Selvää näet on, että vangin on täytynyt tietää sen köyden keskikohta, jota myöten hän tahtoi laskeutua alas akkunasta. Jos hän näet ei olisi tiennyt keskikohtaa, olisi hän voinut laskea köyden toisen pään liika pitkälle, joten se yht'äkkiä olisi voinut jäädä hänen käteensä yksinkertaisena; silloin olisi koko köysi irronnut akkunan rautatangon ympäriltä ja mies romahtanut arvaamatta maahan, saaden aikaan kolhun, joka olisi voinut tehdä tyhjäksi koko yrityksen. Välttääkseen tätä mahdollisuutta oli vanki huoneessaan mitannut köyden kahtia ja merkinnyt keskipaikan semmoisella langalla, jota hän oli saanut niistä makeiskääreistä, joita hänelle niin runsaasti tuotiin. Niininanhasolmun vieressä olevat painumat puolestaan osottavat, että juuri se kohta oli ollut rautatangon ympärillä. (Aamulehti 13.10.1905)
Keväällä 1910 lähes kaikki Suomen sanomalehdet toistivat traagisen uutisen 22-vuotiaasta miehestä, joka oli surmannut ensin sopimuksesta 16-vuotiaan tytön ja sitten yrittänyt ampua itsensä.
Tapahtumapaikalla tavattiin paperossin pätkiä ja karamellipapereita, sekä molempain jäähyväiskirjeet. Tyttö selittää kirjeessään, että hän kuolee vapaaehtoisesti ja mielellään, kun Väinökin menee kuolemaan. Poika taas on kirjoittanut kirjeensä uhmamielin, puhuu sortajista ja maailman kurjuudesta. Lausuessaan jäähyväiset vanhemmilleen, hän on lisännyt, "hyvästi nyt sortajien polkema luokka", hän ei huoli "papin sakramenteista". Hän kehoittaa näyttämään kirjeensä papeille osoitteeksi mielentilastaan. (Lahti 3.5.1910)
Samana kesänä 21-vuotias nainen teki itsemurhan hyppäämällä Vesijärveen höyrylaivan ylimmältä kannelta. Hän oli kirjoittanut konvehtipaperiin viimeisen viestinsä "ettei hänen ruumistaan tarvitse naarata". (Lahti 16.8.1910)
Näiden ikävien ja surullisten tapahtumisen aikaan Lahden raastuvanoikeudessa käsiteltiin helvetinkonejuttua, jossa oli syytettynä kauppias Rinne, joka Hohenthalin tapaan sai karamelleja selliinsä.
Poliisivankilassa on Rinne koettanut päästä yhteyteen ulkomaailman kanssa, siinä kuitenkaan onnistumatta. M. m. on hän koettanut päästä salaiseen kirjevaihtoon kotinsa kanssa. Voissa, jota lähetettiin R:lle, tavattiin lappu, jossa ilmoitettiin, että lyijykynä oli tuotu hänelle salaa vankilaan. Sunnuntai-iltaan mennessä oli Rinteen onnistunut koota joukko karamellipaperia ja muita paperilappuja, joihin hän oli tehnyt lyijykynällä muistiinpanoja. Illalla sitten hän heitti laput ulos ulkohuoneen akkunasta. Poliisi huomasi kuitenkin tämän ja otti kirjevaihdon takavarikkoon.(Työmies 1.6.1910)
Keskiviikkona kesäkuun 29 päivänä tarkastettaessa sitä arestihuonetta, jossa kauppias Rinnettä säilytetään, löydettiin Rinteen makuulaverin päästä seinän vuorilautojen välistä, ohuen karamellin ympäryspaperin sisälle, rullalle käärittynä, kirje, jonka kirjeen kauppias Rinne, kuulustelussa myönsi olevansa kirjottanut. (Lahden Sanomat 5.7.1910)
Perjantaina 1 päivänä heinäkuuta kello 6.30 iltapäivällä kertoi Puhjo, että hän, poliisin välityksellä, lainasi Rinteeltä pääkamman, jota hän tarvitsi leikatessaan samassa arestihuoneessa olevan kuulusteluvangin Samuel Ojaniemen tukkaa. Pienen ajan perästä Rinne, ulkohuoneessa käyntimatkallaan, pyysi kampaa pois häneltä ja viskasi samalla arestihuoneen lattialle karamellipaperiin käärityn seuraavan kirjeen:[...] (Lahden Sanomat 5.7.1910)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti