Muista ajan lähteistä voidaan todeta, että etäisyyttä nykyisyydestä menneisyyteen mitattiin helposti muistettavien henkilökohtaisten tapausten ja suurten kristillisten juhlien avulla. (Robert Bartlett: Hirtetty mies. Kertomus ihmeestä, muistista ja kolonialismista keskiajalla. 2006)
2. C. A. Gottlundin Otava II:sta löytyy näkymä Suomen 1800-luvun alkupuoleen:
Kuin puhuvat muinoisista ajoista, ja silloin tahtovat tarkoittoo jonkun vissin vuuen, niin eivät lähteneet meijän tavalla lukemaan "Ristuksen syntymästä", "vein paisumuksesta", tahi "Ruomin rakennoksesta", vaan tarkoittivat silloinaina sitä lähimmäistä sota-vuotta, tahi jos ei sellaista löytynnä, niin ottivat jotakuta toista "merkillistä vuotta", jota kaikki hyvin tunsivat, ja leksivät siitä lukemaan tuonnemaksi tai tännemmäksi, sitä myöten mitenkä asia voatii. Tällä tavoin lukoovat hyö vielä nytkin vuosiansa, niin että harvoin saat kuulla heijän sanovan e. m. "vuonna" (jälkeen Vapahtajan syntymästä) "yksi tuhatta kaheksan satoo ja yheksen", vaan sanoovat silloin aina "viimessä sotavuonna".3. Muutin Espoosta Helsinkiin kai seitsemän vuotta sitten?
Lisähuomautus. Bartlettin kirjassa kerrotaan myös, että lyhyemmät ajanjaksot kuvattiin kertomalla kuinka kauas olisi samassa ajassa ehtinyt kävellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti