Auringonpimennyksiä Suomessa

Äskettäin tartuin Petrus Magnus Gylleniuksen päiväkirjaan ja muuta hakiessani huomasin hänen merkintänsä 25.10.1649

Och samma affton förmörcktess Soolen emoot hon skulle gåå nedher, och när halffparten alt henne war förmörckat gick hon undher.

Yliopistossa opiskeleva mies ei näytä suuremmin ihmetelleen osittaista auringonpimennystä. Jännää siinä mielessä, että ainakin vuosisadan lopulla myös yliopistossa koulutetut tyypit katselivat komeettoja lahkeet tutisten eli tulkiten ne pahan enteeksi. Ursan julkaisussa Auringonpimennykset on yksi luku kansanperinteesstä, jossa on mukana suomalaistakin aineistoa.

Näiden ajatusten lisäksi heräsi mieleen kysymys Suomessa koetuista täydellisistä auringonpimennyksistä. Oma kokemukseni kesältä 1990 on edelleen muistissa, joten luulisi vastaavien jättäneen ajatuksen aihetta menneissä sukupolvissakin.

Eli heräsi hinku saada eteen auringonpimennysten lista. Valmiina sitä en löytänyt, joten tein itse.

Jakobstads tidning väitti 7.7.1945, että edellisen kerran Pietarsaaressa oli koettu täydellinen auringonpimennys vuonna 1708. NASAn laskennan perusteella kyseessä oli nykykalenterin päivä 14.9.1708.

Wikimedia

Ruotsissa aheretussa listassa varhaisin tieteellisesti havainnoitu täydellinen auringonpimennnys koettiin Tukholman seudulla, kattaen Uppsalan, 22.4.1715 (nykykalenterissa 3.5.1715). Suuren Pohjan sodan katastrofissa ei ehkä tuntunut miltään ja Wikipedia-tekstin perusteella Uppsalassakaan ei odotettu pimennyksen olevan täydellinen. Pimennys on niin laaja tai merkittävä, että sillä on oma Wikipedia-sivu. Jos tulkitsen sen kaavion oikein, koettiin auringonpimennys täydellisenä eteläisessä Suomessa. 

Ruotsin listassa seuraavana on päiväys 2.5.1733 (nykykalenterissa 13.5.1733), jonka pimennys osui auringonlaskun aikaan, joten kokemus ei varmaankaan ollut järisyttävä. Gustav Holmbergin blogitekstistä selviää koottu havaintoverkosto, jonka lähettämiä raportteja Holmberg ei ollut tekstiä varten lukenut. Käytössään oli Anders Celsiuksen yhteenveto Acta Literaria et Scientiarum Sveciaessa, jossa oli havaintoja noin 60 paikasta. Nykyistä Suomea edustaa Kalajoki ja Kokkola eli ilmeisesti pimennys koettiin ainakin läntisessä Suomessa.

Wikipediaan kopsatun NASAn laskelman mukaan tämä pimennys kesti 4 minuuttia 6 sekuntia, sijaintikoordinaatti oli 67.9°N 99.5°W ja polun leveys 339 kilometriä. Positiopiste on Pohjois-Kanadassa, joten kovin helposti tätä en olisi Ruotsiin ja Suomeen yhdistänyt. Ongelmana ei ollut ainakaan typo, mutta hieman yllättävästi lähteessä tarkkuus on vähäisempi: 68N 99W. 

Ruotsalaisessa listassa ei ole ilmeisesti osittaisia auringonpimennyksiä, jotka Fredric Mallet raportoi artikkeleissaan "Solens förmörkelse den 17 Oct. 1762, observerad i Upsala" (KVAH 1764) ja "Solförmörkelse d. 1 April 1764, observerad i Upsala" (KVAH 1764). Jälkimmäisen pimennyksen havainnoi myös Anders Hellant Pellossa ja kirjoitti raportin "Observationer på solförmörkelsen den 1 April 1764, anställda i Pello" (KVAH 1764). Raportteja kirjoitettiin myös Hernösandissa, Tukholmassa, Karlskronassa ja Landskronassa.

Keskipäivällä 4.6.1769 auringonpimennyksen havannoi Jacob Gadolin Liedon Vanhalinnassa   ja raportoi tämän artikkelissaan "Observationer på Venus i solen den 3 Junii 1769, anställde vid Åbo" (KVAH 1769). Anders Johan Lexell esittää (käsittääkseni) artikkelissaan "Några svenska orters geographiska longituder, uträknade af observationer öfver solförmörkelserna åren 1764 och 1769" (KVAH 1773) vuoden 1769 auringonpimennyksen kokemista:

Paikannimien perusteella osittainen pimennys on koettu ainakin Turun ja Kajaanin välisellä kaistaleella. 

Turussa 15.6.1787 koetun pimennyksen havainnoista Johan Henric Lindqvist kirjoitti artikkelin "Solförmörkelse den 15 Jun. 1787, observerad i Åbo" (KVAH  1787). Sama pimennys koettiin Lundissa ja Tukholmassa. 

Samoista paikoista kerrottiin auringonpimennyksestä 4.6.1788 ja Turussa raportoijana oli jälleen Johan Henric Lindqvist (KVAH 1788). 

Myös 3.4.1791 koetun auringonpimennyksen mittasi Turussa Lindqvist ja muut tieteelliset havainnoijat olivat Tukholmassa, Skarassa, Strängnäsissä ja Bollnäsissä (KVAH 1791).

Vain Turusta havainnoitiin auringonpimennys 28.8.1802, josta Gustaf Gabriel Hällström kirjoitti raportin "Solförmörkelse den 28 Augusti 1802, observerad i Åbo" (KVAH 1804) . Tällä pimennyksellä on Wikipedia-sivu, jonka kaavion perusteella kokemus Suomessa oli osittainen.

Hällström raportoi myös turkulaisen auringonpimennyksen 17.8.1803 ja tästä oli havaintoja myös Lundissa (KVAH 1804). Wikipedia-sivun perusteella kokemus Suomessa oli taas osittainen.  

Edelleen Hällström mittasi Turussa auringonpimennyksen 11.2.1804 (KVAH 1806)

Auringonpimennyksen 28.7.1851 täydellisen pimennyksen polku kulki Wikipedia-sivun kaavion perusteella Suomen eteläpuolella.

Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjassa 1896 muistettiin hyvällä auringonpimennystä 15.3.1858, vaikka kuu oli tuolloin niin kaukana maasta, että täydellisimmänkin pimennyksen hetkellä näkyvissä oli korona. Vaikutus oli silti suuri, sillä pimennys osui iltapäivään ja se näkyi tiheästi asutulla alueella Vaasan seudulta Vienanmerelle. Kyseisen vuoden almanakassa maamerkeiksi poimittiin Isokyrö, Alahärmä, Kortesjärvi, Kaustinen, Piippola, Säresniemi ja Suomussalmi 

Teema oli vuosikirjassa 1896 ajankohtainen, sillä auringonpimennys oli odotettavissa aamuvarhaisella 9.8.1896 Enontekiön ja Utsjoen Lapissa. Tälläkin pimennyksellä on oma Wikipedia-sivunsa.

Suomenkielisessä Wikipediassa on 1900-luvun tiedot: "Suomessa näkyi edellinen täydellinen auringonpimennys linjalla Helsinki–Joensuu aamuyöllä 22. heinäkuuta 1990. Lisäksi 1900-luvulla sattui täydellinen auringonpimennys 21. elokuuta 1914 maan lounaisimmassa osassa, 29. kesäkuuta 1927 maan pohjoisimmassa osassa ja 9. heinäkuuta 1945 linjalla Kokkola–Kerimäki."