sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Täydennysosia

1) Muutama vuosi sitten kirjoitin Herman Fritiof Antellin isoäidistä ja tämän sisarista ja mainitsin Antellin kokoelmat Helsingin nähtävyyksissä vuonna 1897. Antellista itsestään löysin Kodin-ystävästä 11/1893 yllä olevan komean kuvan, joka piti päästä jakamaan.

2) Maaliskuun 10. valitin Hiskistä ja loppukaneettina kuukausia kiinni olleesta SSS:n kirjastosta. Maaliskuun 21. seuran tiedottaja ilmoitti kirjaston olevan kerran viikossa auki. Silkkaa sattumaa?

3) Historioitsijoiden piirroskuvista puuttunut J. R. Danielson-Kalmari tuli vastaan Juho Saarisen (s. 18.6.1846) kirjassa Muistelmia lapsuudenajalta ja kouluvuosilta (1920)
Erittäinkin [12-vuotias] Riku oli niin edistynyt, että hänessä saattoi nyt jo aavistaa tiedemiehen alkua ja muutakin tulevaisuuden miestä. Hän puhui harvakseen ja lausui sanottavansa harkitummin kuin moni vanha mies. Historiallisia teoksia oli hän jo lukenut koko joukon ja sitä tehdessään oli hän muodostanut historiallisista henkilöistä ja tapahtumista omintakeisen mielipiteen, arvostellen eri historioitsijoita, jotka olivat näistä kertoneet. Häveten tunsin hänen rinnallaan kääpiömäisyyteni historiallisissa tiedoissa. (s. 235)
4) Teloitustaulukkoni oli räpellys alunperinkin ja totisesti nyt kun Ylen jutusta selvisi, että Mikko Moilanen on aiemmin uutisoitujen teloituspaikkojen ohella kirjoittanut tapauskertomukset erilaisten pöytäkirjojen ja muun aineiston pohjalta yli 1300 ihmiskohtalosta. Joko en lukenut huolellisesti tai artikkelista ei seliä, missä muodossa Moilanen aineistonsa jakaa vai työstääkö hän siitä edelleen omaa tutkimusta.

5) Vuosia sitten tein sanomalehtikoosteen susista ja lapsista. Väärin tietenkin tein. Marraskuussa Turun yliopiston kulttuurihistorian blogissa Heta Lähdesmäki kirjoitti
Susien tekojen syitä tulisi pohtia – aikalaisetkin tekivät niin. Helsingin Sanomien kirjoituksessa keskityttiin referoimaan 1800-luvun sanomalehtien kuvauksia tapahtumista. Tällöin unohtuu lähdekritiikin käyttö: sanomalehtien, aikalaiskirjallisuuden, tilastojen tai kirkonkirjojen kuolinsyymerkintöjen antamia tietoja ei voi ottaa täysin annettuina.
6) Joulukuisella Lontoon keikalla törmäsin kirjakaupoissa ja museokaupoissa useiden lapsille suunnattujen naisten historiasta kertovien kirjojen asetelmiin ja mietiskelin rantautuuko trendi Suomeen. No, tottakai.

Kuukausi sitten tuli tietooni Mesenaatti-kampanja, jolla rahoitetaan kirjaa Sankaritarinoita tytöille. Innoitus on saatu Elena Favillin ja Francesca Cavallon kirjasta Iltasatuja kapinallisille tytöille – 100 tarinaa ihmeellisistä naisista ja kustantajana Into.

Sitten S&S ilmoitti julkaisevansa elokuussa kaksi lasten ja nuorten tietokirjaa suomalaisista naisista. Ida Salmisen ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa, kuullostaa hyvin samantapaiselta kuin edellä mainittu. "Satumuotoisia, henkilöhaastatteluihin ja taustatutkimukseen pohjautuvia tositarinoita." Elina Tuomen Itsenäisiä naisia – 70 suomalaista esikuvaa on jotain muuta?

Tuleekohan Atenalta, Otavalta ja WSOYltä jotain vastaavaa? Nostaako joku esiin naisen, josta en ole koskaan kuullutkaan? Raili Mikkanen työstää kirjaa Minna Canthista ja kirjoittaa: "Arvasin aloittaessani, että Minnan juhlavuosi 2019 tuo tarjolle muutamankin kirjan, mutta en tosiaankaan osannut arvata niitä tulevan niin monta kuin tänä ja ensi vuonna on ilmestymässä. Eli saas nähdä, miten minun käy."

Ei kommentteja: