Nykyään on itsestään selvyys, että verotus tulee tarkastettavaksi ja laskun mukana on päätös, jonka ehtii lukea ennen maksua. Toista oli ennen. Veron maksaja Hämeen läänissä ihmetteli Hämäläisessä 2.9.1869:
Mikä siihen on syynä, että muutamassa kihlakunnassa Hämeen lääniä kruunun vero-kuitit annetaan maksajille vasta verojen maksaessa? Asianomaiset ovat kaiketikin velkapäät toimittamaan ne maksajain käsiin paria viikkoa ennen veron maksoa, niinkun tapa onkin Vaasan läänissä. Kun eivät maksajat saa vero-kuittia ennen veron maksoa, eivät he varmaan tiedä, mitä heiltä menee; joutuvat siis usein rahan pulaan; tapahtuupa vielä usein sekin, että saavat maksaa henkirahaa useimmista hengistä kun heillä onkaan, jota vasta maksettua saavat tietää, eivätkä siis enää ehdi saada asiaa todistusten kautta korjatuksi.
Henkikirjoittaja Hämeen läänissä vastasi Hämäläisessä 23.9.1869 todeten m.m.
... ilmoitus siitä, mitkä henkilöt löytyvät kunkin isännän kirjassa, vähimmällä vaivalla on saatava veroinmaksopaikassa läsnäolevaiselta henkikirjoittajalta, jonka jälkeen asianomaisilla on vähimmiten kahden kuukauden aika toimittamaan itselleen tarpeellisia todistuksia verojensa vähennykseksi.
Nöyrän kysymyksen esittäjä ei noteerannut tätä ehdotusta vaan kommentoi Hämäläisessä 4.11.1869 vastauksen muita osia.
Vihdoin koittaa vastaaja tyhjäksi tehdä ne haitat, jotka kysyjä sanoo seuraavan siitä, että vero-kuitit annetaan maksajille vasta veron maksossa. Mutta eikö se ole haitta, jos e. m. torppari, joka luulee häneltä menevän vähän päälle 3 m. saa maksaa päälle 6 m., joka tulee siitä, että hänen kuittiinsa on pantu ittellisparikunta, joka hänen tykönänsä asuu? mutta jolle olisi pitänyt tulla eri kuitti.
Henkikirjoittaja selitti lisää Hämäläisessä 18.11.1869. Samassa Hämäläisen numerossa myös Toinen veron maksaja Hämeessä liittyi keskusteluun kannattaen kaimaansa.
Mutta kuin ennen maksua saa verokuitit käteensä, niin saa katsoa virheet ja kohta ojentaa paikalla maksaissansa. Jopa tietää kotona lukea rahansakin pennin päälle ja kohta antaa kuitin mukaan kruununvoudille. Jos häneltä puuttuisi, niin tietäisi ajoissa toimittaa mitä lisää tarvittee.
Henkikirjoittajan näkemykset eivät edelleenkään kelvanneet alkuperäiselle kysyjälle, joka valaisi käytännön ongelmia esimerkillä Hämäläisessä 16.12.1869:
Viime talvena maksoin henki-rahat erään torpparini puolesta, joka sitä varten jätti minulle 5 hengen henkirahat. Mutta veron maksossa otettiin ainoasti 3 hengen edestä eikä kuitissakaan ollut muuta. Ilmoitettuani, että torpassa on 5 henkeä, katsoi henki-kirjoittaja manttali-kirjaan, mutta sanoi siinä olevan ainoasti 3 henkeä torpassa rahoille pantuna. Minä maksoin siis mitä vaadittiin ja sain kuitin. Kyllä tosin rästi kokouspidettiin, mutta kun ei rästillisiä täällä koskaan nimeen-omaan mainita, niin ei tietty varalla pitää. Mutta mitäs tapahtuu? Viime suvena tuli ryöstömies torppaan, toi kuitin, jossa oli kaksi henkeä, torpparin äiti tyttärinensä, joka ei koskaan ennen ollut saanut eri kuittia, ja vei ryöstö-rahat 4 m. vaivoistansa. Nythän selvästi nähdään, että koko tämä rettelö ja liika-maksu olisi vältetty, jos kuitit olisivat aikanaan tullut maksajain käsiin.
Hämäläisessä 23.12.1869 K. Wuori Kalvolasta ei asetu valittajien eikä selittäjän puolelle, mutta tukee edellisiä todeten
Josko sitten henkiherra omasta päästään lisää väkeä niin on hän siitä ihan selvästi vastauksen alainen; ja tällaisten vikojen vuoksi onkin verokuittien jakaminen edeltäpäin tarpeellinen oikasemisen vuoksi joko sovinnollisesti tai asianomaisessa virkakunnassa, joka on paljon sopivampaa kun sellainen valitus tapa, johon "veron maksaja" on ryhtynyt.
Henkikirjoittaja vastasi vielä Hämäläisessä 30.12.1869 ja ryhtyi toimituksen kanssa sanasotaan itsellisen ja löysän erosta. Toimitus vastasi
Toim. on kuulustellut asiasta tähän kuuluvia ylhäisimpiä virkamiehiä ja niiltä saanut sen vastauksen että itselliset ovat velvolliset itse puolestansa vastaamaan ja maksamaan sekä debetsetelit saamaan. — Toim. on myös nähnyt naurettavia manttaaliluetteloita, joissa henkikirjoittaja on tehnyt pitkän rivin löysiä (lösdrifvare), joista ei yksikään sitä nimeä ansaitse arm. asetuksen mukaan tammik. 23 p. 1865 § 1.
Kalvolalaisen tekstiin toimitus oli lisännyt alaviitteinä kysymyksiä, joihin K. Wuori vastasi Hämäläisessä 13.1.1870 ja keskustelu hämääisistä verokuiteista oli tällä erää ohi. Verokuittien ymmärrettävyys ja tarkistaminen olivat toki tärkeitä joka puolella maata, kuten esimerkiksi Liperiläisen paikalliskirjeestä käy ilmi
Tämä virkamies on meidän herra Henkiherra, ja se häntä niin säälittävä asia on, ettei meille kontuin haltioille tahtoisi antaa niin selviä vero=kuittia, että tultaisiin tietoon, mistä ne vuosittain lisääntyvät raha=maksut ovat meiltä lähtevät. Minulla on nyt tässä edessäni viimen-vuotinen kuittini, jossa esimerkiksi seisoo: "Penttilän hinta j. m. 1: 13, muita yhdisteityjä maksuja 3: 95, köyhän raha 7: 50, kirkon rakennusraha 3: 19, greikan köyhän raha 1: 60, palo apu 2: 82 ja palo vakuutus raha 7: 2. Tämän kaikki kyllä voipi herra Henkiherra minulle selittää, jos käyn kysymässä; mutta sitä en luule minun velvollisuudekseni aina tuosta juosta kolmen peninkulman päässä kysymässä, sillä kuin minä rahan maksan, pitäis tok minun saada tietää mistä ne on lähteneet. Niinkuin nyt kuitissa seisoo "Penttilän hinta j. m.", olis soma tietää mikä se muu on, sillä kohta sen jälkeen seisoo "muita yhdistettyjä maksuja;" eikö se j. m. olis ollut tähän kuuluva, mutta mitkä ne yhdistetyt maksut sitten ovat? näitä ei saa tietää muut kuin se, joka senkaltaisen kuitin ulosantaa, ei niistä ehk'ies ylöskantomiehetkään osaa mitään selitystä antaa. Palo=apu raha on ylösotettu kahteen eri kohtaan — minnekkä ne kuuluu? siitä ei ole puhettakaan, ehkä ne lähetetään Kiinaan. Köyhän rahan maksusta olis myös minun katsoissani tarpeellinen tietää montako mies ja vaimon puolta näitä on maksava (saattais joskus erehyskin korjattavaks). Täällä Karjalassa ei saa muut kuittia kuin konnun haltiat. Jos nyt konnun alle, (niinkuin minullakin on,) kuuluu usiampia mökkiläisiä, niin on näiltä lähtevät maksut kaikki minun kuitissani yhteen sotketut, nyt maksettiin esimerkiksi kirkon rakennus rahoista ja Penttilän konnun osto hinnasta, toinen puoli summaa henki luvun jälkeen, siis täyty minun myös maksaa mökkiläisenikin edestä — paljoko minä näiden edestä tulin maksamaan? — ei tuon enää luulis olevan aikaista, jos herra henkiherra jo tulevaan veron ylöskantoon toimittais semmoiset kuitit (joita myös piisais mökkiläisille) että minä sekä muut minun vertaiseni saatasiin selvä, mistä meiltä raha otetaan — en luule kenenkään kieltävän, jos lunastus kuitista nostettaisiin 2 kop., sillä se voitto, että saatasiin selvä sotta maksuistamme, sen hyvin palkitseisi. (Tapio 28.12.1861)
