Kokemäeltä Amerikkaan, osa 4

Kokemäen Pumpulan Korvatin talossa oli isäntänä 1800-luvun lopussa Erland Aapraminpoika (s. 4.11.1846 Kullaa). Hänen vaimonsa oli Eeva Kristiina Mikkelintytär (s. 9.10.1847) ja heidän lapsiaan Vera Wilhelmiina (s. 16.5.1873), Kalle Hemming Waltonen (s. 11.2.1875), Frans Hjalmar (s. 17.11.1878), Selma Aleksandra (s. 17.11.1881), Erland Wäinö (s. 17.2.1884), Frans Wilhelm (s. 7.4.1887) ja Onni Osmo (s. 6.8.1890). Vera Wilhelmiina meni vuonna 1897 naimisiin Peipohjan Rängin talollisen kanssa. Muita sisaruksia päätyi pidemmälle.

Frans Wilhelm tuli laivalla Ivernia Liverpoolista Bostonin satamaan 28.3.1907. Ikää oli 20 vuotta ja kohteena Duluth, Minnesota, jossa odotti ystävä Jalmar Bärholm (josta lisää joskus myöhemmin). Samaan paikkaan oli menossa 21-vuotias Johannes Härmä Kokemäeltä, syntynyt Tyrväällä.

Frans Wilhelm oli kaksi vuotta myöhemmin uudelleen Bostonin satamassa. Saxonia-laiva oli lähtenyt Liverpoolista ja saapui perille 13.5.1909. Matkustustiedoista selviää, että Frans oli vuodet 1907-1908 vaikuttanut Hibbingissä, Minnesotassa. Nyt oli matkanpäänä taas Duluth, Minnesota ja vastaanottavan ystävän nimi Jalmar Ahti. Matkaseurana oli veli Onni Osmo.

Kaarle Hemming saapui New Yorkin satamaan 12.8.1909 Southamptonista lähteneellä laivalla Adriatic. Hän oli matkalla Masoniin Nevadassa, jossa odotti eno tai setä nimeltä Frans Reiman. Matkakumppanina samalla osoitteella oli Kokemäeltä 27-vuotias Frans Nordlund, joka oli jättänyt isänsä Frans Nordlundin Köömilän kylään. (Fransin tytär 24-vuotias Saima Aalto oli tullut Bostonin satamaan 15.3.1909 Cymric-laivalla Liverpoolista, vastaanottajana ystävä Saima Bärling osoitteessa Norwood, Massachusetts.)

(Yksi Frans Reiman, joka oli oleskellut vuodet 1900-1907 Texasissa, saapui New Yorkin satamaan 23.11.1907 Liverpoolista laivalla Mauretania. Mukana oli 7-vuotias tytär Lempi, mutta vaimo Sofia oli jäänyt Tyrväälle, osoitteena Nuupolan asema.)

Kaarle ei ilmeisesti viihtynyt Nevadassa, sillä saapuessaan kaksi vuotta myöhemmin New Yorkiin, hän ilmoittaa olleensa vuodet 1909-1911 Washingtonin osavaltion Seattlessa. Nyt matkan kohde oli Maynard Massachusettsissa, jossa odotti heidän ystävä Kalle Hill. Sama osoite oli matkaseuralla, eli oli veljellä Erland ja tämän vaimolla Amandalla. He olivat lähteneet Suomesta 26.7.1911 laivalla Arcturus ja päässeet laivan Carmania kyytiin Liverpoolista ja näkivät New Yorkin sataman 9.8.1911.
Alla olevassa kuvassa laiva Carmania.

Onni oli käynyt kääntymässä Euroopassa ja saapui Bostonin satamaan Liverpoolista lähteneellä Laconia -laivalla 17.7.1912. Matkustustiedoista selviää, että hän oli oleskellut vuodet 1908-10 Duluth, Minnesotassa. Nyt hän oli matkalla osoitteeseen Quincey, Massachusetts, jossa odotti veli "Chas Waltonen". Samassa laivassa oli muitakin Kokemäeltä, saman määränpään ilmoitti heistä Kalle Korkiamäki, jolta jäi kotimaahan veli Frans Korkiamäki Kakkulaisten kylään Kokemäellä. (Kallen kutsuntakortti vuodelta 1917 kertoo asuinpaikaksi Duluth, Minnesota ja syntymäpäiväksi 20.12.1889. Kokemäen kasteista sopivassa päivämäärä on 16.12.1998 ja vanhemmat Hyytin torppari Kaarle Fredrik Korkeamäki ja vaimo Eva Stina Bakström.)

Kokemäki-Seuran valokuvien arkistossa on otos "Pumpulan kylän Korvatin talosta Amerikkaan lähteneet veljekset Onni Osmo ja Frans Vilhelm n.v.1920, Hibbing, Minneapolis"

Vielä yksi Korvatti saapui New Yorkin satamaan. Kokemäellä syntynyt Suoma oli päässyt laivaan Gripsholm Göteborgista ja saapui perille 30.10.1928. Hän oli 22-vuotias, eli mahdollisesti jonkun edellämainitun tytär. Oli asunut vuodet 1923-1928 Miltonissa. Suomen Helsingin Punavuorenkadulle jäi asumaan veli Urho Korvatti. Suoma oli matkalla osoitteeseen Englewood, New Jersey, jossa oli vastaanottajana Katri Tiikkala. Hän oli paikallisen kirkon työntekijä.

Väestörekisterikeskuksen tietokannassa ei ole yhtään Korvatti-nimistä, elävää eikä kuollutta. Suomen sukututkimusseuran Suomalaisia nimenmuutoksia tuntee Porista Frans Wilhelmin ja Ainan, jotka vaihtoivat Korvatin Piisiksi 24.9.1927 (svl1927:224). Edellä mainittu Frans takaisin Suomessa?

Lähteet:
Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 644, 1891-1900 s. 1036, s. 722 , Kokemäen kasteet 1889
Siirtolaisuusinstituutti - matkustajaluettelo
Ancestry.com. New York Passenger Lists
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Ancestry.com. Passenger Ships and Images
Kokemäki-Seuran valokuvien luettelo
Katri Tiikkala: Home of the Finnish Bethel Congregational Church, Waldo Pl. and Hamilton Ave. Englewood, N. J.

Suvanto vs. SAY

Viime viikolla eräs Satakuntaa tutkiva kysyi sähköpostitse, josko pitäisi luottaa enemmän Suomen asutuksen yleisluetteloon (SAY) vai Seppo Suvannon Satakunnan henkilötiedostoon 1303–1571. Vastasin reippaasti, että Suvantoon. Mikään ei ole varmaa ja mitä vähemmän lähteitä sitä epävarmempaa. Mutta Suvanto on käyttänyt huomattavasti enemmän lähteitä talojen isäntien tunnistamiseksi ja sijoittamiseksi taloihin kuin SAY:n kokoajat.

Hieman hälyttävästi tosin Kokemäen Hulttisen kohdalla lähde on valokuva Kansallisarkistossa eikä alkuperäinen pergamentti Satakunnan museossa. Onko se kadonnut Kansalainen lehden 13.6.1902 ilmestymisen jälkeen? Tuolloin raportoitiin:

Pergamentille kirjoitettu asiakirja Kustaa Vaasan ajalta. Ollessaan maaseudulla Satakunnan museolle muinaisesineitä ja vanhoja asiakirjoja keräämässä ovat opettaja M. Kauppinen ja maisteri E. Granit m. m. saaneet lahjana museolle Vahasen talosta, Ryytsälän kylästä, Kokemäen pitäjästä, pergamentille kirjoitetun asiakirjan v:lta 1551, siis kuningas Kustaa Vaasan ajalta. Paperi on erittäin hyvin säilynyt, ainoastaan nauhoista riippunut sinetti on hävinnyt. Kirjoitus, joka on verrattain selvästi luettavaa, sisältää oikeuden päätöksen, jonka kautta vahvistetaan jo aikaisemmin v. 1534 kahdelle veljekselle annettu perintöoikeus n.k. »Saarenmaa" nimiseen alueeseen. Näytteeksi suomennamme tähän asiakirjasta muutamia kohtia.

Kirja alkaa tähän tapaan: Kaikille niille, joiden käsiin tämä kirja saattaa joutua, tunnustan ja julistan minä Jons Knutson, Pohjamaan ja Satakunnan laamanni, tällä käsillä olevalla avonaisella kirjallani, että siihen aikaan, kuin minä pidän yleisiä laamannin käräjiä Kokemäen pitäjässä rehellisen jalosukuisen miehen, Nils Ingisonin, Kokemäen kartanon voudin, sekä monen muun uskotun miehen läsnäollessa, v. 1551 Jumalan syntymisen jälkeen, silloin saapui minun eteeni vanha, Knut Ericsonin laamannin kirja, joka sanasta sanaan kuului niinkuin tässä jälempänä on kirjoitettu:

"Minä Knut Ericson, Pohjanmaan ja Satakunnan laamanni teen tiettäväksi tällä käsillä olemalla avonaisella kirjallani, että siihen aikaan kun minä pidin yleisiä laamannin käräjiä Kokemäen pitäjässä Ylystalon kylässä jalosukuisen Hans Kastenbergin läsnäollessa (sitte seuraa muutamien arvokkaiden henkilöiden edusmiesten nimet ja toimi) ja monen uskotun miehen läsnäollessa v. 1534 Pyhän Matin päivänä paaston aikaan, silloin tuomitsin minä Eric Hulthin'ille sekä hänen kanssaan perivälle veljellensä oikeuden vapaasti nauttia ja käyttää Saarenmaata, jota hänen isänsä isä ja hänen isänsä ja hän ovat ikimuistoisista ajoista hallinneet, niin ettei kukaan edes muista milloin he ovat sen saaneet; jonka asian minä lykkäsin niille 12, jotka silloin lautakunnassa istuivat (sitte seuraa kaikkien lautamiesten nimet, semmoisia kuin Paunu Jons, Skytte, Kopola, Norri, Henrik Pukkapälä y.m.) jotka uudestaan tutkivat, todistivat ja tunnustivat, että asia on niinkuin edellä on kirjoitettu. Sittekuin tutkinto ja vala oli tapahtunut, vahvistin minä edellämainitun tuomion ---. Varmemmaksi vakuudeksi siitä, että minä tämän kirjan olen uudistanut, ripustan minä sinettini tämän kirjan alle, joka on annettu ja kirjoitettu vuotena ja päivänä, mikä edellä on kirjoitettu.

Internet haut löytävät Kokemäenkartanon voudin Nils Ingissonin Lindströmin pitäjänkertomuksesta, mutta kuka oli jalosukuinen Hans Kastenberg?

"The file is restricted"

En killaa! Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistoon on lisätty paljon uusia karttoja, mutta ne eivät ole yleisesti tarjolla. Miksi ihmeessä ei? Ei pitäisi olla tekijänoikeuskysymyksiä, materiaali on vanhaa. Tuskin tulee serverille ylenmääräisesti trafiikkia vaikka "kaikki" kävisivät tiedostoja katsomassa. Ja tuskin kyseiset kartat kaipaavat ylimääräisiä käsiä käsittelemään alkuperäiskappaleita??

Nämä ainakin ovat jumissa:
Seurakuntakartat
Suomen sodan 1808-1809 kartat
Vesistökartat

Toivottavasti eivät saa päähänsä lukita Kalmbergin karttoja ja Yleiskarttaa.

Kansallisarkiston digitaaliarkistossa sotapäiväkirjat antavat viestin "Aineisto on katsottavissa vain arkistolaitoksen yksiköissä." Ei ymmärrä. Tieto ja tiedon sisältö pitäisi olla samaa riippumatta minkä tietokoneen ruudun kayutta sitä katsotaan? Mitä saavutetaan ylimääräisillä hankaluusasteilla? Se ettei kukaan voi lukea tekstejä kauempaa kuin 40 tuntia viikossa, eli jonkinlaista asiakassuojelua?

Aina Hellman - yksi etevimmistä alallaan

Porilainen raportoi 5.8.1895 "Uusi keksintö. Rouva Aina Hellman Tyrväällä on keksinyt polkukoneen kangaspuihin koristekankaiden kutomista varten. Koristekankaissa tarvitaan näet monta polinta, mutta rva Hellmanin keksimä kone toimii yhdellä polkimella. Keksinnöstään on rva Hellman saanut palkinnon Satakunnan maanviljelysseuran näyttelyssä."

Minkähänlainen keksintö oli? 1980-luvulla kangasta kudottiin edelleen useammilla polkimilla. Vuonna 1896 julkaistu Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla tietää Aina-rouvasta "s. Hartolassa 2.4.1849. Vanhemmat: nimismies J. H. von Schrowe ja Charlotta Sjöholm. Meni naimisiin 1875 kauppias Adolf Hellman’in kanssa. Erittäin taitava kun oli käsitöissä, perusti rouva H. 1875 yksityisen koulun Tyrvääseen, jossa hän suurella menestyksellä vaikutti vuoteen 1889, jolloin Satakunnan maanviljelysseura määräsi hänet kiertävän kutomakoulunsa johtajattareksi. Tässä toimessa on hän antanut opetusta Tyrväässä, Köyliössä, Kokemäellä, Nakkilassa, Huittisissa, Luvialla, Vampulassa ja Noormarkussa. Saanut palkinnoita monessa näyttelysä ja pidetään yhtenä etevimpänä alallaan." (Ainan vanhemmat esiintyvät Genoksen artikkelissa.)

Kevyt, kuvallinen kertaus ruotsiksi

Googlen kautta löysin kasan ruotsalaisia koulukirjaotteita, joista saa mukavan värikkään pikakelauksen historiasta.

Vikingatiden
Medeltiden
Vasatiden
Stormaktstiden
Frihetstiden

(Lasten kirjojen lukeminen ei ole laissa aikuisilta kiellettyä.)

Gustaf Berner Hollolassa

Ote vanhasta käsikirjoituksestani, johon lähteitä en merkinnyt. Alusta jätetty pois Hollolan kirkon kuvaus.

Tähän kirkkoon tuli siis kirkkoherraksi Gustaf Johan Berner vuonna 1688. Hollolan kirkkoherrana ollessaan hänelle uskottiin myös lääninrovastin tehtävä. Pappilan lisäksi hänen hallinnassaan oli ratsutila Pyhäniemessä. Hollolan pappila, entinen kuninkaan kartano, ei ollut rakennuksiltaan mitenkään mainittava, vaan aivan tavallinen maalaispappila Vesijärven matalan lahden liepeillä, kirkon ja järven välissä. Miespihan itäisellä, järvenpuolisella sivulla oli malka- ja tuohikattoinen asuinrakennus, jossa oli mm. 2 kamaria; toisessa näistä oli kirkkoherran kirjasto. Rakennuksen keskiosassa oli tilava asuintupa ja toisessa päässä asuintuvasta sekä pihalle että järven puolelle johtava eteisen erottama leivintupa, kaikki uloslämpiävin uunein. Pohjoisella sivulla oli ns. piispantupa eli vierastupa kamareineen. Läntisellä sivulla oli kahden puolen porttivajaa kaksi tallia ja kaksi pirttiä eteisineen sekä savupirtti palveluskuntaa varten. Runsaslukuiset, ilman erityistä järjestystä pystytetyt harmaat talousrakennukset olivat ajan tavan mukaan osin miespihan lähellä, osin kauempana.

Bernerin ensimmäinen vaimo Anna Eosander kuoli 6.2.1691 24-vuotiaana. Hänet ja kolme nuorena kuollutta lasta siunattiin kirkon alttarin eteen, muhkeaan holvihautaan. Leposijan peitoksi Gustaf Berner hankki 2m 12cm pitkän ja 1m 54cm leveän laakean kalkkikivipaaden, jossa on molemmissa ylänurkissa serafinpäät, oikeassa alanurkassa pääkallo ja vasemmassa tuntilasi sekä paaden keskellä puurungolla istuva lintu lehti nokassaan.

Här hwilar Probstinnan
i Hållola död 6 februarij
Ao 1691 gamal 27 Åhr med sine
barn Schanne Gustavo Mar
gareta och Mans Berner

Esay 57 Cap V2 The rättfärdige
warda borttagne för olyckone och
the som rederlige föe sig wandrat
hafwa komma til fridh och hwilar
uthi Heraans camrar

Job 19 Iag vet at min förlossare/
lefwer och han skal på sistone uppväcka mig af iordene/
och iag skal sedan hedh thesso/
min hudh omkläd warda och skal i mit kiöt få see Gudh

Siitä montako ja minkä nimistä lasta kirkkoherralla oli kaikkiaan ja kuinka moni oli ensimmäisestä avioliitosta ja kuinka moni toisesta avioliitosta Anna Carsteniuksen kanssa on eri lähteissä varsin eroavia tietoja. Yksi lapsista oli kuitenkin noin vuonna 1686 syntynyt Helena ja hänen äitinsä syntymäajan perusteella Anna Eosander.

Paikkakunta oli vaurasta viljelysseutua. Hollolan pappilan savimultamaat olivat Bernerin sinne asettuessa heikossa viljelyksessä etupäässä liiallisen kosteuden takia. Berner ryhtyikin välittömästi ojittamaan tiluksiaan ja tässä hän oli hyvä esikuva koko paikkakunnalle. Edellisen kirkkoherran aikana Pyhäniemen iso ratsutila oli ollut pitäjän huonoimpia tiloja pääasiassa syystä, että Vesijärven tulvat keväisin ja syksyin pahasti vahingoittivat sen alavia rantapeltoja. Berner sai taivutetuksi paikkakunnan talonpojat huomaamaan Vesijärven ahtautuneen lasku-uoman perkauksen hyödyn ja lupaamaan riittävästi päivätöitä. Ja pian Hollolan ja Asikkalan miesten yhteisin voimin kaivettiin uusi laskuoja Vääksyyn. Työ ei ollut suinkaan vähäinen, silllä kannaksen leveys oli noin 700 syltä. Työn valmistuttua Vesijärven pinta laski hyvän joukon ja vanha lasku-uoma kerrassaan kuivui.

Bernerin päästyä tehokkaammin viljelemään ja monipuolistamaan viljelyksiään mm. humalalla, pellavalla ja hampulla, mainittiin Pyhäniemi eräänä pitäjän parhaimmista taloista. Vain sen metsämaa oli ”vuorien ja louhikkojen takia” heikonlaista. Kartanon sijainti oli kaunis.

Berner paransi myös kalastuksen edellytyksiä kaivattamalla ”kanavan eli puron” Kutajärvestä erään suon halki Vesijärveen. Näin kasvoivat pappilan kalasaaliit muiden kustannuksella.

Hollolassa oli suuret katovuodet 1695-97. Vuonna 1697 kuolleita oli 1906.
Rovasti Berner oli ilmeisesti oppinut mies. Hänen kirjastonsakin oli verraten suuri. Itse hän arvioi sen vuonna 1706 900 kuparitaalarin arvoiseksi.

Tarkempia (eli oikeampia) tietoja Pyhäniemen tilan omistuksesta löytyy Arno Forsiuksen artikkelista Camenaeus- ja Orraeus -sukujen papit 1500- ja 1600-luvun Hollolassa:

"Johannes Andreae Orraeuksella oli vuodesta 1666 omistuksessaan Pyhäniemessä kolmesta tilasta muodostettu ratsutila, Alestalo, joka siirtyi Orraeuksen kuoltua tämän leskelle Ingeborg Ekestubbelle. Ainakin vuodesta 1700 tämä ratsutila kuului Orraeuksen vävylle Anders Hirnille. Pyhäniemen toinen kolmesta tilasta muodostettu ratsutila, Ylöstalo, kuului vuosina 1683–1704 kirjanpitäjä Erik Kaarlenpoika Helsinghille, joka puolestaan oli naimisissa Orraeuksen sisaren Margaretan kanssa. Molemmat ratsutilat yhdistettiin, kun Hollolan kirkkoherra Gustav Berner osti jälkimmäisen vuonna 1705 ja edellisen vuonna 1706."

SSS:n Hollola sivun perusteella...

Pappila paloi poroksi 6/2 1706. Siinä tuhoutui rovasti Gustaf Bernerin suuri omaisuus, mm. runsaasti hopea- ja kultaesineit ja 900 talariin arvioitu kirjasto, kaikkiaan 5,314 talarin kup.r. edestä. "Och blef nu allmänt intygat, denna eldskadan af wådelig händelse i sä måtto treffat honom Probsten, att dess hustru Madam Anna Carstenia, som någon tijdh till baaka warit passionerad, har för sin restitution skull låtit opgiöra een lijten eldh i Cammaren, hwar wed hon ehrachtadt smöria och muka sine lemmar; Men samme eldh haar sig emoth all tanka trängt genom nägon skorstens rembna, som till lijka brakt begge, wed hwar andra stående, Camrar i ljusan låga; så att och wissheeten här af äfwen är befunnen, effter dett eldskadan öfwergått, i det begge skorstenarne der effter äro befundna alldeles tunna och rembnade".

Retkellä (2/2): Hollolan kirkko yms.

Ennenkuin ilmoittauduin lauantain retkelle luin tietenkin retkiohjelman. Mutta en kovin syvällisesti. Vasta linja-autossa saatuani retkiprujun käsiini 'Hollolan kirkko' toi jotain hämärästi mieleen. Eikös yksi esi-isä ollut siellä kirkkoherrana? Kännykän internetselain käyntiin, Hiskin kautta Hollolan seurakuntasivulle, josta tuttu nimi löytyi. (Miehestä enemmän huomenna)

Näin tuli Hollolan kirkkoon ja ympäröivään maastoon tutustumiseen enemmän sisältöä. Kun kotona illalla luin vanhaa tekstiäni kirkosta, siitä näki selvästi etten ollut itse käynyt paikalla, olin vain referoinut muiden kuvauksia.

Kirkko on iso ja keskiaikainen. Asehuoneessa on säilynyt maalauksia ja sinne oli sijoitettu myös isoimmat vanhoista puuveistoksista.


Kirkossa sisällä oli mm. eversti Diedrik von Essenin hautajaisiin tehdyt vaakunat, jotka edustivat hänen esipolviaan viisi sukupolvea taaksepäin. Ei tuttuja sukunimiä, mutta hieno näky.

Saarnatuolista eli esi-isän esiintymispaikasta piti tietenkin ottaa kuva.

Kirkossa käynnin jälkeen kiipesimme sen takana nousevalle Kapatuosian linnavuorelle. Jostain syystä (jota en siis ymmärtänyt) useat retkeläiset olivat aivan otettuja siitä, kun kirkolla meitä opastanut Kyösti Toivonen kertoi mäen nimen juontuvan Raamatussa mainittuun turkkilaiseen paikannimeen. Jota en itse sitten laittanut muistiin, joten en voi tähän kirjata, enkä tarkistaa missä kohtaa moinen oli mainittu. (Onneksi hyllyssä on Raamattu, jossa on kartta "Uuden testamentin tapahtumapaikat Rooman valtakunnan itäosa", jossa on Mustanmeren ja Välimeren itäpään välissä Kappadokia. Joka mainitaan Raamatussa 4 kertaa, 2 kertaa apostolien teoissa ja 2 kertaa Pietarin kirjeissä. Että tuli sekin sitten selvitettyä.)

Mäeltä oli tehty arkeologisia löytöjä, mutta viis niistä, kun oli ne maisemat! Kännykän kamera tuskin tekee oikeutta, mutta piti kuitenkin yrittää:



Upeita maisemia oli myös myöhemmin ohjelmassa, kun olimme Mäntyharjun vesistöissä tiirailemassa kalliomaalauksia. En erottanut niistä mitään ja päätin syyttää lievää puna-vihersokeuttani. Muita arkeologisia kohteita retkellä olivat Lahden lintutornin kivikautinen asuinpaikka, Hollolan Kirkk'ailanmäen kalmisto ja Orimattilan Myllykoskella Suomen tällä hetkellä vanhin tunnistettu ja ajoitettu kivikautinen asuinpaikka. Sitä katselimme melko kaukaa ja vain yksi retkeläinen yritti mennä lähemmäksi:

Retkellä (1/2): Mäntsälän Frugård

Helsingin seudun kesäyliopiston retki vei minut lauantaina Mäntsälän Frugårdiin. Retket kuuluvat arkeologian oppiaineeseen ja joku mutisi bussissa, ettei kartano oikein kuulunut teemaan. Mutta kuului kumminkin, sillä siellä etsittiin 13-17.7. arkeologien voimin ja keinoin 1700-luvun alkemialaboratorion sijaintia.

Emme kuitenkaan käyneet kaivauksella vaan nautimme perinteisestä opastetusta kierroksesta päärakennuksessa.

Pihapiirissä oli sivurakennukseksi alennettu vanha päärakennus, joka oli valmistunut 1730-luvulla.

Nykyinen päärakennus valmistui 1805 ja on sisäratkaisultaan omalaatuinen. Mutta ulkomuodoltaan vanhanaikainen, mitä todisti seinälle ripustettu valokuva Kokemäenkartanoa kuvaavasta maalauksesta vuodelta 1799. Ulkoa rakennukset näyttivät samantapaisilta ja en usko olevani kaukana totuudesta, jos kuvittelen Kokemäenkartanon sata vuotta sitten puretut kamarit samanoloisiksi kuin Frugårdissa.

Sali oli kyllä omalaatuinen ja hieno.


Päivän ohjelmaan ei kuulunut yhtään hautaröykkiötä, mutta Frugårdin lähellä oli Nordenskiöldien hautakumpu

Jaakko Cavoniuksen rikos

Minä luulin, että Turun kehruuhuoneella 1700-luvulla pakkotyö paikkaa hallinnoineen tehtailijan hyväksi olisi ollut tarpeeksi kamalaa. Mutta Satakunta lehdessä julkaistiin 17.4.1890 seuraava teksti otsikolla Muinaisajalta:

"Vuonna 1760 oli Turun kehruuhuoneessa vahtimestarina Jaakko Cavonius, joka monena edellisenä vuotena omanvoiton saavuttamiseksi oli harjoittanut mitä kauheinta menettelyä kehruuhuoneen vankeja kohtaan. Hän vaati vankien ostamaan häneltä kaikki elämänsä tarpeet kalliimmasta hinnasta, niin että hän ruistynnyriltä otti 80 "sillinkiä", meidän rahassamme tekevä noin 5 markkaa 62 penniä, ja sen mukaan kaikista muista elintarpeista, jonka tähden vangit ovat saaneet hirmuisesti kärsiä.

Estääksensä etteivät vangit muualta saisi elämänsä tarpeita hankituksi kuin häneltä, kielsi hän, ettei kukaan saanut heille viedä ilmaiseksikaan, lahjaksi laupeudesta, minkäänlaista ruokatavaraa. Ei laskenut vankien luo sukulaista eikä outoa, syystä että varkain oli viety vankikurjille maitoa, leipää ja kalaa. Näitä lahjainviejiä oli hän kohdellut törkeillä sanoilla, potkinut maitoastiat rikki, lyönyt ja ajanut pois niiden viejiä. Tällaisen menettelyn takia kuoli 6 vankia nälkään Cavoniuksen vahtimestarina olon aikana. Vangit söivät, kun vaan saivat, kalojen perkauksia ja mäskiä. Viho viimeinkin tuli tuo vahtimestarin omavaltaisuus julkisuuteen seuraavan tositapauksen kautta.

Kolme kehruuhuoneessa olevaa naista päättivät vapauttaa itsensä tuosta viheliäisestä elämästä siten, että tukehuttivat erään kehruuhuoneessa olevan naisen kaksivuotiaan lapsen vesikaukalossa, jonkatähden he joutuivat linnaan ja oikeuden eteen tekemään selvää tuosta lapsen murhasta. Oikeudessa sanoivat naiset tehneensä tämän teon sentähden, että siten pääsisivät nälkään kuolemasta. Vahtimestari vaadittiin myöskin tutkittavaksi, ja tuomittiin menettämään virkansa ja 8 vuorokauden vesi- ja leipävankeuteen. Vahtimestari Cavonius ei tyytynyt tuomioon, vaan meni ylioikeuteen, jossa luuli pääsevänsä vapaaksi. Ylioikeus tuomitsi hänet eroitettavaksi virastaan, 28 päivän vesi- ja leipävankeuteen ja julkiseen kirkonrangaistukseen.

Mutta kun asia tuli kuningas Adolf Fredrikin tutkittavaksi, tuomitsi hän Cavoniuksen kaksi tuntia seisomaan rauta kaulassa paalun juurella Turun torilla. Paaluun, Cavoniuksen pään ylipuolelle, kiinnitettiin taulu, jossa oli hänen rikoksensa luettavana. Sitäpaitsi tuomittiin hän rangaistavaksi 40 parilla raippavitsoja kuin myös elinaikaiseksi työvangiksi Viaporiin ja vielä Helsingin kaupungin torilla seisomaan samoin kuin Turun torillakin. Cavonius kärsi rangaistuksensa Turussa tammikuun 10 päivänä 1761, mutta matkalla Viaporiin kuoli hän Pohjan pitäjässä vankienkuljettajan luona."

Wikitystä

Lasse Holm peräänkuulutti tällä viikolla SSS:n Suku-Wikille moderaattoreita. Tulevan wikin sisällöstä tai kohdeyleisöstä ei saatu tietoa. Onko vain jäsenille? Onko saman sisältöinen kuin SSHY:n Digi-Wiki?

Riittääkö kirjoittajia? Digi-wiki ei pistotarkistuksista päätellen ole niitä kerännyt. Olen itse toisinaan yrittänyt, mutta kun tuntuu ettei kukaan muu, niin miksi sitten minäkään... Selvästi tykkään enemmän siitä, että saan omaan tekstiini oman nimeni esille ja siihen ei kukaan enää sitten koske. Siksi omakustanteet ovat juttuni.

Pohjanlahden toisella puolella paikallinen bloggaaja mainosti heidän GenWikiään. Muutaman slumpsidan perusteella sisältö on laajaa, mutta sivut lyhyitä. Kannattaako yksittäisestä lyhenteestä tehdä oma sivunsa? (Ruotsalaisilla on myös ruukkiwiki, jossa on valloonisuvuista tietoja. Etusivulla todetaan "Det skall också nämnas att en del valloner flyttade vidare till Finland." Jasså!)

USAssa on - luonnollisesti - useampi sukututkimus-wiki. FamilySearch pyrkii kansainvälisyyteen, Suomellakin on jo oma sivunsa. Encyclopedia of Genealogy on komeasta nimestään huolimatta hyvin Amerikka-keskeinen. Suomalaisesta sukututkimuksesta löytyy kyllä sivu.

Edellä mainitut keskittyvät metodien ja apuneuvojen esittämiseen. WeRelate on tutkimustulosten esittämistä varten. Sitä ei blogikirjoitusten perusteella ole pidetty kovin helppokäyttöisenä.

Suomen yleinen wikipedia on osoittautunut monesti sukututkimuksen yhteydessä hyödylliseksi samoin kuin Ruotsin vastaava. Luottavin mielin olen poiminut tietoja hallitsijoista, sodista, taisteluista, kartanoista yms. Sukututkimus-sivulta pitäisi kyllä korjata SSHY:n jäsenmäärä, SSS:n jäsenmäärä (?) ja poistaa Rahialan kirja perusteoksista (arvioni siitä viime tammikuulta). Ruotsalaisessa vastaavassa on nootti kansallisesta sisällöstä, jota pitäisi kansainvälistää. Englanninkielisessä on yleinen ote lukuunottamatta ulkoisia linkkejä.

Erityisen hyödyllinen wikimedia on Wikimedia Commons, josta on löytynyt monta kuvituskuvaa. Vaikkapa Porin asemakaavaa vuodelta 1852:

Sunnuntaiksi Suomesta kuva

Heinäntekijöitä rouva Alec Tweedien kirjasta Through Finland in carts (1897).
Alla samasta kirjasta veneenrakentaja