Olen kertaalleen luonnostellut Aapeli Vartiaisen elämänvaiheita, ja blogitekstistä on muokattu Wikipedia-artikkeli, joka on puolestaan kopsattu Geni-profiiliin. Mutta historiaahan voi aina kirjoittaa uudelleen.
Aapelin (s. 3.2.1836) Juho-isä oli tilallinen Kiuruvedellä ja hänen jälkeensä tilan pito jatkoi isoveli Juho. Leipäpuu oli löydettävä toisaalta. Kiuruvedellä Aapeli ei ollut käynyt mitään koulua, vaan oli "omintakeinsa opetellut kirjoittelemaan ja ruotsinki kieltä". (Suometar 23.8.1861). Myös pikkuveljensä Antti (s. 16.2.1840) oppi kirjoittamaan, eivätkä veljekset olleet Suomen ainoat A. Vartiaiset, mikä tekee kirjoitusten attribuionnista hieman epävarmaa.
Suomettaressa julkaistiin 7.10.1853 nimimerkillä A. W. Iisalmesta (johon Kiuruvesi kuului) paikalliskirje, jossa kerrottiin sadosta ja kirkkoherran vaalisaarnoista. Varmemmin Aapeliin on liitettävissä pari vuotta myöhemmin Kiuruvedellä päivätty nimimerkin A. W:nen kirjoitus, jossa toivottiin pitäjään maanviljelyskoulua (SJS 9.4.1857). A. Vartiainen kirjoitti otsikolla Muuan sana suomalaisesta sanomalehtikirjallisuudesta (SJS 20.4.1857). A. Vartiainen esitti myös Mietteitä toivoistamme tulevaisuuden suhteen (SJS 15.6.1857) Myöhemmin samana vuonna A. W. kertoi sadosta ja säästä (SJS 10.8.1857). Samaan aikaan A. W-n osallistui keskusteluun kyytivelvollisuudesta otsikolla Vielä talonpojan kyydistä. (SJS 13.8.1857). A. W-nen kommentoi syksymmällä satoa samaan tapaan kuin A. W. aiemmin (SJS 10.9.1857).
Ei kauvan sitte astuin muutamaan köyhään, lahden perällä Pohjoissavossa olevaan, mökkiin. Oven avattua olin heti takasi pyörähtää, sillä vastaani puhalsi sakea hikihöyry ja kitkerä savu; menin kuitenni perälle kumarruksissani, vaikka henkeni vaikeasti kulki ja silmistäni vieryi vesi karpaloina. Istumaan päästyäni rumatekoselle penkille eli lavolle, selveni toki silmäni, että sain katsella ympärilleni, ja näin olevani pirtissä, kussa oli vaimoja ja lapsia. Pari pienoista akkunaa koki tunkea valoa huoneeseen, mutta vaikeasti, sillä useampi povakko eli pookien väli oli päreillä vaan suojustettu, joiden raoista, niinkuin poan-pielistäki, kylmä häkähuuru tuoskui huoneeseen. Mustat nokiset seinät ja varsin paksussa noessa oleva laki olivat vesi-hiessä, joka mahtoi höyrystä syntyä, kuta huoneessa paksulta häilyi. Oven suun nurkassa röhötti kiuas, kuin pahatekonen raunio; lattea (permanto) oli loukkainen, juuri siivotoin kuin sikopahna. Kiukaan edessä liedellä, tulessa hehkuvien hiilien päällä, oli pari melkosta pataa, joissa yhdessä oli lunta vedeksi sulatettavana, toisessa heiniä vedessä kiehumassa, luultavasti lehmälle hauteeksi. Mökin vaimo kehräsi, ja lapsia istui vieressänsä, likaisina ja surkeanäköisinä. Muuan lapsista leikkeli kaislan juuria kuivamaan, joista sanottiin sekoja leipään pantavan. Vaimo loiki leipiä ulos uunista. Niitä ei outo leiviksi, ei ensinkään ihmisen syötäviksi, olisi luullut; — olivat mustaa haperoa, paistaessa muruiksi repeilleet. — Köyhyyttä ja nälkää valitettiin — valitettavalle se näkyiki. Mökinmies kuului olevan kylän töissä; mutta vähä palkka, mikä nykyään maksetaan, ei sanottu piisaavan perheelle tavalliseksikaan ruuaksi.
Maaliskuussa 1859 Aapeli Vartiainen otti Kiuruvedeltä muuttokirjan Helsinkiin. Muuttokirja kuitenkin päätyi kesäkuussa Tammelaan, jossa hän aloitti opinnot Mustialan maatalousopistossa (Kiuruvesi RK 1852-1861, 141; Tammela RK 1855-1861, Mustiala; sisäänmuutot). Talontytär Kiuruvedeltä kirjoitti elokuun lopulla 1859, että paikkakunnalta oli muuttanut pois Abel Vartiainen, joka aiemmin oli kuulumisia sanomalehteen lähettänyt (Oulun Wiikko-Sanomia 1.10.1859). Seuraavat paikalliskirjeet Kiuruvedeltä allekirjoitti koko nimellään Antti Vartiainen, Aapelin veli (SJS 6.6.1859 & 29.3.1860). Syksyllä 1860 kynään tarttui jälleen A. W:nen eli ehkä kotilomalla ollut Aapeli (SJS 15.10.1860).
Opinnot Mustialassa päättyivät kesällä 1861, jolloin Aapelia erityisesti ja julkisesti "kiitettiin erinomaisesta opinhalusta sekä erittäin hyvästä edistymisestä taidossa ja toimeliaisuudessa. Hän oli myös suomentanut kahta kirjaista, laiminlyömättä yhtäkään velvollisuuksistansa." (SJS 15.7.1861) Suomennetut kirjat olivat
- Muutamia sanoja lannasta, sen oikeasta hoidosta ja käyttämisestä. Mukailemalla suomentanut A. Vartiainen. 1861
- Nevain ja soiden viljelemisestä C. G. Indebetou'lta. Mukailemalla suomentanut A. Vartiainen. 1861
Muhoksella oli useita ja riitaisia sanomalehtikirjoittajia, joten Aapeli Vartiainen on viisaasti pitäytynyt kahdessa lyhyessä tervehdyksessä Koivikolta (SJS 6.6. & 6.10.1864). Ainakin yksi paikkakunnan kirjoittajista oli samassa Muhoksen talouskunnan kokouksessa 30.9.1864, jossa myös Aapeli Vartiainen osallistui keskusteluun (OWS 25.2. & 4.3. & 11.3.1865).
Yksi kirjoituksensa oli mukana kirjassa Neuvoja yhteiselle kansalle Oulun läänin Talouden-seuralta (1864). Vartiainen kirjoitti myös pitkän artikkelin Maanviljelyskouluista Oulun läänissä (OWS 24.03. & 1.4. & 8.4. & 15.04. & 22.04.1865). Paikallisten kanssa hän oli puheväleissä, sillä sai kokoon ainekset kirjoitukseen Kuvaus viime sodan ajasta. Tapaus Muhoksella (OWS 5.1. & 13.1. & 20.1.1866).
OWS 2.6.1866 |
Keväällä 1866 Aapeli nimitettiin läänin kynnönopettajaksi (Oulun Wiikko-Sanomia 12.5.1866). Kirjallisia harrastuksiaan hän ei jättänyt vaan loppuvuodesta oululaisessa Pohjan-tähdessä julkaistiin jatkokertomuksensa Se ihana Ulla (*) ja Sormus (**). Pohjan-Tähdessä julkaistiin myös lokakuun lopussa päivätty Oulun läänin kyntöopettajan A. Wartiaisen matkakertomus, josta selviää ketkä maanviljelijät olivat valmiita vastaanottamaan uutta oppia (PT 28.11. & 5.12. & 12.12. & 19.12.1866
Päiviö Tommila toteaa kirjassaan Oulun Wiikko-Sanomia 1829-1879. Oulun lehdistön alkutaival (s. 142), että Pohjan-Tähden historian "ainoa todellinen lehtipolemiikki" lähti liikkeelle nimimerkki -iw:n 20.12.1866 julkaistusta artikkelista. Toisena osapuolena oli Aapeli Vartiainen (PT ainakin 23.1. & 27.2. & 27.3.1867). Vartiaisen Mailman kauneimmat maisemat (OWS 16.3. & 23.3. & 6.4. & 13.4. & 20.4.1867), oli Tommilasta "voimakkaasti eroottissävyinen kertomus. Kauneimmat maisemat eivät suinkaan ole lumihuippuisia vuoria tai palmurantoja, vaan se näkymä, joka paljastuu tytön laajentuneesta kaula-aukosta hänen kumartuessaan ja auringon kullatessa hänen povensa." (s. 104)
Pohjan-Tähdessä julkaistiin useassa osassa Aapeli Vartiaisen Koivikon maanviljelyskoulussa 25.11.1866 pitämä luento Maanviljeleminen ja maanviljelijä (PT 17.4.& 24.4. & 1.5. & 8.5. & 15.5. & 22.5. & 29.5.1867) sekä mielipidekirjoitus Rahan muutoksen seikasta (PT 1.5.1867). Vuonna 1867 ilmestyi myös
- Maanviljelyn ja karjanhoidon oppikirja alhaisemmille maanviljelyskouluille. Ruotsinkielelle toimittanut Hjalmar Kylberg. Suomentanut A. Vartiainen. 1867
Viimeinen sanahauin löytynyt nimimerkkillä A. W-nen kirjoitettu teksti on Kaakipuu (OWS 4.7. & 11.7.1868)
34-vuotiaana Aapeli Vartiainen nimitettiin johtajaksi Jokisaaren maanviljelyskouluun (OWS 1.10.1870), jossa hän työskenteli
inspehtorin, karjakon, emännöitsiän ja tallitrengin avulla, joka viimemainittu myöskin tekee työmestarin ja kaluinhoitajan viran. Yksitoista oppilasta otettiin sisään, niistä 7 mies- ja 4 naispuolista. (SWL 4.7.1872)
Jokisaaren maanviljelyskoulu rupesi saamaan hyvin paljon suosiota näillä tienoilla, niin kauan kuin sen silloinen johtaja, A. Vartiainen eli, sillä Vartiainen oli kansan keskestä lähtenyt kansan-mies, joka nerolla ja kunnolla toimitti virkansa ja koetti kaikissa isänmaan parasta. Vartiaisen aikana kävi tämänki kunnan ukkoja, kymmeniä, Jokisaaren maanviljelyskoulun vuositutkinnoissa ja tilasivat kääntö-auroja; vaan ei niitä ennätetty saada kuin 4 kappaletta ensi-tilausta, ja toisen vuoden tilaukset, toistakymmentä kappaletta, jäivät kaikki saamatta, kun kuolema katkasi Vartiaisen elämän-langan ja opisto rupesi horjumaan sinne ja tänne (US 6.10.1875)
Aapeli Vartiainen kuoli 2.1.1873 (OWS 11.1.1873).
OWS 25.1.1873 |
(*) Pohjan-Tähti 8.8., 15.8., 22.8., 29.8., 5.9., 12.9., 3.10., 10.10., 24.10., 31.10., 14.11.1866
(**) Pohjan-Tähti 12.12., 19.12., 27.12.1866, 9.1., 23.1., 30.1., 6.2., 13.2., 20.2., 27.2., 9.3., 13.3., 20.3.1867
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti