 |
| Napoleonin näköala Lützenin taisteluun. Wikimedia |
Venäjän armeija oli Lützenissä 2.5.1813 käydyssä taistelussa voitokas ja keisari Aleksanteri I oli ollut paikalla, joten Turun tuomiokapituli kiertokirjeessä 22.5.1813 oli määräys kiitosjumalanpalveluksen viettoon rukoustekstillä Meidän Jumalamme ja Isämme! . Sinua ylistää taas iloisilla ja liikutetuilla sydämillä kiitollinen Kansa, ei ainoasti sen uuden ja julkisen woiton tähden, jonga Wenäjän ja Preusiin yhdistetyt Sotajoukot, - sen yhteisen wihollisen ylitze saaneet owat, waan myös sen wäkewän suojelluxen tähden, jolla Sinä sodan waaroisa olet warjellut ja holhonut Sinun woideltuas, meidän rakastetun Kejsarimme. Porvoosta lähti seurakuntiin vastaava viesti 24.5.1813.[1] Turussa kiitosjumalanpalvelus vietettiin 23.5.1813, mutta sanomalehdessä julkaistussa tekstissä ei mainita mistään ylimääräisestä toiminnasta.[2] Anders Johan Sjögren mainitsee päiväkirjassaan 27.5.1813 ainoastaan jumalanpalveluksen.[2a]
Venäjän kannalta hyvin kävi myös Leipzigissa 16.-19.10, joten Turun tuomiokapitulin kiertokirjeessä 17.11.1813 määrättiin kiitosjumalanpalvelus ja Porvoossa 3.12.1813 samoin.[3] Turussa kiitosjumalanpalvelus järjestettiin 21.11.1813. Hämeentullilla laukaistiin tykki 101 kertaa, illalla oli kaupunki juhlavalaistu ja kenraalikuvernöörin bileissä Seurahuoneella 400 kutsuvierasta tanssivat aamuun.[4] Tosin Topi Artukan suomentamassa lainauksessa Johan Winterin päiväkirjasta vierasmäärä on pienempi ja katkeruus kutsulistan ulkopuolelle jääneiden puolesta selvä.
Tänään oli tarkoitus Turussa laulaa Te Deum Leipzigin voiton kunniaksi, valaista kaupunki ja kenraalikuvernöörin järjestää illalla tanssit Seurahuoneella 250 henkilölle alkaen klo 7:stä 4:ään. Konseljista kutsuttu jopa protokollasihteerit, mutta hovioikeudesta vain Pomoell, Tihleman,Richter ja Ba[e]ckborg – ei edes varapresidenttiä.[5]
Anders Johan Sjögrenin kaltaisella köyhällä ylioppilaalla ei ollut kaupungin kerman juhliin asiaa. Hänen päiväkirjamerkinnässään puolestaan paljastuu kiitosjumalanpalveluksen syyn merkityksettömyys.
D. 21sta absenterade kyrkan, spatserade omkring i Academi portikerna. – Ondt i hufvudet – Alopaeus här – under Gudstjensten aflossades Canoner och i kyrkan söngs Tedeum, sades det i anledning af segren wid Leipzig – aftonen illumination och fri bal. Jag war först ensam ut och spatserade för att se den folkmängd, som öfverallt hvimlade på gatorna.[6]
Juhlinnan ohella merkkipäivää kunnioitettiin keräämällä 12100 ruplaa taisteluissa kärsineille.[7]
Määrättyjen juhlintojen ohella ainakin Turussa huomioitiin Keisarin nimipäivä 11.9.1813 monipuolisella ohjelmalla. Illalla koko kaupunki oli valaistu ja aivan erityisesti Aurajoessa ollut "sotasilta" (ponttooni?), Lampuilla oli muodostettu keisarin nimikirjaimet.[8] Ruotsin vallan aikana kuninkaalliset nimi- ja syntymäpäivät toimivat sanomalehtiraportoinnin perusteella monenlaisen juhlinnan "tekosyynä" saamatta vakiintunutta muotoa. Kuvaus Turusta muistuttaa enemmän vuosisadan lopulla hyvin vakiintunutta tapaa viettää Aleksanterin päivää, keisarin ollessa Aleksanteri.
[1] ÅCB 163, IV:143; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 248
[2] Åbo Allmänna Tidning 01.06.1813 no 63
[2a] Anders Johan Sjögren, Allmänna Ephemerider. Dagböckerna 1806–1855. Esko Häkli, Marja Leinonen & Michael Branch (red.), Helsinki: Kansalliskirjasto 2020, 1126
[3] ÅCB 165, IV:151; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 248
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti