Kotimatka Missourista Jyväskylään 1885

Vielä vappuna 1885 Fredrik Thure Wessman kirjoitti Aamulehdelle Kansas Citystä Missourissa (AL 26.5.1885, 28.5.1885). Kotimatkallaan hän pysähtyi Chicagossa (US 29.6.1885). Matka kohti New Yorkia jatkui tietenkin rautateitse.

Mukavassa rautatievaunussa istuen, mennä hujottelimme Pennsylvanian läpitse huimaavaa vauhtia, monien siltojen alatse, läpitse kaivantojen ja tunnellien ja useampain pienempien purojen ja notkelmien ylitse, rautatiellä, joka yleensä on kaksi-, ja muutamin paikon neljä-ratainen. Suuria junia kiitää tuon tuostakin ohitsemme huimaavalla nopeudella ja tärinällä sen laisella, että on mahdotonta sivullansa istuvan toverin puhetta kuulla. Pittsburg'in kaupungissa pysähtyy juna noin tunnin ajan, suoden meille tilaisuuden ympärillämme katselemaan ja hengittämään hieman raittiimpaa, vähemmän kivihiilen sauhulla täytettyä ilmaa kuin mitä meidän rautatiellä täytyy keuhkoihimme henkiä. Mainitusta kaupungista lähdettyämme, kulkee tiemme pitkin Hudsonvirran idänpuoleista rannikkoa ja on tämä tie aina Philadelphian kaupunkiin saakka niin viehättävän kaunis, että epäilen, tapaako sen vertaa ihanuudessa missään. Tämä on paljo sanottu, mutta tuskin liian paljo. (US 8.7.1885)

Nevada. MutualArt

New Yorkissa Wessman astui Nevada-laivaan, joka kulki kohti Liverpoolia "rajussa myötätuulessa huimaavaa vauhtia", matkustajien "näkemättä muuta kuin kalalokkia, jäävuoria ja jonkun purjehtijan silloin tällöin, ja kuulematta muuta kuin seuralaistemme äänen, myrskyn ulvonnan, hyökyaaltojen kohinan ja pauhun niitten raivoisina laivan laitoja piestessä ja hyvin usein laivan kanttakin huuhdellessa sekä laivakoneen taukoamattoman jyskeen ja kolinan". (US 17.7.1885)

Wessmanin saapuminen Suomeen ei ole jättänyt merkkejä. Amerikkaan sijoittuvia tekstejä ilmestyi yhä ja on mahdotonta sanoa milloin ne on kirjoitettu ja mistä ne on lähetetty. Ilmarinen julkaisi fiktiivisen oloisen tekstit Sanomalehden toimittajana (23.07.1885 no 85 & 25.07.1885 no 86) ja Numero Kolmesataa seitsemänkymmentä (30.07.1885 no 88 ), Missouriin sijoittuvan ja ehkä muistelmallisen Tammen kuiskeita (20.08.1885 no 97) sekä hyvin fiktiivisen Big Beaver-joella. Kertomus Indian-territorista ( 11.08.1885, 13.08.1885, 15.08.1885). Pohjolan lumousvoima kuvasi Amerikassa olleen kaipausta Suomeen (04.08.1885 no 90, 06.08.1885 no 91)

Laajin fiktiivinen Amerikan muisto oli Ilmarisen nurkkanovellina julkaistu Chicagoon sijoitettu tarina Mitä kuu matkoillansa näkee (03.10.1885 no 116 (s. 1-4), 06.10.1885 no 117 (s. 5-8), 08.10.1885 no 118 (s. 9-12), 10.10.1885 no 119 (s. 13-16), 13.10.1885 no 120 (s. 17-20), 15.10.1885 no 121 (s. 21-24), 17.10.1885 no 122 (s. 25-28), 20.10.1885 no 123 (s. 29-32), 22.10.1885 no 124 (s. 33-36), 24.10.1885 no 125 (s. 37-40), 27.10.1885 no 126 (s. 41-44))

Keski-Suomen otsikko Muistelmia Amerikasta lupasi 28.10.1886 kirjoitussarjaa, jonka ensimmäinen osa oli Laulajaiset Nebraskassa, mutta jatkoa ei löytynyt. 

Vuonna 1887 ilmestynyt Wessmanin kirja Vähäsen Amerikasta eli kertoelmia matkoilta Suuressa Lännessä alkaa suoralla lainauksella sanomalehtitekstistä ja kirjaan on kierrätetty myös Aamulehdessä julkaistu Kertoelmia matkoilta Amerikan Yhdysvalloissa. Samoin kuin kirjoitussarja kirja päättyy jouluun 1883.

Jyväskyläläinen Missourissa 1884-1885

Nebraskan Omaha, josta Fredrik Thure Wessman lähetti matkakirjeitään Suomeen toukokuussa 1884, oli mukaansa

suurehko, vuorinen kaupunki Missouri-virran varrella Nebraskan valtiossa Amerikassa. Siellä asuu paljon skandinaavialaisia: ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia; enin kuitenkin viimeksi mainittuja, joita siellä tavataan melkein kaikilla toiminta-aloilla, vieläpä virkamiehinäkin.

Skandinaavialaisilla on täällä monenlaisia seuroja ja yhdistyksiä, muun muassa myöskin lauluseuransa. Ja laulu harjoituksiansa pitävät he suuressa rakennuksessa, joka ylpeänä kohoupi Farnam-kadun varrella, ja sen alakerroksessa löytyy usea komea kauppapuoti ja yläkerran on seura vuokrannut käytettäväksensä. Kokoushuoneessa löytyy sanomalehtiä ja kirjoja, joita seuran jäsenet saavat kokous-iltoina maksutta käyttää, mutta kellään ei ole lupaa niitä mukanansa viedä. Harjoituksiin kokoonnuttaessa ja lauluharjoitusten päätyttyä panevat seuran jäsenet tavallisesti tanssiksi; lauluseuraan kun kuuluu parhaastaan nuoria henkilöitä kummastakin sukupuolesta.(Keski-Suomi 28.10.1886)

Ilmeisesti hän jätti kaupungin, kun "Asemanpäällikkö on ilmoittanut lähettävänsä muutamia miehiä rautatienradalle toimittamaan pienempiä korjaustöitä niissä paikoin, missä senlainen ratamestarin tarkastuksen mukaan tarpeellinen on, ja tämän johdosta on asemahuoneelle saapunut kaksi ruotsalaista ja yksi suomalainen, valmiina lähtemään ulos radan korjaus työhön." (US 9.7.1884, 12.7.1884)

Keikan myötä Wessman oli toukokuun lopulla St. Josephin kaupungissa Missourissa. Pian hän oli matkalla etelään.

Minä olin yksin Amerikassa. Se oli viime vuoden kesäkuun 15 päivää vastaan yöllä. Kuljin ihan yksinäni pitkin rautatie-rataa Leavensworth'in kaupungista Kansas Cityä kohden, Kansas-valtion puoleista Missouri-virran rannikkoa. Oli jotenkin pimeä, kuten täällä ainakin yöaikana ompi keskellä kesääkin. Taivaan itäisellä reunalla samosivat synkeät pilvet, tuolloin tällöin harsohuuliansa ravoitellen, joitten lomista silloin näkyviin välähti tulinen kieli, todistaen ukkosen olevan ilmassa. Ylempänä avaruuden kupukolla pilkoitti muutamia tähtiä, ikäänkuin yksinäisen vaeltajan kovaaonnea ilkkuen. Huokaus toisensa perään kohousi povestani, kiitäen tuonne korkeuteen Armon Herran valtaistuimen eteen. Olin rahatta ja melkeen ruoatta, työttä ja kodotta, ventovierasten ihmisten seassa, suuressa Amerikassa, sen 55 miljonan ihmis-asujanten seassa, jotka päälliseksi vaivoin puhettanikaan ymmärsivät Olin kuin pienoinen pisara äärettömässä meressä, etsiskellen ruohon kortta, johon väsynyttä itseäni olisin nojata saattanut! (Ilmarinen 2.4.1885)

Elokuuhun mennessä Wessman asettui Missourin osavaltion Kansas Cityyn, jossa hän työskenteli rautatieyhtiön työpajassa, jossa oli "noin satakunta skandinavilaisia: ruotsalaisia, tanskalaisia ja norjalaisia sekä minä ainoa suomalainen, mutta irlantilaista ei ole ainoatakaan". Kotimaa ei silti unohtunut, vaan Wessman lähetti  Kansas Citystä erilaisia tekstejä ainakin kolmeen suomalaiseen sanomalehteen (US 26.9.1884, 14.10.1884, 15.10.1884, 28.10.1884, 22.11.1884, 9.12.1884, 3.1.1885, 22.1.1885, 17.3.1885; Ilmarinen 20.1.1885, 3.3.1885, 5.3.1885, 19.3.1885, 2.5.1885, 21.5.1885; AL 28.2.1885, 26.3.1885, 31.3.1885, 25.4.1885, 5.5.1885, 19.5.1885). Toisinaan hän rentoutuikin:

Iltanen on syöty. Se kun täällä tehdään kello 6 tienoissa, jääpi kullenkin vielä muutama tuntinen iltapuhdetta, jolloin saapi koto-toimia toimiskella, tahi tavalla tai toisella itseään huvitella ennen levolle rupeamista, joka tapahtuu vasta 10 tienoissa, sillä työhön ryhdytään vasta kello 7 tienoissa aamulla. — Niin, kuten sanoin: iltanen oli syöty, vieläpä oikeen kunnon iltanen, sillä se täytyy myöntää, että ken kerran ruoan pariin täällä pääsee, hän saapi ylimalkaan jokapaikassa kunnon ruoan, ravitsevan ja herkullisen, syödäksensä — mutta kylläpä siitä maksaakin saa: noin 85 —100 markan vaiheille. [...]

 

Ehdittyämme tuolle ihmisistä kuhisevalle Main- kadulle, joka jonkuunlaisen emä-virran tavoin johtaa virrassa hyöriviä ihmisiä kadun varsilla oleviin kauppapuoteihin, kapakoihin ja jos jonkinlaatuisiin huvitus-huoneisin, ja johon lukemattomat pienemmät virrat (kadut) purkavat, varsinkin näin iltapuhteisin, niillä käveliöitä, astumme ulos hevosrautatie vaunuista ja yhdyimme mekin tuohon äärettömään ihmistulvaan. Me kuljemme tuolla, täällä tapana olevella nopeudella, johon vähitellen olemme tottuneet ja joka on ainoa keino, jonka avulla tuossa äärettömässä ihmistulvassa saattaa eteenpäin päästä.(Ilmarinen 12.5.1885, 16.5.1885)

Tavanomaisempien raporttien ohessa Wessman kirjoitti "lyhyen biografisen katsahduksen" Amerikan Yhdysvaltain presidentit (US 28.07.1885, 29.07.1885, 31.7.1885), Tolowa-indianeista (AL 31.1.1885), fiktiota hipovan kuvauksen Chicagon sanomalehtipoika (Ilmarinen 07.04.1885) sekä yhtenäisemmän kokonaisuuden Kertoelmia matkoilta Amerikan Yhdysvalloissa (Aamulehti 05.01.1885 no 2, 10.01.1885 no 4, 13.01.1885 no 5, 20.01.1885 no 8, 22.01.1885 no 9, 24.01.1885 no 10, 27.01.1885 no 11, 03.02.1885 no 14, 17.02.1885 no 20, 19.02.1885 no 21, 21.02.1885 no 22, 26.02.1885 no 24, 05.03.1885 no 27, 10.03.1885 no 29, 14.03.1885 no 31, 21.03.1885 no 34)

Jyväskyläläinen tuulisessa kaupungissa 1883-1884

Wikimedia

Fredrik Thure Wessman saapui Nashvillestä Chicagoon marraskuussa 1885.

Noin viikon päivät Chicagon katuja kuljettuani työtä etsien, saavuin eräänä päivänä Illinois Central-rautatien konepajalle, muutama penikulma kaupungin ulkopuolelle. Täälläkin turhaan työtä etsittyäni, olin juuri kotioni palajamaisillani kun näin erään „silkkisilinterin" kierielevän muutaman, hiljaisessa liikkeessä olevan junan alla, sekä silinterin omistajan juoksevan junan sivulla koettaen sateenvarjollaan saada päähineensä jälleen oikealle paikalleen „leipämyllynsä" yläpuolella, siinä kuitenkaan onnistumatta. Minä, joka olin tottunut liikkumaan liikkeellä olevain junain välissä, päätin mennä hänen apuunsa ja onnistuinkin saamaan hatun radan ulkopuolelle ja olin juuri hyppäämäisilläni sivulle, kun juna seisahtui ja vaunut tönnäsivät liki toistansa. Silloin vasta havaitsin, etten ollutkaan lukuun ottanut, että vaunujen välimaa täällä oli koko joukon lyhempi kuin L. N. rautatie-radalla. Seurauksena oli, että ruumiini vatsan kohdalta likistyi pahanpäiväseksi ja yksi kylkiluustani meni järkiään poikki. Lähellä olevat työmiehet, jotka eivät kipuani tunteneet, sanoivat minulle samoin kuin Sparfvin'in Susanna miehelleen, kun tämä santakuopassa, maan lohetessa runneltui ja henkensä heitti: „kuka sinun sen vietävän äski mennä sinne krooppahan?" jonka tähden minä lähdin nilkuttamaan kaupunkiin takasi, jonne tuhansia tuskia kärsittyäni lopulta pääsinkin. Ruumiini oli kuitenkin sillävälin ajettunut ja tuskani olivat hirvittävät. Onnekseni tapasin kaupungissa erään suomalaisen, jonka kanssa jokuu päivä sitä ennen olin tutustunut ja hän johti minun n. k. „county hospitaliin," jonne minä heti vastaan otettiin ja sijoitettiin siellä kuudennen osaston huoneisin. (AL 22.1.1885)

Heti tänne saavuttuani sairastuin ja sain maata vapaa-sairaalassa täällä lähes neljä viikkoa, ja kun jälleen "kyntysilleni kykenin", oli joulu "oven edessä". Ei tuntunut hupaiselta tuon ennen ilolla odotetun juhlan lähestyminen, mutta täällä olin jo saanut monesti ennenkin mukauntua oloihin, jotka eivät niin erittäin hupaisilta tuntuneet, niin että olinhan jo tottunut ja onnekseni sain asunnon parin suomalaisen, täällä asuskelevan pojan luona ja se teki, että ikävä ja kaipaus kotimaahan ei tuntunut niin kovin katkeralta, varsinkin kun kumpikin maalaiseni erinomaisella ystävyydellä koki parautensa mukaan huvittaa sekä minua että itseään. (US 28.2.1884, 1.3.1884)

Puolisen vuotta amerikkalaista työelämää koettuaan Fredrik Thure Wessman kirjoitti oululaiselle Kaiulle jatkokertomuksen Kuvaelmia työväen elämästä Amerikassa (Kaiku 26.03.1884 no 25, 29.03.1884 no 26, 02.04.1884 no 27, 05.04.1884 no 28, 09.04.1884 no 29). Postiyhteydet Suomeen olivat niin nopeat, että Wessmanin Chicagossa helmikuun 15 päivä kirjoittama kirje julkaistiin Suomessa alle kuukautta myöhemmin (US 10.3.1884)

Vapaapäivänsä helmikuun lopussa Wessman käytti tutustuen Chicagon teurastamoon, josta kuulemansa tiedot hän halusi omin silmin varmistaa (US 7.4.1884). 

Olisin halusta katsellut enempikin ympärilleni täällä, mutta haju oli minusta niin paha, ett'en sitä voinut pitemmältä kärsiä; käänsin siis askeleeni kaupungin keskustaa kohden ja Stock Yard'in ulkopuolella olevasta pysäyspaikasta noustuani rautatiejunaan, olin tuokion kuluttua keskukaupungissa, jossa, Washington-vainajan kunniaksi, kaupungissa majaileva sotaväki juuri parhaillaan marssi pitkin suurimpia katuja suuren torvisoittokunnan ja rumpali-parven sellaista meteliä pitäissä, ett'ei "tahtonut korviaan auki saada!"

Muissa matkakirjeissään Chicagosta ei ole tietoja omasta toiminnastaan (US 17.4.1884, 18.4.1884). Kaupungissa olonsa loppuvaiheessa Wessman lähti maaseudulle rengiksi, mutta ei saanut lypsämistä onnistumaan (US 24.5.1884).

Kielitaitonsa riitti jo sanomalehtien lukemiseen (US 19.6.1884) eli parempaa työtä kannatti tavoitella. Huhti-toukokuussa Wessman lähti valtamerilaivalta tuttujen toverien houkuttelemana Nebraskan Omahaan Nebraskassa (US 9.6.1884, 3.7.1884, 5.7.1884). 

Jyväskyläläinen matkaa New Yorkista Nashvilleen 1883

"Jos mihin tulimme työtä kysymään, oli täällä jo kymmenittäin ennen meitä samalla asialla ja kadut työ-konttorien ulkopuolella olivat mustana työnetsijöitä kaikista maailman kansoista", totesi Fredrik Thure Wessman ajastaan New Yorkissa keväällä 1883. "Tosin olisimme heti saaneet työtä etäällä olevissa lyijy- ja kivihiili-kaivoksissa, mutta samalla saimme tietää, että senlainen työ oli sekä varsin raskas ja vaikea, että terveydelle ja hengelle vaarallinen. Myöskin olivat nämät työpaikat etäällä ja kulku niiden läheisyyteen maksoi paljo pahaa." 

Matkakumppanin maamies lupasi työmahdollisuutta Kentuckyssa ja Wessman lähti 8.5.1883 tovereineen vesitse kohti Louisvilleä. 

Seuraavana päivänä kello 5 tienoissa j. p. p. kuljimme pienen, linnoituksilla varustetun "Hampton"-nimisen kaupungin ohitse, ja kello 6 aikaan saavuimme Norfolk'iin, jossa enin osa matkustajista maalle nousivat ja myöskin osa lastista purjettiin tämän satamalaiturille. Kello 1 tienoissa yöllä jatkettiin matkaa jälleen ja 10 p:nä huhtikuuta [p.o. toukokuuta] puolisen aikaan saavuimme Richmond'iin, jossa meidän merimatkamme sillä kertaa loppui.[...] Richmond'ista jatkoimme matkaamme rautateitse vielä samana päiwänä ja kuljimme Lexington'in ja Heentington'in kautta Lousvillen kaupunkiin, jonne saawuimme 12 päivä iltapuolella.

Perille päästyä selvisi, että työn sijaan vastassa oli työnvälittäjä. Viikon vähiä rahojaan syöneet miehet saivat tarjouksen rautatienrakennustyöstä. Jälleen lupaukset olivat todellisuutta parempia ja työn ääreen piti kävellä 17 penikulmaa ja maksaa tavaroiden kuljetuksesta. (US 31.10.1883) Kun Wessman pian ymmärsi, että palkasta vähennettävien kulujen jälkeen mitään ei jäisi käteen, hän päätti jättää metsän ja siirtyä Nashvilleen, jonne rautatiekartan mukaan oli yhtä pitkä matka kuin Louisvilleen (US 2.11.1883)

Onnekseni satuin tapaamaan erään ruotsalaisen työmiehen eräänä päivänä; hän työskenteli Sautister-rautatieyhtiön rautatie-työhuoneessa Edgefild'issä, Nashvillen esikaupungissa. Hän oli alatyöpäälikkö, ja hänen avullansa sain työtä, saman työhuoneen läheisyydessä, jossa hän itse työskenteli; hän ei kuitenkaan ole minun työpäällikköni. Hän toimi myöskin että sain majan ja ravinnon eräässä "Boardinhouse"nissa lähellä työpaikkaa. (US 7.11.1883)

Mutta marraskuun puolivälissä loukkasin eräänä päivänä käteni, niin että täydyin jäädä työstä pois, ja kun sitten joutilaana ollessani rupesin tilaani, oloani ja tulo- ja meno-laskujani tarkastamaan, havaitsin hämmästyksellä, että siellä työskenteleminen 1:den dollarin palkalla päivässä ei millään tavalla ollut minulle edullinen. Niin kauan kuin myötäni tuomani vaatteet eheänä pysyivät, ei tosin minulla olisi mitään hätää, mutta niiden kuluttua kun rupeaisin uusia hankkimaan, niin silloin heti tulisi pula rahasta, ja jos sairastuisin, niin parin viikon ajalla kuluttaisin koko kesäisen säästöni; sen selään hawaitsin ja niin pian kuin siitä vakuutetuksi tulin, päätin myöskin, vielä kerran pyytää palkan lisäystä ja jos se minulta vieläkin kiellettäisiin, heti jättää työpaja siellä ja pyrkiä muualle. (AL 5.1.1885) 

Toisessa yhteydessä Wessman julkisti menonsa Nashvillessä. Hän käytti 17 taalaa kuukaudessa ruokaan ja asuntoon. Kolme kirjettä Suomeen veivät 15 senttiä ja kirjoitustarpeisiin kului 31 senttiä. Englanninkielen tunteihin hän käytti 25 senttiä viikossa ja sai tällä kaksi oppituntia. (SWL 4.6.1885)

Nashvillestä Wessman lähetti Suomeen useamman matkakirjeen, joiden selostus oloista oli tarkoitettu ensisijaisesti mahdollisille siirtolaisille (US 16.10.1883, 18.10.1883, 15.11.1883, 30.11.1883). Kirjoitus kauppaoloista Amerikassa lienee puolestaan suunnattu entisille kollegoilleen (US 11.12.1883, 13.12.1883). Raportointi Uudesta Meksikosta (US 21.12.1883, 27.12.1883) lienee perustunut paikalliseen lehdistöön, sillä varaa ja aikaa matkailuun ei näytä olleen. Vielä marraskuussa Wessman päiväsi matkakirjeen Nashvillessa (US 29.12.1883). Marraskuun puolivälissä hän muutti Chicagoon.

Jyväskyläläinen New Yorkissa keväällä 1883

Toisen luokan matkustajana Fredrik Thure Wessman pääsi New Yorkiin saapuessaan suoraan maihin, mutta hän oli tutustunut kolmannen luokan matkustajiin ja luvannut mennä saapumista seuranneena päivänä heidän avukseen Castle Gardeniin, Ellis Islandin edeltäjään (US 26.9.1883). Wessman viipyi tämänkin jälkeen vielä joitakin päiviä New Yorkissa ja teki havaintoja matkakirjeeseensä. 

Aamiaisen syötyämme menemme jälleen ulos ihmistulvaan. Leveä katu on edessämme, sen keskustaa pitkin kulkee rautatie-juna, loppumattoman pitkä, hiljaisella vauhdilla eteenpäin; veturin päällä helähtelee tavallisen ruokakellon suuruinen kello, ilmoittaen ihmisille junan liikkeessä oloa. Sen kummallakin puolen kulkee ratavaunut, toista puolta ylöspäin, toista alaspäin, ja niiden välissä ajurinvaunuja ja kuorma-ajuria lukemattomia, yksi sinne toinen tännepäin, ja katujen vierustoilla jalkaväkeä kaiken-värisiä ja kaiken ikäisiä molemmista sukupuolista. Mutta ei siinä vielä kaikki: yllämme tuolla, ei huoneiden katoilla, mutta 5 6 kerroksisten huoneiden kattoin korkeudella, kulkee edestakaisin paljous ihmisiä, milt'ei linnun nopeudella, ilmarautateitä myöten, mitkä on rakettu katujen ylitse. (US 1.10.1883)

Noin runsaan puolen tuntia kuljettuamme saavumme lähelle suuren suurta „Central Parken'ia". Täällä astumme ulos junasta ja menemme korkeassa kiviaidassa olevasta, suuresta rautaportista sisälle puistoon. Portin ulkopuolella on hevostalleja, joista saamme, jos haluamme, vuokrata itsellemme ratsuhevosen, tahi jos mieluummin istumme ajopelissä, saatamme vuokrata joko yksi, kaksi tahi nelivaljakon, avonaisen tahi katetun ajopelin kanssa. Portin sisäpuolella on valmiiksi satuloittuna pienen pieniä, säyseviä „ponny"-hevosia, joilla ratsastaen lapset saavat huvitella. Puistossa on erittäin ratsutiet, erittäin ajotiet ja erittäin kävelytiet; tiepuolessa olevat ilmoitukset ilmoittavat millä tiellä kävelijä saapi kulkea, ja myöskin mihin suuntaan on meneminen, kun sinne tai sinne haluaa. Oudolle ovat nämät hyväksi osviitaksi, sillä puisto on äärettömän suuri. Järjestystä ylläpitää vahdit, joita kulkee ristiin rastiin varsin tiheässä ja jotka ovat helposti tunnettavat sinisenharmaasta puvustaan ja sotilas-lakistaan.(US 3.10.1883)

Seuraavana päivänä päätimme käydä katsomassa juuri valmistumaisillaan olevaa siltaa „East -River"-virran ylitse. Nyt se jo on valmis, mutta silloin vielä oli suuri työväen paljous sitä valmistamassa; pääasiallisesti olivat maalarit siinä toimessa, istuen tahi seisten vipusilloissaan, mitkä rippuivat siltaa kannattavista, sivurautoihin kiinni liitetyistä rautalangoista, ja maasta heitä katsellen näyttivät nämät pieniltä, kärpäisten kokoisilta, tuohon suureen siltaan, maailman kahdeksanteen ihmeesen verrattuna. Nev York'in puolelta ei sitä oikein hyvin sopinut katsella, jonka vuoksi me, 2 centillä piletin lunastettuamme, menimme höyrylautalla eli lossilla Brooklyn puolelle, jolloin tulimme kulkemaan sillan ohitse ja saimme ihmetellä sen suuruutta ja somaa rakennusmuotoa ihan läheltä. (US 12.10.1883, 22.10.1883)

Brooklyn Bridge avattiin toukokuun lopussa 1883.

Wikipedia

Jyväskylästä New Yorkiin huhtikuussa 1883

Julkaistessani vuosi sitten Epätäydellisen listauksen Fredrik Thure Wessmanin paikallishistoriallisista kirjoituksista lainasin asiaa suuremmin miettimättä Wikipediasta lauseet

Wessman teki 1883–1885 opintomatkan Yhdysvaltoihin ja kirjoitti matkansa aikana matkakirjeitä joita julkaistiin Uusi Suometar-, Kaiku- ja Ilmarinen-lehdissä sekä Aamulehdessä. Hän kirjoitti matkastaan myös kirjan Suuresta Lännestä, joka ilmestyi 1887.

Päijänne 25.10.1882

Wessman oli vuonna 1882 jyväskyläläinen kauppias, joilla ei ole tapana tehdä oppimatkoja ja hyljätä liiketoimintaansa. Kauaksi matkustamiseen sopii myös huonosti se, että vuoden 1883 alussa Wessman kuulutettiin avioliittoon (ÅT 23.1.1883) ja hän solmi avioliittonsa Mathilda Henriette Enbergin kanssa Jyväskylässä helmikuun lopulla (Keski-Suomi 24.2.1883). 

Selasin lehtiä eteenpäin odottaen tietoa vaimon kuolemasta, joka olisi motivoinut kotimaan jättöön. Vastaan tuli kuitenkin tavanomaisempi syy lähtöön: konkurssi. Wessman oli poistunut maasta toukokuun loppuun mennessä jättäen vaimonsa ja velkansa (FAT 13.8.1883).

Oman kertomuksensa mukaan Wessman sulloi matkalaukkunsa täyteen Jyväskylässä 2.4.1883 ja aloitti matkansa rekikyydillä lähimmälle rautatieasemalle. Lahden asemalla hän sai tietää, että suunniteltu laivayhteys oli kirjaimellisesti jäissä, ja päätti koukkata Pietariin, josta pääsi rautateitse kahdessa vuorokaudessa Hampuriin. Siellä piti

etsiä konttori, jossa pilettiä myydään; mutta niitä oli monta ja kaikki verrattoman hyviä: yhdessä konttorissa kehuttiin sen linjan laivain kulun nopeutta, toisessa ruoan hyvyyttä laivalla, sen suuruutta ja matkustajain paljoutta, jotka sillä linjalla olivat Amerikan onnellisuuksia ja rikkauksia etsimään matkustaneet y. p. m.; lopultakin sovimme kaupoilla erään "State-"nimisen linjan konttorissa: laivan piti samana iltana lähtemän Hamburg'ista kulkemaan Glasgov'in kautta ja saapuvan Amerikaan 14 vuorokauden kuluessa; maksu oli 316 suomen markkaa, nimittäin toisella luokalla, kaikki mahdolliset tarpeet ja kulungit matkalla siihen luettuna. 

Kun kauppa oli tehty ja kontrahti kirjoitettu ja allekirjoitettu, piti minun saada mukanani olevat rahat vaihdettua Amerikalaiseen rahaan. Laivakonttorissa kysyttyäni, missä sen saattaisin tehdä, neuvoivat he minua erääsen rahanvaihto konttoriin; täällä vaadittiin 5 m. 60 p. dollarista. Minä hämmästyin, koetin tinkiä minkä voin, mutta siitä ei apua ollut; lopultakin täytyi minun myöntyä ja maksaa mitä vaadittiin. Pörssi-tunti oli ohitse, kaupunki tuntematoin ja laivan piti lähtemän parin tunnin kuluttua. 

Kun se oli tehty piti hankkia evästä, varsinkin tupakkia ja tilkkanen konjakkia varalta, jos joku taudin puuska tapaisi "aalloilla avaroilla, merellä rannattomalla“. Kun kaikki oli toimittu parauden mukaan, saavuin lopultakin hämärässä, liehtari mukanani, laivalle, ja ollen väsymyksestä nääntymäisilläni, rupesin heti vuoteelleni nukkumaan. Aamulla herättyäni ja ylleni puettuani, menin laivan kannelle ja havaitsin olevamme aavalla merellä; kylmä tuuli puhalteli jäljestämme hiljaa laivaa keinutellen; jälleen alas laivan peräsalonkiin mentyäni, näin muidenkin matkustajain liikkeellä olevan. (US 14.9.1883)

Wessmanin yksityiskohtainen raportti päättyi vasta kun laivamatkakin.

Lauantaina, huhtikuun 28 p. kello 10 aikaan e. pp. näimme vasemmalla maan siintävän, ensikerran neljäntoista päivän kuluessa. Paljaan veden näkemiseen oli jo niin tottunut, että etäällä siintävää maata katseltiin ja tähysteltiin kuin ihmettä. Useampia, sekä purje- että höyryaluksia tuli samalla näkyviin. Ja vihdoinkin kello 3 aikaan j. pp. purjehdimme linnoitusten ohitse, ja Nev-York'in satama haamoitti kaukana edessämme. Kun tulo-laukaus oli ammuttu, saapui pieni höyryvenhe laivallemme; siitä nousi meidän laivaamme useampia herrasmiehiä, kiiltävät napit nutussa; ne olivat terveyskomitean jäseniä ja virkamiehiä emigrationi-kommisionissa; me toisen luokan, samoin kuin ensiluokankin matkustajat saimme täällä laivalla jo toimia valmiiksi, mitä kolmannen luokan matkustajat vasta Castle Garden'issa, josta alempana laveammin, suurilla vastuksilla toimivat. (US 19.9.1883)

Ruotsalaisten kuvat Suomesta 1855

En ole aktiivisesti seurannut Alvinin kehitystä vuonna 2018 tekemäni katsauksien Alvin-löytöjä, ensinnäkin karttoja & Alvin-löytöjä, muutakin kuin karttoja jälkeen, mutta sattumalta olen huomannut, että siellä on tutkimukseeni merkityksellistä täydennystä 1700-luvun lehdistöön. Sekä myös 1800-luvun lehtiä, joista minua kiinnostivat kuvalehdet. Ja niissä erityisesti näkymät Suomeen.

Median kehitys on usein ottanut harppauksia sotien aikana, joten ei olisi pitänyt yllättyä siitä, että Illustrerad Tidning aloitti vuoden 1855 alussa ja ensimmäiset näkymänsä Suomeen numeroissa 36/1855 ja 37/1855 liittyivät Krimin sotaan. 

Kuvatekstin mukaan alla on esitetty ranskalaisten rakettiveneitä Viaporin ympäristössä.

Kuvatekstin mukaan alla on ranskalaisten mörssaripatteri Viaporin ulkopuolella. 

P. S. Blogin pitkäaikaisille lukijoille tulee tuskin yllätyksenä se, että tämä on taas yhden sunnuntaisarjan aloitus.