maanantai 11. maaliskuuta 2024

Jyväskylän unohtunut kalmisto

Paljastettuani 1920-luvun sanomalehdistä kotikatuni unohtuneen kalmiston oli syytä kontekstoida löytö eli tarkastaa oliko vastaavaa raportointia muualtakin. Ja olihan sitä. Itselleni mielenkiintoisin keissi oli Jyväskylästä, jossa paikalliset tohtoriopintovuosinani silmät kirkkaina väittivät, ettei arkeologisia kohteita ole. Ja niin vaan olen lähes jokaisella käynnillä kulkenut sellaisen ohi.

Sorretun voima uutisoi 6.10.1913

Miehen luuranko löydetty. Perjantaina rakennuksen perustuksia kaivettaissa Keilanin talossa Opistokadun varrella löytyi miehen luuranko. Se oli noin 1 metrin syvällä, aivan rakennuksen alla. Ken vainaja on, ei tiedetä, vaan arvellaan sen maanneen maassa ainakin 100 vuotta. Ehkä on haudattu sota-aikana, koskapa ennen samoilta seuduin vesijohtoa kaivettaessa on löydetty vanha sapeli ja miehen luuranko.

Valokuvaamo Päijänne 1927,
Keski-Suomen museo
CC BY-ND 4.0
Keilanin talo on myöhempien tekstien mukaan Asemakatu 11:ssä. Viereiselle tontille, joka tuolloin oli Opistokatu 4 ja nykyään Yliopistonkatu 28, alettiin kevättalvella 1926 rakentaa Jyväskylän telefooniyhdistyksen toimitaloa. 

Sisä-Suomi raportoi 27.3.1926:

Keski-Suomen Telefooniyhdistyksen Harjukadun varrella olevan uudisrakennuksen perustuksia kaivettaessa on noin 1 metrin syvyydeltä tavattu jokseenkin hyvin säilyneitä ihmisen luurangon osia, kuten pääkallo, reisi-, olka- ja lapaluita, selkänikamia y. m. Kaikesta päättäen on paikalla joku tähän saakka tuntematon vanha kalmisto. Mainittakoon, että kun lähellä kys.alaista paikkaa aikoinaan tehtiin kaivauksia vesijohtoa varten, löydettiin silloinkin luurangonosia ja vieläpä niiden viereltä verrattain hyvin säilynyt vanhanaikainen miekka. Tämä seikka aiheuttaa otaksuman, että kysymyksessa on sotilashauta. Kun löydetty miekka nykyään on Raumalla eikä sen ikä ole tiedossamme, on vaikea päätellä, onko hautapaikka esim. isonvihan vaiko Suomen sodan ajoilta. Kuten tiedetään, oli viimemainitun sodan aikana Jyväskylän tienoilla pienempiä kahakoita. Luulöytö on otettu talteen ja tullaan siitä ilmoittamaan Muinaismuistoyhdistykselle. 

Samassa lehdessä oli 9.9.1926 otsikko "Jälleen luurankolöytö Opistokadulla".

Eilen, tehtäessä kaivaustöitä Jyväskylän Telefoniyhdistyksen uudistalon edustalla tavattiin kadun sisältä katuainekerroksen alapuolelta hiekasta jälleen verrattain hyvin säilynyt miehen luuranko. Kuten muistetan, tavattiin jo kevättalvella talon perustuksia kaivettaessa n. 1 metrin syvyydeltä luuranko. Jo selloin ilmoitettiin löydöstä muinaistieteelliselle toimikunnalle, mutta ei se ole ainakaan vielä käynyt paikkaa tutkimassa, vaikka aikaisemmin jo on samoilta paikoilta löydetty ihmisluita ja miekka.

Sisämaan vanha valtamaantie kulki aikoinaan aivan niiltä seuduin missä nykyisin lyseo sijaitsee, joten on hyvin luultavaa että liikehtivä sotaväenosasto aikoinaan on haudannut kaatuneitaan sen varteen, nyk. Keilanin ja Telefoniyhdistyksen tonteille. 1808—1809 sodan aikana tiedetään suomalaisen joukko-osaston taistellen puolustaneen tätä maantietä nyk. seminaarin harjun alapään, "Ilokiven” kohdalla. Eiköhän olisi jo täysi syy saattaa aikanaan löydetty miekka muinaistutkijain tarkastettavaksi, jotta päästäisiin selville miltä ajalta nämä hautalöydöt ovat. Mikäli olemme kuulleet, on miekka insinööri Neron hallussa Raumalla.

Vuotta myöhemmin Sisä-Suomeen 16.8.1927 mahtui enää tiivistys.

Luurankolöytö tehtiin viime lauantaina jälleen Opistokadun varrella. Kaivettaessa Keilanin talossa portinpylvään reikää tuli esiin ihmisen pääkallo sekä muitakin luita. Niinkuin muistetaan, on näiltä paikoilta tuon tuostakin löydetty ihmisluita.

Puhelinyhdistyksen talo on edelleen paikallaan, mutta Keilanin talon paikalla on elementeistä päätellen nuorempi rakennus. Onnistuttiinko sen perustukset kaivamaan osumatta yhteenkään luuhun? 

Ei kommentteja: