Hieno sukunimi ei tuota taloudellista onnea

Kiteeltä käsin kuulutettiin Posttidningarissa kolme kertaa, viimeiseksi 22.8.1801, esteettömyyttä kersantti Peter Niclas Munterin suunnittelemalle avioliitolle Hörning-nimisen lesken kanssa. Munterin sijaan hän käytti nykyään isänsä mukaan sukunimeä Bergholtz. (Bergholtz oli liivinmaalaisen aatelisuku, jonka miehiä oli Ruotsin armeijassa oli 1700-luvun lopulla upseereina. Oletettavasti Petter Niclas oli avioton lapsi.) 

Ilmoituksen mukaan Munter/Bergholtz oli tullut Kustaa III:n sodan aikana Gotlannista Helsinkiin ja kirkonkirjojen mukaan hän oli syntynyt 1.7.1760[1]. Kyseessä voisi siis olla Gottlannissa lokakuussa 1785 katselmoitu tykistörykmentin Petter Munter, joka oli ollut armeijan riveissä jo 11 vuotta ja kolme kuukautta, vaikka oli syntynyt Kalmarissa vain 25 vuotta ja neljä kuukautta aikaisemmin.[2] Hän oli naimisissa tuolloin ja oli ollut naimisissa jo kaksi vuotta aiemmin, jolloin syntymäpaikaksi kirjattiin Öölanti.[3] Nimen tavanomaisuuden ja positioiden nopeiden vaihtelujen vuoksi en onnistunut löytämään samaa miestä sotavuosina tai niiden jälkeen.

Syksyjen 1801 ja 1802 välillä Munter/Bergholtz erosi armeijasta ja maaherralta nimityksen Ilomantsin, Suojärven sekä Enon kappelin siltavoudiksi ja muutti Ilomantsin kirkonkylään. Ehkä muutos vaati uuden kuulutuksen Inrikes Tidningarissa 15.2.1803. Nyt ei mainittu aiemmin käytettyä sukunimeä, mutta selviää, että mies oli tullut Helsingistä tykistönjohdon kanssa Savoon. 

Häitä pehtoorin leski Brita Hörningin (s. 1767) kanssa vietettiin Ilomantsissa 26.10.1803. Hörningin aiempi aviomies oli Gabriel Snellman (1724-1792). 

Pari asui ensin Ilomantsissa ja sitten Tohmajärvellä, jossa Brita Hörning kuoli 13.1.1810. Peter lähti seurakunnasta pari kuukautta myöhemmin ja päätyi Iisalmen maaseurakuntaan, jossa hän 10.10.1810 avioitui itseään 25 vuotta nuoremman palveluspiika Maria Mustikkakankaan (s. 1785) kanssa. Hänen sukunimekseen merkittiin jatkossa Mustelin. Tytär Maria Serafia syntyi 22.1.1812

Peter Niclas Bergholtz toi Kuopioon 1814 Rautalammelta saamansa muuttokirjan. Kuopiossa hänestä tuli kaupunginvouti, mutta toimi ei ollut pitkäikäinen, sillä hän sai muuttokirjan Iisalmelle 1816.  Henkikirjaan 1820 hänet merkittiin rutiköyhäksi Tohmajärvellä.[4] Muutama vuosi myöhemmin hän muutti Kiteelle, jossa hänet vedettiin yli rippikirjasta vuonna 1840.

Ainoa tytär Maria Serafia Bergholtz avioitui torppari Matti Pirhosen kanssa ja sai useita lapsia. [5] Hän kuoli 19.3.1876 ruotilaisena.

[1] Ilomantsi RK 1803-1809, 381; Tohmajärvi RK 1808-1818, Kemie ; Kitee LK 1814-1832, 480; Iisalmi LK 1790-1828, 379 (Ollickala N:o 6); Iisalmi RK 1816-1826, 342 (Ollickala N:o 6); Kuopio RK 1816-1823, 21; Kitee RK 1821-1832, B; Kitee RK 1833-1838, 97; Kitee RK 1839-1852, 262.

[2] Generalmönsterrullor - Artilleriregementet 1727 (1785) Bild 550 / sid 85 (AID: v482265.b550.s85, NAD: SE/KrA/0023)

[3] Generalmönsterrullor - Artilleriregementet 1723 (1783) Bild 2790 / sid 81 (AID: v482261a.b2790.s81, NAD: SE/KrA/0023) 

[4] KA. K:12 s. 333

[5] Tohmajärvi LK 1841-1851, 96

Vielä lisäajatuksia historian generoinnista ja vaikutuksista

Kirjoitettuani eilen julkaistun tekstin Pari ajatusta tekoälystä historiantutkimuksessa katsoin amerikkalaisen sukututkimusopastajan Lisa Louise Cooken videon I tried this NEW free AI Image tool (with gobsmacking results!). Cooke testasi Googlen uusinta kuvageneraattoria lataamalla siihen 1970-luvun valokuvan itsestään ja mummostaan. Hän sai tuotettua näillä valokuvan oloisen kuvituksen lapsuuden muistostaan valokuva-albumin katselusta.  Syöttämällä ohjelmalle myös kuvan mummolan olohuoneesta Cooke sai aikaiseksi myös kuvan, joka sijoittui "aidompaan" ympäristöön. Nojatuoliin ilmestyi kolme käsinojaa eli tulos ei ollut virheetön, mutta se herätti Cooken miettimään edes hieman kuvien ongelmallisuutta.

Kuvakaappaus
videosta
Debunking AI History Slop

Mieleen tuli muutaman kuukauden takaa kanavan World War Wisdom video AI is Permanently Rewriting History,  jossa syystä varoitettiin todellisuuden ja tuotetun sisällön sekoittumisesta. On jo vaikeaa erottaa nykyaikaa esittävien kuvien epätodellisuus ja menneisyyden vieraus yhdistettynä kuvanlaadun käsittelyyn tekee aitouden tunnistamisesta vielä vaikeampaa. Eivätkä kaikki pysähdy asiaa ajattelemaan.

The Pharaoh Nerd toteaa videon Debunking AI History Slop, josta kuvakaappaus ohessa, alussa, että tekoälyllä tuotettujen lyhärien läpikäynti alkoi pian vaikuttaa hänen mielikuviinsa menneisyydestä, vaikka kanavan nimen perusteella hän tiesi siitä paljon ennestään. Todennäköisesti vaikutus on vielä voimakkaampi, kun tietoa on vähemmän. 

Puhumattakaan sitten enemmän liikkuvasta kuvasta. Archaeosoupin ruodinta Archaeologist Reacts to AI Generated Titanic Sinking Vlog huomauttaa monista ongelmista. Kyseessä ei ole ainutlaatuinen tapaus, kuten kanavan Oceanliner Designs videosta AI Titanic Content is Out of Control käy ilmi. Yleisemmin samasta aiheesta Kaz Rowen videossa AI History Content Slop is Lying to You.

Kanavan World War Two videossa Is AI Killing Real History? juontajat vielä kuvittelevat, että heidän persoonansa luovat luotettavuutta, joka pelastaa tilanteen. Ei välttämättä kauaa. Kuuntelin eilen kanavan Crashing Out with Philip DeFranco & Alex Pearlman keskustelua The Taylor Swift MAGA Problem & Sora 2 AI is Scarier Than You Think. Sora 2:n tuottaa niin todenkaltaisia videoita, että esimerkkinä käytetty video vaikutti minusta todelliselta, vaikka kontekstista oli selvää, että se oli tekoälyn tuotos. Vastaavaa kontekstia ei ole, kun lyhäreitä selailee sarjassa, joten esimerkit, joissa jo kuolleet ihmiset kuten Martin Luther King oli sijoitettu tilanteisiin, jotka eivät vastanneet heidän toimintaansa ja arvojansa, olivat todella pelottavia.

Mutta niin oli tällä viikolla myös ihan aito Tad Stoermerin video Is PBS Okay?: "Masterpiece History" Might Be Erasing Slavery From The American Revolution, sillä tähän asti orjuuden vähättely on rajoittunut selvästi oikeistolaisiin medioihin. Venäjän aloittama sota Ukrainassa ja Yhdysvaltojen yhä heikkenevä demokratia ovat tehneet entistä selvemmäksi historian ja sen esittämisen merkityksellisyyden. Suomessa en ole havainnut pahaa viirausta, mutta meilläkin on kilpailevia historiakuvia. Aiheesta väittelee Aleksi Marti huomenna ja väitöstiedotteensa Väitöstutkimus paljastaa jännitteen suomalaisessa historiakulttuurissa alkaa

Epävakaat ajat saavat yhteisöt tyypillisesti kääntymään myyttisen menneisyyden puoleen. Näin on käynyt myös Suomessa, jossa 2020-luvun kriisit ovat lisänneet historiapuheen määrää niin mediassa kuin politiikan huipulla.

– Koronapandemian aikaan taistelu virusta vastaan näyttäytyi vieraan vihollisen karkottamisena. Ukrainan sodan alettua rinnastus talvisotaan oli välitön, ja suomalaisen yhteiskunnan militarisoituminen alkoi ammentaa voimaa soturikansan myytistä. Suomesta tuli niin mielikuvissa kuin todellisuudessakin lännen ja Naton etuvartio, kuvaa väitöskirjatutkija Aleksi Marti.

Pari ajatusta tekoälystä historiantutkimuksessa

Viime viikolla olin tutkimusseminaarissa, jossa mietittiin, mitä historiantutkijat voisivat haluta tekoälyn tuotoksena ja sitä mikä on nyt mahdollista. Tekoäly on tehnyt historiantutkimukselle viime vuosina merkittäviä asioita, ennen kaikkea käsialan tulkinnan ja suurten tekstimassojen analysoinnissa. Jälkimmäisessä tehdään yhä sanahakuja, mutta viime vuosina erityisesti tekstien kierrätys eli toistojen tunnistus on ollut kiinostuksen kohteena. 

Seminaariesittäjän visio oli, että historiantutkija haluaisi esittää isolle tekstimassalle suoraan tutkimuskysymyksen, mikä kuullosti minusta omituiselta. Parhaillaan etsin käsin digitoiduista teksteistä 1800-luvun kartanokouluja (eli olen työstämässä blogitekstiä Varhaisista maalaiskouluista katsausartikkeliksi). Olisi superkivaa, jos satojen ja satojen hakutulosten tuottamisen ja haravoinnin sijaan voisin hypätä suoraan kirjoittamiseen, mutta löydökseni ovat peräisin niin erilaisista teksteistä, että on vaikea uskoa, että lähivuosien ohjelmistot pystyisivät niitä löytämään. Eli ne eivät voi myöskään vastata promptiin "Luo kartanokoulujen kronologia ja selitä, miksi niitä oli ja ei ollut eri paikoissa ja aikoina" tai paremmin muotoiltuun tutkimuskysymykseen.

Sen sijaan esitystä kuunnellessani mieleen tuli (taas) visio, jossa algoritmeillä sanomalehtitekstit voitaisiin luokitella erilaisiin ryhmiin, jotta ei tarvitsisi tehdä väikkärini tapaista tuhansien sivujen läpiselausta, jotta ymmärtää tietyn lehden (tai lehdistön) sisällön luonteen ja sen muutoksen ajassa. Mutta esittäjän tekemän kirjallisuustutkimuksen mukaan tällainen kuvailudatan rikastaminen ei ole tuottanut hyviä tuloksia. Minulla tosin on syytä epäillä, että kuulemme samassa seminaarissa tänä syksynä toisenlaistakin viestiä.

Eikä mikään ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden. Kolme vuotta sitten tein ensimmäisiä kokeiluja AI-kuvista muun muassa sanoilla  "ancient Finland". Craiyonin tuotoksissa oli tuolloin enimmäikseen asumatonta luontoa, mikä ei ole huono esitys menneisyyden Suomesta. Viikonloppuna kokeilin Copilotiin promptia "Can you create an illustration of ancient Finland?" ja sain esiin huomattavan paljon elämää eli myös paljon enemmän virheitä ja epäloogisuuksia. Suo siellä ja vetelä täällä - muuallakin kuin menneisyyden Suomessa.

Yllättävän ulkomainen päiväkirja

Veli Giovannin Jyry-Jaakon päiväkirja (1919) alkaa julkaisijan alkusanoilla:

Tutustuttuani aivan sattumalta »Jyry-Jaakon päiväkirjaan», tuntui se minusta niin mielenkiintoiselta, etten voinut olla toimittamatta sitä julkisuuteen, tietenkin asianomaisen suosiollisella luvalla. Päiväkirja oli kirjoitettu helsinkijäispoikasten »murteella», johon oli sekoittunut varsinkin kodin palvelijoilta opittuja muidenkin kielimurteittemme sanoja. Tämän murrekielen olen kääntänyt tavalliseksi yleiskieleksi, jättäen kuitenkin tekstiin joukon kuvaavimpia murresanojakin...

Tämä tietenkin herätti kiinnostukseni, mutta ennen lukemista hain aikalaisarvioita. Näin löytyi Iltalehden R.F.:n kuittaus

Kirja on sangen hauska saavutus pikaveitikan kujeiden kuvauksena. lkävä vain, ettei se ole alkuperäinen teos. Veli Giovanni on sen nähtävästi kääntänyt saksasta — sanon nähtävästi, sentähden, että kirja alkuaan on kirjoitettu englanninkielellä. Saksaksi se on ilmestynyt I. Botstiberin kääntämänä nimellä »Tagebuch eines hösen Buben» (Universal-Bibliothek 3149—3150). Hyvä tapa olisi vaatinut, että Veli Giovanni olisi tähän viitannut tämän kansainvälisen huumorin kultaisen kirjan» nimilehdellä. (IL 12.12.1919)

Tekijä vastasi jo seuraavana päivänä

Arv. lehtenne 286 n:ossa julkaistun Jyry-jaakon päiväkirjan» arvostelun johdosta pyydän huomauttaa, että tämän kirjasen pohjana on muuan vanha amerikalainen poikakirja, jonka päähenkilön hauskat seikkailut ja kommellukset olen siirtänyt suomalaisin lisäpiirtein kotoiseen maaperäämme. En ole tarkoittanut esiintyä tämän pienen teoksen kirjoittajana, vaan olen sen ainoastaan »julkaissut» hauskuudeksi suomalaisille poikaviikareillemme. Arvostelijan mainitsema saksankielinen teos on minulle kokonaan tuntematon. Muissa tuon amarikalaisen teoksen suoranaisissa käännöksissäkään, joita olen nähnyt, ei alkulähteen varsinaista nimeä ja tekijää mainita, joten sitä näytään muuallakin pidettävän »kansainvälisen huumorin» lähteenä. (IL 13.12.1919)

Metta Victor

Saksankielisellä nimikkeellä löytyi parikin digitaalista versiota, joista toisen (pdf) alkusanoissa alkutekstiksi kerrotaan nimetön "A Bad Boy's Diary", ja toisessa tekijänä on Metta Victoria Fuller. Edellisellä edelleen hakien tuli esiin vuonna 1883 painettu Metta Victoria Fuller Victorin (1831-1885) A bad boy's diary, joka alkaa

I was ate years ole yesterday, an' mamma she says to me :
" Georgie, wot would you like for a burthday present ?"
So I said a " diry," cause all my growed-up sisters keep a diry, an' 1 thought it would be about the figger.

Jyry-Jaakko puolestaan aloitti:

Kun minä eilen täytin kymmenen vuotta, niin mamma kysyi minulta:
»Kuules Jyry, mitä sinä haluaisit syntymäpäiväksesi?»
Silloin minä sanoin »päiväkirjan», sillä kaikki minun isot siskonikin kirjoittavat päiväkirjaa, ja minusta se olisi niin kivaa.

Lähdeteoksen salaamisesta en löytänyt enempää keskustelua. Suomenkielinen versio varmasti löysi yleisönsä. 

Puutarhurimestarit Erik Edbom II, Erik Edbom III ja Fredrik Edbom

Kirjasta I de dödas stad

Vanhimman tuntemani puutarhurimestari Erik Edbomin kuoltua vuonna 1781 poikansa Erik Edbom (II) asettui Helsinkiin. Hän oli 39-vuotias viedessään 14.10.1783 vihille Elisabet Meijerin ja seuravaana vuonna syntynyt esikoispoika sai tietenkin nimekseen Erik. Pikkuveljensä Fredrik kastettiin vuonna 1789 ja perheen nuorin Johannes syntyi 5.8.1794.[1]

Hatanpäässä saamaansa monipuolista kokemusta Erik Edbom ei ainakaan heti päässyt soveltaan, sillä vuoden 1784 kartoituksen mukaan viljelysalueellaan kasvoi kaalia, perunoita ja ryytimaakasveja.[2] Seuraavana vuonna niiden viereiseen hakaan tuli epätavallinen hautaus, joka nykyään tunnetaan vapaamuurarin hautana.

Erik Edbom (II) sai vuonna 1790 seurakunnalta toimeksiannon istuttaa nykyisen Bulevardin itäpäässä sijainneen hautausmaan kiviaidan viereen pihlajia 10 kyynärän välein sekä puistokäytäväksi portilta toiselle.[3]

Nykyisessä Kaisaniemessä viljely jatkui ilmeisesti vanhoja ratoja, kunnes Suomen sota muutti tilanteen. Vapaamuurarit kiellettiin ja he luovuttivat vuoteen 1838 yltäneen vuokrasopimuksensa Helsingin köyhäinhoitohallinnolle. Kaupungin uudelleenkaavoituksessa Erik Edman (II):n ja Erik Edman (III):n viljelemät alueet sekä puutarhuri Bengt Wessmanin käytössä ollut alue Hämeentien itäpuolella suunniteltiin yleiseksi puutarhaksi, mutta sen rakentaminen ei ollut työlistalla ensimmäisenä.[4]

Vuonna 1810 tehdyssä kartassa näkyy, että Erik vanhemmalla on oma viljelysalueensa sekä rakennukset Hämeentullin naapurissa ja Erik pojalla etelämpänä.[5]  Erik Edbom (III) oli 2.7.1807 Tuusulassa vittänyt häänsä rusthollarintytär Greta Stina Högbergin kanssa. Heille syntyivät Helsingissä 23.11.1808 Sophia Carolina ja 26.1.1812 Maria Charlotta.[6]

Erik Edbom (III) kuoli 30-vuotiaana 4.12.1813. Hänen isänsä Erik Edbom (II) kuoli 70-vuotiaana 20.11.1814.[7]

Viljelyä jatkoi nuorimman Erikin veli Fredrik Edbom, jonka elämä päättyi 1.3.1824. Suremaan jäivät leski Elisabeth Rebecca Ammondtsson sekä 11-vuotias Eric Johan ja 9-vuotias Carl Adolf. Perukirjan mukaan Fredrikin hallussa oli 19/24 niin sanotusta Hämeenpellosta (Tavaståkern) meren rannalla kaupungin ja Sörnäisten välillä sekä tämän vieressä sijainneisiin entisiin Strömgrenin peltoihin (förre Strömgrenska åkrarne). Hämeenpellon yhteydessä oli riihi sekä vanha tupa ja Strömgrenin pelloilla lato.[8] Ilmaisuilla tarkoitettaneen alueita Hakaniemessä, sillä 1840-luvun alussa kaavoitetuista alueista n:o 26 on lähellä Edbomin peltoa (Edbomska åkern), jonka vieressä on n:o 29, ja n:o 28 sisältää Edbomin viljelmän (Edbomska plantagen).

Fredrikin leski Elisabet Rebecca meni 17.11.1825 naimisiin sepän kanssa.[9] 

[1] Helsingin kastetut; Helsinki LK 1752–1788, 138; Helsinki RK 1785-1794, 181; Helsinki RK 1795-1805, 185
[2] KA. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. B7Helsinki:31/16 Töölö / Tölö; Nautintaselitelmä kaupungin pelloista 1784-1784
[3] Bulevardi.Ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehittämissuositukset. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2019:10, 39
[4] Universitetets botaniska trädgård. Nya Pressen 1.12.1894
[5] KA. Kaupunkikartat (kokoelma) - Helsinki Ic* 29/- - Plan Ritning öfver Helsingfors Stad
[6] Tuusulan vihityt; Helsingin kastetut; Helsinki RK 1806–1819, 178
[7] Helsingin haudatut; HKA perukirjat 98 & 202
[8] HKA perukirja 578

[9] Helsingin vihityt

Puutarhurimestari Erik Edbom I

Vuonna 2013 luonnostelin Helsingissä vaikuttanutta Edbom-puutarhurien sukua eli on korkea aika täydentää jälkiäni paremmilla taidoilla ja laajentuneella lähdepohjalla.

Varhaisin havainto varhaisimmasta Erik Edbomista (s. 1718) on Prästnibblen tilalta/kylästä Hilleshögin seurakunnassa vuoden 1752 alusta, jolloin Anders-poikansa kastettiin.[1] Avioliitossaan Margareta Olofsdotterin kanssa syntyivät myös pojat Erich (s. 1744), Johan (s. 1754) ja Fredrik (s. 1757).[2] 

Margaretan kuoltua Erik Edbom solmi uuden avioliiton Harjun seurakunnassa 24.3.1762 morsiamenaan neito Anna Maria Calén/Collin (s. 8.12.1726) Siivikkalasta.[3] Erik oli työllistynyt puutarhamestariksi Messukylän puolelle Hatanpään kartanoon, jonka omisti maaherra Hans Henrik Boije.[4]

Boije sai kaupungilta toukokuussa 1763 Helsingissä vuokralle 50 vuodeksi 4 tynnyrinalan viljelysalueen nykyisen Kaisaniemen ravintolan paikkeilta ja neuvotteli alueen laajennuksen vuonna 1767. Erik Edbom (I) työskenteli viljelmällä alusta asti ja Boije luovutti hänelle viljelyoikeuden vuoden 1774 alusta alkaen jättäen vuokraoikeuden vapaamuurareille.[5] (Erik Edbom (II) oli jo niin taitava, että hän jäi yksinään Hatanpään puutarhurimestariksi.[6])

Erik Edbomin (I) 46-vuotiaana 30.4.1772 kuollutta vaimonsa jäi suremaan 8-vuotias Hindrich, 5-vuotias Anna ja 3-vuotias Juliana.[7] He tarvitsivat hoitajan, joten Erik solmi 7.3.1773 kolmannen avioliittonsa Anna Catharina Sjöbergin kanssa. Häistä ei ollut kulunut vielä 9 kuukautta kun heille 14.9.1773 syntyi Gustaf-poika.[8]

Vuonna 1775 Erik Edbomin (I) ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Anders-poika nimitettiin lääninrahastonhoitajaksi Kuopion lääniin. Hän avioitui Kuopiossa 1778 Margareta Paqvalenin kanssa.[9]

Erik Edbom tuomittiin lokakuussa 1778 luvattomasta oluen myynnistä sakkoihin. Joku näki tarpeelliseksi lisätä tuomion häpeää toimittamalla Tukholmassa 24.11.1778 ilmestyneeseen Dagligt Allehandan numeroon otteen Helsingin oikeuspöytäkirjasta. Mukana oli muitakin ihmisiä, joten piikki saattoi toki osoittaa heihinkin. [10]

Erik Edbom (I) kuoli Helsingissä 28.6.1781. Perukirjassaan oli omaisuutta jaettavaksi, mutta myös paljon jakajia. Ensimmäisen avioliiton 39-vuotias Eric oli puutarhurimestari, 30-vuotias Anders Kuopiossa ja 20-vuotias Johan kauppias Tukholmassa. Toisen avioliiton tyttäristä Anna oli 16-vuotias ja Juliana 13-vuotias. Kolmannen avioliiton poika Gustaf oli 10-vuotias.[11]

Pari vuotta myöhemmin Anna muutti velipuolensa luo Kuopioon.[12] Vuonna 1790 hän meni naimisiin Nils Fredensköldin kanssa ja päätyi näin Maskun Kankaisten emännäksi.[13]

Pikkusisko Juliana oli velipuolensa Erikin taloudessa Helsingissä vielä vuonna 1788.[14] Vuoden 1791 alussa olinpaikastaan oli ainakin jollain epäselvyyttä ja Tukholmassa oleskelun toivossa peräänsä kuulutettiin Dagligt Allehandassa.[15] Marraskuuhun 1791 mennessä hän oli päätynyt Södermanlantiin Bälingen pitäjään Johan Magnuksen (s. 19.11.1791) äidiksi. Johan Magnuksen isäksi merkitystä teurastajanrenki Johan Magnus Bouskiättista tuli Julianan aviomies Bälingessä 12.2.1792 Samassa seurakunnassa syntyi ja kastettiin Sophia Juliana (s. 12.6.1796). Miehensä kuoltua Juliana päätyi takaisin Suomeen.[16]

[1] Hilleshög (AB) CI:1 (1688-1777) Bild 81 / sid 79 (AID: v85337.b81.s79, NAD: SE/SSA/1515)

[2] Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808 #527; Messukylä, RK 1762–1767, 99; Messukylä haudatut

[3] Harjun vihityt

[4] Messukylä, RK 1762–1767, 99; Messukylä haudatut

[5] Universitetets botaniska trädgård. Nya Pressen 1.12.1894; KA. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. B7Helsinki:31/8-14 Töölö / Tölö; Kartta ja selitys kaupungin tiluksista 1776-1777

[6] Messukylä RK 1762–1767, 97; Messukylä RK 1768–1773, 91

[7] Helsinki LK 1752–1788, 138; Helsingin haudatut; Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808 #527

[8] Helsinki LK 1752–1788, 138; Helsingin vihityt, kastetut; Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808 #677

[9] Matti Walta: Virkamiehiä. 

[10] Dagligt Allehanda 24.11.1778

[11] Helsingin haudatut; Åkerman: Bouppteckningar i Helsingfors stad 1679-1808 #677
[12] Kuopio RK 1780-1785, 34; Kuopio RK 1786-1797, 8  

[13] Epäsäätyinen avioliitto ja puutarhurimestarien suku

[14] Helsinki RK 1785-1794, 181

[15] Dagligt Allehanda 1.3.1791 

[16] Anbytarforum: Bousquette; Bälinge (D) C:4 (1790-1835) Bild 10 / sid 14 (AID: v54641.b10.s14, NAD: SE/ULA/10150); Bälinge (D) C:4 (1790-1835) Bild 233 / sid 424 (AID: v54641.b233.s424, NAD: SE/ULA/10150); Bälinge (D) C:4 (1790-1835) Bild 30 / sid 54 (AID: v54641.b30.s54, NAD: SE/ULA/10150)

Ruotsalaisten kuvia Suomesta 1867

Aiemman Viipuri-kuvan jatkeena Ny illustrerad tidning julkaisi vielä vuosikerrassa 1867 kolme kuvaa itäisestä Suomesta. Numerossa 45/1867 oli kuvat Imatralta ja Monrepos'n puistosta.

Numerossa 47/1867 oli sarjan jatkona valokuvaan perustuva näkymä Saimaan kanavaan.

Numerossa 50/1867 oli vielä R. Ekmanin teoksiin perustuvat kuvat Hämeestä.