Paikannimihakuja 1800-luvun digitoituihin sanomalehtiin tehnyt on todennäköisesti törmännyt listoihin palovakuutuskorvauksista, joita julkaistiin listoina. Tämäkin käytäntö on saanut alkunsa jo 1700-luvun puolella. Ilmeisesti paikallislehdillä Fahlu Weckoblad ja Weckoblad för Gefleborgs län ei ollut ylenmääräisesti julkaistavaa, sillä tilaa oli valtakunnallisesti toimivan palovakuutusrahaston toimintakertomuksille.
Vuonna 1792 maksuja oli vain viisi, mutta sokeritehdas Göteborgissa oli ilmeisesti vakuutettu suuresta summasta, sillä sellaisen se myös sai (FW 20.7.1793). Sokeritehtaan korvauksia maksettiin vielä seuraavanakin vuonna, jolloin vakuutuksestaan hyötyivät myös kaksi tavallisemman talon omistajaa (WGL 1.11.1794). Vielä vuonna 1794 sokeritehdas oli yksi seitsemästä korvauksensaajasta (FW 11.7.1795). Vuonna 1796 korvauksia maksettiin jälleen seitsemästä tulipalosta, joista mikään ei onneksi ollut Suomesta (WGL 13.8.1796). Vuonna 1797 korvattavia paloja oli kolme, eikä näistäkään mikään ollut Suomesta (WGL 12.10.1798). Nämä kerrottiin Turun läänissä maaherran kanslian kuulutuksella.
Eli ilmeisesti ensimmäiset palovakuutuksestaan hyötyneet Suomessa olivat turkulaiset kauppias Cawéen ja rouva Moberg vuonna 1798 Ensiksi mainittu sai palaneesta talostaan 114 riikintaalaria ja jälkimmäinem 326 (FW 17.8.1799). Seuraavana vuonna korvauskohteita oli 11 ja niiden joukossa "Fändriken Silwerdahls Gård i Lowisa", josta korvattiin 46 riikintaalaria, ja "Fält-Rewisoren Maselins Gård i Coupio", josta maksettiin 1125 riikintaalaria (WGL 13.9.1800). Vuonna 1800 maksettiin korvauksia 12 tulipalosta, joiden joukossa oli "den så kallade Nyaste Tobaks-Fabriquen i Åbo Stad" (224 riikintaalaria) ja "en Badstugu-Byggnad å Mårtans och Reimars Hemman i Twastehus Län Borgå Härad och Helsing Socken" (100 riikintaalaria) (WGL 17.10.1801).
Seuraavana vuonna korvattavia kohteita oli kymmenen ja näistä kolme tai oikeastaan kymmenen Suomesta: "en Hr General-Majoren Landshöfdingen, Commendeuren och Riddaren Willebrand tilhörig Mjölqwarn i Åbo Län" (277 riikintaalaria) "8 Egendomar i Björneborgs Stad" (8508 riikintaalaria) ja "Grosshand. Cederholms Gård i Helsingfors Stad (1727 riikintaalaria) (FW 14.8.1802). Kahdeksan porilaista taloa olivat varmaankin palaneet kesän 1801 tulipalossa. Sederholmin talon osalta kaupunginmuseo kertoo Katariinankatu 3:sta, että "1761 rakennettiin tontin länsisivulle Katariinankadun varteen asuin- ja varastokäyttöön kaksikerroksinen kivirakennus, joka oli alun perin Sederholmin talon sivurakennus. Rakennus vaurioitui pahoin 1801 tulipalossa, mutta rakennettiin uudelleen 1806 entiseen laajuuteensa"(pdf)
Vuonna 1802 korvauskohteita oli kymmenen ja näistä kolme Suomesta: "en Qwarnbyggnad i Åbo Län" (68 riikintaalaria), "en Gård i Lowisa Stad" (40 riikintaalaria) ja "För Willnäs Gård i Åbo Län" (75 riikintaalaria) (WGL 15.10.1803). Louhisaaren korvaussumma on niin pieni, että tulipalo lienee ollut jossain talousrakennuksessa.
Vuonna 1803 palovakuutus oli hyödyksi 14 kohteen omistajalle, joista neljä oli Suomesta: "en Riebyggnad i Tawastehus Län" (168 riikintaalaria), "en Egendom i Åbo Län" (26 riikintaalaria), "en egendom i Uleåborgs Stad" (352 riikintaalaria), "en egendom i Heinola Stad" (462 riikintaalaria) (WGL 11.8.1804).
P. S. Aiemmin olen listannut Suomessa otettuja palovakuutuksia Ruotsin vallan ajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti