yleisesti tunnettu Klapka-nimellä. Hän oli jo silloin iäkäs mies, eikä hänellä liene ollut suuriakaan opettajalahjoja. Bökman oli huvitettu erittäin laskuopin opetuksesta ja pani pääpainon reguladitri'n (kolmiluvun laskun = päätöslaskun) oppimiseen. Päntättiin päähämme sääntö: tunnetut luvut kirjoitetaan peräkkäin ja x neljänneksi, ensimäisen ja kolmannen jälkeen vedetään pystysuora viiva (se oli meistä pääasia) ja sitten kerrotaan viivojen väliset luvut ja tulo jaetaan ensimäisellä luvulla. Sääntö kylläkin oli hyvä ja olisi vienyt oikeaan tulokseen, mutta siinä pulma, mikä luku on pantava ensimäiseksi sarjassa.
Keksimme kuitenkin keinon. Kolme oppilasta, jotka laskivat nopeimmin, saivat urkkijan toimen. Yksi näistä pani ensi sijalle ensimäisen esimerkissä olevan luvun, toinen oppilas toisen ja kolmas kolmannen. Jos luvut olivat oikein kerrotut ja jaetut, oli yhdellä näistä varmaan oikea tulos. Kävivät sitten vuorossa näyttämässä laskunsa. Sillä, joka iloisena palasi luokkaan, oli lasku oikein suoritettu; ja nyt tiesivät kaikki luokan oppilaat, mikä noista kolmesta tunnetusta luvusta oli pantava ensimäiseksi. Jos vaan sitten oikein kerrottiin ja jaettiin, tuli oikeita tuloksia.
Muuten oli Bökman niitä harvinaisia sen ajan opettajia, jotka eivät käyttäneet ruumiillista rangaistusta. Hän oli myös suuri voimistelun rakastaja ja näytti meille jos jonkinmoisia voimistelutemppuja.
Hän oli myös erittäin innostunut Unkarin vapautussotaan 1848 ja vihasi katkerasti itävaltalaisia. Hyvällä tuulella ollessaan ja muutenkin, oppilasten pyynnöstä, kertoi hän erittäinkin Klapkan urotöistä. Kun huomasimme että opettaja oli kyllin innostunut kertomuksessaan, huusimme me: "mennäänpä antamaan itävaltalaisille selkäsauna"! Silloin ryntäsi Klapka ja koko oppilaslauma ulos. Pojat asetettiin riviin ja jokainen sai käteensä paksun sauvan. Pienen innostuttavan puheen jälkeen huusi Klapka "hurraa" ja koko rykmentti hyökkäsi ulkohuoneriviä vastaan ja paukutteli armottomasti sauvoillaan "itävaltalaisia". Lukuvuoden ensimäisellä viikolla lyötiin kaikki ikkunapahaset rikki ja sitten koetettiin särkeä ovet. vanha matami päivitteli ja sanoi usein: "kyllä se rehtori on välistä hullu", ja luulen minäkin, että saattoi olla ruuvia irti hänen päästään. Muutama vuotta sen jälkeen kävin katsomassa ala-alkeiskoulua ja kyllä siellä vieläkin oli merkkejä itävaltalaisten selkäsaunasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti