Sukututkijan loppuvuosi: Leninin emäntä Töölössä

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Leninin emäntä Töölössä

SNS-lehti 16.7.1947

Kevään museouutinen oli, että tamperelainen Lenin-museo muuttuu Nootiksi. Kävin museossa kerran ennen viimeisintä uudistusta, mutta en muista, että siellä olisi ollut esillä töölöläisen olohuoneen kalusteita. En löytänyt niistä merkkejä myöskään tässä kuussa tekemälläni kierroksella. Kalusteet lahjoittivat Emilia (s. 1876) ja Arthur Blomqvist, jotka majoittivat Töölönkatu 46:ssa Leninin noin kuuden viikon ajan syksyllä 1917.

Emilia Wilhelmina Vilenius syntyi Porvoossa 14.11.1876 vanhempinaan kultasepän kisälli Johan Alfred Wilenius (s. 19.9.1854) ja Emelia Braf (s. 15.3.1852) (RK 1877-86, 219). Hänen 75-vuotispäivänsä yhteydessä kerrottiin, että hän

joutui kahden muun sisaruksensa kanssa varhain orvoksi. Helsinkiin hän muutti jo nuorena tyttönä ja toimi täällä mm. ompelijana. Sulmittuaan avioliiton Arthur Blomqvistin kanssa osallistui Emilia Blomqvist aktiivisesti Helsingin ruotsinkieliseen työväenliikkeeseen, jonka perustavia jäseniä hän miehensä kanssa oli. Emilia Blomqvistin toimintasarkana on kautta vuosien ollut järjestökulttuuri ja työväenliikkeen naistoiminta on ollut lähellä hänen sydäntään. (Työkansan sanomat 14.11.1951)

Avioliitto solmittiin lokakuussa 1902 (Hbl 22.10.1902). Wikipediaan kootun tiedon mukaan Arthur Blomqvist liittyi samana vuonna ruotsinkieliseen työväenliikkeeseen. "Ammattiyhdistystoiminnan ohella Blomqvist puolisoineen avusti muun muassa Pietarista talvella 1905 verisunnuntain jälkeen paenneita vallankumouksellisia." Vuoden 1918 tapahtumissa Blomqvistilla oli luottamustehtävä ja hänet tuomittiin valtionpetoksesta kuolemaan.

Emilia Wilhelmina Blomqvistin aktiivisuudesta tai kohtalosta vuoden 1918 aikaan ei löydy sanomalehdistä tietoja ja kaimat vaikeuttavat tulkintaa. Kesällä 1917 hän oli todennäköisesti se rouva Emilia Wilhelmiina Blomqvist, joka ilmiantoi kaksi miestä eläinrääkkäyksestä Fredriksbergin alueella (esim HS 7.6.1917). Pari kuukautta myöhemmin hän vastaanotti miehensä kanssa kotiinsa Leninin, jota piti piilottaa venäläisiltä viranomaisilta.

Ainakaan Hakkapeliittaan 9/1936 muistelmakirjan perusteella kirjoittanut ei tiennyt kenestä oli kysymys eikä ruotsinkielisyyttänsäkään.

Täytyi taas hankkia uusi asunto. Tällä kertaa onnistuttiin se saamaan Töölössä erään »toveri» B:n luona. Tämä lapseton pariskunta otti Leninin suojaansa ja piti häntä mitä parhaiten kestittynä. Suurinta vaikeutta tuotti kuitenkin se, ettei pariskunnasta kumpikaan puoliso osannut venäjää eikä ranskaa, kun Lenin taas ei osannut suomea kuin muutaman sanan. Puhelu muodostuikin vain »käsillä puhumiseksi». Töölössä asuikin Lenin sitten lokakuun alkuun saakka, jolloin hän taas siirtyi Viipurin kautta Pietariin ja jonkun aikaa sen jälkeen otti diktatuuriohjakset käsiinsä.

Ny Tid 6.7.1948

Julkisuuteen Blomqvistit astuivat museolahjoituksensa yhteydessä, jolloin he tietenkin muistelivat tavaroihin liittyvää ajanjaksoa (SNS. Kansan sanomat 16.7.1947). Tästä he saivat kertoa toistuvasti, sillä mikään muu ei toimittajia kiinnostanut. Tai tarkemmin sanottuna toistuvuus koski Emilia Blomqvistiä. Mieheään haastateltiin 70-vuotispäivän yhteydessä (Ny Tid 6.7.1948), mutta kuolema kutsui jo 17.11.1951.

Kolme päivää aiemmin Emilia Blomqvist täytti 75 vuotta. Syntymäpäivänä Työkansan sanomat teki tavanomaisen henkilöjutun ja kaksi päivää myöhemmin raportoi, että

kunnioitti Neuvostoliiton täkäläinen lähetystö häntä kukkatervehdyksin. Tervehdyskäynnillä hänen luonaan olivat mm. SNDLn edustajat ja Sörnäisten Naiset ryn johtokunta, jonka osaston kunniajäsen Emilia Blomqvist on. Tervehtimässä kävivät lisäksi Vallilan naisten, osaston edustajat, ruotsalaisen osaston edustajat, lukuisat ystävät ja tuttavat. (Työkansan sanomat 16.11.1951)

Viisi vuotta myöhemmin pyöreästä syntymäpäivästä riitti lyhyempi maininta, mutta Lenin mahtui mukaan (Ny Tid 15.11.1956). Kun Emilia Blomqvist täytti 85 vuotta Neuvostoliiton lähetystö ei muistanut pelkin kukkasin, vaan myös edustajallaan.

Kansan uutiset 15.11.1961

Leninin kuolemasta kuluneiden vuosikymmenien johdosta Hufvudstadsbladet innostui 24.1.1964 muistitiedon esitykseen. Suomessa oli Emilia Blomqvistin lisäksi elossa ainakin yksi Leninin tavannut: Väinö Tannerin vaimo Linda, joka oli nuorena ylioppilaana toiminut saattajana.

- Hur han hamnade hos oss? Det kommer jag nu inte riktigt ihåg, men det var väl genom min mans politiska förbindelser, han var en aktiv socialist. Annars blev det nog ett minne för livet, att ha Lenin i kammaren ... säger fru Blomqvist.

Min man var lokförare men hade fått sparken av politiska skäl, så han arbetade i stället vid Tölö sockerbruk och vi bodde där nära Lenin installerades i vår kammare, och han var så anspråkslös och förnöjsam nöjd med vad jag än ställde fram på bordet, och det var inte lätt att skaffa någon mat, allting var ju på kort.

- Ja, anspråkslös var han, alldeles som en vanlig bondmänniska ... Vad han sysslade med? Mest gick han bara av och an i rummet, han hade väl sitt att tänka på, det var ju med hjärnan han arbetade.

- Vi gick också ut och promenerade ibland, bara Lenin och jag. Min man kunde inte gå med, för honom kände gendarmerna men mig kände de inte. Det stod fullt med detektiver kring våra knutar hela tiden. Men Lenin och jag, vi spatserade mitt för näsan på dem, alltid i armkrok, och jag pratade svenska högt medan han var tyst och de fattade inga misstankar.

Var inte makarna Blomqvist lite rädda ändå när de hyste en så eftersökt herre i sitt hus?

- Vi var inte lite rädda, vi var mycket rädda också! Men aldrig ångrade vi att vi hjälpte honom. Han sa att han inte skulle kunna skriva och tacka oss efteråt, för att inte bereda oss tråkigheter, men på omvägar fick vi senare bevis på hans erkänsla. Och förresten så tackade han så vackert innan han reste, ja, han kysste mig riktigt på kinden till avsked!

Emilia Blomqvist sai viettää vielä 90. syntymäpäivänsäkin juhlallisesti.