Hups, mistäs sana tutkimus tuohon ilmaantui? Siitä ja jatko-opintojeni aluksi lukemastani kirjallisuudesta huolimatta, miellän Ihan Oikeaksi Historiantutkimukseksi työt, joissa on päästy tapahtumarekonstruointia pidemmälle. Mutta mitä sanoivat koulutetummat?
Keskustelu lähti liikkeelle Mikko Hiljasen kommentista "Nyt täytyy kysyä, kun en tiedä. Onko Keskisarjan teokset vertaisarvioituja? Jollei, niitä on syytä pitää tietokirjoina eikä tutkimuksina. Sama pätee toki kaikkiin muihinkin tutkijoihin." Ulla Ijäs vastasi "Osa hänen teksteistään lienee vertaisarvioituja, mutta suurin osa tietokirjoja, joilla ei samanlaista vertaisarviointia kuin tutkimusartikkeleilla." ja Jenni Lares tarkisti "Tähän on varmaan päädyttävä. Ainakaan Siltalan sivuilta en löydä mainintaa, onko hänen tietokirjoilleen tehty vertaisarviointia."
Ijäs jatkoi "Myös tietokirja on tutkimusta! Muoto ja kohde/lukija vain eri kuin vertaisarvioiduilla artikkeleilla." Mutta eihän asiat näin yksinkertaisia ole, kuten Raisa Toivo totesi: "Tämä on kyllä monimutkaisempi juttu. Jos lähdetään siitä, että tutkimus tuottaa uutta tietoa tieteellisillä menetelmillä, niin tietokirja voi olla yksi tapa kertoa tutkimuksen tuloksista, mutta se välttämättä silti ole sitä.". Ja jatkoi: "Suuri osa tietokirjoista ei pyri välittämään kirjoittajan tekemän tutkimuksen tuottamaa uutta tietoa, vaan kokoaa, vetää yhteen ja popularisoi muiden joskus aikaisemmin tekemää tutkimusta. Ja tämä on hyvä, ainakin niin kauan kuin samalla kerrotaan, missä ja kuka tutkimuksen teki."
Sitten Toivo huomautti erittäin relevantisti, että "Ja lopulta tietokirjoiksi itseään nimittää suuri joukko sellaisiakin kirjoja, joiden tieto ei perustu tutkimukseen ollenkaan. Keittokirjoja, moponkorjausoppaita, horoskooppeja, poliittisia pamfletteja jne". Lopettaen "Pyydän anteeksi nillitystäni, mutta minä olen usein kokenut että käsitteellinen selvyys erilaisten tietokirjojen kirjosta voisi olla hyödyksi keskustelussa yleistajuistamisesta, yhteiskunnallisesta impaktista, julkaisukielen merkityksestä ja ylipäänsä julkaisupolitiikasta."
Ijäs selitti aiempaa ajatteluaan: "Ajattelin tässä lähinnä mainittua Keskisarjaa. Hänen tietokirjansa ovat kyllä suurelta osin uutta tutkimusta." ja tarkensi "Olen lukenut hänen Järnefelt ja Scherlachius -teokset. Niissä ainakin oli uutta tutkimusta ja muistaakseni ihan lähdeviitteetkin."
Välihuomiona voin todeta, että olen nyt kironnut puoli vuotta kirjasarjaa Den svenska pressens historia, joka perustuu paljolti aiempaan kirjallisuuteen eikä käytä minkäänlaista viiteaparaattia, joka muusta todistaisi. Mutta kyllä siitä lehdistöhistoriallisena tutkimuksena puhutaan.
Takaisin Twitteriin. Tapio Salminen kommentoi Toivon näkemyksiä: "Samoilla linjoilla Raisan kanssa. Historian alalla 'tietokirjallistuminen' on sekoittanut käsitteitä. Kustantaja saattaa julkaista 'tietokirjan', vaikka vertaisarvioija olisi suositellut toista. Genre on perusteiltaan häilyvä: markkinoiden, ei tieteen tekijöiden määriteltävissä." Ja jatkoi hymiöön päättäen "Eli tottakai validia tutkimusta julkaistaan muuallakin kuin jufo-journaaleissa. Tietokirjoina, palkkatutkimuksina, netissä etc. Mutta kirjamarkkinoiden ongelma on, että maallikolle tietokirjat näyttäytyvät genrenä, jolla on yhtenäiset ('tieteelliset') kriteerit. Ei ole." Oula Silvennoinen kommentoi tähän "Kaupalliset kustantajat julkaisevat teoksia, joiden kaupalliseen menestykseen uskovat. Siksi tutkimukseen pohjautuva tietokirja päätyy samaan kategoriaan Antti Heikkilän kanssa:("
Mikko Hiljaselta teemaan vahvistusta: "Jep. Pointsina mullakin se, että "suuri yleisö" ei välttämättä tunne tietokirjan ja vertaisarvioidun tutkimuksen eroa. Surullista kyllä, vaikuttaa siltä, että osa tieteilijöistä (esim. Keskisarja) hämärtää rajaa entisestään ja halveksuu vertaisarviointia." Tähän Pia Koivunen: "On aika kiinnostava ristiriita suuren yleisön ja akateemisen maailman luoman arvostuksen välillä. Akateeminen järjestelmä suosii kv-vertaisarvioituja tieteellisiä lehtiä, kun taas suurelle yleisölle, et ole olemassa ilman suomenkielisiä kirjoja.
Oula Silvennoinen jatkoi "Teemun puolustukseksi on kyllä sanottava, että hän on selvästi valinnut uran tietokirjailijana, ei akateemisena tutkijana, jolle vertaisarvioidut julkaisut ovat meritoitumistie. Eikä siinä valinnassa minusta ole mitään väärää." Hiljanen vastasi "Ei toki ole väärää, mutta ongelma syntyy nähdäkseni siinä, että "suuri yleisö" ja media pitää häntä akateemisena tutkijana, jolta kysytään asiasta kuin asiasta. Toisaalta tie (ainakin tässä tapauksessa) johtaa populistiseen historiankirjoitukseen, kun pitää miettiä vain myyntiä"
Jätän vetämättä yhteen ja lopetan yhden keskustelulangan päättäneeseen Jani Hakkaraisen kommenttiin "Etukäteisvertaisarviointi on lähinnä laaduntarkkailua, jälkikäteinen jopa tärkeämpää eli laajemman tieteellisen yhteisön arvio." Eli Keskisarjan tuotannon arvioinnissakin olisi kiva nähdä vähän useammin mainintoja siitä, että kommentoija on kirjoja oikeasti lukenut.
Kuva kirjasta "Emblemes nouveaux; esquels le cours de ce monde est depeint et representé par certaines figures, desquelles le sens est expliqué par rimes ... Premieremente en allemand & maintenent en françois .." (1617)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti