maanantai 2. toukokuuta 2022

Pikakatsaus menneisyyden salasuhteisiin

 Jostain syystä sana salarakas kuullostaa minusta modernilta, joten hämmennyin Mehiläisen vuosikertaa 1839 selatessani tarinasta, joka alkoi 

Vaimo muuan piti salaukkoloita, joita oli kolme, yksi Olli ojan takoa, toinen Pekka pellon pientarelta, kolmas Niilo niitun päästä. Ja vaimo vihasi sentähden omaa miestänsä. Ja tuumasi kerran yhen salaukkonsa kansa, mitenkä hän saisi miehensä sokiaksi, ettei se olisi aina haittana toisten kanssa yhtä pitäissä...

Tätä seuraava tarina alkaa "Matti niminen joutomies piti yhtä tuumaa talon emännän kanssa, vaikka mies vielä eli."

Niin kuin olen jo vähintään vuosikymmenen pauhannut, etteivät (kaikki) menneisyyden ihmiset olleet sovussa ja siveydessä eläjiä, ja silti tuosta hämmästyin ja intouduin sitten lisähakuihin. Ensinnäkin selvisi, ettei tarinaoita oltu julkaisuaikanaan joka puolella hyväksytty. Alpo Silanderin artikkelista Valvojassa 12/1916:

Silloin muudan Siveyden Harjoittajaksi itseään nimittävä Helsingfors Morgonbladissa vaati, että lukijoita tulevaisuudessa säästettäisiin moisilta »hävyttömiltä loruilta». Borgå Tidning, jonka toimittajana oli lehtori J. E. Öhman, nousi Mehiläistä puoltamaan huomauttaen, että jokunen tuommoinen näyte kouluakäymättömäin kepeästä kirjoitustavasta ei ketään paljoakaan voinut vaivata. Kivahtipa hiukan itse Lönnrotkin. Lehteensä hän tekaisi pitkähkön puolustuksen ja selityksen uudempain kansanlaulujen painattamisesta ja arveli samalla, ettei osannut ymmärtää, mistä syystä puheenalaiset tarinat olisivat olleet hävyttömiksi tuomittavat.

Vakavammaksi veti C. H. Alopaeuksen katsauksen Suomen kirkko ja Porvoon hiippakunta vv. 1885-1890. (Vartija 9/1890) teksti

Kirkkoherrain antamista kertomuksista nähdään, että Pukkilassa on tapana pitää tanssipitoja, joiden jälkeen siveettömyyttä harjoitetaan. Kaartin seurakunnassa kerrotaan sotamiehistön pitävän salavaimoja. Nastolassa sanotaan vanhan pahan tavan, n. k. metsäkeijuissa huoruuden harjoittamisen, lakanneen. Kamalia kertomuksia kuuluu Kuhmoisista, joiden mukaan 10-vuotiset lapsetkin harjoittavat huoruutta, jota paitsi avioliittoa ei siellä pidetä pyhänä. Viimemainitun synnin sanotaan vallitsevan myöskin Leivonmäellä, Uudellakirkolla, Valkealassa ja Jyväskylän rovastikunnassa. Pyhäjärveltä kerrotaan, että siellä kahden vuoden kuluessa on 3 raskaudentilassa olevaa tyttyä eroitettu rippikoulusta, jota paitsi siellä on tapahtunut väkivallan teko eräälle 13 vuotiselle tytölle.

Kymmenen vuotta myöhemmin Suomen Kristillisen Naisliiton Edustajakokouksessa 20.6.1913  W. Sjöblomin alustus käsitteli naisten vaikeaa asemaa ja todettiin m.m.

"On aviomiehiä nykyäänkin äärettömän paljon, joilla on salavaimoja, jotka vaanivat miestä tilimaksupäivinä, joille pitää kuitenkin antaa usein suuremman osan palkasta, että asia vaan pysyisi salassa. Oma vaimo ja lapset saavat tyytyä siihen mitä jää ja olla hiljaa." (Tähti 12.9.1913)

Tähän kuvaukseen sopii C. A. Gottlundin Otava I:n kansanviisaus "Huorat hulluksi teköövät, salavaimot vaivaiseksi." Sananlaskut voi tunnetusti kääntää nurinniskoin, joten Kyläkirjaston kuvalehdessä 6/1901 sama sanaparsi todisteena siitä, että "mitä siveellisyyteen tulee, niin ovat suomalaiset siveitä ja menevät nuorena naimisiin."

Kuva: "American homes and gardens" (1905), Flickr Commons

Ei kommentteja: