Karamellipaperit varhaisena roskana

HKM

Karamellit kuuluuivat varhaisiin teollisesti tuotettuihin kulutustavaroihin, joilla oli oma kääre. Niinpä niistä tuli roskaa, joka puolestaan paljasti karamellien syönnin yleisyyden. Tai tuotti vaikutelman yleisyydestä.

Kun puheenjohtaja oli huomauttanut miten hän luuli makeisten syönnin maaseuduillakin olevan hyvin yleistä, kertoi hra Liukkonen, että Savossa maahan viskellyt konvehtipaperit näyttävät tietä kauppapuoteihin; toi myöskin esiin muutamia numeroita, joista näkyi, että konvehtia todellakin maaseuduilla nautitaan suurissa määrin. (Aamulehti 23.11.1892)

Jos matkustat kesäisin rautatiellä ja joudut istumaan ns. tupakkivaunuihin, niin nämä taudinsiemenet väkisinkin johtuvat mieleen, nähdessäsi ympärillä, mitä suurinta siivottomuutta kaikkialla. Puhumattakaan tuosta harmaasta pölystä, jota on lattialla, istuimilla ja sakeana savuna leijailee ilmassa vaunujen sisäpuolella, on lattialla tupakin poroa, paperossin päitä, appelsiinin kuoria, konvehtipaperia, sakeaa sylkeä, jopa väliin oksennustakin. (Wuoksi 22.7.1899)

Kokouksen jälestä huomattiin lattialla joukottain paperossin päitä, konvehti- ja karamellipaperia y. m. pikku rojua. Ja jotkut pienet pojat kävivät vielä kokouksen jälestä harjoittamassa vallattomuutta lähistöllä.(Kylväjä 25.4.1901, Säkkijärven raittiustoiminnasta) 

Kysytään: Jos tupakoimattomien vaunuissa todella pitää olla jonkinlaisia laatikoita seinissä, niin eikö Rautatiehallitus voisi teettää ne koko joukon suurempia, joihin matkustajat voisivat heittää appelsiinien kuoret, karamellipaperit, eväskääreet y. m. rojua, joka nyt viskataan laattioille, saattaen aikaan vaarallisiakin nuljahtumisia, kuten tiedetään, sekä sen lisäksi alituista siivottomuutta.(Kylväjä 11.7.1901)

"Serpentiinisade“ Sysmässä. T. k. 8 päivänä — keskellä kesäisten kiireiten — ajeliwat Sysmän "noblessit" s. o. hienosto, huvittelemaan Liikolan tienvarrella olewalle "Viljammin wuorelle". Kulkueseen kuului matkailijoita toista kymmentä hevoskuormaa naisia ja herroja. "Rouwat" ja "neidit" sirotteliwat tielle ja tienoheen, — ei tosin konvehtia, vaan konvehtipapereita aivan kuten suurissa kaupungeissa kuulutaan Vappuna tehtävän. (Itä-Hämeen raivaaja 16.8.1907)

Sysmä. Nuoria näpistelijöitä. T. k. 20 p:nä olivat muutamat poikalopit käyneet Suopellon laivasillalta ottamassa Osuuskaupalle tulleista karamellilaatikoista noin 12 markan arvosta karamelliä. Asiasta ilmoitettiin viranomaisille ja heti läksikin poliisikonstaapeli etsimään syyllisiä. Ne hän sattuikin löytämään karamellipaperien viittomana: kaksi vaivaistalon hoidokaspoikaa ja kaksi muuta mökin poikaa, ijältään noin 10—12 vuotiaita. He olivat tehneet kahdessa sakissa matkan Suopeltoon, arvattavasti näpistelyaikomuksessa, ja onnistuivatkin saamaan karamellejä, joita mättivät taskunsa ja housunsa laukut täyteen. (Lahti 29.6.1909)

Eipä olisi luullut että tästä meidän pettuleivän kansastamme tuli sellainen makeanleivän kansa kuin mitä me varakkaammilla seuduilla nykyään olemme. Me syömme voit, me syömme maidot, ja moni, joka on perustanut kanalan, koska kananhoito kuuluu olevan kannattavaa, onkin pian huomannut kaikkein taloudellisimmaksi — syödä munat itse. Siihen lisäksi joka maalaiskylään viikottain monet korit kaupunkinisuja ja limonaateja, kyläraitit täyteen Fazerin ja Westerlundin konvehtipapereita, uusi puku tai ainakin pusero jokaiseen iltamaan — sanotaanpa ettei kansallispuku saavuta monin paikoin suosiota vain sentähden, että se on aivan liian halpa ja kestävä. (Helsingin Sanomat 8.12.1912) 

HKM

Kirje Jalasjärveltä ... Kirkkomme ... Semminkin tupakan syöjät sylkevät lattialle tupakasta pureksitun syljen. Kun mällistä on voima lattialle valutettu heitetään sanottu mälli samaan likaan, joka muodostaa lattiasta kauheimman sylkilaatikon, onko puhdistajalle näin ollen pahempaa keuhkotaudin syntyä, kuin tämä voi olla. Sitten on osasta naisillakin nautintonsa. Tarvitaan nisua eväänä, sekä konvehdit, pastillit y. m., niiden suojat, paperipussit, konvehtipaperit, on heitetty lattialle penkkein alle, jotka eivät nyt enään tarjoa suojaa varjopuolellaan, vaan näkyvät sieltä rumina esille. Pyydän että välttäisitte tämän kaltaisia jätteitä pyhän huoneen kunnian tähden, jos ei palvelijanne, joka kirkon puhtaudesta huolta pitää, teidän sääliänne ansaitsisikaan. (Ilkka 19.4.1913)

Puistoissamme kävelijöiden varalta on käytävien viereen nyttemmin asetettu siistejä roskakoreja, joihin voidaan heittää kaikki tarpeettomat paperit, paperossin sammuneet tai sammutetut pätkät, tyhjät tupakkalaatikot, hedelmäin kuoret, karamellikääreet ja muut silput, jotka tavallisesti on heitetty käytäville synnyttämään epäsiisteyttä puistossa. Toivottavasti yleisö puolestaan auttaa tämän hyvän järjestyksen aiheuttaman toimenpiteen tarkoitettua käytäntöä voitettaessa ja siten osaltaan avittaa puistokäytävien siisteinä pysymistä. (Karjalan sanomat 17.6.1913)

Mutta kun maamme syrjäisimmilläkin metsäteillä tätä nykyä ehtimiseen tapaa poisviskattuja karamellikääreitä, on siinä viittaus, että lukemattomat lapset, joilla ei ole eheitä vaatteita päälleen pantaviksi, alituisesti imeskelevät Fazerin tai Landrinin tavaraa, ja väkisinkin tulee mieleen kysymys, eikö puhdas leipä olisi heille monin kerroin terveellisempi kuin makeiset, olkoonpa että tiedemiehet saattavat laskea, kuinka monta kaloriaa sokerissa on. (E. G. Palmén: On maamme köyhä, siksi jää. Suomen nainen 15-16/1914) 

Kaupungin [Jyväskylän] kuulumisia ... Sunnuntaikoulu saattaa, niin sanotaan, kirkossa aikaan häiriötä. Kun satoja lapsia sijoitetaan sunnuntaikoulussa kirkkoon, tuhrivat he jaloillansa penkit, vetelevät lyijykynällä viivoja maalauksiin ja sirottelevat karamellipapereita permannolle. (Keski-Suomi 31.12.1914)

Käyhän sitä meikäläinenkin nuoriso joskus »huviretkillä». Kalossit jalkaan, kankeat kaulukset kaulaan, palttoo harteille, tai ainakin käsivarrelle, ja jos ollaan yläluokkalaisia tai liikeapulaisia, »knalli» päähän. Näin ajetaan pari asemanväliä kaupungista poispäin, mennään jollekin kalliolle, istuudutaan varovaisesti housunlahkeita kohauttaen, jotta eivät laskokset pilaantuisi — neitoset eivät hameiltaan juuri pääse istumaan paljaalle kalliolle, saati sitten nurmelle — ja syödään makeisia jättäen paikan karamellipapereista siivottoman näköiseksi.  (Helsingin Kaiku 12.6.1915)

Muutama sana säästäväisyydestä... Nyt tyhjät karamellipaperit reunustavat saloseudun metsäpolkujakin ja monilla suurilla karamellitehtaillamme on tavaton kiire — sokeripulan aikanakin. (Satakunta 2.12.1915)

Luonnon suojelutyöstä kansakoulussa ... Paperien: kääreitten, karamellipaperien y. m. — vanhempien ihmisten varalta — myös savukepätkien — heitteleminen metsiin, leikkikentille, kokouspaikoille on mitä törkeintä ympäristön rumentamista. Esim. retkeilyillä metsään jääneet paperit ovat mitä ikävintä nähtävää. Paljon olisi tässä suhteessa edistyttävä, eikä esimerkiksi rautatielaitoksemme monasti kelpaa siinä suhteessa malliksi. Sen tulisi hoitaa tasapuolisesti yhtä hyvin koko asemaalueensa ja valita roskaläjiensä paikat paremmin kuin mitä useinkaan tehdään. (Opettajain lehti 15.6.1917)