perjantai 5. heinäkuuta 2024

Kesäretki Suomeen: Tampere


Helsingin jälkeen ensimmäinen yksinkertaisesti tunnistettava kuva eli tämänpäiväinen pysähdyspaikka Maamme-pelissä on Tampere. Useat tekstini kertovat kokemuksista kaupungin museoissa, mutta on sentään muutama muukin aihe tullut käsiteltyä.

torstai 4. heinäkuuta 2024

keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Kesäretki Suomeen: Aulanko

 

Melko eksoottiselta vaikuttava kuva esittää Aulangon puistoa Hämeenlinnassa, joka ruotsinkielisessä selosteessa on Karlbergska parken. Olen puistossa joskus käynyt, mutta blogissa siitä ei ole sanaakaan. Hämeenlinnasta kertovia tekstejä on toki paljon ja muutamaan olen myös merkinnyt tunnisteen Vanaja

Aulangon hyvin perusteelliselta Wikipedia-sivulta löytyy säätyläisomistajien nimet, mutta "järkytyksekseni" nekään eivät tarjoa valmista aasinsiltaa mihinkään tutkimaani. 

Mutta niitähän voi myös rakentaa. Karlbergin tilan yksi omistaja oli Carl Evert von Knorring (1796-1861). Hän on tietenkin kaukainen serkku Kokemäenkartanon Knorringeille, joista olen tehnyt kirjan. Mielenkiintoisempaa on kuitenkin se, että Elgenstiernan mukaan äidinäitinsä oli Eva Catharina Bellin. Pitkällisen Belin-projektin aikana en ollut koskaan tarkastellut lastensa vaiheita enkä näin ollen havainnut yhteyttä toiseen nimellisesti tuttuun sukuun.

tiistai 2. heinäkuuta 2024

Kesäretki Suomeen: Helsinki

 

Vuonna 1915 painettu pelilauta aloittaa pelin Helsingistä, jota kuvittaa Runebergin patsas. Helsinki on blogini käytetyimpiä tunnisteita. Pieni valikoima vanhemmasta päästä, jolloin (jo) kopsasin mielelläni vanhoja lehtitekstejä ja esitin ne minimaalisella kontekstoinnilla.

maanantai 1. heinäkuuta 2024

Kesäretki Suomeen alkaa


Jo perinteinen (*) kesäsisältö rakentuu tällä kertaa vuonna 1915 sekä suomeksi (Maamme) että ruotsiksi (Vårt land) julkaistuun lautapeliin. Löytyykö blogini arkistosta sisältöä jokaiseen kuvalla esiteltyyn kohteeseen?

(*) Aiempia sarjoja:

2023: Vuodet 1819-1860

2022: Yleinen näyttely 1876

2021: Helsingin peli

2018: Oma autoretkeni Suomessa, ei omaa tunnistetta

2016: Kuningasparin vierailu Suomessa 1802, josta myöhemmin työstin kirjan

sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Täydennysosia

 


1) Vuosia sitten jaoin pilakuvan Espoossa kielikiistan takia piikkilangalla aidatusta koulusta, mutta Helsingin kaiun 25.1.1908 realistiset piirrokset pysäyttivät pahemmin.

2) Väikkäriä tehdessä melkein menin halpaan, mutta Seurassa 10/1938 alkanut jatkoromaani Aikoja entisiä--- Nuoren tytön Helsingin-matka 75 vuotta sitten hänen oman päiväkirjansa kertomana herätti oitis epäilyksiä sekä tyylin että detaljien puolesta. Niin mielelläni kuin olisin sitä aitona lukenut. Siltä varalta, että olen väärässä toiseen suuntaan, muistiin löytämäni osat: 11/1938, 12/1938, 13/1938, 14/1938 ja 15/1938.

3) Vanhemmalla fiktiolla on edelleen lähdearvoa silmissäni. Hakiessani matoisia juustoja osuin opettavaisiin tarinoihin Oulun Viikko-sanomissa 17.10.1857. Toisessa neuvottiin vaimon valintaa esimerkillä

Yksi otti juustoa, jonka syrjä oli likaista ja söi sen siivoamatta. Hyi, ajatteli komisarius, tuo on siivotoin tytär elämässään! Toinen leikkasi juustoa ja otti likasen syrjän pois mutta leikkasi juustoa paksulta lian kanssa. — Tuo mahtaa olla siistimpi, mutta kun leikkasi noin paljo juustoa syrjän kanssa pois niin se mahtaa olla hauska, ajatteli taas komisarius syödessään. Tulipa juusto kolmannelle, tämä leikkasi siitä palasen; mutta kaapi palasesta lian pois hyvin tarkkaan. ajatteli komisarius, tuopa saattaa olla sekä siisti että tarkka, ja kohta rakastui tyttäreen. 

Toisessa puolestaan varoitettiin turhamaisuudesta ja muiden ulkomuodon haukkumisesta. Tarinassa "tuli sivulta tulevalta tieltä mies, taluttain kontioa (karhua), josta hevoinen säikähti, alkoi laukata ja poikkesi tieltä syrjään, jossa rattaat kaatuivat". Vastaavan kohtauksen löysin sekä faktana että fiktiona kerätessäni tietoja karhujen kuljetuksesta

Helsingin kaiku 23.9.1911
4) Juuri kun edellisissä täydennysosissa esitin varhaisen rakennetun liukumäen, niin tuli vastaan toinenkin. Tämä aikaistaa kuivan liukumäen Helsingissä vuodesta 1920 vuoteen 1911, jolloin lastenpäivillä oli "Mäki, jota laskettiin matoilla". 

Selvitellessäni varhaisimpia Lasten päiviä Helsingissä, vastaavaa ei mainittu.

5) Ilokseni löysin lokakuussa 2018 julkaisemani tekstin Nanguroshi (myöh. Eva Maria) Leila Koivusen artikkelin The ‘First Fruit’ of Owambo: The Public Story of Nanguroshi/Eva Maria in the Promotion of Finnish Mission Work lähdeluettelosta tuoreessa kirjassa Colonial Aspects of Finnish-Namibian Relations, 1870–1990. Cultural Change, Endurance and Resistance.

6) AES-projektin aloittelun puitteissa muistelin saksalaista Gottleben-tutkijaa, joka oli yli vuosikymmen sitten sitä mieltä, että parilla kirjaimella eronnut kirjoitusasu tarkoitti nimien eroa. Hän oli päässyt tästä eteenpäin ja kertoo nyt verkkosivuillaan, että sukunimellä ei ole mitään tekemistä jumalan kanssa, kuten olen aina suoraviivaisesti kuvitellut. Nimitutkijoihin vedoten hän kertoo sukunimen juontuvan paikannimestä, joka puolestaan rakentuu henkilönimestä ja elämiseen/asumiseen viittaavasta lopusta. Näin ollen 1300-luvulta alkaen keräämänsä Gottlebenit eivät ole välttämättä sukua keskenään eivätkä myöskään varmasti samasta paikasta, sillä niitäkin on tarjolla useampia.