1860: nelinkertainen lapsenmurha

Sanomia Turusta 3.8.1860:

Kolmenkertanen lapsenmurha. Vaunumaakarin Helianderin talossa Turussa löyttiin viimis sunnuntaina puuvajasta kuivettunut ja osiksi madoilta syöty ihmisen lapsi, joka ilmoitettiin polisille, joka toimitti sen leikkaushuoneesen. Tästä ruvettiin tarkemmin tutkimaan asiaa ja löyttiin maanantaina samasta paikasta vielä toisen lapsen jäänöksiä. Tämä oli kauhistavaa; mutta polisimestari käski vielä tarkemmin tutkia, jos siellä vielä kukatiesi löytyisi jotakin. Ja kuule kauhiata, tiistaina löyttiin kolmas lapsen ruumis. Ruumiit oli pantu koriin ja loodaan ja käärittynä verisillä liinavaatteilla ja muilla verhoilla, joista muutamat oli merkityt nimellä: J. E. Bergenvall. 

Paitsi muuta löyttiin myöski rakkauden-kirjeitä samalla alakirjoituksella, kirjoitetut kiristuvassa vaimoihmiselle Henrika Vilhelmina Calleniukselle, joka on asunut ruokakauppias Bergenvallin kanssa yhdessä. Loodassa oli myös vanha ruotsinkielinen kirja kristillisestä avioliitosta, jonka kannessa oli kirjoitettu että sen omistaja on "Maria vilhelmina Bergenvall." Lääkäri on tutkinut sikiöt ja sanonut ne olleen täysisyntyneitä. Vaimoihminen Callenius, johonka kova epäluulo lankee, on kiini pantu, koska myöski taittaan toteen näyttää että hän joku aika sitte on ollut raskas, vaikkei mitään sikiötä ole ilmiin tullut.

Suometar 10.8.1860:

... Pari päivää myöhemmin löytyi toisessa talossa, missä entinen kauppias Bergenwall ja vaimo Callenius asuvat, vielä neljäs lapsem ruumis lukitusta arkusta.

Blogitekstissä Karmea löytö puuvajasta Turussa Juha Vuorela on kertonut syytettyjen vaiheista tästä eteenpäin.

Lukemisia lapsille 3/1860

Muuta vuodelta 1860:

• Turun kymnasistina 1860-63
• Kyökissä vuonna 1860
• Sortavala amerikkalaisen silmin 1860-luvun alussa ja sama teksti laajemmassa kontekstissa: Laatokan risteily englanniksi: Hevoskivellä, Pikakäynti Käkisalmessa, Sortavala
• Opettajan tilikirjoista
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui ja Lukemisia Lapsille aloitti ilmestymisensä.

1859: marakatti

Kuopiossa julkaistu Ilmoitus-lehti 6.8.1859:

Ulkomaalaisia kiertolaisia näkyy tällä viikolla kaupunkiimme useampiakin ilmestyneen, joista osa kuleksii pitkin kaupungin katuja posetiivejä vanguttaen. Paha vaan, että nämät taidolla ja konstilla pelattavat soittokoneet ovat jo nykyjään muuttuneet enemmän korvia vaivaaviksi kuin iloa antaviksi, josta syystä niiden veivaajilla ei mahtanekaan ansiot erinomaisen suuria olla, jollei vaan tuolla yhdellä mainituista matkustajista liene, jolla on merkillinen eläin, — — marakatti, almua anomassa, ja jonka ympärillä näkyy rahvasta aikatavalla kihertävän.

Lisää posetiivejä teksteissä

• Posetiivarit pappiloissa ja muuallakin
• Posetiivien paluu
• Helsinkiläisen ajurin muistelmia

Alexandra Frosterus-Såltinin kirjasta
Thomas i Brännby : huruledes han ifrån
en duglig och välbehållen bonde
blef en fattig usling och
på sistone en mördare :
en historia i åtta taflor (1859) 

Muuta vuodelta 1859

• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui
• Liikkeellä Satakunnan kesässä 1859
• Erik Sjögrénin kuolemaan johtanut työtapaturma
• Miten sukunimi saatiin?
• Nordlundin veljesten rikos
• Ruustinnan suhtautuminen koulutukseen
• Fastin raipat
• Runo kahvesta
• Ilmestyi jatkokertomus 100,000

1858: viimeiset veteraanit

Veteraaneja Sauvosta 1858
August Tholander / Johan Jakob Reinberg
Museovirasto CC BY 4.0 

Sanan-Lennätin 30.7.1858:

Vanhoja soturia 1808 vuoden sodasta. Juhana Lintunen, jonka kurjan ja köyhän elon vasta tämä viideskymmenes vuosi yleisölle ilmi saatti ja lievensi, on nyt päättänyt päivänsä, saatuaan toki ilta-hetkellänsä tuntea maalaistensa kiitollisuutta. Monta muuta Lintusen sota-toverista elänee vielä Suomessa. 

Näitä mainitsee Helsingin Sanomat yhden löytyvän Espon pitäjässä. Tämä, nimeltä Samuel Nymalm, oli ennen ala-upsieri Uusmaan jalka-väestössä. N. on syntynyt 18 p:nä Huhtik. v. 1793 ja antautui jo v. 1806, nerkona nuorukaisena, sota-palveluun mainituun väkeen. V. 1808 otti N osaa ensi taisteluissa, Ahvenkosken kahakasta Pyhäjoen tappelun asti, missä hänen vasen polvensa ammuttiin läpitse. Tämä paha sattumus keskeytti hänen lyhyen sotilas-retkensä. Siitä pitäin hän on henkeänsä elättänyt kirjoittamalla auttain ruunun-voutija sekä henki-herroja ja usein nimismiehenkin viran toimittamalla. 

Viime vuosina on hänen näkönsä himmentynyt, joten kirjoitus-ansiosta enään ei elon apua ole. Kyllä hänelle on vähäinen elo-raha, millä hän ynnä köyhä sisarensa henkeänsä viereissä pitävät ja jonka K. M:teetti v. 1842 hakemuksesta hänelle soi mutta tämä ei te'e enempää kuin 30 rupl. 90 k., jolla ei halvin itsellinenkään enään meidän aikoina vuottansa elää voi, saati kaksi henkeä, jotka arvattavasti lapsuudestaan ovat tottuneet vähän siistinpään eloon. Toivomme, että Suomen poikain povissa kiitollisuuden tunto elää niitä uroita kohtaan, jotka niin miehuullisesti ovat vuodattaneet vertansa sulon Suomemme edestä ja että siis rientävät niiden kurjuutta vanhoilla päivin lieventämään. Jos ne etempänä Helsingistä asuvaiset tahtoisivat muistaa häntä jollakulla lahjalla, niin lähettäkööt Suomettaren toimitukselle, joka kiitollisuudella on ne vastaan ottava ja perille toimittava. 

Vaasan-lehti on ilmoittanut niillä tienoin kolme näitä vanhoja soturia elävän, nim. entinen kapraali Glansberg, entiset sotamiehet Hoff ja Plit. Herra rehtori Hallstén Vaasassa ottaa vastaan lahjoja näille. Julkisia Sanomia ilmoittaa että Pohjois-savossa elää vieläkin muutamia vanhoja sotamiehiä, jotka 1808 vuoden sodassa palvelivat Suomen-armeassa ja olisivat nekin varmaan ansainneet kunnian ja hoidon. Niin elää Iisalmessa Henrik Turkki (Tapaninen), joka oli tullut haavoitetuksi Virransalmen tappelussa ja myös, niinkuin itse sanoo, käynyt "Norjan sodassa". Kiuruvedellä elävät A. Pistool (Nousiainen) ja N. N. Pitsi, jotka molemmat ovat käyneet 1808 sodan.

Muuta vuodelta 1858:

• Veteraanien huomiointiin törmäsin blogin alkuaikoina ja kirjoitin puhtaaksi Sotaveteraanilistauksen vuodelta 1858. Sittemmin selvisi, että Ilpo Lagerstedt oli koonnut maininnoista kokonaisen kirjan. 
• Tapahtui häissä Lappeella
• Sunnuntaikauppa Valkjärvellä
• Kekri Keski-Suomessa 1858
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Ilmestyi jatkokertomus Kuinka kappalainen toimeen tulee
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui

1857: hullu susi

Sanan-lennättimen 18.7.1857 kotimaan uutinen Viipurista.

Hullu susi. Nyt on noin kaksi viikkoa sitten kun 6 lasta eräässä, liki kolme peninkulmaa Viipurista kaukana ja Lappeenrantaan päin saattavan tien varrella olevassa, talossa istuivat kartanon pihalla, leikkien lampaiden kanssa. Vanhin heitä, karjaa paimentava lapsi, oli noin 13 vuoden vanha. 

Siinä he istuivut kesä-lämmässä ja surusta tietämättä, kun selkeänä päivänä susi rynnäsi kartanolle, sieppasi lampaan ja pistiin sen kanssa läävään. Paimen-lapsi huutamaan ja sutta läävästä karkoittamaan. Susi karkasiki läävästä ulos ja hyppäsi lapsen niskaan, siitä toiseen ja kolmanteen ja puri samaa kyytiä joka ainoan lapsen pahan päiväiseksi. 

Vanha ukko tuli kohta hätään ja koitti suden kanssa taistelua, huutaen mitä jaksoi talon miehille, jotka pellolla työtä tekivät. Sieltä tuliki mies seipäällä ja tappoi suden, mutta kovin myöhään ehti hän apuun. Kaksi nuorimpaa lasta makasivat pihalla jo hengettöminä, muilta oli niska-suonet poikki ja ukolta käsi suden hampailla haavoitettu. 

Ukon haavoja ei talon väki kovin pahoiksi katsona, jonka tähden ukko jätettiin kotiin, mutta ne hengissä vielä olevaa 4 lasta olivat niin huonoja että ainoastaan hurstissa oli mahdollista niitä Viipurin lasarettiin kantaa. Surullista oli nähdä neljä hurstia perätysten kannettavan pitkin maantietä ja 4 henkeä joka hurstia pitämässä ja lapsiraukat niin huonoja, että tokkopa niistä kukaan enää eloon virkistyy; ja kuinkapa ukonkin kanssa käynee, sillä hullun suden puremat haavat ovat kuolettavia, vaikka pienetki ovat.

Kustaa Emil Klintin
valokuva
Satakunnan museo
CC BY 4.0

Muuta samana vuonna:

• Rahvaan huvitteista vuonna 1857
• Teatterielämää Helsingissä alkuvuonna 1857
• Kolarin kirkolla alkuvuodesta 1857
• Päänsä menetystä pelännyt Iisakki Antinpoika Niemi
• Valeuutinen Nälkämaalta
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui
• Ilmestyi jatkokertomus Kanerva
• Pyhän Henrikin kappeli vihittiin Kokemäellä 18.6.1857. Rakennus sisältää ja suojaa hirsirakenteen, joka perinnetiedon mukaan oli aittaa, jossa pyhä Henrikki saarnasi. Sen suojelusta oli tehty päätös 1839, mutta rakennuksen aikaansaanti vaati aikansa. 

1856: rahoitusta kuurojen opetukseen

Porvoo Johan Knutsonin mukaan 1840-luvun alussa 
Museovirasto CC BY 4.0 

Sanomia Turusta 5.8.1856:

Porvoosta kuuluu että herra O. Malm on saanut vuotiseksi avuksi 200 hop. ruplaa opettaaksensa kuuromykkiä lapsia siksi että omituinen laitos tämmöisille saadaan toimeen. Tietty on että herra Malm itse on kuuromykkä ja oppinsa läpi käynyt Ruotsin kuuromykkäin opistossa. Ennen tätä apurahaa saatuansa aikoi Malm lähteä Helsinkiin ja tulla studentiksi sen kautta saadaksensa jonkun sopivaisen virkatoimituksen elääksensä. Nyt on hänelle mahdollisuus avoinna vaikuttaa siinä tilassa, johon hän yksinänsä meidän maassa on sopiva; sillä meillä on kyllä 1500 kuuroa mykkää, mutta ei yhtäkään, joka niiden opettajaksi kelpaisi, muuta kuin ainoasti herra Malm. Nyt taitaa hän alkaa ja antaa muillekin, jotka ovat yhtä onnettomat kuin hän, tietoja sekä autuuden asioista että muista maallisista opetukseen kuuluvista aineista.

Teksti antaa vaikutelman, että koulu oli vasta aloittamassa. Kuurojen museon sivujen mukaan kuitenkin yksityinen koulu oli aloittanut jo vuonna 1846.  

Malmista en ole kirjoittanut, mutta muista kuurojen opettajista kylläkin:

• Muusikko Lyypekistä ja Emeli-neiti
• Kuurojen, sokeiden ja ruuanlaiton opettaja
• Kuurojen määrästä 1800-luvun puolivälissä

Muuta vuodesta 1856:

• "A wide column being reserved for his complaints"
• Muistiinpanoja kuukaudesta Suomessa 1/4, 2/4, 3/4, 4/4
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui
• Ilmestyi jatkokertomus Kankuri

1855: vihollinen rannikollamme

Jatkona eiliselle Helsingistä, Suometar 29.6.1855:

Kanoonat ovat sota-innossa ensi kerran, likemmä 50 vuoteen, paukkuneet Viaporin linnan luona 22 p. t. k. — Vihollinen ruuvirekatti oli nim. 20 p. ajanut kaupunkiamme kohti, vaan paneusiin ankkuriin Viaporin edustalla olevan Suuren jauhosaaren luokse (Stora Mjölö); läksi sitten 21 p. likemmäksi maata Santahaminan saaren sivulle, johon on rakettu monta tykkivarustusta merelle päin, ja piti ampumaharjoituksia; sitte alkoi se 22 p. kulkea Jauhosaaresta itäkoillista kohti pitkin Santahaminan rantaa, jolloin alkoi tykin pauke mainitun vihollisen laivan ja Santahaminan patterien välillä. Kello likemmä 12 yöllä palausi tämä rekatti takasi merelle päin pitkin mainittua rantaa, ampuen ja saaden vastauksia Santahaminan pattereista, kunne kello ½2 yöllä rekatti pääsi Jauhosaaren rannalle, jolloin ampuminen taukosi.

Josef Stenbäckin kuva
Museovirasto
CC BY 4.0

Muuta vuodelta 1855:

• Juoruja tullin ja postin virkamiehistä 1855 
• Rattaiden alle jäänyt
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Sarjassa Lukemisia kansalle julkaistiin Sota-Lauluja eli Lukemisia kansalle - osa 42  ja muita osia
• Tyrvään kirkko valmistui.

1854: vihollinen rannikollamme

Englantilainen näkemys Viaporista
Museovirasto CC BY

Oulun Wiikko-Sanomia 23.6.1854:

Kokkolasta. 7 päiv. kesäkuuta tuli Kokkolan edustalle 2 englandilaista laivaa, joista lähti 9 paattia, joissa kussakin oli 16 ja 20 soutajaa ja kanuuna. Yksi näistä lähestyi sanansaattaja-lipulla rantaa, jossa oli kaupungin virkaa toimittava Pormestari. Siltä kysyivät Englandilaiset, jos olisi sotaväkeä kaupungissa, jota Pormestari ei sanonut ilmoittavansa ja kielsi Englandilaisia kaupunkiin tulemasta. He aikoivat kuitenkin väkirynnäköllä tulla kaupunkiin. Kun he lähestyivät kaupunkia, alkoivat venäläiset ampua 2: kanuunalla patterista, joka siihen asti oli laudoilla peitetty, ja kivääreillä, ja kaupunkilaisia oli myös pyssyineen samassa työssä. Kolme neljättä osaa tiimaa kesti tappelu, jonka jälkeen vihollinen vetäysi takasi ja vei perässään 2 paattia, joista oli väki ammuttu ja joissa oli monta haavoitettua ja kuollutta. Yksi paatti jäi venäläisille; siinä oli ammuttuja 1 upseeri ja 5 merisotamiestä, ja 22 miestä jäivät vangiksi, joista yksi osa oli haavoitettuja. Ilman näittä jäi viholliselta paatin sotalippu, 1 isollainen kanuuna, ampuma-kalua, kiväärejä, pistoolia j. n. e. Vankien puhetten jälkeen oli 1 paateista uponnut. Venäjän puolelaisista haavoitettiin ainoasti 4, joista kolme ovat sotapalveluksen toimessa. 

Pietarisaaren edustalla oli vihollisen laivoja 9 päivänä tätä kuuta. 

Uudenkaupungin satamaan oli 9 päiv. tullut 4 englandilaista laivaa.

Teemasta suosittelen sarjakuva-albumia Engelsmannit tulevat!  Itse olen esitellyt Krimin sodan tapahtumia m. m. blogipätkissä

• Tojanderska mursi piirityksen
• Huhtikuu 1854 Helsingissä
• Monesti ohitettu muistomerkki
• Sota-Lauluja eli Lukemisia kansalle - osa 42
• Krimin sodan aikaan Yyterissä
• Meressä kahlannut Kyhr

Muuta vuodelta 1854:

• Hesperian puistossa 1848-1858
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui ja jatkui
• Sanomalehdessä ilmestyi jatkokertomus Kuinka nuoresta vaimosta tuli kelpo ihminen

1853: höyryvene Saimaan kanavassa

Lauritsalassa ennen höyryvenettä
Museovirasto CC BY

Sanomia Turusta 5.7.1853:

Saiman Kanavalta Toukok. 28 p. (Suom.) Helluntai päivänä loi kanava talviturkkinsa lahti-poukamiin. Silloin läksi uusi, raudasta tehty höyry-venekin teloiltansa uiksentelemaan. Kohta, 19 päv., annettiin hänen mielinmäärin kynnellä aaltoja, ja näyttikin oivalliset tapansa 7:llä virstalla, edes ja takaisin. Koko joukko kaupunkilaisia Lappeeurannasta oli myös sen liikettä tullut katsomaan. 

Pelkolan kylän asukkaita, jotka viisi vuotta takaperin sanoivat: "ei meidän silmämme näe aluksia sen kanavan vesillä", juoksi pitkin kanavan rantaa, katsellen veneen kummaa kulkua. Virstan juostuansa sait he palkaksensa nähdä, mitenkä vene vei väkensä 9:stä sulusta alas. Sen perästä nähtiin Joutsenolaisia mustine vaatteineen seisovan ja ihmettelevän veneen kyytiä. He kohotit lakkinsa — höyryveneelle kunniaksi. 

Mainittu vene on 84 jalkaa pitkä, ja siipi-huoneineen 21, tahi siipien väliä 11 jalkaa leviä. Se on alkujansa tehty Turussa, Eriksson'in ja Kovien pajassa, tuotiin tänne kappaleina, pantiin sitten kokoon koko talven, jossa Kovie itse oli päällikkönä, ja maksaa 15,000 hopiaruplaa. Sitä pelättiin ensin kaidaksi ja tulevan sen vuoksi häilyväksi, mutta tämä pelko kääntyi turhaksi. Sen kulku on sievä ja tasainen, kuin olla taitaa. Nimeä sillä ei vielä ole.

Turkulaisen Konepaja Ericsson & Cowie (Cowie & Co) tiedot verkossa ovat hämmentävän heikot. Ehkä sanomalehtitietoihin perustuen: "Huomattavin niistä oli fregatti Rurik, johon tuli 300 hv:n kone ja 4 höyrykattilaa. Rurikin ohella 1853 valmistui myös höyrylaiva Saimaan kanavalle." En sisi löytänyt aluksen nimeä, puhumattakaan kuvasta. Korvaukseksi kuvia Saimaan kanavasta puoli sataa vuotta myöhemmin. 

Muuta vuodelta 1853:

• Kolerakesästä 1853
• Adam Viskari
• "Finnish postboys have capital legs"
• Päivä Turussa ja käväisy Helsingissä 1850-luvun alkupuolella
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu jatkui

1852: Ylistaron kirkko vihittiin

Valokuvaamo Pietinen
Museovirasto CC BY

Maamiehen ystävä 3.7.1852:

Ylistaron kappelin uusi kirkko vihittiin Arkipiispalta Hela-torstaina paljon rahvaan läsnä ollessa. Entinen kirkko oli sadan vuoden vanha ja liian pieni nykyiselle kansalle. Seurakunnan jäseniä oli silloin kuin vanhaa kirkkoa rakennettiin 8 tahi 900 henkeä, ja nykyjään on 6,700. Uusi kirkko on harmaasta poratusta kivestä aina ikkunoihin asti ja siitä kattoon tiilikivestä. Kirkon rakennus alotettiin vuonna 1847 ja lopetettiin 1 päivänä Marraskuuta 1851. Oven yläpuolelle, on kymmenen kyynärän pituiseen kiveen hakattu: Kejsari NIKOLAI I hallituksen aikana rakettiin tämä Herran Huone, vuonna 1850. Kustannns oli arvattu 38,885 hop. ruplaan, mutta nousee kirkon nykyisessä tilassa 48,648 hop. ruplaa, joka jaettu manttalia päälle tekee 620 hopia ruplaa manttalille. 

Muuta vuodelta 1852:

• Kirjasten Lukemisia kansalle julkaisu alkoi 
• Parturi-kirurgi 1800-luvulla
• Heinolan ihmeitä
• Esimerkilliset Paldani ja Palander
• Syksyllä 1852 saaristossa koettua
• Pieni romanssi
• Vaasassa elokuun 3. päivä 1852
• Uudenkaarlepyyn koulupojat vuoden 1852 paikkeilla
• Uudenkaarlepyyn triviaalikoulun konrehtori ja rehtori vuoden 1852 paikkeilla
• "Piles of rock, and fir trees and water"
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Teatteria pitkin Suomea 1852-1855

 

1851: esiintyjiä ulkomailta

Bore 20.5.1851

Suometar 1.7.1851:

Turusta 10 p. kesäkuuta. Niiden 95 reissuavaisten seassa, jotka viime höyrylaivassa Tukhulmista tänne tulivat, oli kolme pienekästä eli pikku-ihmistä (dvergar), jotka tulevat olemaan täällä jonkun lyhyen ajan. Heidän nimensä on Johanna, Katariina ja Hieronyymus Green, kaikki, niinkuin mainitaan, ovat Hamburgista. Se ensin mainittu, nim. Johanna, on 29 vuoden vanha, 28 tuuman pitkä ja painaa 30 naulaa; toinen nimeltä Katariina on 42 vuoden vanha, 34 tuuman pitkä ja painaa 41 naulaa; ja se kolmas nimeltä Hieronyymus 25 vuoden vanha, 36 tuuman pitkä ja painaa 34 naulaa. 

He ovat ruumiinsa puolesta hyvin kasvaneet, niin että jokapaikassa, esim. Pariisissa, Londonissa, Wienissä, Berliinissä ja m. m. p. ovat nostattaneet erinomaisen vaarinottamisen. Johanna Greenin sanotaan olevan sen somimman kappaleen kuin ihminen ajatella voipi. Vaikka hän on kasvunsa puolesta niin pikkunen kuin kaksi vuotias lapsi, niin on hän kumminkin oppinut ompelia, kuin myös kaikessa muussakin vaimoväen käsityössä erinomaisen sukkela ja taitava. Kaikessa muussakin liikunnossaan on hän erinomaisen elävä ja täynnänsä intoa, niin että oikein ilolla häntä taitaa katsella. Tähän vielä lisäksi laulaa hän aivan kauniisti virsiäkin eli muita viisuja. (S. Y. S. N:o 135.)

Tukholmassa trion esitykseen kuului kuvaelma, jossa Hieronymus Green esitti keisari Napoleonia ja muut olivat hovinaisia.

Turussa oli käynyt jo 1780-luvun alussa Józef Boruwłaski eli ajan kuuluisin lyhytkasvuinen mies. Suomesta tunnetaan enemmän erityisen pitkiä yksilöitä ja ehkä siksi kielestämme puuttui vuonna 1851 sana kääpiö. Kädettömänä syntynyt Herman esiintyi ulkomaisten esimerkkien mukaisesti vuonna 1868.

Muuta vuodelta 1851:

• Kruunun varoilla kasvatetut lapset 1851-52 
• Taiteilijaketjutus
• "Myös yliopiston jäsen"
• CSI Suonenjoki
• Vierailulla Fagervikissä ennen vuotta 1853
• "Passing the grim fortress of Sveaborg, with its eight hundred guns"
• Hesperian puistossa 1848-1858
• Uutisia toiselta puolelta maapalloa: "New Zealander kirjoitti 15.3.1851 Ranskan Louis Phillipestä, joka käväisi Suomessa 1700-luvun lopussa. [...] Wellington Independent raportoi Euroopasta 24.12.1851 m.m. Royal Geographic Societyn kokouksesta, jossa oli palkittu suomalainen tutkimusmatkailia Georg A. Wallin."

1850: Yksi onnetoin tapaus

Ryijy vuodelta 1850
U. Sireliuksen valokuva
Museovirasto CC BY

Maamiehen ystävä 6.7.1850:

Kuopiosta. Yksi onnetoin tapaus, jota ei ole mies muistiin vielä näissä tienoin sattunnut, tapahtui täällä viime Juhannus päivänä; kirkkovene, kahdeksan kolmattakymmenen hengen kansa, hukkui sinä päivänä Kallaveteen. —  Juhannus päivänä, varsinkin jälkeen puolen päivän oli ankara tuuli. Paras osa kirkkoväestä, jotka oli vesiin takkaa, seisattui kaupunkiin säätä pitämään; mutta yksi ja toinen ylöllinen veneen haltia, joilla sattui purjetuuli olemaan, läksi venekuntasa kanssa kuitenkin ulos vesille. 

Niin läksi myös venekunta Jänissalon kylästä, Kuopion emä seurakunnasta, joilla on noin 4 peninkulmiaa vesi matkaa kaupungin kirkolle. Jonkun 5:den ruotsin virstan paikkoin kulettua, alkoi hätä jo niin pyöriä, että moni pyysi perimiestä laskemaan heidät maalle; mutta, tämän kautta olis tullut vähän polvea matkalle, jonka tähden eivät venneen haltiat tahtoneet siihen suostua; viimen alkoivat arempi luontoset huutaa ja parkua ja ymmärtäväisemmät kovemmin vaatia päästämään heitä maalle, että täytyvät siihen suostua; venneestä läksi nyt 16 henkeä, mutta siihen jäi vielä 30 henkeä; nämät läksivät uudelleen yrittämään, eikä maan varttakaan myöden, vaankuin kesken aaveinta selkää. 

Selän keskelle päästyä kävi aallot nyt hirmuisesti, ja vene, joka oli matala kokkanen ja huonotekoinen muutenkin, ei jaksanut kohota, kuin tuli kerran kokkansa kanssa aallon alle, ja purje joka oli päällä, auttoi lisää, että vene nousi, ensin, pystyyn ja sitten, käänty aivan ylös alasin. Tässä hirmuisessa mänössä ja myrskyssä erosi jo paikalla 10 kunta henkeä pois veneestä, jottei heitä enään näkynnytkän, vaan pari kymmentä henkeä riskimmistä, ja joilla oli enemmän tointa, tarttuivat vielä veneeseen kiini; mutta, joka lainneen kanssa erosi aina joita kuita ja painui järven syvyyteen. 

Koska oli jo kaikki männeet näkymättömiin, ettei ollut jälellä kuin kaksi miestä ja yksi tyttö, pysytteliin toinen miehistä kokka puolessa toinen perässä sen kumotun veneen päällä, ja tyttö laidassa. Jo oli tyttö ollut monet monoset kerrat irti venneestä, mutta miehet auttoivat aina häntä kiini siihen, kuin vaan sen verran oli lomaa omalta hädältä: viimen saivat he hänen veneen päällekin, mutta tyttö parka oli jo niin tarkkaan menettänyt kaikki voimansa, että hän kuoli siihen heidän käsissä. Vielä olivat solminneet hänen kuollutta ruumista kiini köyden päähän, saadakseen häntä eles kuoliana venneen kanssa maalle, mutta siitäkin vielä hän, revästiin irti, eikä ole vieläkään löydetty. 

Pian yhen aijoin, kuin tämä venekunta läksi viime kerran maalta oli toinen venekunta Tuusniemen pitäjäästä ja Ukonlahen kylästä, joka myöskin kirkosta palais, ollut niissä seudun maalla, ja läksi ulos, mutta kokonaan toisilla aineilla; niillä oli iso lasti- tahi kuorma-vene, joka ei tuulta säikkynnäkään, ja kuitenkin pitivät he maan vartta ja kulkivat saarten suvannossa, vaikka oli yksi matka kuin toisillakin. Nämät kuin nyt keksivät sen selän puolta kulkevan venneen kumossa olevan, panivat paikalla kaikki vaimot, lapset ja huonomman väen saareen, (siinäkin veneessä sanotaan sataan henkeen olleen) ja riskimpi väki läksi selälle korjaamaan mitä korjata saattoi, ja tämä venekunta nyt auttoi veneeseensä ne jälelle jääneet kaksi miestä, kolmesta kymmeneestä hengestä, jotka tässä hukkuneessa venneessä oli ollut. Näiten mies polosten käsistä ja jaloista ja muodostakin oli nahka rikki ja lihakin lähtenyt eli särkeytynyt, mutta henki kuitenkin oli jälellä, ja mitä suurempata onnea siinä tilassa olisi toivoakan. 

Näistä hukkuneista kolmet oli löydetty männeseen pyhään asti, jona ne haudattiin. Jos sen perästä on muita löydetty siitä ei ole tietoo. Hukkuneista oli yksi osa Kuopion emä seurakunnasta, mutta yksi osa Tuusniemen kappelista ja sanotaan muutaman hengen olleen Leppävirrankin pitäjäästä.

Muuta vuodelta 1850:

• Myrsky vm 1850
• Etelä-Savon hittibiisi 1840-luvulta
• Hesperian puistossa 1848-1858

1849: Forssan tehdas käynnissä

Maamiehen ystävä 28.7.1849:

Vuonna 1846 allottivat herrat Wahren, Borgström ja Hernmark puun-villa kehruu fabriika rakennuksen Kuhalan koskeen Tammelan pitäjäässä. Mainittu fabriika, joka sanotaan olevan suurimmia ja kauniimmia rakennuksia Suomessa, on jo Huhti kuun lopusta käynyt, että seitsemälle kymmenelle hengelle on ollut työtä joka päivä ja kehrännytkin viikossa noin 5 tuhatta naulaa puunvilloja. Rakennus ei ole kuitenkaan vielä valmis, ainoasti alimmaisessa kerrassa työskennellään vaikka fabriika on kolmee kertaa korkea. Työ-väelle on erinäisiä huoneita, joihin kaksi perhekuntaa sopii asumaan, rakennettu sillä tavoin että joka perhekunta saapi olla erittäin.

Kuvitusta Z. Topeliuksen kirjassa 
Sagor. Tredje samlingen (1849)

Muuta vuodelta 1849

• Koulunaloitus Vaasassa 1849
• Makaroonia napaan
• Pesuu-machina vuonna 1849?
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1847-49
• Hesperian puistossa 1848-1858

1848: jalkapuun käyttö päättyy

Utajärven kirkon jalkapuu
Museovirasto CC BY

Suometar 9.6.1848:

Jalkapuun-rangastuksen lakkaaminen Suomessa.

Tämän suhteen on Hallitsia 15:nä p. viime Toukok. antanut armollisen Asetuksen, jonka mukaan tätä rangastustapaa ei ollenkaan enää käytetä maassamme. Tässä Asetuksessa mainitaan kuinka on löydetty, "että Suomen Isoruhtinanmaan Lakisäännössä, erinäisille pienemmille vioille, harhailuksille ja laiminlyönnöille, määrätty jalkapuun rangaistus, sen vuoksi että se yhteiseltä kansalta nyt pidetään paljoa häpiällisempänä kuin ennen, ei ole kohtuullinen rikokselle, jonka tähden se päällenpannaan, eikä muutoin sovelias tarkotukseensa"; näistä syistä sanoo Hallitsia: 

"olemma Me, sittenkuin Suomeen asetettu Senaattimme myös on anotun alamaisen lauseensa siitä aineesta Meille saattanut, hyväksi löytänyt Armossa julistaa jalkapuun rangaistuksen lakkautetuksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa se vielä Isoruhtinanmaan Lakisäännössä löytyy, ja sitä vasten asettaa ei ainoasti että asianomaisten Kirkkoherrain ja Kirkkoraatien, harjoittaissansa Kirkon ja Seurakunnan kuritus-oikeutta, pitää, sanotun rangaistuksen asemesta, pruukkaaman ynnä sakon kanssa, missä sitä löytyy säättynä, yksivakaisia varoituksia Kirkko-raadin edessä, ja vaikeimmissa tiloissa, koska rikos on soimattavampi ja saattaa olla muille pahaksi esimerkiksi, myöskin kirkon kuulutusta, mainitsevaa lyhykäisesti vikapään nimen ja harhailuksen ja että hän sentähden on tullut säätyssä järjestyksessä varoitetuksi; 

mutta myöskin että maailmalliselta Tuomarilta tutkittavissa asioissa, joissa jalkapuun rangastus, yhteisen Lain eli eri sääntöin jälkeen, tähän asti on kysymykseen tullut, vaarin otettakoon: jotta jos lapsi-ikäinen kiroo, myöskin usiammin, niinkuin 2:sessa momentissa, 2:sessa §:sa, Pahanteon kaaren 3:nessa Luvussa on sanottu, niin rangaistakoon, niinkuin saman §:in 1:mäisessä momentissa ja ylipään lapsi-ikäisten rikoksista on säätty, kurituksella vanhemmiltansa eli holhoojalta, vikapään ikää ja pahatapaisuutta myöten; että sakko näpistelemisestä kalastuspaikassa, johon on tuomittu seuraten 24:nä p. Tammikuussa 1771 annettua Satamasääntöä, pitää, ellei sakotetulla ulosmitattaissa löydy varaa sen maksuksi, muutettaman vankiudeksi, näpistämisen sakolle yhteisessä Laissa määrättyin perustusten jälkeen; ja että Tuomio näissä molemmissa tapauksissa, ja kaikissa muissa tiloissa, joissa jalkapuun rangaistukseen muutoin olis pitänyt tuomittaa, joko ynnä muun edesvastauksen kanssa taikka vieraan uskon seuralaisia kirkon rangastuksen asemesta, pitää, sitten kuin Päätös on voittanut laillisen voiman ja rangaistus muutoin käynyt täytäntöön, julistettaman yhteiseksi tiedoksi asianomaisen seurakunnan kirkossa".

Olen kirjoittanut blogitekstin Jalkapuista , mutta suosittelen lukemistoksi Hybris-lehdessä julkaistua Uula Neitolan ja Kimmo Mäkelän artikkelia Toisellekin jalalle - jalkapuun historiaa ja käyttöä Suomessa vuoteen 1848.

Muuta vuodesta 1848

• Sovitusti karannut vaimo
• Turun lukiossa 1848-49
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1847-49
• Kuurojen määrästä 1800-luvun puolivälissä
• Vanhennuskaupat ja saunassa asuminen
• "Herrings, in large quantities, were frequently found dead"
• Hesperian puistossa 1848-1858

1847: setelien vaihto

Suomi 21.8.1847:

Kiiruhtamme, tässä, Suomen-lehen lukijoillemme ilmoittamaan seuraavaista Keisarillista kuulutosta, jolla kaikki vanhat sinikot, punikit, valikit, m. m. eli nuo entiset viijen, kymmenen, viisikolmattakymmenen, viisikymmenen, sa'an ja kahenki sa'an Venäjän paperi-Ruplan setelit pois-kuulutetaan kaikesta rahallisesta arvosta, jotta mahtaisitten, ajalla, olla varoissanne, ja vahinkota vältteäksenne — nopeemmittain laittaisitten heijät johonkuhun Pankin rahan-vaihtauksihin, muuksi rahaksi käytteäksenne, sillä arvattavasti ei yksikään toinen teiltä eneän otak heijät rahana vastaan. Ja jos jolla-kulla, kaukana moa-kylässä asuvaisella, ei oisi soveltuva muuten, eikä millä muulla tavalla, soaha heijät pois vaihtaneeksi, niin tahomme myö — auttoaksemme moamiehiämme, ja liijaksikin Suomen lehen hakioitamme, näistä nyt kielletyistä rahoista pois peästäksenne — toimittoo tätä — heillen, jotka tässä asiassa turvaiksen meihin, jos postissa muka, vakuuttamisensa tahi sarittamisensa alla (under rekommendation) heijät tännek lähettäävät niin aikaisin, jotta ovat ennen 25 päiv. Marraskuuta joutuneet meijän käsihimme, ja jos tästä suorittaavat vaivojamme ja posti-rahojamme, heijän takaisin lähettäissä, sitä myöten kuin kohtulisuus voatii.

Lisälukemista on Rahan ja Suomen pankin historiasta ja myöhemmästä sanomalehdestä löytynyt Käytännön rahatalousneuvo ja -niksi. 

Hesperian tulipalo Helsingin Töölössä
Museovirasto CC BY

Muuta vuodelta 1847:

• Hesperian puistossa 1844-1847
• Helsingin Pitkä-Heikki
• Pyhämaalta Peruun
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1847-49
• Salahmin ruukilla 1847-1850
• Koekaivaus Munapirtissä 1847
• "The room swarmed with vermin"
• "The salle à manger we find chequered with tables"
• Uutisia Helsingistä 1816-1847 Englannissa: "Tuomiokirkon patsaiden valaminen ansaitsi maininnan sanomalehdessä Bell's Weekly Messenger 12.6.1847. Olihan kyse isoimmista siihen asti toteutetuista sinkkivaloksista."
• Tiedeuutisia Suomesta 1837-1847: "Hereford Journal raportoi 16.6.1847 Helsingin tiedeakatemian kokouksesta 21.5. Siellä oli M. Nordenskiöld (eli Nils Gustaf? ) esitellyt venäläiseltä kullanhuuhdontapaikalta löytämänsä kiven, joka muistutti timanttia. Nordenskiöld oli antanut kivelle nimen, joka englanniksi diamondtoid. "

1846: Kauhea kalan saalis

August Fredrik Soldanin piirros vuodelta 1846
Museovirasto CC BY 

Suomalainen 23.5.1846:

Oletten Raamatussanne lukeneet siitä suuresta kala-saalista, jota Siimon sai, kuin Vapahtaja siunaisi hänen verkkojansa (josta puhutaan Luukaan Evankeliumissa, 5:ssä Luvussa); oletten myöski kuulleet mitenkä Vapahtajamme, ennen Pääsiäistä, syötti 5000 miestä, viijellä rieska-leivällä ja kahella kalalla (josta Johannes puhuupi 6:ssa Luvussaan); ja vähä kukin teistä on jo ehkä havainnut silloin olevan kyllin syömistä, kuin Jumala siunaa apajamme. 

Mutta semmoinen kauhia ja mahotoin kala-saalis, kuin syntyi Akselin päivänä, 23 viimeistä Maaliskuuta, Porin kaupunnin tiennoilla, jollon muutamat köyhät kalamiehet, yhessä ainuassa nuotta-apajassa, hiekka luotolla, Sådön saaren ja Kjellfjärdin selän välillä, saivatten 200 tynnöriä Lahnoja, siitä ett'en vielä ehkä ole kuulleet puhuttavaksi. Tästä on paljon kirjoitettu, niin ja näin, Viikkolaisissamme (*), ja moni on jo arvellut, jos tällä puheella lie ollut perää. 

Vaan nyt on Herra Gust. Ad. Avellan julkisesti ilmoittanut, hänellä olleen tolpparin, joka tässä "Ruohokahen" nuotassa oli osakas; ehk'ei hänellä ollut suurempata osuutta kuin kuusitoistakymmenenes, niin sai hään tästä apajasta kuitenkin niin paljon osakseen, jotta möi yhelle ainoalle miehelle 160 Leiviskeä lahnoja, paihti mitä hään oli omaksi tarpeeksensa ja muihinkin paikkoin ottanut, ja jota vähinnik luettun 10 Leiviskäksi; eli hään oli osaltaan saanut vähimmäksikin 170 Leiviskeä. Sillä luvulla oisivat koko nuotassa saaneet, yhteisesti, 2720 Leiviskeä. 

Vaan tuloo vielä muistuttavaksi, jotta nuottamiehet, ennen jakaamistansa, antoivat heti, jo jäällä ollessaan, vähinnik 80 Leiviskeä, jaottamatak, niillen isoillen tännek yhyttyneillen joukoillen köyhiä ja varattomia, jotka, kuultuansa tästä kauhiasta kalan-saaliista, riensivätten tänne, näillen suurillen kala-läjillen. Sillä tavalla niin koko saalis oli toki koonnut 2800 Leiviskään; ja kuin nyt luetaan 14 Leiv. Tynnöriin, niin synnyttäävät sillä tavoin 200 Tynnöriä.

(*) Lue e. m. Hels. Tidn. N:o 28, Åbo Underrättelser N:o 26, Morgonbladet N:o 37 m. fl.

Muuta vuodelta 1846

• Uutisia Helsingistä 1816-1847 Englannissa: "London Daily News kertoo 12.5.1846 ylioppilaiden kansallismielenosoituksista Helsingissä. Oli huudettu "Alas Venäjän tyrannit! Eläköön Puola! Kauan eläköön Oskar I!". Asiaa tarkistamatta veikkaan, että kotimaiset lehdet kertoivat asiasta toisin, jos ollenkaan."
• Mamselli Holmbergin koulu?
• Eksoottinen, Suomea sivuava uutinen
• Kuka Johnson kulki Suomessa kesällä 1846?
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1845-46
• Silkinkasvattaja Anders Lindgren
• "The nobility of Finland also unfortunately prove an exception to this rule"
• Hesperian puistossa 1844-1847

1845: Maanviljelijäin juhla Fiskarin Bruukissa, viimmeisen Toukokuun 12:ta päivänä

Fiskars Pehr Adolf Kruskopfin ikuistamana noin 1845-1852
Wikimedia

Maamiehen ystävä 2.8.1845:

Sinä olet tahtonut minulta Fiskarin bruukissa vietetyn maan-viljelysjuhlan selitystä, ja vaikka minun kynäni on hitainen, tadon minä kuitenkin kokea täyttää toivosi ja antaa siitä lyhykäisen jutun. 

Niin kuins tiedät, on Fiskarin isäntä Herra Vuori-Raadi Julini sangen harras meidän emä elatuskeinoamme, maanviljelystä kartuttamaan. Ynnä muiden valistuneiden miesten kanssa on hän vakuutettu, karjan korjannon parantamisen olevan erinomaisesti vaikuttavan voiman tätä kartuttamista matkaan saadaksemme. Tämän vakuutuksen johdolla, joka on niin oikia, ehkä usein unhotettu, on hän halunnut alammaistensa seassa kehoittaa meiltä karjan korjantoon ja eläinten lain parantamiseen, ja sitä varten Fiskarin bruukissa toimittanut eläinten kiista-näytöksen, antain palkinnoksia niille yhteisessä kansassa, jotka raavastensa (eläintensä) parhailla omaisuksilla ja kauniimmalla muodolla niitä olivat ansainneet. Nämät eläinten kiista-näytökset, joista tämänvuotinen oli viidensi, pidettiin ensivuosina Toukokuun ensimmäisenä päivänä, mutta ovat sitemmin siirrettynä kahdenteen päivään toistakymmentä (12) samassa kuussa. Tämä vuoden aika näkyykin minun mielestäni olevan oikein valittuna, koska silloin parhain pystyy silmään, kuinka eläimet talven yli ovat huoneessa syötettynä ja katsottuna. Präntätyillä kutsumus kirjoilla, joista minullekkin yksi lähetettiin, ja jonka minä tässä myötä panen, olivat kaikki Herra Vuori-Raadin alammaiset kutsuttuna kiistaan. Useimmat ympäriäsuvaiset vallat (herras väet) olivat niinkuin minäkin kutsuttuna tätä maanviljelys-juhlaa viettämään, ja minä tunnustan sen minulleni ja usiammalle muullen olleen sangen huvittavan, vaikka ilma oli kylmä ja vastollinen. 

Pitkin tietä, joka juoksee tämän kaupungin tavalla raketun Bruukin läpi, olivat sonnit, härjät, lehmät, hehvot (hiehot) ja lampaat kiinni sidottuna, häntään sidottu paperilippu jossa seisoi jokaisen luku (numero). 

Kello puolivälissä 10 ammuttiin kerta, merkiksi eläinten haltioillen antamaan kirjoittaa nimensä, ja kello 10 laukastiin toinen ampuma, ilmoittamaan arvio-miesten tulemista, jotka olivat Herra Majori Taube Prästkullasta, Herra E. Bergström Bollstasta, Bruukin oma Herra ja kaksi talonpoikaa. Sitte kuin nyt elävät olivat katseltuna, ja lehmät kokeeksi lypsettynä, lähdettiin härkiä kiistassa käyttämään, jota oli sangen huvittava katsella; vilpain (rotevin) kävikin kiistamatkan 322½ syltää puolen kahdeksatta minuutin aikana. Senjälkeen jakailtiin palkinnot, olikin se sonni, jonka isäntä Bruukin Torppari sai hopia pikarin, todella erinomaisen kaunis sekä kasvannoltansa, kooltansa että lihaltansa; vielä toinenkin, joka sitte sai tulla edes, sai yhteisen ylistyksen. 

[...] Sitte kuin palkinnot olivat ulosjaettuna, ja siinä sivussa kehoitus eläinten hyvään hoitamiseen, lyhyessä puheessa, annettuna, katseltiin tallia, tarha- ja työaset-huoneita, joissa kaikenlaisia auroja ja muita pellon kaluja usiammasta haamusta ja laadusta nähtiin, mutta joiden tarkemman selityksen minun valitettavasti täytyy jättää, ettei tämä jutun tapainen tulis ylön pitkäksi. Erinomattain olivat katseltavat usiamman laatuiset kylvöaseet, apilan, nauriin, pavun, herneen ja jyväin siemeniä varten. Jyväin kylvö-konet (aset), jota vasta muutamia kertoja oli pidetty, kuuluu vasta muutamia vuosia sitte olevan Englandista hankittuna sangen suurella kustannuksella. Viimmein katseltiin myös apilan kylvöjä, mutta ne kantoivat vielä todistusta tämän vuotisen kevään hitaisuudesta ja kylmyydestä. 

Niin hyvin vallat (herrat), kuin kiistassa olleet talonpoikaiset kutsuttiin sitte Herra Vuori-Raadilta puolipäiväis-aterialle, joka oli aivottu valmistaa avoimen taivaan alle, mutta ilman nyt estäissä sen, tällä kerralla nautittiin kaikilta yhteisesti päärakennuksen avarassa ruokasalissa (atria tuvassa). Atria oli huvittava, ja siinä juotiin maljoja talonpoikaisten äijäin ja ämmäin kanssa. Isäntä muistutti maljoja tämän päivän johdosta, ja niiden seassa yhtä joka erinomattain lisäsi tämän juhlan iloa ja merkillisyyttä. Nähtävällä mielen liikutuksella kehoitti isäntä kaikkia ottamaan vaaria, ja kääntäin itsensä Bruukin Pehtorin Johan Ekbladin puoleen, joka ynnä atrioitsi, eteenasetti hän tämän rehellisyyttä, ahkeruutta, uskollisuutta ja nerokasta toimenpitoa, niinä 20 vuonna kuin hän yhtäläisesti oli ollut Herra Vuori-Raadin palveluksessa; sitä tilaa jossa maanviljelys Fiskarissa oli ollut Ekbladin palveluksen alussa, ja sitä jossa se nyt oli, ja antoi nyt osottaaksensa isännän kiitollisuutta monivuotiselle, uskolliselle, koeteltulle ja arvossa pidetylle palveliallen kultaisen lyövän ja kertovan lakkari-kellon, sopivan päälle-kirjoituksen kanssa. Tämä ilahuttava tapaus tuli aivan tietämättä niin hyvin tällen kunnioitettavalle voudillen (Pehtorillen) kuin kaikille muillen läsnäolevillen, ja oli sitäkin vähemmin ajateltava kuin isäntäväen ja palkollisten keskenäinen tytyväisyys viimmeisinä aikoina pikemmin on vähennyt ja huononnut kuin lisääntynyt ja parannut, ja senkautta tämä suloinen keskinäinen elämä, jota isännän muistomalja ja puhet osottivat, vuosivuodelta näyttää harvenevan. Tulisi totta perheen isäntäin, enemmän kuin tavallinen on, ajatella, että siveydellä, hyväntahtoisuudella, kehoituksella, suosiolla ja kohtuudella kaikissa menoissansa voittavat vahvimman vakuuden saavansa ja pitävänsä uskollisia, päälleluotettavia ja työnsä tekeviä palkollisia, sillä rakkauden lempiä valta on väkevämpi ja kehoittaa tarmokkaampaan uutteruuteen, kuin uhan, tuimuuden ja kurituksen voima. 

Aterian päätettyä katseltiin koetus-kyntöjä erinlaisilla auroilla, ja viimmeksi, myöhemmin, koeteltiin koko joukoa palonsammutus ruiskuja. Fiskarin omassa pajassa tehdyt patenti- (Korkean Esivallan annetun eri-oikeuden jälkeen tehdyt) ruiskut näyttivät varsin vahvan ja luulemattoman voiman. 

Kaikesta tästä taidat nähdä päivän ei millään tavalla tulleen minullen pitkäksi, vaan jättäneen ilahuttavaisen muiston. Kaikkia pajoja ja tekopaikkoja, kuin monta on Fiskarin bruukissa katsellakseni oli aika aivan lyhyt. Enemmän net katselemiseenkin aikaa vaativat kuin yhtä päivää kestää. Kentiesi eteenpäin, jos saanen käymään Fiskarissa, ja isäntä suonee minua näkemään tutkistelemaan tekojansa, niin silloin saat sinäkin enemmän tietoja niistä. 

Muuta vuodelta 1845:

• Siperiaan viety anoppi
• Polkkamania 1845
• "Maximin" talon rakennuttajan perhe
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1845-46
• Hesperian puistossa 1844-1847
• A. Liukkosen Ajanjuoksu- ja elämänrakennuksen mukaan "V. 1845 oli talvi helmikuun 1:seen p:vään asti vähällä lumella ja ilma tasaista; mutta siitä alkoi tuisku ja pyry, joka kesti koko kuukauden."

1844: Kuopion lukio vihittiin

Kuopio Pehr Adolf Kruskopf ikuistamana noin 1845-1852
Wikimedia

Maamiehen ystävä 31.8.1844:

Koulu korkia vihitty Savon kansan kaupungissa 24:tenä päiv. Elokuussa 1844. 

Onpa ollut oiva miesi / Ruotsin Gustavi Kuningas, / Joka käski kaupunkia, /  Tähän rannalle raketa, / Jota Kuopioks kutumme / Savon kansan kaupungiksi. 

Mistäs oisi onnen juuri, / Saatu suurempi Savolle, / Mistä sais Savon asujat, / Riemun aikoja alulle / Paremmin kun Kuopiossa, / Oman kansan kaupungissa? / Kyllä pellon pehmitellä / Savon ukkoset osaavat, / Korvet muokata kovasti / Niittumaiksi mainioiksi, / Josta leipämme leviipi / Eväs värkit vahvistuupi; / Vaan ei tunne tuosta vielä / Ihan kylliksi iloa, / Mutta riemun rinnasamme / Tuosta tunnemme totisen / Kuin me näämme Kuopiosta, / Oman Kansan Kaupungista / Valon kirkkaat kipinät / Sulosesti suihkuaavan, / Jotka polttavat povessa / Veren kylmän kuumentavat, / Että sytyypi sydämmet / Koko kaiken kansakunnan / Ilon tundohon ihanan. 

Mistä saisin nyt sanoja / Syvempiä, syytä myöten / Ilmottaakseni iloa / Tätä kuin nyt Kuopiolle / Tänä päivänä tapahtui! 

Ah jos oisi luoja luonut / Mulle kielen kerkiämmän / Millä oikein nyt osaisin / Iloamme ilmotella, / Meiän, kaiken kansakunnan, / Savon ankarat asujat! / Voi jos oisi Väinämöinen / Ukko entinen elossa / Kyllä sitte kuulisitta / Hyvät Herrat! sen helinän / Kuinka kaikki kansakunta / Tässä suuressa Savossa / Ilon tunteepi ihanan, / Riemun kanssa rinnassansa, / Kuin on suonut suuri Luoja / Kunniata Kuopiolle, / Että ompi oppi huone / Koulu korkia vihitty. / Tosin, antaakin asia / Tänä iltana iloita. / Kyllä ompi korkiasta / Tämä arvosta asia. / Koska kuuluu Keisarimme, / Majesteetti mainiompi, / Taas nyt armossa asetti, / Uuden Koulun Kuopjohon. / Koulun joka korkiampi / Ompi entist' etevämpi. / Tästä säännöstä samasta, / Käskystänsä korkiasta, / Ompi Herra hengellinen / Piispa tullut Porvohosta, / Jolta oli johdatettu / Paljon muita Pappiloita / Magisteria mokomia / Opistosta oppineita. 

Voi jos antasi ajuni, / Järki köyhä kerkiäisi, / Saaha suuhuni sanoja, / Suomen pulskia puheita, / Miten mielessäin menisi / Luonnossani lainehtisi / Siitä Juhlasta jutella, / Sekä ihmisten ilosta, / Jotka koulun Kuopiossa / Tänäpäivänä perusti. 

Ensin kuparit kumisi / Kimakasti kirkon kellot, / Jotka saattevat sanoman, / Juhlan julkisen julisti. / Urku alko uudet äänet, / Pillit kiistasa kimota, / Että helty Herran huone, / Kivi muurit kyyneleihin, / Siitä ihmisten ilosta, / Riemun toivosta totisen. 

Muuri joka myöskin muisti / Sekä muille muistutteli, / Kuinka murheessa murisi, / Muurin kanssa kansakunta, / Muurin ollessa alulla / Tekehellä temppeliksi, / Koska paukkuvat kovasti / Vihan nuolet viereksellen, / Kuin ol' sota Suomen maalla, / Valtakuntien välillä. 

Näitä muuri muistellessa, / Syystä helty Herran huone / Rauhan pauhusta pakahtu, / Siitä ihmisten ilosta, / Kuin nyt ompi Kuopiossa, / Riemun tuntohon totisen. 

Eikös sitte aine ollut / Tässä ihmisten iloita, / Jotka näitä nyt näkivät, / Kuulla saivat Kuopiossa? / Niin kuin armas aamu rusko / Näytti kaikki kaunihilta, / Tämä toimitus totinen, / Koulun korkian vihintä. 

Tässä Pispa Porvohosta, / Oli Herra hengellinen, / Jolle Keisar kunniaksi / Armossansa antanunna / Opin merkiksi metallit, / Kannettavaks kaulassansa, / Sekä rindahan riddarit / Tähdet kullasta, komeat. / Paljon myöskin muita kanssaa, / Oli täällä, oppineita / Valistuksen valvojita, / Kuuluisia Kuopiossa. 

Näitä täällä nähdessänsä / Savon asujat sanovat: / "Sydämmessämme sytööpi / Tämä toivotus totinen: / Että soisi suuri Luoja, / Herra armosta avara / Ijän pitkän Keisarille! / Osaksensa onnen suuren! / Että riemu ruskettaisi / Palveljainsakin povessa / Josta kaikki kansakunta / Soisi eleä iloiten. 

Suokoon luoja sinnausta / Koulun korkian osaksi! / Onnea Opettajille! / Yltä kyllä ymmärrystä! / Teille, vielä viimeseksi / Oppivaiset! onnellista / Hartautta ja halua / Totisesti toivotamme, / Että kaikki kasvasitte / Isän maallenne iloksi!" 

Henr. Hannikainen.

Veikkaan, mutten tiedä, että runon kirjoittanut Henrik Hannikainen on Pietari Hannikaisen veli ja P. J. Hannikaisen lukkari-isä. 

Muuta vuodelta 1844:

• Turkulainen sisäoppilaitos tytöille
• Kamariurkujen varhaiset valmistajat maassamme
• Kuka oli Severin Falkman?
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1843-44
• Hesperian puistossa 1844-1847
• A. Liukkosen Ajanjuoksu- ja elämänrakennuksen mukaan "V. 1844 helmikuussa oli niin kova pakkainen, että elävähopia jäätyi ja lintuja kuoli. Kevät oli kaunis; mutta Juhannuksen aikana alkoi sade, jota kesti syksyyn asti. Sitte saatiin niin huono vuosi, ettei tullut paljon enempää kuin 1 kappa rukiita kuhilaalta (22:sta sitomasta) ja nekin huonoja, etteivät tahtoneet leipänä koossa pysyä, vaan tahtoivat uuniin mureta. "

1843: suolan kulutus sekä kuminan vienti

Maamiehen ystävä 25.5.1844:

Viimeis vuonna 1843 kuletettiin, Tullitietoin jälkeen, Suomenmaahan 274,168 tynnyriä suoloja. Ennen tuotuja oli vuoden alussa 146,734, joista kaikista taas tämän 1844 vuoden alkaissa löytyi 209,764 Tynnyriä. Niinmuodon menetettiin vuonna 1843 Suomessa 211,138 tynnyriä suoloja jotka jaettuna jokaisen hengen päällen tekevät vähilleen 4½ kappaa itsekullenkin. Suurin osa vietiin Viipuriin, nimittäin 63,000 T:ä, sitten Turkuun 43,000, ja Helsingiin 31,000, j. n. e.

Maamiehen ystävä 10.8.1844:

Tulli tietoin jälkeen on vuonna 1843 Suomesta ulos kuletettu ulkomaallen kauppatavarata 2 millionan 368,802 hop. Ruplan edestä; ja ulkomaalta Suomeen tuotu 2 millionan 322,213 hop. Rup. edestä. Maakunnan voitto teki niinmuodon 46,589 hop. Rup. Ulkomaallen vietyistä tavaroista nimitetään: Lautoja ja puutavarata 1 Millionan 23,755 hop. Rup. edestä, Tervaa 335,484, Pikiä 19,531, Potaskaa 28,233, Kuminoita 10,187, Voita 116,290, Kaloja 67,574, Halkoja 45,580, kaikki hopia Ruplaa. 

— Suomeen tuotuista: Caffeeta 380,594, Sokurin 479,157, Viinaa, Arakkia ja Rommia 193,265, Tupakkia 34,614, ja Suoloja 547,401, kaikki myös hopia Ruplaa.  

Tilastossa yllätti kumina vientituotteena. Vieläkin yllättävämmin verkkohaku tuotti m.m. vuodelta 2019 otsikon "Tie­sit­kö, että Suomi tuottaa yli nel­jäs­osan koko maail­man ku­mi­nas­ta? Poh­jois-Poh­jan­maa on hyvää aluetta sen vil­je­lyl­le ja yhä useampi on kiin­nos­tu­nut kas­vis­ta". Wikipedia väittää (tätä kirjoittaessani), että "Kuminan viljely alkoi Suomessa pienimuotoisena 1990-luvulla." Milloinkohan alkoi oikeasti? (Kerron oman vastaukseni elokuussa)

Eugen Hoffersin valokuva
Museovirasto CC BY

Muuta vuodelta 1843:

• Vahakabinetteja
• Miten lukkariksi päästiin 1840-luvulla. Osa 1, Osa 2
• Hesperian puistossa 1835-1843
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1843-44
• Vierailulla Ahvenanmaalla 1850-luvun 1840-luvun alussa
• Kalliolinnan huvila valmistui Helsingin Kaivopuistoon

1842: jupelijuhla

Vuonna 1842 ei ilmestynyt suomeksi sanomalehtiä, mutta ainakin yksi tapahtuma oli monelle merkityksellinen. Maamiehen ystävä 18.5.1850:

Sillä muistathan sinä, että vuonna 1842 vietettiin kaikissa Suomen kirkoissa juhlin-juhlaa eli jupelijuhla sen muistiksi, että silloin oli 200 vuotta kulunut siitä, kuin Raamattu ensi kerran Suomennettiin. Ja sen ovat suomentaneet Professorit E. Petreus ja M. Stodius, niin myös Kirkkoherrat H. Hoffman ja G. Favorin.

Päivämäärän tarkistamiseksi piti kurkistaa ruotsinkieliselle puolelle. Helsingfors Tidningar 27.7.1842 paljastaa, että juhlapäivä oli 31.7.1842 ja antaa perusteellisen katsauksen suomennoshistoriaan. Samassa lehdessä oli motivoitu juhlintaa jo 8.6.1842. 

Muuta vuodelta 1842:

HKM CC BY 4.0

• Nikolai Sinebrychoffin rakennuttama asuintalo Bulevardi 40:een eli nykyinen Sinebrychoffin taidemuseon rakennus valmistui.
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1841-42
• Hesperian puistossa 1835-1843
• Uutisia toiselta puolelta maapalloa: "Omituisin tarkistamani leike oli lehdestä New Zealand Colonist and Port Nicholson Advertiser 3.3.1843. Siinä esitettiin ulkomaanuutisena Venäjältä, frankfurtilaisen lehden Post Ampt Gazette kautta tarina salamurhasta Pietarissa. Tekijänä suomalaissyntyinen metsänvartija Rheimann ja uhrina tämän esimies prinssi Gagaun, tsaarin hovin seremoniamestari. Syyllinen tuomittiin saamaan 6000 ruoskaniskua. Osan tästä kärsittyään oli nyt sairaalassa. Mitään vahvistusta/kumousta tai lisätietoa en tästä tapahtumasta onnistunut löytämään. Google osui Journal de Touloisen digitoituun numeroon päiväyksellä 31.8-1.9.1842, jossa samainen uutinen välietttynä Pietarin kirjeessä päiväyksellä 16.8. "

1841: Imatran koskella kävijät

Pehr Adolf Kruskopfin näkemys
Imatran koskesta vuodelta 1847
Kansallisgalleria via Wikimedia

Sanan saattaja Viipurista 21.8.1841

Toisena Perjantaina 15 p. tätä kuuta tuli Majesteetinsä Keisari Nicolain korkia Lanko, Sachsen-Weimarin Suuri-Herttua Carl Fredrik höyrylaivassa Pietarista meidän kaupunkiin, meni aluksesta suorastansa kuuluisaa yrttitarhaa Vanhaa Viipuria (Monrepos) katsomaan ja matkusti sieltä, missään viipymätä, Imatran koskelle, josta takaisin tultuansa korkia matkustavainen vielä samana iltana palasi jälleen Pietariin.

Sanan saattaja Viipurista 11.9.1841

Viimeisenä Lauvantaina 4:nä päivänä tätä kuuta, tuli Ladoga nimisessä Höyry-laivassa Venäjän valtakunnan Ulkomaan Departementin Päämies Reivi Nesselrode, ynnä Englannin valtakunnan Ministerin Blomfieldin ja Preussin Ministerin von Liebermannin kanssa, Baroni Nicolain tykö Vanhassa Viipurissa, jotka Herrat käytyä Sunnuntaina Imatran koskea katsomassa, lähtivät täältä maanantaina takasin Pietariin.

Muita Imatra-juttuja

• Puolalaistyttö Imatran koskella
• Kun Suomi näki ja nähtiin stereona (Vuoksi ja Saimaa)
• Viipurissa ja Imatralla 1839
• Suomi kuvattuna saksalaisille
• Mielipide Suomesta 1840-luvulla
• Viehekalastajia Imatran koskella
• Saksalainen reppumatkailija vm 1805
• Imatran kosken esittely 1883
• Parikkalan pappilassa ja Imatran koskella

Muuta vuodelta 1841:

• Peruukintekijä Brundin Tukholmasta
• Turkulainen kahviloitsijatar
• Vaskiseppä Svedberg Maalahden pitäjästä
• Mamselli Maclean Porvoossa
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1841-42
• Hesperian puistossa 1835-1843
• A. Liukkosen Ajanjuoksu- ja elämänrakennuksen mukaan "V. 1841 oli rutto-tauti liikkeellä johon kuoli paljon nuorta väkeä; mutta kohta saatiin (kukaties lääkityksillä?) seisattumaan ettei pääsnyt vielä kuolemaan kuin noin 600 hengen paikoille Mikkelistä. (Tokikopa niinkään paljoa?) "