Kunnallisverotietojen lisäksi, mutta vielä harvemmin ja epätäydellisemmin sanomalehdissä julkaistiin suostuntaveron määräämiseen käytettyjä lukuja. Morgonbladet rajasi katsauksensa 14.11.1879 vähintään 20000 markkaa ansainneisiin. Vastaan tuli myös "Förmögenhetsförhållandena i hufvudstaden" (Nya pressen 21., 22., 24., 26., 28.11.1883) ja vuodelta 1884 kruunun eli valtion suostuntaveron määräämiseen käytetyt summat (Nya Pressen 20., 21., 22., 23., 24., 25.11.1884).
Juhani Turkkila on julkaisussaan Tuloverotuksen reaalinen muuttuminen Suomessa. Kuusikymmentä vuotta verojen vuoristorataa (Etla 2010, pdf) selostanut näiden taustaa.
Maaliskuun 2 päivä 1865 oli taitekohta Suomen verolainsäädännön historiassa. Tuona päivänä annettiin Keisarillisen Majesteetin armollinen julistus siitä suostuntaverosta, jonka Suomenmaan Säädyt ottivat maksaakseen vuosina 1865, 1866 ja 1867. Julistuksella otettiin Suomessa ensimmäistä kertaa käyttöön tuloverotus. Suostuntaveron säätämistä perusteltiin valtion finanssitarpeilla: kansakoulujen perustaminen, kanavien ja rautateiden rakentaminen, järvien ja soiden kuivatustyöt sekä majakoiden rakentaminen vaativat rahavaroja.
”Tulosuostunnan” mullistavuus jäi kuitenkin vain periaatteelliseksi, sillä veroprosentti oli alhainen ja verosta vapautettujen osuus oli suuri. Vuonna 1865 alkanut suostuntaverojärjestelmän toteutus kylläkin epäonnistui, mutta sotaverot ja niiden jatkaminen suostuntaveroina vakiinnuttivat tuloveron aseman.
Esko Linnakankaan ja Leila Juannon kirjassa Verojen historia : synty, kehitys, kuolema, ylösnousemus, reinkarnaatio (2016) on lisätietoa.
Jokaisen tuli ”suostuntawerokomitealle ilmoittaa, kuinka suureksi hän arvaa puhtaan tulonsa wiimeksi kuluneelta wuodelta”. Ilmoittamisvelvollisuuden merkitys jäi todellisuudessa vähäiseksi, koska verovelvollisen ilmoitusvelvollisuutta ei ollut sanktioitu veronkorotuksella. Yksityiskohtaiset säännökset ilmoitusvelvollisuudesta koskivat pääasiassa viranomaisia, jotka maksoivat palkkioita ja korvauksia. Rangaistus voitiin määrätä virkamiehelle, joka laiminlöi tietojen ja ilmoitusten antamisen, mutta verovelvollista ei voitu rangaista.
Puhtaan tulon selville saaminen oli vaikeaa. Tulojen todellinen määrä jäikin usein verovelvollisen moraalin varaan, joten verotus muistutti nykyistä arvioverotusta. Mielenkiintoista oli, että verotuksessa ei voitu poiketa alaspäin verovelvollisen ilmoituksesta.
Valtionverotuksen toimittavalle suostuntaverokomitealle jäi suuri hankintavalta. Sen jäsenten tuli tasapuolisesti edustaa eri tulonsaajaryhmiä. Kokouksissa piti henkikirjoittajan tai kuvernöörin hänen sijaansa määräämän henkilön olla läsnä antamassa tarpeellisia tietoja, pitämässä pöytäkirjaa, laatimassa veroluetteloa ja valvomassa kruunun etua.
Valtion tuloverotuksen tuotot jäivät hyvin vähäisiksi. Tuloverosta luovuttiin vuoden 1885 valtiopäivillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti