perjantai 12. elokuuta 2022

Päivä pohjoismaista ilmastohistoriaa

Nordiska historikermötetin ekan päivän omistin ilmastohistorialle, josta oli tarjolla 6 informatiivista esitystä. Ensimmäisessä luonnontieteilijä Hans Linderholm kertoi puulustojen sisältämästä tiedosta. Paljon oli tuttua, mutta nyt vasta tajusin, miksi pohjoisiin järviin on päätynyt tuhansien vuosien puuarkisto: veteen on kaatunut rannalla kasvaneet puut. Koska informatiivisten puiden pitää olla vanhoja ja ihmistoimintaa kohtaamattomia, puihin perustuva ilmastohistoriallinen tieto on Suomesta heikointa tiheimmän asutuksen alueelta eli Pähkinäsaaren rajan lounaispuolelta. Onneksi sarjoja Pohjoismaista on niin paljon, että sinnekin saadaan interpoloitua näkemystä.

Uutta tai unohtunutta oli se, että puulustoista voidaan tutkia leveysmittojen lisäksi puun tiheyttä, kemiallisia ominaisuuksia ja hiilen isotyyppejä. Uusinta uutta on solutason tarkastelu, josta Linderholmin näyttämän esimerkin perusteella voi erottua tulivuoren purkaus.

Seuraavaksi Fredrik Chapentier Ljungqvist esitteli pohjoismaista historiografiaa ilmaston huomioimisesta historiantutkimuksessa. Lyhyesti: jätettiin huomiotta ja/eikä ollut dataa, josta vetää johtopäätöksiä. Pidempi versio on Heli Huhtamaan kanssa kirjoittamassaan artikkelissa Climate in Nordic historical research – a research review and future perspectives.

Kolmantena Stefan Norrgård kertoi edelleen jatkuvista jäänlähtötutkimuksistaan, joista kuulin viimeksi Lahdessa 2019. Nyt tietokannoissaan on myös Kokemäenjoki vuodesta 1793, mikä tietenkin lämmitti sydäntäni. Varsinkin, kun kohdatessani kyseiset tiedot Kansalliskirjastossa, en tiennyt olivatko ne päässeet tutkimuksen kohteeksi. Vaikka olen joen rannalla kasvanut ja jäätilannetta seurannut, Norrgårdin esitys muistutti siitä, että jäällä ja sen lähdöllä oli aivan toinen taloudellinen ja toiminnallinen merkitys silloin kun se mahdollisti kulkemisen. (Juttelin Norrgårdin kanssa kahvitauolla ja jos joku sattuu tietämään missä on aikasarja jäänlähdöistä Loimaanjoessa, niin Norrgård olisi kiitollinen vinkeistä.)

Kahvitauon jälkeen Martin Skoglund kertoi käynnissä olevasta väitöskirjatutkimuksestaaan, jossa hän on kerännyt Jämtlannista monta pitkää aikasarjaa. Kymmenykset sadon markkereina vielä ymmärsin, mutta ohran kylvöpäivät vuosille 1699-1920, ohran korjuupäivät 1701-1920 ja heinän korjuuajat 1762-1863? Seudulla oli huomattavan tunnontarkkoja talonpoikaisia päiväkirjan pitäjiä? Tilastollinen vertailu näiden sarjojen ja ilmastohistorian välillä tuotti mielenkiintoisia korrelaatioita, joten Skoglundin tutkimukseen pitää perehtyä sen valmistuttua.

Heli Huhtamaa vaikuttaa Bernin yliopistossa ja johtaa viisivuotista projektia tulivuorenpurkauksien ilmastovaikutuksista Pohjoismaissa. Tämähän on ollut minua pitkään kiinnostanut seikka (Tulivuorista ja nälkävuosista (2010), Vuonna 536 (2013), Tulivuorten vaikutus Suomessa (2014), Kun Krakataun purkaus näkyi Suomeen (2015)) , joten kuuntelin mielenkiinnolla. Asiat osoittautuivat vähemmän suoraviivaisiksi eli vaikutukset Keski-Euroopassa eivät aina vastaa tilannetta Pohjoismaissa. Täytyy seurata Huhtamaan julkaisulistaa, että arvailuni korvautuvat tiedolla. Mielestäni kuulin ekaa kertaa, että nälänhädät 1601 ja 1695-97 liittyivät kaukaisiin tulivuorenpurkauksiin, jotka ovat tallentuneet napajäiden kerroksiin. Huhtamaa oli vertaillut näiden seurauksia Pohjanmaalla käyttäen kymmenyksiä ja autioitumisia. Jälkimmäisiin tietenkin vaikuuttivat viranomaisten linjaukset.

Viimeisenä Dominik Collet puhui 1770-luvun ensivuosien kriisistä. Tämä osui siis väikkäritutkimukseni aikaan ja esityksessä tuli esiin väikkäriin suoraan liittyviäkin seikkoja. Sattuman kauppaa, jossa tuli tässä välissä pikavoitto. Colletin varsinainen pointti oli selittää 1770-71 katoon yhdistettävissä olevia historiallisia käänteitä kuten Puolan ensimmäinen jako, Itä-Intian kommpanian romahdus ja vallankumoukset Ruotsissa ja Tanskassa.

Loppukeskustelussa Skoglundilta kysyttiin, kirjoittivatko talonpojat päiväkirjoissaan "lämpimästä" tai "kylmästä" säästä silloin, kun lämpötilaa eivät osanneet koulutetutkaan ihmiset mitata. Eivät kirjoittaneet.

Ei kommentteja: