Saamelaiset ja lappalaiset - sanoina

Oheinen lyhyt kappale Maamiehen ystävässä 1/1844 laittoi päässäni palikoita uuteen järjestykseen poikkeuksellisessa määrin. Ensiksi huomioni herätti toteamus, etteivät lappalaiset halua, että heitä kutsutaan lappalaisiksi. Tiedossa oli myös, että he "kuttuvat ittiänsä Sabmelaks". Miksi me sanan saamelainen käyttö on sitten alkanut yleistyä vasta tällä vuosituhannella ja vastaanpyristelijöitä on edelleen?

Hetken ajattelin, että jatkon lause "Lappalaiset tahtovat olla Suomalaisia" viittasi sanan Sabmelaks samankaltaisuuteen suomalaisen kanssa. Ja tämän takia sanaa ei haluttu käyttää. Ehkä näin, ehkä ei. Onhan meillä ruotsalaisille ja virolaisillekin nimi, joka eroaa omastaan.

Miksi sitten kutsuimme kielisukulaisiamme lappalaisiksi? Samaa juurtahan on skandinaavisten kielten lappar eli kyse ei voi olla äärettömän vanhasta nimityksestä. 

Perustietoa löysin Jaakko Häkkisen verkkoartikkelista Keitä olivat lappalaiset? (28.12.2008). 

Sana on siis nuori tulokas kaikissa alueen kielissä. Se on omaksuttu käyttöön siinä vaiheessa kun itämerensuomalaiset ja skandinaaviset kielet olivat jo ainakin alueellisesti selvästi eriytyneitä – se ei siis ole voinut levitä käyttöön ainakaan ennen vuotta 500 jaa. Myös historialliset maininnat ovat melko myöhäisiä: Fundinn Noregr -saga ja Saxo Grammaticus mainitsevat nimityksen 1100-luvun lopulla. Tämä antaa kuitenkin vain rajan, jota ennen sana on levinnyt käyttöön. Karkeasti sanan leviäminen voidaan siis ajoittaa jotakuinkin viikinkiaikaan, ensimmäisen vuosituhannen viimeisille vuosisadoille.

Häkkinen ei pidä internetistä helposti löytyvää yhteyttä suomen kieleen sanaan lape uskottavana selityksenä. Hänestä on todennäköisempää, että kyseessä on skandinaavikauppiaiden saamelaisesta sanasta kääntämä ja levittämä. Omasta mielestäni tämä kuullostaa uskottavalta nimen omaan siksi, että sana oli käytössä myös Pohjois-Venäjällä. 

Etymologinen sanakirja esittää saman saamelaisen alkusanan, mutta myös vaihtoehtoisesti: "toisena selityksenä onkin otettava lukuun alkup. yhteys lappea sanaan (ks. tätä), jolloin vanhin merk. olisi ’syrjäseutu’; tätä oletusta tukevat lukuisat Lappi-aineksiset paikannimet, joilla ei ole välttämättä yhteyttä saamelaisiin." Lappean vastineita on lähisukukielissä, mutta vain osalla on selvästi merkitys syrjäseudusta. Ehkä rannikoilla liikkuneille kauppiaille olisi voitu selittää, että kauempana asuneet olivat lappalaisia ja he olisivat sitten  käyttäneet sanaa Ruotsissa samanlaisesta ryhmästä?

Englanninkielen etymologiasanakirjoista tehty kooste ilmoittaa, että Lapplandin alku tulee jostain haukkumasanasta ja antaa vertailukohdaksi keskiyläsaksan (1100-1500) vähä-älyistä tarkoittavan sanan lappe. Norjan akatemian sanakirja toteaa etymologiasta lyhyesti "todennäköisesti suomesta". Ruotsin SAOB samoin. 

Norjasta puheen ollen, Häkkinen muistuttaa "Toisaalta norjalaiset nykyään käyttävät saamelaisista finni-nimitystä". Myös vuoden 890 paikkeilla tulloin vielä hyvin germaanisella englannin muodolla muistiinkirjoitetussa Ottar Haalogalantilaisen kuvauksessa Jäämeren rannan asutuksesta m.m. "On ðǣm mōrum eardiað Finnas."

Nykypäivään palaten/hypäten, mutta teemassa pysyen, linkitän lopuksi saamelaisaktivin Petra Laitin esseen  Why are we still calling it ”Lapland”? – An essay about calling things by their real names. Ylen uutisen mukaan Petra Laiti avasi keskustelun Lapland-sanan ongelmallisuudesta: mediassa kuohahti.