Jatkona tai täydennyksenä eiliseen Aapeli Vartiaisen elämäkoosteeseen ajattelin koota (huomattavasti lyhyemmin) Antti-veljensä elämäkerran. Koska tekijätietonsa olivat aiemmin Finnassa keskenään sekaisin, aloitin tarkistushaulla. Se toi esiin toisen kiuruvetisen Antti Vartiaisen, jolla on Kiuruvedellä muistokivi.
Tämä uusi, mutta vanhempi Antti, oli saanut merkittävyytensä runonlaulajana. Wikipedian mukaan hän kuoli ruotuvaivaisena vuonna 1833 eli seitsemän vuotta ennen Aapelin pikkuveljen syntymää. Geni-profiilin perusteella välillään ei ole yksinkertaista tai lyhyttä sukulaisuussuhdetta.
Aapelin pikkuveli Antti (s. 16.2.1840) sai ehkä veljeltään tai heidän yhteiseltä opettajaltaan luku ja kirjoitustaidon. Todennäköisesti hän oli "talollisen poika Antti Vartiainen Kiuruvedeltä", joka otettiin vapaalle oppilaspaikalle Leväsen maaviljelyskouluun huhtikuussa 1862 (Tapio 19.4.1862). Hän otti muuttokirjan Kuopioon toukokuun alussa (Kiuruvesi RK I 1862-1871, 172).
Ehkä opinnot eivät koskaan alkaneet tai sitten ne keskeytyivät pian. Muistokirjoitustensa mukaan Antti Vartiainen nimittäin kävi Jyväskylän seminaaria vuodet 1863-67 (Keski-Suomi 7.1.1897). Jo valmistumispäivänä kesäkuussa 1867 hänellä oli tiedossa työpaikka Iisalmella (Sanomia Turusta 16.8.1867). Hän oli siellä kiertokoulunopettajana 1867-68.
Tammikuusta 1. päivästä 1869 Antti Vartiainen oli kansakoulunopettaja Varkaudessa (Tapio 6.12.1879). Hän ei aivan täysin unohtanut maanviljelystä, sillä Leppävirroilla järjestetyssä maanviljelyskokouksessa kesällä 1876 kansakoulunopettaja h:ra A. Vartiainen Varkaudesta puhui mieltä ylentävästi Suomen maata-viljelevälle talonpojalle (Karjalatar 29.9.1876). Lisätuloja hän yritti hankkia avaamalla kirjakaupan (Savo 4.1.1881).
 |
| Uusi Savo 5.1.1897 |
Toisin kuin veljensä, Antti Vartiainen perusti perheen. Tämä, työ ja asuinpaikka viittaavat siihen, että suurin osa eilisessä tekstissä luetelluista julkaisuista on todennäköisemmin Aapelin kuin Antin. Muistokirjoituksissakaan ei puhuta kirjoittamisesta vaan kerrotaan hyvistä ominaisuuksista
Vainaja oli innokas kansanvalistuksen harrastaja ja on hän m. m. paljon työskennellyt kirjallisuuden ja sanomalehtien levittämiseksi kansan keskuuteen. (Savo-Karjala 4.1.1897)
Vainaja oli vanhimpia opettajia täällä, tarmokas toimessaan ja yleensä kaiken yhteishyvän lämmin harrastaja. valistusta koki hän kaikin tavoin edistää kansan piirissä ja raittiutta hän harrasti itse ja kehoitti siihen muita. Hän piti pientä kirjakauppaa, edistäen silläkin lukuhalua. Kaikki, jotka oppivat häntä tuntemaan, huomasivat hänessä lämpimän valistuksen ystävän. (Uusi Savo 2.1.1897)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti