maanantai 18. toukokuuta 2026

Esimerkkejä sukurutsasta 1700-luvulla

Sekä ArkivDigitalin indeksoimien vankilistojen että Kansalliskirjaston digitointien perusteella sukurutsa vaikuttaa olleen 1700-luvulla harvinaista. Jälkimmäisestä löytyi tapaus Närpiöstä, jonka B. Fr. Nordlund oli jostain syystä halunnut nostaa kirkonkirjasta esiin pitäjänkuvaukseen (Suomi 5/1866). 

Lyhentämänsä sukunimi oli helppo selvittää, mutta perheestä löytyi niukasti tietoja. Wirilanderin matrikkelin mukaan Petter Berg oli suuren Pohjan sodan aikana joutunut sotavangiksi. Palattuaan uransa eteni Pohjanmaan rykmentissä vääpelistä kapteeniksi, jolloin hän sai virkatalokseen Närpiön Klemetsin. Perhettä ei kuitenkaan merkitty sinne rippikirjassa. Petter Berg erosi armeijasta kesällä 1750 ja oli vuoteen 1755 mennessä kuollut. 

Poikansa Henrik oli saanut lippumiehen aseman 8.7.1749. Hänet vangittiin sukurutsasta kuolemaan tuomittuna Korsholmin linnaan 18.3.1755 odottamaan hovioikeuden päätöstä. [1] Sisarensa Anna ei ollut vangittuna, mutta kirkonkirjan huomautuksen mukaan molemmat mestattiin Närpiön kirkon läheisyydessä 16.8.1755.

Samana syksynä Turun linnassa hovioikeuden päätöstä odottivat syyskuusta joulukuun alkuun vanha sotilas Johan Hofjuncare ja tyttärensä Maria Piikkiöstä. Molemmat saivat kuolemantuomion, jota Johanin osalta vahvistettiin ruumiin teilauksella ja Marian osalta ruumiin poltolla.[2]

Seuraavat sukurutsasta syytetyt istuivat Turun linnassa kymmenen vuotta myöhemmin. Sotilas Johan Ståfast ja Greta olivat Uudeltamaalta eikä sukulaisuussuhteensa käy ilmi vankilistasta. Vaikka he odottivat hovioikeuden päätöstä vankilistassa on käytetty ilmausta "för blodskam blifvit angifven" eli asiassa oli jotain epävarmaa. Tähän viittaa myös se, että kuolemantuomion sijaan Greta määrättiin kehruuhuoneelle ja Johan linnoitustyöhön.[3] 

Jälleen kului vuosikymmen ennenkuin rikosnimike esiintyy Turun linnan vankilistoissa. Tuolloin tutkintavankeudessa istuivat ahvenanmaalaiset Johan Johansson ja tytärpuolensa Lisa Olofsdotter, jotka hovioikeus katsoi syyttömiksi ja päästi vapaalle jalalle syyskuussa 1777. [4]

Värvätty sotilas Matts Bomark Ulvilasta oli sukurutsasta epäiltynä syyskuusta 1778 huhtikuuhun 1779, jolloin hän karkasi käräjämatkalla.[5]

Marraskuun alussa 1784 Turun linnaan vangittiin kertaalleen sukurutsasta kuolemaantuomittuina talonpoika Henric Henricsson ja tytärpuolensa Maria Henricsdotter Taivassalosta. He anoivat armoa kuninkaalta, joka ei ollut erityisen innokas kuolemantuomion käyttäjä. Tässä tapauksessa armoa ei kuitenkaan ei annettu ja kun Henric ja Maria vapautettiin linnasta kesäkuussa 1785, heitä odotti mestaaja.[6]

Vuotta myöhemmin Turun linnaan tuotiin vangeiksi Eurasta itsellinen Mickel Mattsson ja talollisen tytär Lisa Tomasdotter, jotka oli tuomittu sukurutsasta. Alempi oikeus oli määrännyt Mickelille 30 paria raippoja ja Lisalle 26 paria piiskaa, ja nämä annettiin kun he lähtivät Euraan tammikuussa 1787. [7]

Kesällä 1801 kihlakunnanoikeus oli tuominnut vehmaalaisen talollisen Johan Johansson ja tämän tytärpuolen Maria Henriksdotter sukurutsasta kuolemaan. He odottivat Turun linnassa päätöstä hovioikeudelta, joka määräsi kihlakunnanoikeuden tutkimaan lisää. Pari lähti linnasta viimeisen kerran Vehmaan käräjille 10.11.1801 eikä palannut, joten todisteet eivät ilmeisesti loppujen lopuksi riittäneet.[8]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:16 (1755) Bild 1640 (AID: v567616.b1640, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:16 (1755) Bild 1680 (AID: v567616.b1680, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:16 (1755) Bild 1720 (AID: v567616.b1720, NAD: SE/RA/1340101)

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1240 (AID: v567614.b1240, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1280 (AID: v567614.b1280, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:14 (1755) Bild 1310 (AID: v567614.b1310, NAD: SE/RA/1340101)

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:48 (1765) Bild 490 (AID: v567648.b490, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:48 (1765) Bild 570 (AID: v567648.b570, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:52 (1766) Bild 2020 (AID: v567652.b2020, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:52 (1766) Bild 2060 (AID: v567652.b2060, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1780 (AID: v567705.b1780, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 40 (AID: v567705.b40, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 290 (AID: v567705.b290, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 330 (AID: v567705.b330, NAD: SE/RA/1340101).

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 60 (AID: v567711.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 66 (AID: v567711.b66, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 73 (AID: v567711.b73, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 79 (AID: v567711.b79, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 7 (AID: v567717.b7, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 14 (AID: v567717.b14, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 21 (AID: v567717.b21, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 26 (AID: v567717.b26, NAD: SE/RA/1340101)

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 570 (AID: v567753.b570, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 600 (AID: v567753.b600, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 50 (AID: v567760.b50, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 100 (AID: v567760.b100, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 160 (AID: v567760.b160, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 240 (AID: v567760.b240, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 300 (AID: v567760.b300, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 350 (AID: v567760.b350, NAD: SE/RA/1340101)

[7] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 830 (AID: v567766.b830, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 870 (AID: v567766.b870, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 920 (AID: v567766.b920, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:172 (1787) Bild 60 (AID: v567772.b60, NAD: SE/RA/1340101)

[8] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 110 (AID: v567878.b110, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 230 (AID: v567878.b230, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 340 (AID: v567878.b340, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 460 (AID: v567878.b460, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:278 (1801) Bild 570 (AID: v567878.b570, NAD: SE/RA/1340101); 


sunnuntai 17. toukokuuta 2026

Etsintäkuulutus, jolla oli vähäiset vaikutukset

Eeli Granit-Ilmoniemi väittää matrikkelissaan Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600-1880 (1931), että kauppias Leonhard Hasselgren syntyi 12.5.1750 Porissa. Syntymänsä on kuitenkin merkitty päivämäärällä 1.12.1750 Helsingin kastelistaan. Isänsä Carl Hasselgren oli tuolloin raatimies. Hänestä on poikkeuksellisen paljon tekstiä Helsingin historiatoimikunnan väestökortistossa, joka väittää, että Leonhard kuoli 12.10.1752. Vastaava kirjaus on Helsingin haudattujen listassa, mutta Liber scholae Helsingforsensis 1691-1865 (1936) kertoo, että 11-vuotias Leonhard aloitti koulunkäynnin vuonna 1762. Hautauskirjaukseen lienee eksynyt väärä etunimi.

Kymmenen vuotta myöhemmin Leonhard oli kauppapalvelija Porissa. Joulukuun 1773 alussa Leonhard iski veitsellään pahan haavan tullikirjuri Palmgreniin Porissa ja karkasi kaupungista. Raastuvanoikeus lähetti tapahtuneesta Turkuun kirjelmän, jonka perusteella lääninkansliassa laadittiin 13.12.1773 etsintäkuulutus. Sen mukaan Leonhard oli lyhyehkö ja vaaleahiuksinen. Hänellä oli lähtiessään päällään ruskeat liivit ja jakku, housut Manchesterin sametista, mustat sukat ja kengät, joissa oli hopeiset soljet.

Leonhardia ei löydy kruununvankiloiden listoista, joten ehkä tekonsa selvitettiin Porissa. Välikohtauksesta ei aiheutunut merkittävää mutkaa elämäänsä. Hän meni kahdesti naimisiin ja eli kauppiaana Porissa toukokuuhun 1808.