Lyhyesti lukkarin pojasta

 Tätä kirjoittaessani Vampulan lukkarin Johan Arvelinin (1737-1792 Geni-profiilissa ei ole 18.5.1767 syntynyttä Jacob-poikaansa. Syynä lienee keskeneräinen tutkimus eikä aktiivinen sukupuun siivous, sillä sisarussarjasta puuttuu monia muitakin.

Jacob ja vanhemmat sisaruksensa on selityksittä vedetty yli rippikirjasta 1777-1788 (s. 168). 

Jacob päätyi karvarin oppiin ja kisällinä muutti vuonna 1796 Porista Turuun ja sieltä edelleen Loviisaan. (Turku suom RK 1796-1801, SQ1)

Jacob ilmaantui Uuteenkaarlepyyhyn, jossa hän sai karvarina porvarioikeudet 14.3.1803. Elämänsä oli ollut siinä määrin liikkuvaa, että avioliittosuunnitelmat vaativat sanomalehtikuulutuksen. Valitettavasti lyhyeen tekstiin ei kuvattu välivaiheitaan. 

Inrikes Tidningar 23.2.1803

Ilmoituksen vastauksia ei jääty kauaa odottamaan vaan Jacob vietti häänsä Anna Karlbergin kanssa 3.4.1803. Uusi elämä ei alkanut harmonisesti vaan Jacobille merkittiin huomautus juopumustuomiosta ja sapattirikoksesta (RK II 1802-1808, s. 95). Hän muutti yksinään 1810-luvun lopussa Kokkolaan ja avioliitto päättyi tuomiokapitulin 22.10.1823 antamaan avioeroon (I 1817-1823, 52).

Anna Karlberg muutti Munsalaan, jossa hän kuoli 1846 (Munsala RK 1824-30, 22; RK 1831-1844, 308). Jacob Arvelinin elämän päättymistä en onnistunut selvittämään.

Etelä-Suomesta on vähän sanottavaa (2/2)

Leidi New Yorkista ei ollut erityisen ihastunut matkustamiseen suurella rantatiellä Turun ja Pietarin välissä syyskuussa 1838.

It was well for us that we had made a good provision of table necessaries before leaving Stockholm, for very little was to be obtained, either from the Polish Jew innkeepers, or the worst supplied markets of Finish towns.

An unpleasant ride of seventy miles the first day brought us to a gray wooden town, called Bjersby. In the course of the day we crossed several navigable rivers coming from the north, and wound our tedious way round the head of several deep inlets of the sea. The peasantry were then, on the 21st day of September, busy in their grain harvest.

Björsby Pohjan länsipuolella 1935 kartassa.
Vanhatkartat.fi

The second day, after another uninteresting ride, without seeing either town or village, we arrived at Helsingfors, the Gibraltar of the Baltic. On an island near the coast is an immense fortification, perfectly impregnable; and when the Russians conquered Finland from the Swedes, it was betrayed into their hands by the treacherus commandant. In the roads, we saw riding at anchor four fine Russian frigates. With the exception of a large College, the place is entirely military.

I will not trouble you with the whole detail of our six tedious and fatiguing days' ride through rough and rocky Finland. Had not the roads been some of the best in the world, (owing to their being strewed with the fine abrasions from the granite rocks under the action of intense frosts,) it would have been too intolerable to endure. Besides, as another relief, the horses were excellent, and the people kind and obliging.

Rahvas muistutti intiaaneja. 

We saw numerous little bands of Finlapper from the interior "come down to salt," and revelling by the sea side, like a tribe of our Indians, on the luscious productions of the briny waters. They were all of extremely small stature, and thick set, with exceedingly dull and stolid countenances. They wore their great bushy hair down to their eyes, and over their shoulders, like the tags of a mop, and cut as square off at the ends.

Myös jäkälä ja Pyterlahden kaivos kiinnostivat.  

The ground and rocks in the forest were entirely covered with a singular species of tall white moss of a heautiful texture, the same, no doubt, as that on which the reindeer subsist in winter a little further north. I gathered some pretty specimens, which I shall send home. We saw where the Russian Government were quarrving cut some immense granite columns for the new Cathedral, now being erected in St. Petersburg.

(Pyterlahden kaivoksesta on samalta ajalta kuvia: tässä)

Etelä-Suomesta on vähän sanottavaa (1/2)

FamilySearchin uudehko sanahakumahdollisuus osui yllätyksekseni 1700- ja 1800-luvun sanomalehtiin. Jälkimmäisistä löysin pitkästä aikaa "uuden" ulkomaisen varhaisen matkakertomuksen Suomesta. Otsikolla Letters from Europe. By a lady of New York. From the New York American sanomalehdessä Daily National Intelligencer ilmestynyt matkakertomus kulki Keski-Euroopasta Norjan, Ruotsin ja Suomen kautta Venäjälle ja syksyllä 1839 kirjoittaja oli Konstantinopolissa ja Egyptissä.(*) 

Wikipedia kertoo, että Sarah Rogers Haight (1808-1881) matkusti Euroopassa 1835-39 aviomiehensä kanssa ja kaksi pientä lasta oli jätetty Pariisiin. Matkakirjeitään Lähi-idästä julkaistiin tuoreeltaan kirjoina Letters from the old world by A Lady of New-York ja sanomalehtikirjeet on koottu myöhemmin kirjaksi, jota ei Finnan perusteella ole Suomen kirjastoissa. Eikä siihen ole syytäkään, sillä tekstiä Suomesta on vähän, kuten monissa muissakin kertomuksissa, joissa matkalaiset ensisijaisesti siirtyvät Tukholman ja Pietarin välillä.

Pariskunnalle Haight ei ollut Tukholmassa tarjolla höyrylaivayhteyttä, joten matkanteko oli tuulen armolla.

The small amount of travel heretofore across the Gulf of Bothnia has not yet warranted the expense of a steam communication between the possessions of the King of Sweden and the newly acquired territories of the Czar. We were therefore subjected to the inconvenience of taking passage in one of the small fifty ton sailing pickets which ply regularly between Stockholm and Abo. It required one day to run down among the thousand islands which lie along the eastern coast of Sweden. We anchored at nightfall under the lee of one of the outer range of islands. In the morning, heavy weather prevented our venturing abroad upon the deep in our tiny craft. At noon, the wind shifting from north to west, with flowing sheet, we flew across the channel in about three hours, when we came among a range of islands which protect the western coast of Finland, similar to those on the opposite side of the gulf.

Maihinnoususta Ahvenanmaalla ei ole puhetta, mutta matkakirjeessä selitetään Bomarsundin linnoitussuunnitelmaa ja visioidaan Venäjän levittäytymistä. Tämän jälkeen jatkettiin matkaa.

At sunset of the second day, we were again obliged to anchor, not daring to venture further by star-light into this rocky labyrinth. The afternoon of the third day found us entering the harbor of Abo. The first objeets which greeted us were two beautiful ships, which, from their bright waists, we mistock for Americans. On a nearer approach we perceived by their names that they were natives of Finland, and as beautiful as the sea-nymphs who first kiss the wave in the waters of the Hudson.

Abo has much the appearance of a small American seaport, with wooden houses, painted in gay colors, streets wide and at right angles. It contains about 13,000 inhabitants.

Ei mainintaa Turun tuomiokirkosta tai kaupungin palamisesta vuosikymmen aiemmin.

(*) Päiväys Amsterdam. Daily National Intelligencer 28.8.1838. Päiväys Dresden. Daily National Intelligencer 11.9.1838. Päiväys Berlin. Daily National Intelligencer 4.10.1838. Päiväys Christiania, (Norway). Daily National Intelligencer 9.10.1838. Päiväys Stockholm. Daily National Intelligencer 12.10.1838. Päiväys Helsingfors, (Finland). Daily National Intelligencer 22.10.1838.Päiväys St. Petersburg. Daily National Intelligencer 26.10.1838. Päiväys Moscow. Daily National Intelligencer 28.11.1838. Päiväys Constantinople. Daily National Intelligencer 22.7.1839. Päiväys Alexandria (Egypt). Daily National Intelligencer 13.8.1839 Päiväys Thebes. Daily National Intelligencer 15.10.1839. Päiväys Thebes. Daily National Intelligencer 21.10.1839. Päiväys Beyrout (Syria), Daily National Intelligencer 31.10.1839 . 

"Turrun" keskikievarissa

Nimimerkin -kk- jatkokertomus (*) Kaksi päivää Turrun keskikievarissa on alaotsikkonsa mukaan Kuvaus nykyajasta eli 1880-luvun alusta. Tapahtumapaikka on salattu, mutta sijoittuu kestikievariin kirkonkylässä, johon saavutaan "maantietä seuraten, matkalla Vaasasta Helsinkiä kohden, jos hyvin ajamme ja keli on jonkunmoista, jo kolmantena päivänä".

Länsisuomalainen kestikievari oli siis tuolloin tyypillisesti tällainen.

Pihan toisella sivulla eli syrjällä oli toinen huonerivi, nurkka päärakennuksen nurkkaa vasten. Siinä olivat keskievari huoneet porstuan toisella ja hollitupa toisella puolen. Oikealle kädelle poiketessa tullaan keskievari- tai matkustavaisia varten varottuun rakennuksen-osaan. Ensin astutaan isoon huoneesen, josta kaksi ovea viepi toisiin vähempiin kamareihin, makuuhuoneisiin, ja joka, ehkei ylen valoisa, kuitenkin oli joteskin puhdas, jos ei ota lukuun muutamia permannolla olevia ruskeita täplikkäitä, muistoja kenties rikotuista olutpulloista, kenties jostakin muusta. Seinällä riippuivat „Asetus" ja „Taksa" — no, se on sanomattakin tietty — ja niiden välissä kirjava keisarin kuva, uuspunalla silatussa puuraamissa. Peräseinällä ikkunan alla olevalla, korjasti juovitetulla pöydällä sijaitsi nahkakansinen päiväkirja, mustepurkkilo ja kynä piirongilla peili, Uusi Testamentti ja virsikirja sekä kynttilä läkkisessä jalustimessaan; ovensuussa oleskeli tuo ko'oltaan, tavaton ehkä täällä päin maailmaa kuitenkin aivan tavallinen 12 neliökyynärää lattiasta anastava, joskus maailmassa valkoiseksi ai'ottu, muuri eli uuni. — Olihan siis Turrun keskievarihuone sellainen, kun sen kunnollisena ja asetuksen mukaisena tulee ollakin. (Jatkt.)

(*) Waasan lehti 03.08.1882 no 59, 07.08.1882 no 60, 10.08.1882 no 61, 14.08.1882 no 62, 17.08.1882 no 63, 21.08.1882 no 64, 24.08.1882 no 65, 28.08.1882 no 66, 31.08.1882 no 67, 04.09.1882 no 68, 07.09.1882 no 69, 14.09.1882 no 71, 18.09.1882 no 72, 21.09.1882 no 73, 25.09.1882 no 74, 28.09.1882 no 75, 05.10.1882 no 77

Sunnin plantaasi Kampissa

Pellosta kaupunki -hankkeen on aika siirtyä kauemmaksi keskustasta, kohti nykyisen rautatieaseman ympäristöä. Patentoitu geolokalisointimetodini sijoittaa sinne Turun tien varren yhtenäisen viljelysalueen osat 92-94, joita tuskin sain paikalleen, kun kymmenen vuotta sitten keräsin kokooon Sunnin perheen tietoja.

Vuonna 1776 alue 92 on hovioikeuden neuvos Pippingin neljän tynnyrinalan plantaasi Kampissa. Vuoden 1784 luettelon tekoon mennessä siitä oli tullut kauppias Sunnin tupakkaplantaasi. Sunn oli saanut tuolloin hallintaansa myös alueet 93 ja 94, jotka olivat olleet vuonna 1776 kauppias Sederholmin niittyhaka, joka oli suuruudeltaan neljä tynnyrin alaa ja risat. Nämä lienevät kauppias Carl Magnus Sunnin perukirjaan lokakuussa 1797 merkityt 30 vuodeksi vuokrattu plantaasi ja myös kaupungille kuulunut pelto.

Sunnin vaimonsa kanssa 24.5.1791 tekemässä testamentissa määrättiin, että nuorin tytär Gustava Fredrica Sunn saisi yksin niin kutsutun Pippingin plantaasin (Mpk 15.3.1797 §2). Hän oli kuitenkin kuollut jo ennen isäänsä. Carl Magnuksen lesken Beata Lovisan kuollessa vuonna 1819 perukirjaan merkitty plantaasi voi tarkoittaa ainoastaan Pippingin aikanaan vuokraamaa aluetta, mutta ilmaisuun voi sisältyä myös Sederholmin niityt (HKA 281).

Molempien huutokaupat nimittäin järjestettiin yhdessä, kun Sunnien poika Adolf kuoli pian äitinsä jälkeen (HKA 287; Mpk 6.9.1819 §2). Sekä Pippingin että Sederholmin alueista suurimman tarjouksen teki puutarhamestari J. P. Björkström (Mpk . 6.9.1819 §2; 20.9.1819 §4; 25.9.1819)

Pippingin entiselle plantaasille, jonka läpi oli vedetty yleinen tie Kampin kaivolle, haettiin uutta vuokraajaa jo viiden vuoden kuluttua, nyt 10 vuodeksi. Jälleen suurimman tarjouksen teki Björkström (FAT 5.1.1826; 16.1.1826 §5). Kaupungilta vuokraamillaan Kampin pelloilla hän kasvatti ainakin perunoita (FAT 20.7.1826).

Sederholmin plantaasin vuokrakausi oli ollut kymmenvuotinen, mutta loppui ennen aikaisesti, sillä Björkström  oli rikkonut ehtoja. Huutokaupassa 25.4.1827 korkeimman tarjouksen teki nikkari Israel Lindholm (FAT 21.4.1827; Mpk 25.4.1827 §9). Kymmenen vuotta myöhemmin huutokaupan voitti everstiluutnantti Scheele (Mpk 26.4.1837 §6). Hän kuoli kuitenkin jo parin vuoden kuluttua ja leskensä kauppasi sitten Kampin (myöh. Turun) kasarmia vastapäätä sijainneen Sederholmin plantaasin jäljellä ollutta kahta vuokravuotta kauppasi (HT 13.7.1839; FAT 24.7.1839). Kun vuokrakausi päättyi, kaupunki ei tarjonnut aluetta enää vuokralle entisessä muodossaan vaan alueesta oli jo erotettu tontteja ja tiealueita kahden tynnyrinalan verran. Rippeitä oli jäljellä kolme tynnyrinalaa, joista korkeimman tarjouksen teki kauppaneuvos Kiseleff (FAT 8.3.1841; Mpk 31.3.1841 §6).

Vastaavaa kehitystä oli tietenkin tapahtunut myös keskustaa lähempänä sijainneessa Pippingin viljelyalueella. Sitä oli Björkströmin jälkeen vuokrannut karvari Gardberg, jonka kauden päätyttyä järjestetyn huutokaupan voitti kauppaneuvos Kiseleff (FAT 20.4.1836; Mpk 4.5.1836 §14). Kymmenen vuotta myöhemmin hän toi maistraatille tarkan listan alueesta erotetuista tonteista sekä pyysi ja sai vuokranalennusta. Esimerkiksi syksyn 1839 sadonkorjuun jälkeen tekstistä Värjäämö nykyisen Sokoksen nurkalla tuttu värjäri Fagerström oli saanut tontin ja sinne vievät tiet (Mpk 25.4.1846 §1). 

Mitä rippikirja ei kerro, esimerkki vuodelta 1799

Kangasalan Tarpilan Alasen isäntäväki vaikuttaa 1700-luvun lopun rippikirjoissa hyvin tavanomaiselta. Vielä 1780-luvun alussa isäntänä oli Michel Thomasson (s. 21.11.1731) ja hänen kuoltuaan toukokuussa 1784 paikkansa otti poikansa Thomas Michaelis (s. 23.6.1769). Thomasin häitä Maria Henriksdotterin kanssa vietettiin 16.5.1785 ja esikoispoika Thomas syntyi kuukautta myöhemmin, 24.6.1785. (Kangasala RK 1779-1783, 238; 1784-1790, 239)

Ensimmäinen varsinainen erikoisuus on ahtaaseen tilaan kirjoitettu merkintä, jonka tulkitsen (nipin napin) ilmiannoksi jostain. (Kangasala RK 1792-98, 227)

Edellisessä rippikirjassa talossa asunut nimismies Christian Roth on seuraavassa kirjassa isäntänä. Thomas on ennen ylivetämistä merkitty entiseksi talolliseksi ja vaimonsa leskeksi. (Kangasala RK 1798-1809, 287). Genissä on tulkittu kuolinvuodekseen 1801, mutta vastaavaa kirjausta ei ole Kangasalan haudatuissa.

Aivan muualta eli Turun lääninkansliassa 8.7.1799 päivätystä kuulutuksesta selviää, että Thomas oli tuomittu Pirkkalan, Vesilahden, Ruoveden ja Messukylän käräjillä toista kertaa murtovarkaudesta saamaan 40 paria raippoja, istumaan kahtena sunnuntaina häpeärangaisusta kirkossa ja lopuksi kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön Viaporin linnoituksille. Thomas kuitenkin onnistui karkaamaan Pöytyällä 12.6.1799 kun häntä kuljetettiin Turun linnan vankilaan. Etsintäkuulutuksen kuvauksen mukaan hän oli mustahiuksinen, muodoltaan pitkä ja kaita sekä lähtöön lähtiessään pukeutunut lyhyeen siniseen jakkuun ja samasta kankaasta tehtyihin liiveihin ja housuihin. Jaloissaan oli valkeat villasukat ja saappaat, päässään musta hattu.

Turun linnan vankilistojen selaus paljastaa, että Thomas oli tuotu linnaan 7.8.1799 Pirkkalan nimismiehen lähettämänä. Hän lähti takaisin kotiseudulleen 28.8.1799 saadakseen raipparangaistuksensa. Tämän jälkeen hänet olisi lähetetty kai Viaporiin, mutta koska Thomasta epäiltiin vielä käsittelemättömästä murtovaraudesta, hänet lähetettiin odottamaan käräjiä Turkuun. Hän saapui linnaan 22.9.1799 ja lähti takaisin 21.10.1799. Käräjäkäsittelyn jälkeen Thomas lähetettiin Turun sijaan Hämeenlinnaan. (*)

Uutta tapausta käsiteltiin Kangasalan käräjillä 7.11.1799 ja asia siirrettiin käsiteltäväksi 14.12. Thomas saapui Hämeen linnaan 10.11.1799, lähetettiin käräjille 11.12.1799, joilta hän palasi vankilaan 17.12.1799. Tuomio oli annettu, mutta alistettu hovioikeudelle.  Sen päätös saatiin 12.2.1800, mutta selvää lähtökirjausta en löydä. (**) 

(*) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 810 (AID: v567861.b810, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 930 (AID: v567861.b930, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 1000 (AID: v567861.b1000, NAD: SE/RA/1340101)

(**) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 2840 (AID: v567861.b2840, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 2970 (AID: v567861.b2970, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:269 (1800) Bild 1210 (AID: v567868.b1210, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:269 (1800) Bild 1320 (AID: v567868.b1320, NAD: SE/RA/1340101)

Ruotsalaisten kuvia Suomesta 1867

Suomesta oli vuonna 1867 enemmän kuvia Ny illustrerad tidningissä kuin koskaan aiemmin tai tai myöhemmin. Numerossa 3/1867 julkaistiin jopa kirje Helsingistä eli ehkä kuvien määrää selittävät henkilökohtaiset suhteet. 

Säätyvaltiopäivien myötä ritarihuone oli ajankohtainen ja sen valokuvaan perustunut kuva esitettiin numerossa 9/1867.

Valokuviin perustuivat myös numeron 15/1867 kuvat uudesta teatterista ja näkymä Suomenlinnaan.

Ja valokuvaan perustuu myös näkymä Fiskarsiin numerossa 22/1867. Vastaavaa en löytänyt Finnasta, joka tarjoili Fiskars-haulla hämmentävän määrän kaloja.