tiistai 24. helmikuuta 2015

Esi-isäni Ranskan armeijassa

Kun marraskuussa hyödynsin ArkivDigital-jaksoa m.m. käymällä läpi sotilasrullien mainintoja esi-isästäni Joachim Hohenthalista (1695-1753) tuli vastaan Stralsundissa 25.1.1736 pidetyn katselmuksen yhteydessä tehty merkintä poissaolosta kuninkaallisella luvalla poissa ja olosta Ranskassa. Tämä ei ollut varsinainen yllätys, sillä olin vuosia sitten lukenut, että Joachim oli vuosina 1735-1737 palvellut Ranskan armeijaa ja oli mukana Reinin kampanjassa 1735.

Mutta oli kyllä päässyt unohtumaan. Hohenthal-kirjaa tehdessäni vuonna 2007 taustoittavat lähteet olivat olleet vähissä. Nyt kuulutin niitä 1700-luvun tutkijoiden FB-ryhmässä ja ensimmäinen vastaaja vinkkasi Margareta Beckmanin kirjan Under fransk fana! Royal Suédois - svenskt regemente i fransk tjänst 1690-1791 (1995). 

Tästä kirjasta selvisi, että 1.2.1733 oli alkanut Puolan perimyssota, johon Ranska osallistui. Ruotsalaiseen rykmenttiin alettiin rekrytoida lisää miehiä joulukuussa 1734. (s. 27) Kaupunkeihin levitettiin julisteita, joissa luvattiin materiallisia etuja sekä tietenkin kunniaa (s. 29). Miehiä palkattiin joka puolelta Eurooppaa ja Backman on löytänyt rullista vain muutamia ruotsalaisia nimiä (s. 28). Mutta tämä tuntuisi sopivalta selitykseltä Joachimin Ranskan keikan aluksi.

Vuonna 1735 Ruotsalainen rykmentti kuului Reinin armeijaan. (Yllä kuva Reininmaalta pari vuotta aiemmin. Gallica) Perimyssota oli jo loppumassa ja rauhanneuvottelut käynnissä. Vuoden aikana oli vain pienempiä yhteenottoja. Ranskan armeija lähti Itävallasta kuitenkin vasta toukokuussa 1736. Jo tätä ennen Ruotsalaista rykmenttiä oli supistettu ja tammikuussa 1737 annettiin ero 1.1.1735 joukkoihin tulleille luutnanteille ja vänrikeille (s. 30).

Joachim ylennettiin paluunsa jälkeen vänrikiksi Ruotsin armeijassa, mutta en tiedä mikä hänen asemansa oli Ranskan armeijan riveissä. FB-ryhmän keskustelussa muistutettiin, että Ruotsalainen rykmentti ei ollut ainoa mahdollinen yksikkö, johon ruotsalainen Ranskan armeijassa saattoi liittyä. Sain vinkin katsoa Charlotta Wolffin väitöskirjaa Vänskap och makt. Den svenska politiska eliten och upplysningstidens Frankrike (2004, SLS versio). Siinä todetaan, että tavallisesti ruotsalaiset hakeutuivat Ranskan armeijan saksalaisiin jalkaväkirykmentteihin (s. 148-152). Näissä saattoi pitää protestanttisen uskonsa ja pärjäsi saksallakin (s. 148). Saksa ei tässä vaiheessa ollut yksi maa ja joukoissa oli montaa eri kansallisuutta (s. 148-149).

Siitä opin, että aatelismiehet olivat pärjänneet Ranskan armeijassa ilman kovin kummoista kielitaitoa (s. 42-43). Aatelille (johon Joachim ei todellakaan kuulunut) ulkomaisen armeijan palvelu oli osa kasvatuksen hienosäätöä. Se myös edisti kotimaista sotilasuraa, mikä siis piti Joachiminkin kohdalla paikkansa (s. 146). 

Ei kommentteja: