sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kohdattua

Kuvituksena otos Kontiolahden rippikirjasta 1825-1833, joka nostettiin esiin FB-ryhmässä Harrastuksena sukututkimus. Jooseppi Tietäväinen ja Matti Tietämätön tuntuvat nykysilmin hassuilta nimiltä. Huomautussarakkeeseen tutustuminen paljastaa jälkimmäisen tarkoittavan henkilökohtaisen ominaisuuden sijaan tuntematonta sukua. Matti kun oli löytölapsi.

Jari Järvelä muisteli puhelinketjua. Urheilumuseon blogissa haettiin varhaista urheilukirjallisuutta.

Anneli ajatteli murtovarasta. Ja tekijänoikeuksia.

Suomen Kuvalehden toimittaja Susan Heikkinen toivoo viime vuosisadan lehtien digitointia sanahakukelpoisina. Ylen blogissa Kim Viljanen avasi metatietojen merkitystä ja korjausta.

Risto Piekka kirjoitti Elias Lönnrotin ansioista Suomi-tietouden levittäjänä. Jenni Kuuliala kirjoittii Alustassa väitöskirjansa aiheesta Lapsen vammaisuus ei välttämättä ollut tragedia keskiajallakaan.

Paula onnistui 1918-aiheisessa tutkimuksessa Kansallisarkistossa, Mauri Grönroos tilasi arkistoaineistoa Siperiasta.

Kari Hintsala vieraili Tampereen museoiden kokoelmakeskuksessa. Kulttuurikurssi Meilahden yläasteella vieraili punavuorelaisessa hattuliikkeessä, jolla on historiaa. Kenkä vieraili Keski-Suomen kesnkämuseossa.

Tatu Virta raportoi helmikuisesta Historian Opiskelijain Liiton seminaarista.

Aristoteleen kantapäässä oli kuukausi sitten mietitty Oolannin sota -laulun historiaa. Enpä ollut koskaan tullut havainneeksi, että teksti on historiallisesti harhaanjohtava. Sotavangeistakin luin vasta kolme vuotta sitten.

Jori luki Timo Sandbergin 1920-luvulle sijoittuvan rikosromaanin Mustamäki. Suvi luki kirjaa Naisten kaupunki: turkulaisten naisten historiaa. Krista luki Aki Ollikaisen Nälkävuoden.

Historiallista romaania kirjoittava Mary von Törne kertoo raustatutkimuksesta:
Noin suurpiirteisesti arvioiden sanoisin olevani käsikirjoitukseni puolivaiheilla. Silti en ole vieläkään saanut taustojen tonkimista päätökseen. Tuskin koskaan saan. Se on iso musta reikä maassa, joka imee kaiken ajan ja rahankin, jos tässä touhussa nyt on varaa ränkylöitään laskea. Helpointa olisi olla historiantutkija, viettää suuri osa elämäänsä yliopiston, kirjastojen ja museoiden arkistoissa, mutta kun en ole, en ole.

Ei kommentteja: