Nälkävuosien aikaan kirjoitettiin otsikon Nykyisestä Kuleksija-keinollisuudesta (SWL 29.10.1868) alla kerrottiin, että
... useat näistä kulkijaimista heittäytyivät matkoillansa kavaltelijoina pettämään ja nylkemään yksinkertaisia ihmisiä. Sitä laatua olivat mennyt talvena kaikki ne monet "pookaajat, silmänkääntäjät, pelimannit" j. m. s. [...] Mainittakoon tässä vielä yhdestä pohjalaisten keinollisuudesta, ehkä hyvinkin naurunalaisesta, ellei sillä olisi niin runsaasti tyhjennetty monen Hämäläisen kukkarota. Miehellä, näet, on kapine, jota kuulin yleisesti kutsuttavan "pokka-pöydäksi". Tämä pieni pöytänen ilmoittaa, kuljettajansa toimesta, kummartamalla eli "pokkaamalla" kaikille syntisille ihmisille sen tulevaisia ja olevaisia kohtauksia, arvattavasti kunniallista maksua vastaan.
Kuvauksesta tulee mieleen spiritismi. Anitra Komulaisen gradusta Koputtajahenkien kolkotukset : suomalainen spiritismi 1853-1869 (2010) selviää, että uudenlaisen spiritismin synnyttä Yhdysvalloissa vuonna 1848 se tuli vuonna 1852 Eurooppaan ja keväällä 1853 nimenomaan liikkuvina pöytinä. Sanomalehtiä aineistonaan käyttänyt Komulainen on löytänyt jo vuodelta 1853 lausuntoja siitä, että pöytätanssivillitys oli levinnyt yhteiskunnan eri osiin. 'Uskottavaa on siis väite, että "taikauskon, kolkutushenkien ja pokkapöytäin villitys" olivat ensin olleet "Helsingissä hengellisen elämän parhaana ravintona ja sieltä kai niitä lähetetty Suomen kansan sekaan" (Suomenlehti 15.4.1873).
Sanomalehdet kuitenkin kertovat sivistyneistön ajatuksista ja toiminnasta eikä sana pokkapöytä elänyt sanomalehdissä, mutta se ei kadonnutkaan. Emanuel Törmälän kirjassa Olli Oivallinen eli "Hyvä kaikkiin kelpaa" (1886)
Louhun kartanossa oli paljon ihmisiä koolla eräänä sunnuntaina. Renki pirtissä leikittiin pokka-pöydän ympärillä, ja Mutkala oli mestarina joukossa. Matti-suutarin Olli oli myöskin joukossa, ja hän oli vallan hurmaantunut ilosta; sillä niin "lystiä" oli pirtissä.
Olli näki miten pokka-pöytä tanssi "sitä tuhannen tulista polskaa" niin, että ne, joiden kädet olivat pöydällä, saivat hengästyneenä ja hiki hatussa koettaa kaikin voiminsa seurata mukana.
Kaikki tulkinnanvaraisuus pokkapöydän merkityksestä häviää Uuden Suomettaren jutussa 13.10.1891.
Onhan melkein jokainen kerran eläissään nähnyt "pokkapöydän", kenties itsekin ollut osallisena sellaisen tanssittamisessa. Joukko ihmisiä asettaa keveästi kätensä kolmi- tai nelijalkaisen pöydän päälle siten että äärimmäiset sormet koskevat toisiinsa, joten kädet muodostavat keskeytymättömän renkaan. Kun vähän aikaa odotetaan tarkkaavina ja äänettöminä, alkaa pöytä liikkua, sen jalka nousee maasta ja kopsahtaa takasin; saattaapa pöytä siten kulkea pitkin huonettakin, jolloin tietysti käsien omistajain täytyy seurata mukana. Jos pokkapöytää näyttää joku ammattimies, "silmänkääntäjä" tai muu sellainen, niin hän antaa katsojain tehdä kaikenlaisia kysymyksiä, joihin pöytä vastaa joko kumartamalla niin monta kertaa kuinka mones kirjain aakkosesta on otettava vastauksen muodostamiseksi, taikka jollakin muulla tavalla. Onhan jossakin ilmestynyt novelli, jonka pokkapöytä näin on kortonut!
Vuoden 1895 lopulla Kuopiossa
kuuluu nykyään harjoittavan liikettä eräs povari, jolla kuuluu olevan mainio liike. Kuuluu olevan suurempi vastaanotto kuin köyhäin lääkäreillä. hän ei ennusta korteista eikä kämmenestä eikä poltetuista kahvinpavuista, vaan hänellä kuuluu olevan pöytä, joka ennustaa. Monet kuuluvat aivan tulleen uuteen uskoon tuon pöydän ihmeistä.
Minä kumminkin voin kertoa, että tuollainen pöytä on vanha konsti, joka näyttää uudeksi tulleen. Ei siitä ole monta kymmentä vuotta, kun n. k. pokkapöytiä kuletettiin markkinasta markkinaan, jolloin sillä herkkäuskoisia ihmisiä narrattiin, mutta viimein ne hävisivät. Tämmöisillä humbuugeilla on tapana esiintyä jonkun ajan päästä uudestaan aivan uutena, sillä niitä on aina ihmisiä, joiden täytyy maksaa veronsa tuollaisille narripelille. (Uusi Savo 23.11.1895)
Toinen yrittäjä lienee ollut asialla muutama vuosi myöhemmin
"Pokkapöytä“ on nyt viimeinen numerouutuus Kuopiossa. Muudan maalaisukko kuljettelee ympäri kaupunkia talosta taloon resuista pöytää, joka nostaen jalkojaan kuin koira koipeaan antaa halullisten tietää tulevat jos vanhatkin vaihet ja kokoaa omistajalleen heikkouskoisilta pennin pennin päälle. (Salmetar 26.3.1904)
P. S. Teemaan liittyvät kirjoitukset
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti