Karamellipaperit pelivälineenä

HKM

Karamellipapereista pelivälineenä on tietoja Helsingistä.

Neljännesvuosisata ja vähän päälle sitten me kokoilimme karamellipapereita. Emme suinkaan liimataksemme niitä albumiin, vaan harjoittaaksemme uhkapeliä. Paperit taivutettiin yksinkertaisiksi "vanginkirjeiksi", nappikuoppaa tai mieluummin kolmiota heittämällä katsottiin, kuka pääsee ensimmäiseksi, osanottajat panivat kukin karamellipaperinsa pinoon vatsapuoli ylöspäin ja sitten heittoesineellä lyötiin pinoa; kuvapuolensa kääntäneet paperit sai lyöjä omakseen. (Uusi Suomi 23.5.1935)

Tapa oli laajempikin.

Helsingin pienillä koulupojilla oli aikoinaan (ja ehkä on vielä nytkin) tapana kerätä karamellipapereita, »spilkkareita», kuten niiden nimi sikäläisellä »kielellä» kuului; näitä »spilkkareita» käytettiin kokoonkäännettyinä voittovälineinä eräässä nappipelin tapaisessa leikissä. (Olla Teräsvuori: Pakinaa postimerkkien keräilystä. Nuori Voima 10/1917)

Ja pitkäikäinen, sillä vuonna 1939 helsinkiläisen koulupojan taskuissa oli monen muun ohella

- Ai tää vihko - tää on fritsaripajatso, semmonen, jolla vaihdetaan postimerkkejä. Ja voi sillä vaihtaa spilkkareitakin, semmoisia karamellipapereita, jotka on käännetty spilkkaripeliä varten. Tulitikkuetiketit ja margariinikuvat ovat liikaisoja tähän mun pajatsoon. (Opettajain lehti 13/1939)

Stadin slangi -sivustolla on esimerkkitekstinä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kokoelmiin kuuluva teksti "Helsinkiläistä esperanttoa", joka on siihen kirjoitetun päiväyksen mukaan vuosilta 1909-11. Tämän repliikki "Mennää enste tokkaamaa yks spilkkari sporiksen alle ku latžulla ei oo yhtään buššia." viittaa karamellipaperien sijaan tapaan litistää nappeja tai kolikoita raiteilla.

Karamellipapereja kertyi pojille syömisen ja pelaamisen ohella keräämällä. Antti Nikulainen (s. 16.7.1888) muisteli

Poikasena juoksentelin leikkitoverieni kera kilvan pitkin Helsingin kaupungin katuojia, etsien innokkaasti erilaisia karamellipapereita ja paperossilaatikonkansia. Usein kävimme myös Kampin kallioilla (missä nyt kohoavat komeat kivitalot) laivoja uittamassa sadeveden täyttämissä »potikoissa». (Veljesvartio 3/1939)