VII. Yksi juopunut mies tuli kirkkoherralle ilmoittamaan, että hän tahtoo erota vaimostansa. "Minkä syyn tähden?" kysyi pappi. — "Ämmä juo viinaa niin paljo ettei määrääkän ole", vastasi mies. — "Ja sen ylitse sinä sitte valitat", sanoi pappi, "sinä joka itse olet juovuksissa jok'ainoa päivä". — "Niin juuri", sanoi mies taas, "pitäis kuitenkin yksi huonekunnassa toki selvänä oleman!" (Suometar 10.9.1858)
VIII. Kerran seurassa keskustellessa kaikenlaista sanoi yksi, että kaikista piplian kertomuksista tuntui kummallisemmalta hänen mielestänsä Pharaon uni. Hän nim. ei sanonut käsittävänsä, kuinka seitsemän laihaa lehmää taisivat syödä seitsemän lihavaa, eivätkä sittenkään tulleet vähääkään lihavimmiksi. — "En minäkään sitä käsittänyt", sanoi seurassa oleva kauppias, "ennenkuin minä nain. Silloin oli minulla seitsemän suurta ja vahvaa konttuorikirjaa, ja minun vaimollani oli vaan yksi vähänen kyökkikirja. Lopulla vuotta oli se pieni kirjainen syönyt kaikki minun suuret kirjani, ilman että hän einettäkään isommaksi tullut oli. Sillon minäkin ymmärsin Pharaon unen". (17.09.1858)
IX. Yksi lääkäri sanoi miehelle, joka oli iso väkeväin juomain nauttija: sinun pitää vähemmän juomas, jos sinä tahdot pitentää päiviäs". — "Ah", vastasi mies, "se on juuri se jota en minä tahdo. Eilispäivänä sain minä vaan tuopin viinaa, eikä minulla ole eläissäni niin pitkää päivää ollut !"(24.9.1858)
X. Nuori nykyisin nainut mies sai kuulla monta pisto-puhetta, että hänen vaimonsa oli aikasin tullut lapsenvuoteeseen. Yksi hänen ystävistänsä piti kuitenkin hänen puoltansa ja selitti, että emäntä ei suinkaan ennen aikaa tullut lapsenvuoteeseen, mutta että häät olivat tulleet liiaksi viivytetyiksi. (1.10.1858)
XI. Yhdestä herraskartanosta lähetettiin renki läheiseen kauppalaan asialle. Akka tuli häntä tiellä vastaan ja tervehti: "hyvää huomenta!" Mies, ollen huono-kuulonen, vastasi: "menen tänne kauppalaan". - "Hyvää huomenta! minä sanoin", ärjäisi akka. - mies ei nytkään kuullut oikein vaan sanoi: rommia noutaan". (8.10.1858)
XII. Kartanon käskyläis-poika kuljetti kerran vasikkaa, jossa hänen oli molemmille käsillensä kyllä työtä. Tässä tuskallisessa tilassa kohtasi häntä ajain hevoisella hänen kreivillinen isäntänsä, joka päästyänsä pojan kohdalle sanoi tuimasti: "kuule poika! eikö sinua ole neuvottu kumartamaan, minua kohdatessas"! — Poika-parka vastasi itkein: "minä tahdon nöyrimmästi kumartaa kreiviä, jos vaan kreivi on niin hyvä, että astuu alas pitämään vasikasta kiinni, niin kauvan että minulla on aikaa nostaa lakkini". (15.10.1858)
XIII. Piika, joka erään papin palveluksesta muutti pois, pyysi häneltä pääsö-kirjaa ja todistusta elämänsä ja käytöksensä yli. Papin antamassa todistuksessa seisoi muun seassä: "piika N. N. on, minun luullakseni, vapaa avioliittoon, ehkä hän palveluksensa ajalla on näyttänyt erinomaisen halun siihen".(22.10.1858)
XIV. Kaksi kirkkoherraa käveli kirkon ohitse haastellen keskenänsä kamaripiikainsa kauneudesta. Sokea kerjäläinen, joka istui kirkon astuttavilla, huusi heille: "korkeasti kunnioitettavat herrat kirkkoherrat, antakaa pieni almu sokealle ukko-raukalle!" — "Kuinka sinä sen tiedät että olemma kirkkoherroja?" kysyi toinen heistä. — "Sen minä arvasin teidän ylös-rakentavaisesta keskustelemisestanne", vastasi kerjäläinen. (29.10.1858)
XV. Erään puusepän tykö tuli kerran hänen 8:vuotisen poikansa kouluttaja, Poika joka oli ollut ulkona, tuli hypäten ja laulaen sisälle, mutta nähtyä opettajansa hämmästyi hän niin että unhotti tervettää häntä. Isä, joka häpesi poikansa käytöstä, nuhteli häntä, sanoen: "etkö sinä taida mennä maisterin tykö ja sanoa: "hyvää huomenta" — sinä aasi!" (5.11.1858)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti