareista. Rippikirjoissa tuolla tai siellä.

Mutta vieläkin huonommin voi olla! Selatessani Raimo Viikin Suur-Huittisten historia II:ta huomasin sivulta 429 pätkän jonka mukaan Kauvatsan kappalainen kirjasi appensa, joka oli Kokemäen kirkkoherra, luvalla Kauvatsan kirjoihin Kokemäen torppareita, itsellisiä ja muita. Sekä kantoi näiden verot. Hommaan saatiin tolkkua vasta kappalaisen vaihduttua 1832. Meinasin saada kohtauksen sympatiasta ao. henkilöitä etsineille.

Muut torppareiden kanssa touhunneet ovat toivottavasti selvinneet vähemmin vammoin. Verkosta löytyy:

Matti Kumpulaisen gradu Sukevan talot, torpat ja mäkituvat 1722 - 1920

Salon seudun sukututkijoiden sivulla on Toivo Haation tutkimukset Sammatti: Leikkilä, Sammatti: Haarjärvi, Sammatti: Luskala, Sammatti: Kiikala, Lohilampi, Sammatti: Kaukola, Niemi, Myllykylä ja Sammatti, Sammatti/Karjalohja, Mustlahti ja Sammatti, Karstu

Verkosta voi myös löytyä vaikka torpparisopimus!

Heikki K. Lähteen artikkeli Isojako ja torpparijärjestelmät
Pekka V. Virtasen artikkeli Maareformit itsenäisessä Suomessa

Torpasta lähtevä opetuskokonaisuus löytyi aikanaan Länsi-Norrlannin lääninmuseon sivulta. Torppa- ja sukututkimusta ruotsalaisittain. Ja opetus/esittelyasioihin hypäten, arkistolaitoksen sivuille on käteketty kuvitettu esittely sukututkimuksesta.

Kuvitukseksi savupirtti Ruokolahden pitäjästä, julkaistu Helsingin Viikko-Sanomissa 5.1.1882.