Poikkesin lauantaina Ateneumiin katsomaan Eino Mäkisen valokuvien näyttelyä, josta erityisesti kiinnosti kansatieteellinen osuus. Esillä oli sekä valokuvia, että muutamia elokuvia.
Valokuvien esillepano taisi olla kronologinen tai muuten sellainen, että eri Suomen alueet olivat limittäin ja lomittain minua häiritsevästi. Joka kuvasta piti tarkistaa kyltti. Parhaiten jäivät mieleen Keski-Pohjanmaalta otetut kuvat, joiden saatoin ajatella edustavan mummoni nuoruusmaisemia.
Katselusyvennyksessä pyörivät filmit näyttivät Rymättylän talvikalastusta, Rauman pitsejä, Noormarkun ruuhen tekoa ja käyttöä, Hämeenkyrön heinäntekoa, kaskenpolttoa ja jotain viidettä (?). Kokemusta hieman häiritsi se, että olin 6.11. Hesarista lukenut näyttelyn esittelyn, jossa todettiin "Monet dokumentoidut tapahtumat, kuten kaskenpoltto, eivät 1930-luvulla enää kuuluneet maaseudun arkeen, vaan ne lavastettiin kuvauksia varten." Aito kun on eri asia kuin lavastettu.
Vai onko? Ainakin esiintyjät onnistuivat olemaan luontevia ja vaikuttivat asiansa osaavilta. Noormarkun ruuhen tekoon oli löytynyt vielä kolme mestarismiestä (heistä oli hieno poseerauskuva valokuvien joukossa) ja he tekivät työtä tosissaan. Hämeenkyrön miehet niittivät väärävartisella viikatteella kaikki samassa rytmissä ja samalla sulavalla liikkeellä. Osaamista oli myös risukarhin tekijöillä kaskifilmissä. Puhumattakaan pitsinnyplääjistä!
Kansantieteellisiä filmejä on muutamia katsottavissa sivustolla Isien työt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti