Varhaisista maalaiskouluista

Olin lauantaina Helsingin kaupunginmuseon järjestämässä kartanoteemaisessa esitelmätilaisuudessa. Yhdessä esityksessä annettiin ymmärtää, että aateliset olisivat jotenkin erityisesti edistäneet koulunkäynnin syntyä. Esimerkkinä mainitusta Eskon koulusta löytyy verkosta tiivistys:

Suomalaisen kansanopetuksen kehto on Hausjärven Erkylässä. Kartanon ennakkoluuloton isäntä, kenraali Johan Reinhold Munck perusti sinne 150 vuotta sitten maan ensimmäisen kansakoulun. Se oli tarkoitettu kartanon alustalaisten perheille, mutta sinne pääsivät myös muut kylän lapset.

Sanottuaan ääneen vaarallisen sanan 'ensimmäinen', esiintyjä oitis esitti jonkun varauksen, joka puolestaan herätti halun tiedonhakuun. (Mutta ei hinkua kirjahyllyn ääreen siirtymiseen.) Erinomaiseksi aluksi löytyi Suomettaresta 11.2.1848 artikkeli Löytyykö Suomessa rahvaankouluja?, joka puolestaan lainaa J. Tengströmin kirjaa "Om presteliga tjenstgöringen i Åbo stift" eli Porvoon hiippakunta jää katveeseen. Täydennystä löytyy K. G. Leinbergin artikkelista Juhana Fredrik Hörning, Suomen etevin pitäjänkoulumestari (Kansakoulun lehti 5-7/1883). Varhaisimmat tiedot ensiksi mainitusta:

Vanhin oikea Pitäjänkoulu Suomessa lienee ollut se P. Brahe'lta v. 1639 asetettu vaan jo v. 1791 tau'onnut Koulu Saltvik'issa Ahvenanmaalla. Yhteen aikaan oli siinä Ruunun kustannuksella 3 Opettajaa ja lapsia neuvottiin pait kirjaluvussa ja uskonopissa myös luvunlaskussa, kirjotannassa ja laulannossa. Kemiön pitäjään asetti Kreivi A. Oxenstierna v. 1649 koulun, jonka Opettajalla on hyvä puustelli ja joka vielä nytki saapi Ruunulta palkan. Se oli alussa ai'ottu samanlaiseksi kuin Saltvik'in koulu, vaikka se tällä vuosisadalla muutettiin, kyllä kummallisesti, tavalliseksi liikkuvaksi kouluksi. 

Aateli on tässä vaiheessa vahvoilla...  Verkosta löytynyt Gustaf Sivgårdin Ur Växjö stifts folkundervisningskrönika (Årsböcker i svensk undervisningshistoria 121. 1969) kertoo, että Saltvik ja Kemiö olivat (ilmeisesti) osa isompaa ilmiötä. Per Brahen lahjoituksilla perustettiin Visingön (1636) ja Grännan (1675) koulut. Vrigstadin pedagogio puolestaan perustui Göran Gyllenstiernan lahjoitukseen vuonna 1648.

Leinberg jatkaa maalaiskoulujen eli pedagogioiden sarjaa paljastamatta toimijoita "Pernajassa (oli olemassa jo 1643), Kiteessä (v:sta 1725) sekä pedagogiaa "ad interim" (väliaikaisesti) Rantasalmella (v:sta 1744)". Hän jätti tarkoituksellisesti mainitsematta 1600-luvun "pedagogiat Pielisissä (Brahea) Taipaleessa ja Kurkijoella, koska näillä paikkakunnilla siihen aikaan oli pieniä kaupunkeja, kaupunkipaikkoja eli kauppaloita, joiden lakattua niiden koulutkin katosivat elävien luvusta". Mitään ilmeistä keksitystä en keksi sille, että kummassakaan artikkelissa ei mainita vuonna 1659 perustettua Lohjan pegagogiota. Yrjö Rosendalin artikkelissa Suomen kouluista valistusaikakaudella (HAik 5/1908) pedagogioita oli 1700-luvun puolivälissä 19 ja näistä kaupunkien ulkopuolella neljä: Ahvenanmaalla, Kemiössä, Ristiinassa ja Lohjalla. Vuonna 1816 Lohjan pedagogio siirrettiin Heinolaan (eli kaupunkiin).

Sivgårdin artikkelin kuvitusta

Vertailu kansakouluun ei ole yksiselitteinen, joten Leinbergiltä talteen lisäpätkä:

Erityisiä, seurakunnan palveluksessa olevia lastenopettajia mainitaan viimeisen vuosisadan edellisen puolen kuluessa ainoastaan Ristiinassa (1702), Rantasalmella (1733), Salossa (Raahen maaseurakunnassa 1739), Kalajoella (1740) sekä Artjärven kappelissa (1744), jota paitsi provastinkäräjissä Kangasniemessä v. 1708 oli kysymys sellaisen henkilön ottamisesta, vaikka epätietoiselta näyttää, ottiko seurakunta hänet todellakin. Vielä 1750-luvulla otettiin erityisesti palkatuita lastenopettajia ainoastaan muutamaan seurakuntaan.

Leinbergin mielestä merkityksellinen käänne koettiin, kun valtiopäivillä 1760-62 kuningas antoi määräyksen lastenopettajan palkkauksesta, jollei lukkari pystyisi kirkkolain vaatimuksia täyttämään. Mahdollisesti tämä innosti väikkärini aineistosta tutun koulun perustamiseen. Loviisasta kerrottiin 30.8.1763, että maaherra Otto Wilhelm de Geer oli perustanut omistamaansa Tervikin kartanoon Pernajassa koulun, jonka piti olla ikuinen. Kouluun oli palkattu opettaja ja sanomalehteen lähetetyssä kirjeessä selitettiin opetusjärjestystä perusteellisesti. (IT 15.9.1763) Pari vuotta myöhemmin kerrottiin, että alustalaisten lapsia oli ollut koulussa 60-80 kappaletta (IT 14.3.1765).  Jos mukana ei ollut ulkopuolisia, kyseessä ei ollut "yhtä kansakoulu" kuin Hausjärvellä vuonna 1857. 

Sivgårdin mukaan 1700-luvun lopulla pappien ja muiden säätyläisten lahjoituksilla alkoi syntyä tutkimaansa hiippakuntaan kouluja, mutta esimerkkinsä ovat pappien toimintaa. Aktivoitumisesta Sivgård antaa kunnian pappien vuonna 1771 perustetulle yhdistykselle Pro fide et christianismo. 

Jostain innoittuneena Anjalan kartanon emäntä Charlotta Regina Duffus testamenttasi varat kouluun, joka aloitti toimintansa vuonna 1803. Alustalaiset saattoivat olla yliedustettuina oppilaissa, mutta verkkoteksteissä ei anneta ymmärtää, että kohderyhmää olisi heihin rajattu.

Vuonna 1799 kuolleen Gabriel Ahlmanin testamenttivaroilla perustettiin koulut Pirkkalaan ja Messukylään (1811), Lempäälään, Vesilahdelle, Kangasalle ja Pälkäneelle (1817). Ahlmanilla ei ollut aatelisarvoa, mutta kuollessaan hän omisti Hatanpään kartanon.

Hämeenkyrössä aloitti vuonna 1848 koulu, jonka perustajalla oli talonpoikainen tausta.

Rovaniemellä pyörähti vuonna 1849 käyntiin koulu kappalaisen ja kirkkoherran pojan voimilla (Suometar 28.12.1849).

Tuusulan Vanhakylän kartanon omistanut sotaneuvos Karl Peter Nyberg testamenttasi 4000 hopearuplaa pitäjänkoulun perustamiseksi Tuusulaan, mutta sitä ei saatu kolmessa vuodessa aikaiseksi. (Suometar 10.8.1849) Neljä vuotta myöhemmin kerrottiin, että "Pitäjänkoulussa oli viime kevätlukuajalla käynyt 34 poika- ja 8 tyttölasta; mennä syyssä 26 poikaa ja 3 tyttöä; heitä on opetettu tavuusen, sisä- ja ulkolukuun, kirjoitukseen ja luvun laskuun. (Suometar 28.1.1853)

Nilsiään perustettu Pitäjänkoulu keskittyi lukutaitoon (Suometar 16.6.1854) Samaan aikaan oli Viipurin läänissä "43 luherilaista maa-seurakuntaa, joissa kaikissa löytyy, lain säännön mukaan, erinäisiä koulumestaria pait Klemin ja Kymin pitäjissä sekä Ilmeksen (rukoushuoneen) seurakunnassa, joissa lukkari myös on koulumestarina, ja Pyyhtään pitäjässä, missä ei ollenkan löydy koulumestaria." (Suometar 17.11.1854) 

Ennen vuoden 1866 kansakouluasetusta ainakin Aurora Karamzin perusti vuonna 1860 koulun Espoon Träskändan kartanonsa yhteyteen.

Kartanonomistajat näyttävät tosiaan yliedustetulta toimijaryhmältä, mutta sopivalla rajauksella kaikki nämä voisivat varmaan olla ensimmäisiä jossain? Puhumattakaan niistä kouluista, joita en sattunut löytämään. Perustamisvuosia voi haravoida esimerkiksi Kaarle Werkon teoksesta Suomen pikku- ja kiertokoulujen matrikkeli ynnä pikku- ja kiertokoulujen opettajista tiedontantoja (1909) .