Uusi innostumiseni sanomalehtiuutisiin yli 100-vuotiaista liittyy marraskuun lopulla kirjoittamaani artikkeliluonnokseen, jossa laajensin väitöskirjani selvitystä 1700-luvun innosta nähdä pitkäikäisyys realistisena toivona jokaiselle. Todellisuudessa vuosisadalta ei taida olla yhtäkään asiakirjoilla vahvistettua 100-vuotiasta mistään päin Eurooppaa.
Nyt elämme todistettavasti pidempään, ja Tilastokeskuksen sivujen mukaan vuoden 2023 lopussa Suomessa eli 1153 yli satavuotiasta, joista 979 oli naisia ja 174 miehiä. Tästä huolimatta vuonna 2005 säädetty Laki kuolleeksi julistamisesta on valinnut sata vuotta määrärajaksi todennäköiselle kuolemalle. Pykälä 12:
Henkilö voidaan julistaa kuolleeksi Digi- ja väestötietoviraston päätöksellä, kun on kulunut:
1) sata vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana hän on syntynyt; ja
2) viisi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana hän on tiettävästi viimeksi ollut elossa.
Järkeenkäypää olisi, että DVV tekisi tarkistukset vuosittain, mutta vasta tänä vuonna tällaiseen läpikäyntiin liittyvä julkinen kuulutus tuli eteeni. Listalla on hätkähdyttävän monta nimeä: 2123. Kolmella on syntymävuosi 1919, vuonna 1920 syntyneitä on 575, vuonna 1921 syntyneitä 1037, vuonna 1922 syntyneitä 506. Ilmeisesti kuulutuksia ei siis tehdä vuosittain ja DVV on myös pelannut hieman varman päälle, jättäen 1923 ja 1924 syntyneet pois.
Hätkähdykseni nimien määrästä syntyy uskosta väestökirjanpitomme täydellisyyteen. Näin, vaikka olen toistuvasti varoittanut tietokantojen epätäydellisyydestä. Vanhassa Ylen jutussa todetaan, että "Yli 100-vuotiaat kadoksissa olevat julistetaan kuolleiksi viranomaisten hakemuksesta väestötietojen pitämiseksi ajan tasalla. Usein kyseessä on ulkomaille muuttanut henkilö, jonka kuolemasta kotimaiset viranomaiset eivät vain ole saaneet tietoa."
Ulkomaiden maininta heittää ajatukseni jälleen 1700-luvulle, jolloin sanomalehtiä alettiin käyttää maailmalle hävinneiden kuulutteluun (mistä enemmän tietoa ensi vuoden ensimmäisessä Genoksessa). Ilmoituksia kerätessäni ja tutkiessani olen ihmetellyt, onko joku joskus oikeasti huomannut sellaisen ajoissa. Samaa voi ajatella tämän verkkosivun kanssa. Mieleen tulee valitettavasti myös Yhdysvaltojen tänä vuonna uutisoidut äänioikeuslistojen yms. siivoukset, mutta onneksi laissa on toinenkin ehto eli olettaisin, että äänioikeuden käyttö tai jonkun tuen saanti lasketaan elonmerkiksi.
Lisäksi ihmetyttää se, ettei kuulutustekstiin voinut luoda suoraa linkkiä. Kuulutukset, jotka eivät ole ajankohtaisia on siivottu näkymättömiin, mutta kai ne on arkistoitu jonnekin? Innostuin ensimmäistä kertaa elämässäni etsimään verkkoon siirtyneen Virallisen lehden, jonka 23.12.2025 numerossa ei ole DVV:n 16.12.2025 päivättyä kuulutusta. Kuulutusten julkisuus toteutuu siis yksittäisten virastojen verkkosivujen syövereissä, eikä ole jälkikäteen välttämättä todennettavissa.
