maanantai 4. toukokuuta 2026

Kansallisarkisto ja digitoinnin prosessit tai niiden puute

Kun pari viikkoa sitten vastasin Kansallisarkiston tuoreimpaan tiedusteluun, kirjoitin aluksi digitointitoiveeksi Prokuraattorin toimituskunnan arkiston vankilistat, mutta jostain syystä muutin vastaustani. Onneksi, sillä taisin vielä samana päivänä tai seuraavana huomata, että Kansallisarkisto oli digitoinut niitä. Ensi reaktioni oli ihmetellä, miksei digitointia ole markkinoitu. Tästä heräsi kysymys siitä, milloin digitointi on tehty. 

Selasin läpi Digihakemistoon talletetut uutuuslista ja vihoviimeisestä eli päiväyksellä 24.8.2024 löytyi 129 yksikköä Prokuraattorin toimituskunnan arkistoa. Tehty siis kerralla valmista.

Tai ei. Kun kokosin Brita Kaisa Koistisen elämää joitakin tarvitsemiani listoja ei oltu digitoitu. Innostuin käyttämään palautelomaketta ja kokosin siihen puuttuneiden digitointien listan, joka on kuvana ohessa. Kyse ei ollut siitä, että digitointi olisi lopetettu johonkin kohtaan, vaan puuttuneita yksikköjä oli useassa eri kohdassa, joskus yksittäin ja joskus isompina klimppeinä.

Tiedusteluuni sain vastauksen:

Kiitos arvokkaasta Astia-palautteestanne! Välitin havaintonne arkistoyksiköiden Eoa:324 ja Eoa:325 digitaalisten ilmentymien puuttumisesta korjausdigitointiin. Kansallisarkisto on jo aiemmin saanut korjausdigitointia varten palautetta koskien digitoimattomina olevia arkistoyksiköitä Eoa:18, Eoa:17, Eoa:121, Eoa:151, Eoa:158, Eoa:159, Eoa:161, Eoa:259, Eoa:378 ja Eoa:283. Lisäsin niitä koskevan ilmoituksenne aiemman tiedon rinnalle. Arkistoyksiköt välitettiin korjausdigitointiin, koska ne ovat yksittäisiä puuttuvia arkistoyksiköitä muuten digitoiduissa ajanjaksoissa.

Välitin tiedon ajanjakson 1873-1877 (arkistoyksiköt Eoa:285-323) puuttumisesta eteenpäin digitointitoiveena. Arkistosarjojen digitointi etenee toisinaan osissa, eikä alusta loppuun etenevässä järjestyksessä. Digitointijärjestykseen voivat vaikuttaa esimerkiksi aineistojen sijainti arkistotiloissa tai asiakirjojen säilytysmuodon muutokset sarjan sisällä.

Digitointiprosessissa on useita muuttujia; valitettavasti kaikki korjaukset ja täydennykset eivät ole toteutettavissa saman tien, ja tasapuolisuuden vuoksi yksittäisten digitointien etenemisestä ei tällä hetkellä lähtökohtaisesti tiedoteta. Kansallisarkisto pahoittelee tutkimuksellenne aiheutuvaa haittaa.

"Arkistosarjojen digitointi etenee"? Uutuuslistojen mukaan puoleentoista vuoteen ei ollut tapahtunut yhtään mitään, joten (jälleen kerran) luottamus digitointiprosessien laatuun karisee. Tästä on toinenkin esimerkki postilaatikossani tältä vuodelta. Olin kysynyt "Miksi täällä (eikä muuallakaan hakujeni mukaan) ole rippikirjaa Kyrkobok öfver Lifstidsfångar och korrektionister vid Kuopio fängelseinrättning 1877- , joka on MAP-kirkon digitoinneissa?" Vastaus:

Kiitos Astia-palautteesta! Ette ollut palautelomakkeella toivonut vastausta, mutta varmuudeksi laitan nyt tietoa. Tämän yksittäisen rippikirjan kohdalla oli kuvailutietokannassamme tapahtunut virhe, eikä kuvailutieto ollut siirtynyt hyväksytyksi. Ilman tätä hyväksytty-merkintää aineisto ei näy Astia-palvelussa. Kansallisarkiston Joensuun toimipaikassa on asia nyt tarkastettu ja korjattu, ja rippikirja tulee lähipäivinä näkyviin. Tietojen siirtyminen Astia-palveluun kestää muutaman päivän.

Kun Kansallisarkistolla ei näytä olevan omaa laadunvalvontaa, pitänee jatkossa vielä ahkerammin käyttää palautelomaketta, kun törmää omituisiin aukkoihin.

P. S. Prokuraattorin toimituskunnan vankilistoihin olen aikojen alussa tehnyt ohjeen Miten löytää murhamies ja dokumentoinut käytännön esimerkkinä Linnanvanki Jaakko Lindin vankilistoissa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2026

Miehisiin vaatteisiin pukeutunut Anna Kaisa Koistinen

Eilen kuvattu Brita Kaisa Koistinen ei ollut ainoa Liperin housuja käyttänyt nainen. Samaa ikäluokkaa ollut Anna Kaisa Koistinen päätyi uutisiin 1878:

Muutamassa torpassa lähellä Viipuria työskenteli muuan mies, jota epäiltiin naiseksi ja kun ei hänellä ollut kirjoja, otettiin hän poliisikamariin, jossa hän tunnusti itsensä naiseksi. Mies, jonka nimi oli Katariina Koistinen Liperistä, kertoi lapsuudesta asti käyneensä miesten vaatteissa ja sitte isänsä kuoltua 7 vuoden vanhasta asti hoitaneensa äitinensä torpan maanviljelystöitä ilman miehistä apua, jonkatähden hän mukavuuden vuoksi käytti miesten vaatteita. Hän ei ollut koskaan oppinut naisten töitä, jotavastaan hän osaa mitä miesten töitä hyvänsä. 

Sitte kun hänen täytyi lähteä työnansiolle, piti hän edelleen miesten pu'un sen vuoksi että oli siihen tottunut ja että hän miehenä sai paremman palkan. Sittemmin on hän ollut renkinä kokovuoden muutamalla maatilalla ja on muutoin työmiehenä työskennellyt usioissa paikoin. Usein oli hänestä jo pidetty epäluuloa koska hän ei käynyt muiden nuorten miesten seurassa tansseissa j. m. s. jonkavuoksi talonpoiantytöt pitivät häntä hyvin kohteliaana kavaljeerina, edenki kun hän ainoasti heidän seurassaan kävi tansseissa ja muissa nuorison huvituksissa. Tämä äkkivaihokas on niin tottunut käyttämään itsensä miehenä ettei hänen sukupuoltaan voi muusta kun vienommasta äänestä eroittaa. (Tapio 17.7.1878, alkuperäinen Wiborgs Tidning 9.7.1878)

Aiemmin tavattuja miehisiä töitä tehneitä ja miehisiä vaatteita käyttäneitä: