Museo sitä tai tätä

Alkuun sitaatti

"Minä vihaan museoita", sanoi minulle kerran eräs ystävä. "Niissä makaavat ruumisarkuissaan tuhannet esineet, jotka vielä voisivat kaunistaa elämää ja koteja."

Niin on. Usein tekisi mieli pyytää: jättäkää paikoilleen kaikki muinaisesineet, joilla vielä on sijansa elämässä!

Kirsti Bergroth: Hymyile kanssani. Pakinavalikoima (1943)

Sitten vino pino opinnäytelinkkejä ja kuvituksena sokeille lapsille vuonna 1913 järjestettyä museopedaa (Tyne & Wear Archives & Museums, Flickr: 1 ja 2)

• Rauhala, Pasi: Pasi Rauhalan Kotimuseo  
• Melaranta, Hanna-Kaisa: "Tää on sellasta joka niinkun aaltoilee" : Suomen kulttuurihistoriallisten museoiden näyttelyiden muutoksista ja tavoitteista museoammattilaisen silmin
• Hämäläinen, Heta: "Joku on oikeasti elänyt täällä" : Keski-Suomen museon käsityöläiskodit menneen ajan representaationa
• Antti Siika-aho: Toisenlainen museo. Lenin-museon perustaminen ja  toiminta 1945 - 1964
• Pimiä, Tenho: Kansa taisteli, museoesineet kertovat
• Hieta, Hanneleena: Mukautuva museo. Kolmen eurooppalaisen kansanelämänmuseon muutostarina 1970-luvulta 2000-luvun alkuun
• Laine, Annika: Museoiden legitimiteetin ainekset ja uhkatekijät : Suomen käsityön museon stakeholdereiden näkökulma

• Malkki, Sari: Museo oppimisympäristönä : kulttuurihistoriallisten ja erikoismuseoiden museopedagoginen tarjonta
• Herlevi-Turunen, Marjaana: TAITE : lasten museoprojekteista museopedagogiseen toimintamalliin
• Hänninen, Kirsi: Visiosta toimintaan : museoiden ympäristökasvatus sosiokulttuurisena jatkumona, säätelymekanismina ja innovatiivisena viestintänä
• Pöntinen, Sanni:  Tunne tuo asiakkaan toistekin : Toimintatutkimus Museopedagogisen yksikön kehittämisestä
• Vakkala, Pirjo: Suomen Museoliiton jakama rahoitus Suomen museoille 1927-1974
• Salovaara, Sari: Kuka pääsee museoon? : Museoviraston jakamat avustukset innovatiivisiin hankkeisiin kulttuurisen yhdenvertaisuuden edistäjänä
• Aunola, Pisko: Teatteriseikkailuja. Teatterimuseo oppimisympäristönä ja teatterikasvatuksen tarjoajana 
• Laatikainen, Emma: Ville Vallgrenin museo : museon suunnitteluun vaikuttaneet tekijät ja museolle annetut merkitykset 1920-luvulla 
• Suppula, Mari:  Mene nuori museoon! : Miten Suomen käsityön museo saa nuoria kävijöitä palvelumuotoilun avulla?
• Kivimäki, Irina: Näyttelyn graafisen ilmeen luominen : case: Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo
• Laine-Zamojska, Magdalena: Virtual Museum and Small Museums : ViMuseo.fi Project
• Ojala, Alice: Museum24 : collaborative writing as a method in local cultural heritage preservation
• Rinne, Silvia: Cultural heritage in social media : Museum of Photography
• Honkasalo, Merja: Ovet auki kokoelmiin : Tampereen historiallisten museoiden tekstiilikokoelmia koskeva avoimen varaston konsepti 
• Lipponen, Susanna:  Tikanojan taidekoti - historia ja identiteetin muotoutuminen
• Nieppola, Päivi: Työntekijöiden asiakaskokemukset ja palvelutuotannon ohjausprosessien kehittäminen : case: Serlachius-museot
• Lonkila, Helena; Miettinen, Johanna: Syvällä sydänmaassa - Yrjö Blomstedtin ja Victor Sucksdorffin Kainuu
• Vihavainen, Satu: Taidelaitos kunnallisbyrokratiassa : Joensuun taidemuseo 1962-1992 
• Ruusuvirta, Minna: "Siinä ei siirrytä vain kynän käytöstä tietokoneen käyttöön" : museoiden kokemuksia teknologian käytöstä
• Pulkkinen, Ritva: Poistot museoiden kokoelmahallinnassa

P. S. Aiempi vastaava listaus

Täydennysosia

1) Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogin tämän viikkoisessa kirjoituksessa hyödynnettiin patenttitietokantaa. Olen osannut hakea amerikkalaisia patentteja, mutta ollut täysin tietämätön kotimaisesta mahdollisuudesta. Kesän Limnell-kirjoituksissa mainitsin Ville Limnellin patenttihakemuksen ja kas, Patenttihaku löysi saman vesi-imurin.

Huvikseni kokeilin äitini tyttönimeä ja sain esille vaarini saaman patentin! Siitä en valitettavasti onnistunut saamaan ulos muuta tietoa kuin päivämäärän ja numeron.

2) Kirjoituksessani fiikuksesta lainasin sanallista kuvausta muuttokuormasta. Sen kuvitukseksi olisi sopinut hienosti tämä Kaarlo Karin piirros Tuulispäästä 1.6.1903. Eikös vaan näy joku fiikuksen tapainen kuormassa?

3) Toinen Tuulispäästä löytynyt täydennyskuvitus numerosta 41/1909 liittyy viime syksyn tekstiin Eräs viulunsoittaja. Piirros on kyllä persoonallisempi kuin valokuva. Mutta olisi vielä enemmän edukseen, jos Tuulispään paperi olisi ollut paksumpaa.

4) Loppusyksystä lukemani Terttu Tupalan kirjat herättivät ajatuksia omaelämäkerrallisen fiktion ja omaelämäkertojen eroista. Tämän resonoi sittemmin kuuntelemani radio-ohjelma Kootut selitykset: dokumenttielokuva, jossa Taru Mäkelä totesi

“Jostain mun silmiini osui semmoinen hirveen hauska määritelmä kirjallisuuden piiristä, että mikä on ero proosakirjallisuudella ja muistelmakirjallisuudella. Se ero oli se, että jos haluat kertoa totuuden, kirjoita romaani. Jos haluat valehdella, kirjoita muistelmat.”

5) Kolmas täydennyskuvitus Tuulispään numerosta 42/1909 liittyy vuonna 2011 julkaistuun tekstiini Elämänmäellä. E. W. Lybeck oli Elämänmäen parantolan perustaja. Itseäni toistaen: Piirros on kyllä persoonallisempi kuin valokuva

Surkeita kuolemia

Turun Wiikko-Sanomissa lueteltiin 17.11.1821 Turun hiippakunnassa vuonna 1820 "onnettomalla tavalla" kuolleita

Niistä on 17 tappanut itsensä; 29 lasta äideiltänsä ja ammoiltansa tukautettu; 6 lasta ja 18 aikaihmistä murhatut; 27 vahingon kautta kuollut; 1 Ukkoiselta hengettömäksi lyöty; 192 hukkunut järveen ja 3 kaivoon; 17 paleltunut, 17 kuolleiksi rutistettu; 19 hengettömiksi pudonnut; kuolleeksi on palanut 1 tulipalossa, 1 kiehuvassa viinan panoksessa, 1 kuumassa rankissa, 1 varissa vellissä, 5 kiehuvassa vedessä. Ilman sitä on kuollut 4 tulen haavoista, 1 haikuun, 18 väkevistä juomista, 1 kirveen ja 2 veitsen haavoissa, 2 kärmeen pistosta, 1 ryypätystä sked-vedestä eli Salpietarin happeesta, 14 tietämättömästä tapauksesta, 1 vuorta kruudilla särjettäissä; 2 on ammuttu, 2 puskettu ja 2 hevoiselta potkastu kuolleeksi; 1 hirttänyt itsensä vahingossa ja 2 pään heikkoudessa; 3 löyttynä metsässä kuolleina.

Hiskin avulla selviää, että "sked-veden" uhri oli Lopella 60-vuotias "hofslag.hu. Lisa Rosenblad". Ukkosen lyömä oli ainakin 5-vuotias Samuel Pyhäjärvellä. Ullavalla puolitoistavuotias Abraham putosi kiehuvaan pataan.

Numerossaan 6.10.1821 Turun Wiikko-Sanomat raportoi yksityiskohtaisemmin eräästä onnettomasta kuolemasta.

Lusin kylässä, joka on Heinolan kappelissa ja Hollolan pitäjää, tapahtui viimeisen Syyskuun alussa seuraava surkea asia. Talonpoika Kaarlo Sipilä kaivoi mainitussa kylässä uutta kaivoa, josta toiset astialla ja vintillä ammensivat mullan ylös. Kaivo oli jo saatu viittä syltä syväksi; mutta yhtähyvin ei ollut vielä siihen pantu arkkua eli kehää, estämään multaa vierymästä sisään. Sentähden tapahtui että kaivon reunat eli syrjät äkkiä lohkesivat ja vieryivät kaivajan (Karlo Sipilän) päälle, joka sillä tavalla hautaantui viiden sylen syvyyteen maan sisään ja kuoli sinne, ennen kuin saatiin ylös-kaivetuksi, jättäin paraimmalla iallänsä murheeseen vaimon ja lapset jälkeensä.

Kaarlo Karin piirros Tuulispää 10.7.1903

Helmikuun alkupuolta

5.2.

• Ruotsalaisen antikvariaatin lähettämässä kirjassa päällä paperi, 2 kerrosta aaltopahvia ja paperi. Opus priimakunnossa.
• Reija Satokangas on testannut mielikuvia 60-luvusta kahdella ryhmällä  

6.2.

• Raportointia Suomen ensimmäisestä maratonista syksyllä 1906. Mukana voittajan valokuva. (Tarjonnut @reijovalta)
• SoMe-kaveri @pekkahenttonen selvitti kaipaamani suomennokset venäjänkielisiin karttateksteihin. Pisteet Tampereelle!
• Kari Hintsala kommentoi Postikorttien Turku -ilmiötä museolaisen silmin 

7.2.

• Latasin 6 kirjaa 1700-luvulta tutkimusmateriaaliksi. Ei saisi kotilainaksi. En ymmärrä miksi Google Booksia morkataan.
• "en voi ihan ymmärtää sitä, että historiako olisi tylsää"
• .@Kaupunginmuseo tarjosi mahdollisuuden vaikuttaa tulevan näyttelyn valokuvavalintoihin. Kiva aloitus asiakaspaneelille!
• Sain kirjastosta Anna Miskon Armovuoden. Takakannen mukaan eletään huhtikuusta 1793 eteenpäin. Todennäköisyys läpilukuun: 45%

9.2.

• .@FruCharlotte löysi saunan vintiltä almanakan vuodelta 1926. Talohistoriaa. (Onneksi oli hanskat.) 
• Kirjasto-lehdestä 1/2014: Pornaisten kunnankirjasto on digitoinut vanhimmat kirjansa ja tarjoaa ne verkossa
• Anu luki Anne Ollilan kirjan Aika ja elämä. Aikakäsitys 1800-luvun lopussa. 
• Suketus luki Teemu Keskisarjan kirjan Viipuri 1918. 

10.2.

• "Geokätköily tutustutti minut tamperelaiseen huvilarannikkoon joka nykyisin on enää muisto vain."
• Harrastaja on siirtänyt sodissa kaatuneiden tietokannat kartoille: http://www.sodanjaljet.fi/
• Nyt on eksoottinen kohde tutkimuksessa. Sillä ei ole Wikipedia-sivua!? Tai haen väärällä kirjoitusasulla. Samarovsk, p.o.?
• Tottakai minulla oli väärä hakusana. Ei sillä oikeallakaan Wikipedia-sivua löytynyt, mutta sentään sama historialyhennelmä 10:llä sivulla.

11.2.

• @MsJenful ja Muinaisjäännösten arvo yhteisenä kulttuuriperintönämme 
• Säästöidea perinteiselle medialle Tuulispäästä 29/1906. (Lehti itse säästi paperin paksuudessa.)
• Odottamassa nukketeatteriesityksen alkua Annantalossa. Keskiaikaista sukupuolipolitiikkaa, tms. Pian näkee.
• Ei perinteistä nukketeatteria. Herätti ajatuksia nimenomaan historian kerronnasta varsinaisen aiheen ohella.

12.2.

• Esa Hakala esittelee Tampereen varhaisia virkamiehiä
• Miksi autojen kauppakirjoja on a) arkistoitu ja b) digitoitu?
• Väitös: Tourism, Geography and Nation-Building : The Identity-Political Role of Finnish Tourism Images
• Erkki Tuomioja luki Teemu Keskisarjan Viipuri 1918:n
• Kansallismuseossa digitoidaan rahoja. Tuleeks niistä sitten bitcoineija? 
• Hedelmällistä kirjallisuustutkimusta. Opin, että ruotsalaisilla upseereilla oli 1700-l alussa tapana viedä koiransa jumalanpalvelukseen.

13.2.

• Sain tiedustelun, johon oli vaivatonta vastata linkillä blogitekstiini v. 2012. Ei tarvinnut kuin muistaa kirjoittaneensa. #bloggaus
• Entä jos ajastamme jäisi vain muokattuja kuvia?

14.2.

• Kuunneltavaa viikonlopuksi. On Point: the new frontiers of genealogy. "The genealogy craze meets crowdsourcing"
• Turun yliopiston Futuristic History -hankkeessa on toteutettu Pyhän Hengen kirkkoa esittelevä sovellus 
• Jaana luki Ville Laamasen väitöskirjan "Suuri levottomuus. Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1936–1939".  
• Tylkkäri tyrmää Mandelan: "Millään ei ole merkitystä, koska mistään ei ehdi saada otetta."
• Kansalliskirjastossa oli tänään asiakkaana mies, joka oli tullut aikakoneella 80-luvun alusta. Pänni, kun känny kameroineen oli kaapissa.

15.2.

• Odottamassa Alex Snellmanin väitöstilaisuuden alkua. Yleisössä jo useampi tuttu.
• Eka kysymys: miksi väittelijä taittoi kirjan itse? Snellman: jotta laadukas lopputulos
• Toinen lämmittelykysymys alkusivun kuvista. (Vieruskaverilla väitöskirja, josta bongasin yhden talohistoriikkini asukkaan. Pieni maailma.)
• Opponentti pitää sisällysluetteloa kaavamaisena inventaariolistana, haastaa koukuttavuutta? Snellman puolustaa asiallisuutta väitöksessä.
• Nyt Snellman puolustaa metodivalintaansa. Istuuko ammattiluokittelu 1800-luvun eliittiin? 50000 ihmistä piti saada käsiteltyä.
• Nyt ollaan jo Snellmanin väitöskirjan sivulla 42. Porvoon maapäivät vai valtiopäivät? (1900-luvulle pääsy kaukana tulevaisuudessa?)
• Klinge poistui, me jatkamme. Snellmanin väitöskirjan sivulla 116, 136, ...(Kirjassa yli 400 sivua.)
• No sitten kustos M. Kuisma katsoi kelloa ja tilaisuus loppui vauhdilla. Kirja on A4-kokoa ja kahdessa palstassa eli tekstiä riittää.

16.2.

• Laura ei pitänyt koulussa historiasta, mutta etsii siitä tietoa matkakohteissa
• 5-luokkalaiset arvioivat kirjaa Aika metka retki. [Johon minäkin olen tutustunut.]
• Lapsuudesta, muistamisesta, kirjoittamisesta
• Kalvoja huomista alustusta varten tehty. Tulikohan valittua vähän höpsö aihe? Vähän myöhäistä ainakin vaihtaa.
• Mia Korpiola on kirjoittanut hienon tekstin maaomaisuuden periytymisestä sukupolvelta toiselle.

17.2.

• Kohti alustuksen pitoa. Jälleen esiintymisessä jännittää eniten se tuleeko kukaan paikalle.
• Sophy Bergenheim ottaa Finnan innokkaasti vastaan. Suuremmin kuitenkaan testailematta?
• Frau Ylänen ei löytänyt punaista lankaa Chaplin-näyttelystä Helsingin taidemuseossa 

18.2.

• Leineperin ruukille voi lähteä aarrekartan kanssa.
• Tänään Rahamuseossa Jorma Ollila, Janne Virkkunen ja Erkki Liikanen. Paljonko turvamiehiä?
• Kansalliskirjaston remonttiversiosta löytyi (vasta) tänään tärkeimmät käsikirjat avohyllystä. Vähän paremmin voisi tiedottaa asiakkaille.
• Henrik Summaselta hyviä pointteja avoimesta linkitetystä (kulttuurihistoria)datasta.

Peruukkimaakarin lapsi

Porissa syntyi 14.9.1768 avioliiton ulkopuolella Caisa Forströmille tytär, joka sai seuraavana päivänä nimen Maria Elisabet. Kasteen yhteyteen merkittiin lapsen isäksi peruukkimaakari Johan Henric Lagerholm. Yleensä tällaisissa tapauksissa lapsen isä ja äiti menevät pian naimisiin keskenään, mutta tällä kertaa merkintää avioliitosta ei löydy.

Ilmeisesti siksi, että Lagerholm oli jo naimisissa. Tämä käy ilmi kun hän itse kuolee 37-vuotiaana 9.12.1772 ja vaimonsa Maria Christina Bergdahl pian tämän jälkeen 32-vuotiaana 13.4.1773. He olivat määränneet perijäkseen ottotyttärensä Maria Stina Forströmin, joka arvatenkin oli (nimen pienestä erosta huolimatta) edellä mainittu aviomiehen avioton tytär. Ennen perinnön saamista piti tarkistaa oliko muita mahdollisia perijöitä, joten asiaa kuulutettiin sanomalehdissä. Muun muassa sanomalehdessä Inrikes tidningar 3.6.1773:

Maria Stina/Elisabetin elämänkohtalosta ei ole tietoa, Hänen äitinsä saattoi olla "Inh:qv: Caisa Forström", joka Porissa 27.1.1796 52-vuotiaana oli "frusen i hjäl", jäätyi kuoliaaksi

Kirjanjulkistus, nukketeatteri ja väitös

Olen viime viikkoina enemmän jättänyt menemättä  kuin mennyt kuten almanakkaotteestani yllä näkyy. Tosin siitä näkyy myös se, että osallistuin  3.2. SHS:n miniseminaariin, jossa julkistettiin kirja Yhteisöllisyyden perintö. Paikalla puhunut artikkelikokoelman toimittaja perusteli aihetta viime aikojen menneisyyden nostalgisoinnilla: silloin ennen kun olimme kaikki kuin yhtä perhettä.

Perhe on pahin, eivätkä yhteisöt koskaan täysin ristiriidattomia. Sisällysluettelon perusteella kirjan artikkelit vaikuttivat palvelevan arjen historiasta kiinnostuneita. Ne myös toivat mieleen ruotsalaisen kokoelman Usla, elända och arma, sillä syntyneet ja säilyneet lähteet kertovat yhteisön normeista nimenomaan suhteessa marginaaliin?

Mistä jatkaen. Viime viikon tiistaina oli Helsingissä mahdollisuus nähdä turkulaisten nukketeatteriesitys, jossa "Lontoolaisen ristiinpukeutuja John ”Eleanor” Rykenerin tarina avautuu aitojen 1300-luvun kuulustelupöytäkirjojen kautta. " Timo Väntsin ja Tom Linkisen esitys onnistui historian elävöittämisessä tai realisoinnissa (?!) paremmin kuin odotin. Hienoa, että "ihan oikea tutkija" on lähtenyt tällaiseen popularisointiin. (Linkinen puhuu perinteisempään tapaan otsikolla 'Rakkaudesta miesten kesken ja naisten kesken keskiajalla' Glossan tilaisuudessa tänä torstaina.)

Toiseen yhteiskunnan marginaaliin siirtyen. Viime viikon lauantaina Alex Snellman väitteli Helsingin yliopistolla otsikolla Suomen aateli: yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809-1939. Lektionsa oli informatiivinen, mutta ei tietenkään voinut tiivistää kaikkea 400-sivuisesta väitöskirjasta. Varsinkaan kun sen sivut ovat kokoa A4, teksti kahdessa sarakkeessa ja pienikokoista. (Tiivistelmä toisin sanoin on luettavissa verkossa. )

Jäi siis vaivaamaan, että mitä se aatelin valta oli (vrt. aiempi valitusvirteni) itsevaltiaan hallitsemassa maassa. Ja jos pari aatelin edustajaa oli kuiskausetäisyydellä keisarin korvasta, niin tarkoittaako se, että koko ryhmä oli "yhteiskunnan huipulla"? Väitöstilaisuuden mittaan selvisi, että Snellman oli valinnut 8 esimerkkisukua, jotka antoivat "aatelin historialle kasvot", nimenomaan niistä, jotka olivat aktiivisimpia/merkityksellisimpiä 1800-luvulla. Miltä olisivat näyttäneet aatelin kasvot satunnaisotannalla? Tylsemmiltä ja merkityksettömimmiltä?

Jos todella haluaisin kysymyyksiin vastauksen, tietenkin lukisin Snellmanin väitöskirjasta edes 1800-luvun osan. Mutta elän nyt toisella vuosisadalla ja yritän pitää (kerrankin) kirjaprojektin raiteilla alusta loppuun. Eli menot pysyvät vähäisinä seuraavatkin viikot.

Kuva Kaarlo Kari. Tuulispää 17.4.1903.

Arkeologiaa lapsille ranskaksi ja suomeksi

Syksyn Ranskan reissulla yritin välttää materian keruuta, mutta sorruin ostamaan Raphaël de Filippon (teksti) ja Roland Garriguen (kuvat) kirjan L'archéologie à petits pas. Kuvitus näytti hauskalta ja kouluranskani näytti riittävän lapsille suunnatun tekstin ymmärtämiseen. Sisäkannen perusteella tekemisessä oli ollut mukana Ranskan kansallinen arkeologiainstanssi, joten arvelin sisällön asialliseksi.

Enkä joutunut pettymään. Aloitettiin arkeologian historiasta, käsiteltiin erilaisia jäännöstyyppejä (asuinpaikat, kätköt, haudat, yms.), säilyneitä materiaaleja (keramiikka, metalli, lasi, ihmis- ja eläinjäänteet jne.), kohteiden löytämistä (paikannimet, ilmakuvat, geofyysiset menetelmät), kaivausten tekemistä dokumentointia myöden sekä ajoitusmenetelmiä.

(Kuvaesimerkissä kasvillisuudessa näkyvät maanalaiset asiat, joihin olen törmännyt Time Team -ohjelmissa, mutta en suomenkielisessä kirjallisuudessa. Ruotsalaisen esimerkin perusteella mahdollisuuksia täälläkin?)

Teksti oli tiivistä ja asiallista, siinä ei ollut mitään erityistä lapsille suunnattua lässytystä eikä pedagogisia kysymyksiäkään. Kevennys oli kuvituksen varassa. Aikuisen silmään kokonaisuus toimi, mutta jäi kylläkin irtonaiseksi lasten maailmasta.

Syksyllä ilmestyneessä Aino Nissinahon kirjassa Muinaishaudan salaisuus ja kuinka se paljastetaan. Arkeologian opaskirja nuorille on päinvastainen lähestymistapa. Siihen oli rakennettu kehyskertomus "Raatomäen mysteeri", jossa seikkailevat koululaislapset. Se jää hieman irtonaiseksi, sillä pääosa kirjaa on "kirja", jota lapset lukevat (s. 10), ja jossa he ovat itse mukana (s. 60-62)?!

Keskiosan faktat ovat lähes yhtä kattavia kuin ranskalaisessakin kirjassa ja käsittelevät nimenomaan Suomen oloja. Kirjoitustyyli on selvästi lapsille suunnattu ja sisältää sekä retorisia kysymyksiä että osallistavia kommentteja, kuten "On kuitenkin muutamia hyvän löytäjän niksejä, joita sinäkin voit opetella." Tekstin lomassa on myös selviä harjoitustehtäviä ja linkkejä lisämateriaaliin.

Kirjan monipuolisuus ulottuu kokeelliseen arkeologiaan asti (s. 89-111) ja olin kokonaisuudesta iloisesti yllättynyt. Mukana oli paljon asiaa ja rakenne toimi. (Lukuunottamatta kehystä.)

Tein pääkaupunkiseudun kirjastoille hankintapyynnön kirjasta heti kun siitä kuulin. Markkinointiargumenttina käytin nuorille suunnattujen suomalaisten arkeologiakirjojen harvinaisuutta. Aivan olematon genre ei Suomessa ole, sillä kirjastokannasta löysin Minna Lehtolan kirjan Madon reikä arkeologiaan (2011). Siinä oli katettu suuri määrä asioita isoilla kuvilla ja vähällä tekstillä. Vaatii aktiivista lukijaa?

Mysteerirakennus

Laitoin tähän postaukseen tunnisteen "Kuva Suomesta", mutta oikeastaan en tiedä mitä olen esittämässä. Arkistolaitoksen digitaaliarkiston polku Oikeuskanslerinvirasto - Oikeuskanslerinviraston arkisto - Lääninhallitusten lähettämät rangaistusten täytäntöönpanopäiväkirjojen otteet - Täytäntöönpanopäiväkirjat 1927-1927 sai odottamaan päiväkirjoja tai ilmoitusta "näyttörajoitettua aineistoa". Mutta taitavatpa olla nämä kuvat väärällä polulla. Tunnistaako joku rakennusta?

Puutteellisellakin metatiedolla oletan, että näissä on tekijänoikeudet rauenneet. Jos täyttäisivät valokuvateoksen tunnusmerkin, olisi kai skannattu suoraan?