Lisätietoa vesikaupasta Helsingissä

Muutama vuosi sitten kohtasin vesikaupan fiktiossa, joka tuntui todenoloiselta. Vahvistusta sain viiveellä Pekka Karungin artikkelista Seurassa 34/1937:

Eräät vanhat ja keski-ikäisetkin pääkaupunkilaiset muistavat vielä hyvin ajan, jolloin Riihimäeltä saapui punaiseksi maalattu erikoisvaunu aamujunan mukana ja vaunussa oli pari — kolmetuhatta litraa erinomaisen raikasta lähdevettä. Riihimäen vesi — oikeammin Riihimäen lähdevesi — oli sitii paitsi todettu hyvin terveelliseksi. Lähde sijaitsi ja sijaitsee edelleenkin Riihimäen veturitallin alueella, joten sitä voitiin vaivatta pumpata edellämainittuun punaiseen, tarkoitusta varten rakennettuun vaunuun.

Kun aamujuna saapui Riihimäeltä Helsinkiin, vietiin lähdevesivaunu suoraan Merisatamaan, jossa vesi pumpattiin odottaviin ajoneuvoihin — tynnyreihin — ja jaettiin asiakkaille. Monet vanhat helsinkiläiset ajurit ovat nuoruudessaan kuljettaneet tynnyrirattaita pitkin Helsingin katuja ja mitanneet ämpäreillään asiakkaille Riihimäen kuuluisaa lähdevettä.

Mutta sittemmin — noin viisitoista vuotta takaperin — kuoli tämä erikoislaatuinen liiketoiminta. Vantaan vesi virtasi vuosi vuodelta yhä useampien ja nerokkaampien suodattimien läpi, se raikastui ja parani ja muuttui yhä värittömämmäksi — ja vähitellen unohtivat ihmiset Riihimäen veturitallin läheisyydessä pursuavan luonnonlähteen ja sen antimet.

Historiakatsaukselle oli antanut aiheen edelleen myyty vesi, joka tuli Riihimäen sijaan Kallion Vuorikaivosta. Kuusi metriä syvästä kaivosta oli nostettu vettä myyntiin vuosisadan alusta alkaen. Vuonna 1937 kaivon omisti Matti Aalto, joka asui sen vieressä Pasilankatu 33:ssa. 

Vuosisadan alun karttojen perusteella Pasilankatu 33 oli Pasilankadun itäpuolella, Raakelinkadun pohjoispuolella. Kyseinen alue on kokenut muodonmuutoksen 1980-luvun alussa ja paikka jää nyt Ylen alueelle Radiokadun nurkan tienoille.