1) Armémuseumista jatkoin Kungliga Biblioteketiin. Olin jotenkin autuaasti unohtanut sen, ettei siellä ole Kansalliskirjaston tapaan avohyllyjä silmäiltäväksi. Jos olisin valmistautunut reissuun kunnolla (ja jos tarkoituksena olisi ollut lomailun sijaan totisempi tutkimus), olisi pitänyt hyödyntää kauan sitten ja suurella vaivalla hankittua Regina-korttia ja tilata aineistot etukäteen.
Olin tosin lähettänyt yhden tiedustelun huhtikuussa, mutta siihen saamani vastaus oli hukkunut sähköpostilaatikkooni, josta löysin sen vasta matkan jälkeen. Kiinnostuksen kohteenani olivat Dagligt Allehandassa mainostetut pienpainateet. Asiaa (mukamas) auttaakseni laitoin mukaan viitteet sanomalehtiin ja olin sitten saanut vastauksen, että Dagligt Allehanda on digitoituna luettavissa. Oma vika, kun käytin liikaa / liian vähän rautalankaa.
2) Tukholman yliopiston kirjastossa en ollut ennen tätä reissua käynyt. Periaatteessa sinne olisi voinut kävellä, mutta kokeilin mahdollisuutta matkustaa metrossa luottokortin lähimaksulla ja ihastuin siihen niin, että vietin kirjastossa kaksi päivää.
Luulin jo nähneeni kaikki hyllytysmallit, mutta tänne oli keksitty uutuus asiakaskäyttöön. Mahdollisesti pienempiä kirjastoja yhdistettäessä oli luotu hyvin suuria luokkia, joista yksi oli historia. Tuoreimmat kirjat oli hyllytetty hankitajärjestyksessä vuosien perusteella jaettuna. Serendipiteettistä selailua saattoi siis harrastaa vanhojen kirjojen äärellä ja kirjastoluettelolla löytyi muut. Käsiin osui muutama ennen näkemätön kirja ja sain pari uutta ajatusta.
3) Erityisesti viimeinen päivä jäi täysin suunnittelematta. Aamuvarhaisella muistin, että oli keskiviikko ja näin ollen Nordiska museetin kirjasto keskipäivästä alkaen auki. En älynnyt hakea verkosta kirjastotietokantaansa vaan lähetin sähköpostilla tiedustelun aiheesta, joka liittyi näyttelyynsä. Sain pikaisen vastauksen, jossa todettiin heillä olevan aiheesta vain yksi kirja, jonka sisällössä ei ollut kaipaamaani historiaa.
Verkkoartikkelin perusteella minut ohjattiin kysymään seuraavaksi laitoksesta Institutet för språk och folkminnen. Hekin reagoivat nopeasti ja hallitsivat tiedonhaun paremmin. Vinkkasivat nimittäin kaksi kirjaa, jotka molemmat olivat Nordiska museetin kirjaston kokoelmissa! Onneksi luin vastauksen vähän ennen keskipäivää, joten ehdin kipittämään paikalle. Kirjasto näytti paikalta, jossa olisi kannattanut viettää enemmänkin aikaa, mutta se on auki vain kerran viikossa. Ja henkilökunnan asiantuntemus kyseenalainen.
4) Testaamatta jäi Armémuseumin kirjasto, josta tänä keväänä tuli vastaan mainosviesti. Todennäköisesti auttaisi Ruotsin puolen joukkoyksiköiden historiikkien tavoittamisessa. Ennenhän niitä löytyi Krigsarkivetista, mutta sen sisältö on nykyään kaukana keskustasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti