Lastenjuhlia järjestänyt luutnantti

Ruotsalaisten Litteraturbanken mainosti äskettäin Knut Eric Venne Höökenbergin digitoitua kirjaa Troll- och Swartkonster från Finland (1853), josta en ollut aiemmin kuullut. Pikainen tutustuminen antaa mielikuvan, että Höökenbergin tempuilla ei ole mitään tekemistä Suomen kanssa. Hän oli toki ollut Suomessa, kuten esipuheessaan kertoo.

Haku sanomalehtiin paljasti, että olin kuullut kyllä kuullut Höökenbergistä Hesperian puistossa esiteltyjen vesisuksien keksijänä. "Stukhulmisa on muuan Ruottin Luutnantti Höökenberg tehnyt niin kututuita vesi-suksia, joilla hän kulkee eli hiihtää veen päällä. [...] Täällä Oulusaki on muuan nuori herra teettänyt semmoset sukset, vaikka net ovat vielä melkeen puisevat ja lautanlaiset, ja muuan toinen kulki niillä kaupungista ulkosatamaan eli redille ja siellä kulki usiammat laivasta laivaan." (Oulun Wiikko-Sanomia 28.8.1841)

Ilmarinen 5.7.1848

Höökenbergin matka Suomeen ja Venäjälle alkoi keväällä 1848 Haaparannassa järjestetyllä lastenjuhlalla (Ilmarinen 24.5.1848). Oulun jälkeen kiertue tuli kesäkuun puolivälissä Raaheen, jossa lastenjuhlaan saapui 240 osallistujaa. Matka jatkui Kokkolan kautta Vaasaan (ÅU 27.6.1848; Ilmarinen 5. & 8.7.1848). Vaasassa vastaavaan tilaisuuteen tuli noin 400 ihmistä, joista noin 120 oli lapsia. Aikuiset eivät olleet esitykseen ihastuneita ja myös Kokkolassa oltiin pettyneitä ohjelmaan, josta oli luettu mainoslauseita myös ruotsalaisista sanomalehdistä (Ilmarinen 12.7.1848). Ehkä kritiikki oikaisi matkansa kohti Venäjää, sillä myöhempiä mainintoja liikkumisestaan kyseisenä vuonna ei löydy.

ÅU 2.1.1852

Seuraavalla vierailullaan vuoden 1851 lopussa Höökenberg tuli suoraan Tukholmasta Turkuun, jossa hän opetti korttitemppuja ja järjesti lastenjuhlatkin (Åbo Tidningar & ÅU 16.12.1851). Suunnitelman mukaan matka jatkui Poriin, Tampereelle, Hämeenlinnaan, Helsinkiin, Porvooseen yms. (ÅU 9.1.1852). Hämeenlinnassa ohjelmailtaan tuli 480 henkeä, joista 180 oli lapsia (ÅU 9.3.1852). Helsingissä osallistujamääräksi arvioitiin tuhat ja näistä lähes puolet oli lapsia. Ohjelmaan oltiin pettyneitä, sillä piirileikkejä olisi toki joku muukin osannut järjestää. (HT 13.3.1852). Porvoossa juhlaan osallistui 140 lasta (BT 24.3.1852).

HT 23.6.1852

 

Iloministeri Höökenberg päätyi lopulta Kuopioon asti, mutta suomenkielinen lehdistö ei kommentoinut kiertuettaan, joka jatkui Savonlinnaan ja Viipuriin (Kuopio Tidning 29.5. & 5.6.1852). Keskikesällä hän leikitti lapsia Helsingin Kaivopuistossa ja lupasi puolet tuloista Porin tulipalossa kärsineiden hyväksi.

Höökenbergiä ei suuremmin jääty kaipaamaan. Vuonna 1853 ilmestynyt kirjansa oli Suomessa myynnissä, mutta sitä ei lehdistössä kommentoitu. Muutakin kirjatuotantoaan myytiin, mikä piti nimensä muistissa. Niinpä paluu Turkuun marraskuussa 1861 ei vaatinut uudelleen esittelyä (ÅU 9.11.1861). Turusta lähti liikkeelle samantapainen kierros kuin vuosikymmen aiemmin.

Luutnantti K. E. V. Höökenberg kuoli 61-vuotiaana Arbogassa kesällä 1869 (ÅU 15.7.1869). Ilmiselvästi hän oli oman aikansa viihdetaiteilijana julkkis sekä Ruotsissa että Suomessa. Turussa järjestettiin vielä vuosikymmeniä myöhemmin lastenjuhla "à la Höökenberg" ja Höökenbergin kirjoittamasta keittokirjasta muistettiin "Hökenbergs sås" (ÅU 6.1.1895; Västra Nyland 29.11.1895)