Arkeologian opinnäytteitä

Tänään puolustaa Jan Fast väitöskirjaansa  "Deutsches Lager Hanko 1942-1944 - The Modern Conflict Archaeology and History of a German Second World War Transition Camp in Hanko S. Finland"

Perinteiseen tapaan tilaisuus toimii aasinsiltana tyhjentää linkkivaraston, joka arkeologian osalta näköjään saanut olla rauhassa jo useita vuosia.

• Mantere, Ville: The relationship between humans and elks (Alces alces) in Northern Europe c. 12 000–1200 calBC
• Pesonen, Petro: Continuity and discontinuity in Early, Middle and Late Neolithic pottery types of eastern Fennoscandia – reflections from Bayesian chronologies
• Macāne, Aija: Stone Age Companions: Humans and animals in hunter-gatherer burials in north-eastern Europe
• Pääkkönen, Mirva: Changes in prehistoric food cultures in Finland and North Norway: Examining the absorbed organic residues found in archaeological pottery
• Hakonen, Aki: Local communities of the Bothnian Arc in a prehistoric world 
• Skantsi, Lauri: Kivikauden kylät Keski-Pohjanmaalla : Kollektiivisten kyläyhteisöjen synty, kukoistus ja hajoaminen
• Saipio, Jarkko: Lapp Cairns : Spatial and Cultural Context of Early Metal Period Stone Structures in the Finnish Lake District
• Hennius, Andreas: Outlanders? : Resource colonisation, raw material exploitation and networks in Middle Iron Age Sweden
• Bennerhag, Carina: Steel Making Hunter-Gatherers in Ancient Arctic Europe
• Tolvi, Akseli: Maximum Entropy Modeling of the Iron Age Settlement Distributions in River Valleys of Turku Region, Southwest Finland
• Mäkelä, Saara: Löytökeskittymiä savimailla : Rautakautisten asuinpaikkojen tutkimus pelloilta
• Nordström, Emma: Iron Age Keys, Locks, and Chests: Exploring Locking Practices and Social Identities at Birka, Helgö, Lovö, Sanda, and Vallhagar
• Moilanen, Ulla: Variations in Inhumation Burial Customs in Southern Finland (AD 900–1400) : Case studies from Häme and Upper Satakunta
• Puikkonen, Olli: Viikinkien idäntien vaikutus Suomessa : Miekkoja ja hopeaa
• Sallinen, Inka: Värttinänkehrien tunnistaminen arkeologisesta löytöaineistosta
• Kaukametsä, Turkka: Savumerkkejä? Hämeen ja Satakunnan maakuntien väliset rajapaikat Kangasalan Saarikylien Oinonkiven ja Punkalaitumen Yhivuoren välillä
• Hörkkö, Henna: Archaeological Clothing Fragments from Turku
• Tienhaara, Helmi: Saumaluiden esiintyminen Iin Haminan keskiaikaisissa kalloissa
• Melasniemi, Elisa: Kirkkolöydöt kertovat : Neljän Varsinais-Suomen keskiaikaisen kirkon arkeologisten löytöjen vertailu
• Korte, Alina: Luukampojen proteiinianalyysi : Turun keski- ja uuden ajan luukampojen materiaalien lajitunnistus
• Härmä, Saara-Veera: Kuolaimista, kannuksista ja jalustimista Turun arkeologisissa kokoelmissa : esineet lajienvälisessä kommunikaatiossa
• Anttila, Marika: Tekstiilit ja pukeutuminen 1600–1800-luvuilla Suomessa : tarkastelussa Oulun kaupunkikaivausten tekstiililöydöt
• Hyttinen, Marika: Ajan multaamat muistot : historiallisen arkeologian tutkimus Oulun Pikisaaren pikiruukista, ruukkiyhteisöstä ja maailmankuvasta 1640-luvulta 1890-luvulle
• Välimäki, Jenni: Vaurautta ja uhrikäytäntöjä? : Paikkatietoanalyysi Hailuodon kirkkokaivausten 1985-1987 löytöjen levinnästä
• Sairanen, Oskari: Kaakelit arkeologisen tutkimuksen lähdemateriaalina
• Leskinen, Suvi: Hiilimiilut Näljängän tuotantoalueella : miilunpohjien analysointi laserkeilausaineistosta
• Savilakso, Sirpa: Kolarin markkinakentän tulisijat paikallisen rakennusperinteen valossa
• Ranta, Tanja: Tilattoman väestön historiallisen ajan arkeologiset kohteet Suomessa - luokittelu ja merkitykset
• Kaasinen, Maria: Lappeenrannan ja Luumäen ensimmäisen maailmansodan maalinnoitteet ilmalaserkeilausaineistossa
• Hepoaho, Aino: Oulun Vaakunakylän syksyn 2021 kaivausten kahden jätekuopan eläinosteologisen aineiston analyysi
• Puska, Jasmin: Oulun Hiirosen vanha eläinten hautausmaa : aikalaisarkeologinen tutkimus 
• Heikkilä, Aimo: Tarkan ilmalaserkeilausaineiston käyttö toisen maailmansodan aikaisen harjoitusalueen tutkimuksessa Oulun Pyykösjärvellä

• Mettälä, Helen: Tahallista vai tahatonta? : Luvattomat kajoamiset kiinteisiin muinaisjäännöksiin vuosina 2010-2019 Pirkanmaalla
• Leppänen, Jere: Metallinilmaisinlöydöt rautakautisen toiminnan lähdeaineistona : Paikkatiedon ja löytökoostumuksen analyysi läntisessä Varsinais-Suomessa

• Laitinen, Katja: Lasten iän arviointi arkeologisessa luuaineistossa alahampaiden puhkeamisen perusteella : kahden menetelmän vertailu
• Laitinen, Katja: Lasten iän arviointi hampaiden ja alaleuan mittojen perusteella suomalaisessa arkeologisessa aineistossa 
• Soininen, Nea: Sukupuolen määrittäminen Iin haminalaisten alaleuoista (hu)MANid ohjelman avulla kahta menetelmää vertaillen
• Turunen, Meeri: Ihmisen sukupuolen määrittämiseen liittyvien luuston piirteiden ja osien säilyvyys fragmentoituneissa lonkkaluissa
• Savola, Kaisa: Ihmisen silmäkuopan koon ja sijainnin variaatio ja symmetira Oulun seudun luuaineistossa
• Nurmi, Jarno: Sievin Kiurunkankaan kaivausten kvartsilöytöjen alkuperän kartoitus

Monipuuhaisen miehen perhetaustasta

Nimimerkki T. R. luonnehtii elämänkertansa Monipuuhainen mies. Kasper Hällström (Karjalan Sanomat 7.& 9.6.1918) päähenkilöä miehenä "joka puuhasi, mitä muut eivät puuhanneet, ja uskalsi, mitä eivät toiset uskaltaneet". Toiminnastaan Joensuussa on kerrottavana monipuolista tietoa, mutta "Kukaan ei onnistunut pääsemään oikein selville hänen suvustaan eikä entisyydestään, eipä liioin mielipiteistäänkään." Mielipiteisiin ei ole nykyajasta käsinkään pääsyä, mutta onnistuisiko suvun selvitys?

Toki, kiitos FamilySearchin hakumahdollisuuksien. Kasper Hällströmin lapsuuden perhe on esillä Kankaanpään rippikirjoissa (1793-1798, 48; 1799-1804, 51; 1805-1810, 66; 1812-1817, 62).

Äidinäitinsä Ulrica Eleonora Dykander/Dukanderin sukunimi on niin erikoinen, että yhdyn SukuForumilla esitettyyn näkemykseen, että kyseessä on kersanttina kuolleen Karl Ducanderin ja Anna Margareta Gödingin 31.10.1739 Sääksmäellä syntynyt tytär, joka synnytti Janakkalassa kolme aviotonta lasta Anna Sofia (s. 24.12.1762), Benjamin (s. 9.10.1767) ja Jonas Reinhold (s. 14.10.1769). Vuonna 1771 Ulrica Eleonora Dycander ilmoitti muuttavansa Janakkalasta Turkuun ilman lapsiaan (RK 1761-67, 58; 1770-75, 79; 1770-82, 71).

Seuraavien vuosien aikana hän löysi sulhasekseen Johan Hellströmin. Parin yhteiselämä alkoi Ikaalisissa, jonka rippikirjassa 1770-75 on Leutolan sivulla merkintä, että valvoja Hällströmin tiedot olisivat kirjan lopussa, mutta kyseiset sivut taitavat puuttua. Ikaalisissa kastettiin salpietarinkeittämön valvojan Johan Hellströmin ja Ulrica Eleonora Dykanderin kaksi lasta: Eleonora Lovisa s. 12.5.1773 ja Friedericus 11.11.1774. 

Perhe kasvoi Kankaanpäässä. Adolph syntyi 20.2.1778 ja Margareta Elisabet 23.9.1779. Elias Jeremias syntyi 24.12.1781, mutta kastemerkintäänsä löytynyt. Perheen isä Johan Hällströmin kuoltua Ulrica Eleonora merkittiin leskeksi Ikaalisissa, josta tytär Margareta Elisabet lähti Tukholmaan (RK 1784-1789, 186).Vuoteen 1785 mennessä Ulrica Eleonora merkittiin Porin kirjoihin kolmen nuorimman lapsensa kanssa (RK 1783-88, 286). 

Vuoteen 1793 mennessä perhe oli Kankaanpäässä, josta Tukholmasta palannut Greta Lisa lähi Turkuun. Muutkin olivat muuttaneet niin moneen kertaan, että kahden vanhimman sisaruksen syntymäpäivät olivat täysin uudessa muodossa. Leskiäidin ja aikuisten lasten perheeseen liittyivät Lovisa Eleonoran aviottomat lapset Adolph Fredric (s. 13.4.1798 Kankaanpää k. 16.6.1799) ja Casper (s. 1.5.1801). 

Casper Hällström oli vielä vuonna 1817 kirjoilla Kankaanpäässä (RK 1812-1817, 62). Kaksi vuotta myöhemmin eli 18-vuotiaana hän muutti kirjansa Köyliöstä Tampereelle. Siellä hän vei 31.12.1824 vihille itseään 10 vuotta vanhemman lesken Johanna Catharina Salmelin (s. 13.5.1791). Uusperheen lapsipuolista vanhin oli vain 10 vuotta Kasperia nuorempi ja solmi oman avioliitonsa vuonna 1831. (RK 1825-1831, 111).

FAT 11.3.1852

Casper Hällström lopetti ehtollisella käynnin Tampereella vuonna 1833 (RK 1832-1838, 118). Kun merkinnät alkavat uudelleen vuonna 1844, huomautuksiin on kirjoitettu, että rouva asuu Nilsiässä. Merkintä oli kuitenkin vedetty yli. (RK 1839-45, 129). Pariskunta siirsi kirjansa Joensuuhun 26.5.1850 (RK 1846-1852, 329). Helmukuuhun 1852 mennessä vaimo oli karistanut Joensuun pölyt helmoistaan ja peräänsä kuulutettiin avioliiton päättämiseksi.

Casper Hällström solmi toisen liittonsa Elisabeth Mutreichin kanssa Vehkalahdella 29.1.1856.

... 21 p:nä syyskuuta 1876 ummisti Kasper Hällström silmänsä ijäiseen uneen ja haudattiin sitten kaupungin kalmistoon. Mananmajoille muutti hänessä mies, joka yritti yhtä ja toista, eli ja työskenteli niin muiden mukana kuin heistä erilläänkin, ollen tuttu melkein kenelle hyvänsä, mutta kenenkään varmasti tietämättä mitä hän oikeastaan oli miehiään.

Verojen kuittauskirjoja digitoituina

Vuonna 2019 tapoin aikaa Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmien parissa ja ihmettelin verojen kuittauskirjoja. Vieläkään minulla ei ole niistä enempää tietoa: oliko joka talolla? pitikiö/saiko ostaa? Ilmaiseksi näitä ei jaettu, sillä vuonna 1778 painetussa lukee "Maxaa sidottuna ja leikattuna kaxi ja puolen skillingiä"

Nyt on kuitenkin entistä parempi mahdollisuus joukkoistukseen, sillä kuittikirjat ilmaantuivat tuoreimpiin digitointeihin.

• Quittence bok angående kongl. maij:ts och kronones utlagor af indelte hemmanet uti [ ] by och [ ] hemman n. [ ] belägit i Biörneborgs län Nedredels härad och [ ] sochn. Käytössä 1742-1756, Kepulin talo, Pajuniemen kylä, Mouhijärvi
• Qvittenci-kirja mantalin [ ] talon edestä. Jonga wero tehtäwä on [ ] asuwa [ ] kihlakunnas [ ] pitäjähäs [ ] kyläs. 1747
• Kruunun qvitti-kirja [ ] talon edest [ ] kylästä Björneborin länistä Ylisen Satacunnan alasesta kihlacunnasta, ja [ ] pitäjästä. 1765. Käytössä Kepulin talossa, Pajuniemen kylässä, Mouhijärvellä
• Quittence-bok, för [ ] hemman af [ ] by och [ ] sokn, af [ ] härad. Eli cuitti-kirja, [ ] talon [ ] kylästä ia [ ] pitäjästä [ ] kihlacunnasta. Käytössä 1765-1778
• Krono qvittence bok, för hemmanet n:o [ ] uti [ ] by [ ] sokn, [ ] härad. Maxo-kirja krunun ulos tekoin edestä talosta n:o kyläsä [ ] pitäjäsä [ ] kihlakunnasa. 1769
• Kruunun rahain kuitti-kirja, talosta [ ] [ ] kyläsä, [ ] pitäjäsä, ja [ ] kihlakunnasa. 1778
• Kruunun rahain kuitti-kirja, [ ] talosta [ ] kyläsä, [ ] pitäjäsä, ja [ ] kihlakunnasa. 1794 (Tiedot koskien Jöran Kepulin taloa Pajuniemen kylässä Mouhijärven Pitäjässä)
• Kruunun rahain kuitti=kirja, talosta [ ] [ ] kyläsä, [ ] pitäjäsä, ja [ ] kihlakunnasa. 1795
• Kruunun rahain kuitti-kirja, talosta [ ] [ ] kyläsä, [ ] pitäjäsä, ja [ ] kihlakunnasa. 1797
• Kuitti-kirja [ ] talon edestä n:o [ ] mantali [ ] maa jonga wero tehtävä on [ ] Wasan länisä, Korsholman itäkihlakunnasa [ ] pitäjäsä [ ] kylässä. ~1803
• Quittence-bok för hemmanet n:o [ ] i [ ] by [ ] sokn [ ] härad, behos af [ ]. ~1804
• Kruunun rahain kuitti-kirja, talosta [ ] [ ] kyläsä, [ ] pitäjäsä, ja [ ] kihlakunnasa. ~1806
• Kuitti-kirja [ ] talon edestä, : n:o [ ] kyläsä, [ ] pitäjäsä, [ ] weroa eli mantali. 1806 Vaasa

Digitoitu on myös monenlaista painettua lappusta, kuten esimerkki uskollisuuden valan todistuksesta.

Esivaltaa vastaan puhuneet: Carl Bernt Uggla

Aatelillakaan ei ollut sananvapautta, vaan oikeusrevisio tuomitsi elokuussa 1731 Carl Bernt Ugglan sanoistaan.

Carl Bernt Uggla oli syntynyt 1699, joten hän oli vielä suhteellisen nuori. Mutta ehtinyt tehdä ja kokea paljon. Häme-Wikin Janakkalan historiaan nojaava teksti kertoo, että "Karl Berndt Ugglalla oli hillitön luonne kuten isoisälläänkin. Hän pahoinpiteli kotiopettajaansa Jonas Ödmania ja joutui siitä käräjille."

Carl Bernt Uggla liittyi 16-vuotiaana vapaaehtoisena armeijaan ja eteni vänrikiksi ennenkuin hänet kaksintaistelun vuoksi erotettiin marraskuussa 1718. Sodan aikana miehistä oli pulaa, joten hän onnistui/joutui liittymään Leskikuningattaren rykmenttiin ja erosi siitä vänrikkinä sodan jälkeen kesäkuussa 1722 (Elgenstierna) tai maaliskuussa 1723 (Lewenhaupt).

Tästä huolimatta häntä kutsutaan oikeuden pöytäkirjassa vuonna 1731 Kenraaliluutnantti Trautwetterin rykmentin vänrikiksi. Trautwetter oli edelleen rykmentin päällikkö ja hän oli ollut sitä jo Ugglan (tiettävästi) erotessa. Häme-Wikin mukaan Carl Bernt Uggla oli vuonna 1723 asettunut Hakoisten kartanoon.

Lyhyt pöytäkirjamerkintä ei kerro missä Carl Bernt Uggla lausui pahat sanansa, mutta niiden sanoma käy onneksi ilmi. Hän oli rohjennut todeta, että nykyään sekä räätäleistä että suutareista tehdään aatelismiehiä. Tätä oli käsitelty Turun hovioikeudessa heinäkuun alussa 1731, joten sanominen ajoittunee samaan vuoteen.

Tukholmassa päätettiin sopivaksi rangaistukseksi 14 päivää vankeutta vedellä ja leivällä.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Carl Bernt Uggla asetettiin holhoukseen vuosiksi 1751-1759. Turun hovioikeus purki holhouksen ilmoittaen, että Ugglalla oli täysi ymmärrys.

Hän kuoli Janakkalassa kesällä 1771.

Lähteenä linkitysten lisäksi

Riksarkivet. Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen Prot:1731:2 (1731) Bild 1970 / sid 385 (AID: v655220.b1970.s385, NAD: SE/RA/1311)

Digitoidut palovakuutukset eli lisää valitusta Kansallisarkistosta

Jatkona eiliseen. Digitointeja toki valmistuukin, vaikka yksi Helsingin seurakunnan yksikkö on edelleen jonossa. FB:ssä nimenomaan hehkutetaan uutuuksia ja sitä, että ne on saatu erittäin epäkäytettävällä tavalla listatuiksi verkkosivuillekin. (Jälleen kerran kannattaa mennä Digihakemistoon, jonne Kari Kujansuu on ahertanut tiiviimmän esitystavan.)

Eniten odotin palovakuutuksia, sillä yritin helsinkiläisiä tilata keväällä ja sain vastauksen, että ovat digitoitavana. Ennen tilausta olin tutustunut Arkistojen Portin artikkeliin ja sen mukaisesti selannut Rauhankadulla paperista luetteloa. Jota ilman Helsingin vakuutuksia on lähes (*) mahdotonta hakea, kun olemassaolostakaan ei ole tietoa. Portin kertoman perusteella muiden kaupunkien luettelot ovat mikrokorteilla.

Eli jos Kansallisarkisto haluaisi digitoidun materiaalin olevan käytettävissä, se olisi digitoinut samantein luettelot. FB:ssä kolme viikkoa sitten esittämääni kysymykseen "Onko Tarmon vakuutusten luettelot tulossa myös verkkoon?" sain vastauksen "Kaisa, välitin kysymyksen eteenpäin. Näistähän voi aina kysyä myös Astian palautelomakkeen kautta!" Tämän jälkeen asiaan ei palattu eli ei vaikuta valmiiksi mietityltä. Tämäkään.

(*) Sanomalehtiin listattiin 1800-luvun alkupuolella (aivan kuten 1700-luvulla) Yleisen palovakuutusyhtiön uusimmat vakuutukset: esim. FAT 12.7.1833 ja FAT 15.11.1844. Näissä näkyvät vakuutusnumerot

ovat testauksieni perusteella samoja kuin yksikössä Keskinäinen vakuutusyhtiö Tarmon lakkautettujen ainaispalovakuutusten arkisto > Lakkautettujen ainaispalovakuutusten vakuutuskirjat. Esimerkiksi professori Lillen vakuutusasiakirjat ovat tallessa, mutta tutkimusharjoitukseni perusteella kaikki eivät. Eikä Lillen rakennuksista ollut ainoastaan yhtä vakuutuskirjaa vaan sarja, josta voisi seurata rakennuskannan kuntoa ja kehitystä luotettavammin kuin rakennuspiirustuksista. (Kyllä, unohdin tarkistaa palovakuutukset Taipale-proggiksessani.)

Kauniita rakennuskuvia en ole näistä palovakuutuksista löytänyt, mutta esimerkiksi Lillen rakennukset pääsevät tontilleen. 

Kansallisarkiston kuulumisia

Kansallisarkisto on menneisiin aikoihin verrattuna tehostanut tiedotustaan ainakin FB:ssä, jossa tiliään seuraa näköjään 10 tuhatta ihmistä (tai tiliä). Parhaimmillaan näköjään ihmiset saavat uutta tietoa. Esimerkiksi tuomiokirjatarina 1600-luvulta on saanut kommentin "Mielenkiintoista että Kansallisarkiston aineistoistakin löytyy kansanperinnettä, vaikka onkin hieman eri muodossa kuin esim SKSn arkistolla".

Valitettavasti asiantuntemusta/vaivannäköä tilin pyörittäjällä ei aina ole. Silmäilyssä huomasin esim kommentin "Kuinka kerrotaan lukemattomista digitoiduista sivuista, jotka eivät taas aukea? Näkyy vain sininen reunus. Esimerkiksi suuri määrä Pohjanmaan läänintileistä on nyt saavuttamattomissa.", johon oli vastattu "Ikävää, että aineistot eivät aukea. Ongelmatilanteissa suosittelemme lähettämään palautetta Astian etusivulla olevan "Anna palautetta" -lomakkeen kautta. Pyrimme ratkaisemaan aineistojen käyttöön liittyvät ongelmat nopeasti." Sininen reuna liittyy useimmiten uudelleen kuvauksiin, joiden kohteena läänintilit ovat. Kuultuaan tämän asiakas olisi todennäköisesti jättänyt palautteen kirjoittamatta eikä sitä olisi myöskään tarvinnut käsitellä.

Se, että uudelleenkuvattavista vedetään pois vanhat kuvat etukäteen kuuluu Kansallisarkiston prosessin käsittämättömyksiin. Joku tekninen syy siihen on, mutta en vaan entisenä IT-immeisenäkään ymmärrä minkälainen. Tekninen syy ei kuitenkaan selitä sitä, että uusia kuvia joutuu odottamaan kuukausia. Yhteen projektiin liittyen laitoin kesäkuussa muistiin puuttuvat kuvat, jotka olivat ehkä olleet poissa jo kuukausia aiemmin. Harjoituksen vuoksi kysyin niiden perään palautelomakkeella syyskuussa ja sain vastauksen

Hei! Kiitos Astia-palautteesta! Selvittelimme asiaa. Arkistoyksiköt Ja:2, Ja:3 ja Ja:4 on digitoitu alkuperäisistä asiakirjoista ja ne näkyvät Astia-palvelussa: [1] https://astia.narc.fi/uusiastia/kortti_aineisto.html?id=1847264459 . Sen sijaan Ja:1 on digitoitu mikrofilmiltä, mutta tiedostoissa on laatuongelmia. Tämä arkistoyksikkö Ja:1 on ilmoitettu korjausdigitointiin, jotta se voidaan digitoida alkuperäisestä aineistosta.

Kun vanhoja digitaalisia kuvia aletaan korvata uusilla kuvilla, on järjestelmien teknisen toiminnan kannalta pakko poistaa vanhat kuvat ennen kuin uudet saadaan tilalle. Uusien kuvien tuleminen näkyville Astia-palveluun kestää varsinaisen kuvaamisen jälkeen yleensä vielä muutamia viikkoja. Tämän aineiston (Ja:1) osalta en valitettavasti pysty kertomaan tarkempaa aikataulua.

Paljonko minua lämmittää muiden yksikköjen valmistuminen, kun kaipaamani tieto on käyttämättömissä? Tai siis, aiempi digitointi oli tehty mikrofilmeiltä, jotka ehkä ovat vielä jossain? Ja laitteitakin?

Tottakai ymmärrän, että digitointi kestää. Se on yksi monista syistä olla huolissaan viime viikon tiedotteesta, joka kertoi, että kulujen säästämiseksi Hämeenlinnan arkisto laitetaan puoleksi vuodeksi säppiin. Tai eihän kuluista ääneen puhuttu, mutta siitä on oikeasti kyse. Eikä asiakkaiden palvelusta, joka hoidetaan toimittamalla tilaukset digitoituna. Vaikea ymmärtää, että tähän menisi vähemmän resursseja kuin toimittamiseen lukusaliin. Ainakin itse lähden useimmiten arkistoon käymään läpi isompaa määrää aineistoa, jonka kuvaamiseen menee tunteja.

Lisäongelma Hämeenlinnan ratkaisussa on käyttörajoitetut aineistot, joita ei edelleenkään voi nähdä kuin Kansallisarkiston fyysisissä tiloissa. Hämeenlinnassa asuva asiakas saa siis lähteä esimerkiksi Helsinkiin, jossa jopa yhtenä päivänä ovet ovat auki normityöpäivän jälkeen

Vuonna 1903 hävinnyt Helsinki

- Oikokadun 1:ssä puretaan parhaillaan vanhaa yksikerroksista puutaloa. Valmistetaan näet paikkaa viisikerroksiselle kivimuurille (US 14.2.1903)

- T. k 15 p. myytiin Helsingin huutokauppamarin välityksellä Vladimirinkadun 9:ssä olevat rakennukset eri henkilöille yhteensä 983 mkasta 50 p. — Rakennukset ovat purettavat ja paikalta poistettavat ennen toukok. 15 p. (US 18.4.1903) Kalevankatu 9 on osa A. E. Rosenbröijerin 13.4.1903 ikuistamaa taloriviä (HKM). Päivämäärien yhteys on tuskin sattumaa.

- Vanhat puurakennukset Etelä-Makasiinikadun 4:ssä myytiin keskiviikkona huutokaupalla 2,527 mkasta. Kulmatalon puuaineet ovat aikoinaan olleet Helsingin vanhan, senaatintorin varrella olleen puukirkon seinissä. (US 23.5.1903) A. E. Rosenbröijer kuvasi kohteen 23.5.1903 (HKM)

- Parhaillaan puretaan Yrjönkadun 5:ssä kaksikerroksista puutaloa. Paikalle rakentaa osakeyhtiö Kaleva suurenpuoleisen kivitalon. (US 10.6.1903) Eilen päivällä oli työmies Kinnari purkamassa talossa n:o 5 Yrjönkadulla vanhan rakennuksen uunia. Toisia miehiä oli ullakolla purkamassa piippua, heitellen tiiliä ja muuta soraa laipiolle. Sen laudat pettivät, ryskien tuli soraa alas, töin tuskin ehti Kinnari pois alta, päästen toki pahimmasta, mutta jäi silti lautain alle ja loukkasi käsivartensa. Sairalaan oli mentävä korjauttamaan. Viikkokausiksi lie loukkaantunut menettänyt työkuntonsa. (Työmies 11.6.1903)

US 7.6.1903

- Samoin puretaan Maneesinkadun 1:ssä ja 3:ssa talot, joiden sijalle osakeyhtiö Elisabet rakentaa uudet. Vladimirinkadun 9:ssä olevat pienet puutalot ovat jo puretut ja kallion louhiminen on alkanut. Mainitulle paikalle rakentaa nimituomari A. Hernberg nelikerroksisen kivitalon. (US 10.6.1903) A. E. Rosenbröijerin 8.6.1903 ottamassa valokuvassa Maneesikatu 3:n purku on aloitettu (HKM).

- Taloa N:o 2 Erotorin varrella on ruvettu repimään hajalle ja paikalle ollaan hankkeessa rakentaa 5 kerroksinen kivitalo. Johan Etelä-Esplanaadin katukin vihdoin rupee muuttamaan muotoansa! (Suomen kansa 20.6.1903). Tämä on osoite, jota olen ihmetellyt ennenkin. Erottaja 2:een ei valmistunut isoa kivitaloa vaan vuonna 1904 taitelijoiden tila Pirtti. Mutta ehkä osoitenumeroinnista on vielä useampia variaatioita.

- Lapinlahdenkadun päässä sijaitseva seurakunnan omistama valkoinen yksikerroksinen kivitalo revitään kirkkoneuvoston päätöksen mukaan ensi maalisk. 1 p. Rakennus, joka on lähellä vanhaa hautausmaata, oli entisaikaan haudankaivajan ja hautausmaan vahtimestarin asuntona. Talon tonttialue, josta jo osa on annettu Leppäsuon yhtiölle, joutuu kaupungin haltuun, kun seurakunta on luopunut omistusoikeudestaan. Kukaan ei tiedä kuka tontin omistaja on, mutta seurakunta on pitänyt sitä hallussaan päälle 70 vuotta. Tonttin varsinaisesta alastakaan ei ole mitään tietoa. (US 13.12.1903)