torstai 10. heinäkuuta 2014

Kirje Helsingistä kesällä 1903

Näkymä Helsingin saaristosta (raittiusyhdistys Koiton Lammassaari) kesäisenä sunnuntaina. Velikulta 15/1907

Velikullasta 14/1903 kesän viettoa kommentoiva "Kirje Helsingistä" kuuluu seuraavasti.
Minä en vähääkään ymmärrä, miksi ihmiset näin kesällä muuttavat täältä hauskasta Helsingistä maalle. Siinä muutossa ei ole olemassa tervettä järkeä, vaan on se pikemmin katsottava vaaralliseksi, tarttuvaksi taudiksi, jota vastaan meidän ajattelevien ja ymmärtävien ihmisten on noustava voimakkaasen taisteluun.

Mikseivät ihmiset ole kesällä yhtähyvin kuin talvellakin täällä suloisessa Helsingissä! Ja varsinkin juuri kesällä. Sillä kesä täällä on ihana, jalo. Missä maansydämessä kenelläkään on Kappelia ja Apostolia, Ooprista ja unkarilaisia poikia, Kaivohuonetta ja sakariinisukkeluuksia. Haagaa ja - - no, olkoon sanomatta. Missä, minä kysyn, enkä suinkaan vielä ole läheskään kaikkia sulotunteisia hymniä väräjäviä paikkoja luetellut. Mitä on yksinäinen nurmella loikominen sisiliskojen ja muitten vähemmän miellyttävien seuralaisten kanssa Korkeasaareen verrattuna, jossa esim. sunnuntai-iltapäivän saa loikoa kuin yhteisellä perhevuoteella koko Helsingin kanssa: rouvien, tyttärien, lapsien, mummojen - - - Mitä on päivittäinen ongella istuminen parin ahvenen poikasen takia, kun Helsingin laivarannasta saa koska tahansa vasunsa kaloja täyteen. Mitä on uiminen jossain veteläpohjaisessa ja savivetisessä metsälammissa Ursinin kallioitten meren rantaan tahi sentraalin ammeesen verrattuna. Ja mitä on, minä yhä vielä kysyn, karjapolkuja myöten metsässä käveleminen tasaseksi hiekotettujen observatariomäen teitten rinnalla, j. n. e.

Kun kaikkea tätä ja paljoa muuta ajattelee, ei voi olla sydämmensä pohjasta ihmettelemättä — jaa, suorastaan halveksimatta — niitä ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin lähtevät kaikesta tästä mukavuudesta korpeen kuolemaan. Ihmisten ajatus- ja näkökannoissa täytyy olla jotain väärään johdettua, jotain sairalloista, jonka parantamiseen kaikki voimat ovat kerättävät.

Jos sinä olet vanha herra ja tahdot jolloinkin tavallisen iltatuutinkisi politiikkaa puhuttavassa seurassa, saat sinä joko tervasella veneellä eli tärisyttävillä rattailla ajaa kauvas kirkonkylään ja kerätä toveritkin sinne. Täällä saat pistääntyä minne tahansa ja ilman huolta ja vaivaa on toti edessäsi, ja aina sen puhetoverinkin sentään löytää näin kesälläkin. Tahi jos olet lemmen paloa säteilevä tyttönen eli poikanen, niin pitää sinun maalla ollessasi itse hommata kansanjuhla, saadaksesi siellä juosta kilpaa ja leskeä, mutta täällä Helsingissä on sellainen kansanjuhla joka ilta Kaisaniemen kentällä. Siellä pääset leskenjuoksuun ja muuhun kiinniottoon koska vaan tahdot. Ja Eläintarha, Kaivopuisto, ja kaikki muut puistot ovat iltasin rakkautta kukkurallaan, jota sinä maalla et näe missään, jos et tyttärien aittaan pääse.

Miltä kannalta asiaa katsoikin, aina on Helsingillä suuremmat edut. Ja siksi minä, kuten sanottu, en käsitä miksi ihmiset tämän tietäen juoksevat kuin lampaat tätä onnea pakoon. Minä en ainakaan lähde koko kesänä päiväksikään maalle — kun en pääse.
Oikea pääkaupunkilainen.

Velikullasta 16/1903 vielä näkymä Erottajalla sijainneeseen virkistäytymispisteeseen.

 

1 kommentti:

Anne kirjoitti...

Just ajattelin samaa!