Kuulutuksilla, jotka sekä luettiin kirkoissa että julkaistiin kaupungin sanomalehdissä, koetti komitea antaa yleisölle tiedon väenlaskun tarkoituksesta sekä sen ohessa estää kaikkia epäoikeita ja vääriä luuloja (esim. uuden veroituksen pelkoja y. m.), jotka pantiin sen kanssa yhteyteen. Epäluuloa ei kuitenkaan voitu täydellisesti poistaa. Päivinä ennen väenlaskua lienee jommoinenkin määrä vaivaisten luokkaan kuuluvia henkilöitä lähtenyt kaupungin lähimmäisiiu kyliin sekä Wiaporiin, jonne jäivät kunnes luultu vaara oli ohitse. Omin silmin nähneet kertovat että muutamina päivinä Maaliskuun ensimäisen p:n jälkeen maanteillä lähinnä kaupunkia löytyi paljo enemmän jalan astuvia kuin tavallisesti, jotka kelkoilla vetivät perässänsä sen vähän määrän vaatteita ja huonekaluja, jonka luultavasti pakomatkalle olivat ottaneet mukaansa. Sama valon-arkuus eli julkisuuden pelko sai myös monta heidän vertaisistansa, jotka olivat jääneet kaupunkiin, koettamaan vetäytyä pois väenlaskusta.
Sen vuoksi kävi välttämättömäksi antaa polisin 28 p. Helmikuuta illalla toimittaa erityinen lasku muutamissa taloissa, jotka olivat yleisesti tunnetut arveluttavan maineen alaisten henkilöin pesäpaikoiksi. Tämän kautta tulikin, niinkuin sittemmin havaittiin, useat huushollilistat täydellisemmiksi. Eräässä Katajanokan talossa esim., jonka omistaja oli entinen kapakanpitoa harjoittava venäläinen ala-upseeri, tuli niin muodoin 15 miestä ja 1 vaimo ylöskirjoitetuiksi, jotka muuten eivät olisi tulleet kenenkään huushollilistaan pannuiksi. Näillä henkilöillä, jotka kaikki olivat parhaimmalla ijällänsä, ei ollut monella minkäänlaista virkaa. Ne olivat "ent. kisällejä", "ent. oppipoikia", "ent. sotamiehiä", olipa yksi "ent. ojennushuoneelainen"kin. Useimmat ilmoittivat itsensä matkustavaisiksi sekä elävänsä spittingin (siirapin ja veden sekoituksen) myymisellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti