Antti Helanderin (1851-1929) kirjassa Koulumiehen muistoja ja kokemuksia (1919) on seuraava kuvaus koulupoikien pallopelistä Oulussa 1860-luvulla.
Kevään tullessa ja lumen sulattua alkoi pallonlyönti, ja tuskin missään linnapalloa niin intohimoisesti harjoitettiin. Pallo oli nahkainen, nelikaistainen, sen sisällyksenä oli keitetyn kummipalasen ympärille tiukasti keritty villalankainen kerä. Semmoinen pallo oli kimmoava ja sopivan raskas, joten se lensi hyvin, mutta tuntuikin kämmenessä koppia ottaessa; kun polttaessa satutti, osottivat elkeet selvästi paikan eikä kenenkään tehnyt mieli tehdä vastaväitteitä.
Linnapallossa ei pyritty niin paljon lyömään komeita koppeja ja niitä ottamaan kuin juoksemaan ja polttaessa notkeasti palloa väistämään. Toiset olivatkin niin harjaantuneita, ettei niihin osannut läheltäkään.
Pallonlyönti jatkui läpi kevään ja koulussakin väliajoilla sitä harjoitettiin. Tarjosihan tori erinomaisen lyöntipaikan ja mies se, joka sai pallon lentämään kirkolle asti.(s. 47-48)
Linnapallo ei ollut vain koulupoikien peli tai näin ainakin väitettiin Liitossa 15.6.1917.
Niin on täällä Pohjanmaalla syntyneet linnapallokilpailut, ehkä on pallo keksitty muualla, mutta linnapalloa ei ole harjoitettu muualla niin kehittyneessä muodossa. Vanhat miehet tietävät kertoa kuinka koko kylän täysikasvuiset miehet ennen illoin ja sunnuntaipäivinä kerääntyivät lyömään kahdessa puolueessa palloa, kuinka pallo voimakkaan miehen lyömänä kiisi melkein näkymättömiin, mutta alas pudotessaan tarttui kuitenkin miehen kouraan kuin pihtiin ja siitä taasen soui juoksevaan vastapuolueen mieheen jos tämä ei ollut ehtinyt maaliin. Mutta juoksijatkaan eivät kähnineet, oikein kangas tömisi kun isot vahvakoipiset miehet koettivat parhaansa.
Tuosta kuvauksesta käy ilmi se, minkä Helanderin tekstistä aavisti: linnapallossa oli polttopalloelementti eli palloa heitettiin kohti toisia pelaajia osumistarkoituksessa.
Monessa pesäpallosta kertovassa tekstissä väitetään, että linnapalloa pelattiin ensimmäisen kerran kirjoitetuin säännöin Oulussa lyseoiden välillä vuonna 1901. Kuitenkin jo Kaiku 3.10.1900 kertoo, että
Pallonlyöntikilpailu oli eilen illalla rantatorilla suomalaisen ja ruotsalaisen lyseon oppilaiden välillä, joista kumpaisetkin olivat valinneet kouluaan edustamaan 7 miestä. Oltiin n. k. "linnapallilla". Ennakolta sovittujen päätösten ja määräysten mukaan laskivat palkintotuomarit kummallekin pointit, sitten kuin kumpikin puolue oli kaksi kertaa "linnassa" ollut.
Todennäköisesti tämä ensimmäinen peli unohtui siksi, että sen voitti ruotsalainen lyseo. Seuraavaana vuonna voiton vei suomalainen lyseo. Syksyn 1901 pelissä paikalla ollut Wille C:lin (pelissä mukana ollut Wilh. Claudelin?) muisteli, että
Suomalaisten pelajien joukossa ei sillä kertaa ollut erästä merkillistä pysty-ampujaa, Wille Rahkosta (nyl. varatuom.), josta sentään tässä täytynee jotain mainita. Hän ei ollut mikään erikoisempi pelaaja mutta kuuluisa siitä, hän voi kartulla (mailalla) lyödä pallon aivan kohtisuoraan ylös, jolla aikaa juoksijat pääsivät juoksemaan sisälinnasta ulkolinnaan päin. Oli nautinto nähdä tätä Rahko-Willen erikoislyöntiä. Hän asettui kankeana lyöntiasentoon, väänsi itsensä kieroon käppyrä-asentoon ja asetti mailan pään takana maahan. Sille täytyi naurahtaa, mutta sekunnilleen kiepsahti maila kummallisen kaaren alaalta ylöspäin ja pallo lensi aivan kohtisuoraan ilmaan, useimmiten harvinaisen korkealle. Samassa ponnahti juoksijat kuin lentoon ja useimmiten ennättivät perille. Näin pelasti "Rahkosen pallo" tilanteen ja linnapalloa katselemaan kerääntynyt yleisö sai nähdä jotain erikoisen huvittavaa. (Kaleva 3.5.1931)
P. S. Aiemmin blogissa ollut esillä Porilaisten koulupoikien pallipeli 1830-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti