Huviretki Lappeenrannasta Imatralle kesällä 1878

Nimimerkki Tuomon kertoelma Sairaat "Betesdassa" käsittelee kesäistä oleskelua Lappeenrannan kylpylaitoksessa.(*)

Kun aika milloin myönsi tehtiin huviretkiä ulos kaupungista, milloin johonkin Saiman saareen, milloin Saiman kanavalle, milloin Imatralle ja milloin minnekin. Tätä tarkoitusta varten oli rannassa pienoinen höyrypursi, joka muutaman markan maksusta tunnilta teki säännöttömiä matkoja minne haluttiin. Mutta kun purteen mahtui ainoastaan kymmenkunta henkeä erällä, oli tavallisesti kiista kuka matkue ensiksi purren sai kyyditsijäkseen. Jalkamatkustusten tavallinen määrä oli Tyysterniemi, eräs ihänä luonnon puisto kaupungin läntisellä sivulla, palan matkaa kaupungista.

Eräänä tyynenä heinäkuun päivänä nähtiin tuo mainittu höyrypursi kiitävän Saimaan rantaa pitkin Saimaan kanavalle päin. Purresta kuului iloinen laulu yhdistetystä mies- ja nais-äänisestä laulaja-kuorosta. Nyt juuri lauloivat he "Juokse porosein", jonka raitis sävel tyyneltä järveltä kuului ihmeen ihanalta ja herätti uteliaisuutta ja ihailua rannalle jäänneissä.

Naiset kerääntyivät kylpyhuoneen rannan puolisella palkongille ja puhelivat kuiskuttelemalla toistensa korvaan, kunnes pursi oli jo laulajineen kadonnut katselijain näkymöltä niemen täa.

Pian oltiin Saimaan kanavan suulla, vaan pursi ei poikennutkaan sinne. Se jatkoi matkaansa Imatralle.

Ilma oli kaikenpäivää tyyni ja Saimaan pinta kuin kuvastin, jossa lehtevät rannikot peilailivat itseään ja kuvasivat sinisen taivaslain kanssa toisen, vedenalaisen maailman. Vuoroin aukeni matkustajain eteen suuri sininen selkä, jonka etäisintä äärtä ei silmä eroittanut. Siellä pitivät paikoittain viriä uivat allit ja pinnalla pulskivat kalaparvet. Lahdelmain rannoilta kuului yksinäisiä vakavia virren säveliä tahi joku miellyttävä kansan laulu. Laululahja onkin karjalan kansan synnynnäinen ominaisuus. Istui hän veneessä, kuormansa päällä, rukkinsa ääressä tahi käyden jalkasin polkuaan, aina hän virittää virren aikansa kuluksi ja sen soidessa sujuu matka kuin hyvän toverin seurassa.

Pursi uiskenteli salmesta toiseen lehteväin rantain, kalliokarien ja ulappain ääriä. Laulu kaikui aina välin niin herttaisena kuin ainoastansa se tällaisessa luonnon suloisessa juhlatilassa ollessa saattoi tapahtua. [...]

Samalla viheksi höyrypursikin ikään kuin yhtyäkseen matkustajainsa iloon ja käänsi kokkansa rantaa kohten. Nyt oltiiu Saimaan kaakkoiskulmassa, jossa avaran Saimaan vesistön vedet katkaisevat vähän Salpausselän ja purkautuvat ensin monina pieninä putouksina ja sitte vihdoin hillimättömällä raivolla Imatran koskesta alas. Laiva ei pääse sitä neljää virstaa lähemmä, vaan on matkustajain jatkaminen matkaansa hevosella, jos sellaista on saatavissa tahi sen puutteessa jalkasin. Matkustajamme valitsivat mielisuosiolla jälkimäisen keinon.

Tavallisesti kuuluu Imatran kohina jo monen penikulman loitolle, erittäinkin aamuin ja illoin. vaan päiväsydämenä, kun ilma on kuuma, ei se kuulu varsin etäälle. Kuitenkin kuului se jo kohta rannalle noustua kuni humiseva tuuli etäisestä metsästä. Ja mitä likemmä koskea joudumme, sitä voimallisemmin alkaa sen jytinä kuulua. Tuntuu kuin maa liikahtelisi, vaan se lienee luuloa vaan.

Jo olemme kosken äyräällä. Sen oikean puolisella rinteellä on suuri, komea rakennus matkustajain varalta. Ja monta tuhatta ihmistä käykin vuosittain kaikista maailman maista katsomassa tätä pohjan valtiasta. Siirrymme sen kalliorinnettä alemma. Nyt jos tahdomme haastella, täytyy täysin voimin huutaa kumppanin korvaan. Kallion perustukset vapisevat, ikään kuin pelkäisivät joka hetki vajoavansa maanalle tahi että Imatran hyrskyt tempaiseisivat heidät mukaansa. Me seisomme lumottuina katsellen niitä vesivuoria, jotka koskessa ajelevat takaa toinen toistansa ja näyttävät hirveällä vauhdilla syöksyvän toistensa hartioille, vajoten silman räpäyksessä sekä voitettu, että voittaja uuden takaa-ajajan alle. Tällainen on Imatra alkupuoleltansa.

(*) Satakunta 24.08.1878 no 34, 26.10.1878 no 43, 02.11.1878 no 44, 16.11.1878 no 46, 23.11.1878 no 47, 07.12.1878 no 49, 28.12.1878 no 52

Ruotsalaisten kuvia Suomesta 1867

Aiemman Viipuri-kuvan jatkeena Ny illustrerad tidning julkaisi vielä vuosikerrassa 1867 kolme kuvaa itäisestä Suomesta. Numerossa 45/1867 oli kuvat Imatralta ja Monrepos'n puistosta.

Numerossa 47/1867 oli sarjan jatkona valokuvaan perustuva näkymä Saimaan kanavaan.

Numerossa 50/1867 oli vielä R. Ekmanin teoksiin perustuvat kuvat Hämeestä.

Kesäretki Suomeen: Vuoksi

Selosteessa puhutaan Vuoksesta, joten siltaan tukeutuen tulkitsen Maamme-pelin kuvan esittävän Imatran koskea. 

• 1841: Imatran koskella kävijät (11.7.2023)
• Puolalaistyttö Imatran koskella (11.5.2021)
• Kun Suomi näki ja nähtiin stereona (Vuoksi ja Saimaa) (27.11.2019)
• Viipurissa ja Imatralla 1839 (9.6.2019)
• Mielipide Suomesta 1840-luvulla (30.5.2017)
• Viehekalastajia Imatran koskella (1.7.2013)
• Saksalainen reppumatkailija vm 1805
• Imatran kosken esittely 1883 (12.7.2011)
• Parikkalan pappilassa ja Imatran koskella (7.12.2010)
• Sunnuntaiksi Suomesta kuva (21.6.2009)

1841: Imatran koskella kävijät

Pehr Adolf Kruskopfin näkemys
Imatran koskesta vuodelta 1847
Kansallisgalleria via Wikimedia

Sanan saattaja Viipurista 21.8.1841

Toisena Perjantaina 15 p. tätä kuuta tuli Majesteetinsä Keisari Nicolain korkia Lanko, Sachsen-Weimarin Suuri-Herttua Carl Fredrik höyrylaivassa Pietarista meidän kaupunkiin, meni aluksesta suorastansa kuuluisaa yrttitarhaa Vanhaa Viipuria (Monrepos) katsomaan ja matkusti sieltä, missään viipymätä, Imatran koskelle, josta takaisin tultuansa korkia matkustavainen vielä samana iltana palasi jälleen Pietariin.

Sanan saattaja Viipurista 11.9.1841

Viimeisenä Lauvantaina 4:nä päivänä tätä kuuta, tuli Ladoga nimisessä Höyry-laivassa Venäjän valtakunnan Ulkomaan Departementin Päämies Reivi Nesselrode, ynnä Englannin valtakunnan Ministerin Blomfieldin ja Preussin Ministerin von Liebermannin kanssa, Baroni Nicolain tykö Vanhassa Viipurissa, jotka Herrat käytyä Sunnuntaina Imatran koskea katsomassa, lähtivät täältä maanantaina takasin Pietariin.

Muita Imatra-juttuja

• Puolalaistyttö Imatran koskella
• Kun Suomi näki ja nähtiin stereona (Vuoksi ja Saimaa)
• Viipurissa ja Imatralla 1839
• Suomi kuvattuna saksalaisille
• Mielipide Suomesta 1840-luvulla
• Viehekalastajia Imatran koskella
• Saksalainen reppumatkailija vm 1805
• Imatran kosken esittely 1883
• Parikkalan pappilassa ja Imatran koskella

Muuta vuodelta 1841:

• Peruukintekijä Brundin Tukholmasta
• Turkulainen kahviloitsijatar
• Vaskiseppä Svedberg Maalahden pitäjästä
• Mamselli Maclean Porvoossa
• Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1841-42
• Hesperian puistossa 1835-1843
• A. Liukkosen Ajanjuoksu- ja elämänrakennuksen mukaan "V. 1841 oli rutto-tauti liikkeellä johon kuoli paljon nuorta väkeä; mutta kohta saatiin (kukaties lääkityksillä?) seisattumaan ettei pääsnyt vielä kuolemaan kuin noin 600 hengen paikoille Mikkelistä. (Tokikopa niinkään paljoa?) "

Puolalaistyttö Imatran koskella

Vielä löytyy lehdissä ihmeteltävää. Vuosien varrella teksti- ja kuvahakuni ovat toisinaan osuneet lastenlehteen St. Nicholas, mutta en ole koskaan julkaisuun perehtynyt. Ajatellut vaan englantilaiseksi tai amerikkalaiseksi lastenlehdeksi. Mutta ei ollutkaan niin yksinkertaista, mikä selvisi kun hakusanani oli lukijakirjeiden lomassa. 

Näissä tyttö Australiasta oli pyytänyt paperinukkeja ja kiitti nyt lähetyksistä, joita oli saanut paikoista "Switzerland, Austria-Hungary, Egypt, Jamaica, England, Scotland, Mexico, all parts of Canada, the United States, and South America". Saman numeron palstalla kirjoittajat esittelivät itsensä sanoin "I am a little girl who lives on a Hudson's Bay post on the Labrador coast", "I live in Brooklyn", "I am a little Greek girl living in Geneva". Kansainvälistä lastenkulttuuria maaliskuussa 1896! 

Pietarissa painettu kuva Imatran koskelta. Gallica

Kahden ja puolen sivun osaston yksi kirje oli Pietarissa asuvalta puolalaistytöltä, joka teki vanhempiensa kanssa huviretken Imatran koskille. Mennessä junalla ja palaten osittain Saimaan kanavaa, Juustilan kautta. Lisäsin alkuperäiseen kappaleenvaihtoja selvyyden vuoksi.

St. Petersburg, Russia. 

Dear St. Nicholas : Perhaps you would like to hear from a little Polish girl who lives in St. Petersburg. We have been taking you for two years, and we like you very much and always look forward to your arrival. 

I thought some of your readers would like to hear of a trip we made to the greatest waterfall in Europe, called "Imatra," in Finland, near Lake Saima. We left St. Petersburg at five o'clock in the afternoon. The train for Finland was so crowded that we could not get places for all our party until we came to Terioky, where some people left the train. We had to change at Viborg, where we had just ten minutes to take our tea, which was very hard to get. There were so many people hurrying and scurrying on all sides, and then so many false alarms, that we thought we should be left behind. However, at last we were comfortably seated and could enjoy the lovely views as we were carried rapidly along. 

At eleven o'clock we arrived at Imatra and took the diligence and were soon within hearing of the great rushing water of the falls. Oh, how beautiful it was in the moonlight! The hotel was very full, and as we had secured our rooms beforehand by telegram, and were very tired, we went to bed and slept very soundly notwithstanding the noise of the water in its mad rush from rock to rock. In the morning we were soon ready to explore. When we came quite near to the fall, after descending many steps, the water was quite white, and it seemed as if it were boiling with the force and rush of the great volume. 

We could not stay very long, as we intended to make an excursion to Rauha. The diligence was ready when we went back to the hotel, and we started with three horses (which we call "troika") up hill and down hill, flying along the road singing and laughing all the way until we arrived in sight of the lake at Rauha. There is a hotel where we ordered luncheon, and while it was being prepared we took a boat and went for a row on the lake. In an hour we came back very hungry, had our lunch and returned to Imatra to rest before going to visit the little falls of Imatra. It seemed to me very strange that the waters were quite calm on both sides of the river, but the middle was one seething mass. We hired a man to throw in a barrel and a wooden buoy, to see the effect, and very rapidly they were carried along from wave to wave, dashing against the rocks, until they were carried into the smoother water, where a boy could go in a boat to fetch them. 

Next morning we took a diligence to Joös-Tilla, where we lunched, and then went in the steamer through Lake Saima. We had to pass through some canals, and it was very amusing to go lower and lower as we passed through the locks. We arrived at Viborg, where we dined, and afterwards took the last train to St. Petersburg, where we remained for the night, or rather for the next morning, for we did not arrive till 2 o'clock A. M., and at ten we were on our way home. My little brother and sisters were waiting to receive us. We were once seven children, but we lost our eldest brother; he was a lover of St. Nicholas.

J. B---.

P. S. Varastoinnissa rikkoutuneen Gallican linkin takia jouduin tekemään sielläkin tekstihaun ja osuin toiseen pikakäyntiin Imatralla Raoul Lajoyen kirjassa Mes vingt-huit jours en Russie (1892). 

Kun Suomi näki ja nähtiin stereona (Vuoksi ja Saimaa)

Eilen alkanut stereoskooppinen matka vuoden 1897 Suomeen jatkuu Taipaleelta, joita on Suomessa niin monta, että tarkempi sijainti menee arvaukseksi. Kuten myös se, ovatko neidot kehitelleet poseerausasentonsa ihan omasta päästään.

Fair maids of the Finnish Lakes, Taipale, Finland LOC

Vuoksi Imatrankosken yläpuolella on helposti ymmärrettävissä ja paikannettavissa.

The rushing Vuoksen River above the falls of Imatra, Finland LOC

Itse koskelle on löytynyt kaksi suomalaista pariskuntaa poseeraamaan.

The mad waters of the famous Imatra Falls, Finland LOC

Vuoksenniskalla asetelmaa ei liene suuremmin säädetty. Päähuivittomuus näyttää liittyvän herrasväkisempään vaatetukseen.

Lake Salma, "the lake of a thousand isles," from Wuoksenniska, Finland LOC

Vuoksen Vallinkoskella poseeraa nuorempi polvi.

Vallinkoski Falls, Vuoksen River, Finland LOC

Ruokolahden kirkolle osuttiin juuri sopivasti kirkonmenojen aikaan.

Ruokolaks Church, a house of worship on Lake Saima, Finland LOC

Viipurissa ja Imatralla 1839

Pyterlahden kaivoksilta ranskalaisryhmä päätyi luonnollisesti Viipuriin, josta julkaistiin aikanaan kolme painokuvaa.

Museovirasto, CC BY 4.0

Museovirasto, CC BY 4.0

Museovirasto, CC BY 4.0

Nykyrajoin ja tein tuntuu oudolta, että kuva Imatrankoskesta tulee vasta Viipurin jälkeen, mutta varmaankin tuolloin kulku oli helpointa Viipurista käsin ja kuvien järjestys seuraa matkan kulkua.

Museovirasto, CC BY 4.0

Viisi kuvaa Suomesta vuonna 1885

Gallica on digitoinut Georges de La Sablièren matkavalokuvat reissulta Pohjolaan vuonna 1885. Suurin osa kuvista on Norjasta, mutta viiden Suomen kuvan joukkoon mahtuu pari erikoisempaa otosta. Näistä ensimmäinen on vaivaisukko. Tunnistaako joku sen ulkonäön? [Lisäys 9:30. Sari Ahonen kertoi Facebookin puolella, että kyseessä on "Maarian vaivaisukko, Baerin hautakappelin edessä."]

Ukko lähikuvaan rajattuna

Kestikievareitakaan ei ole montaa (yhtään?) kuvastoissa näkynyt.

Suurennos edellisen keskeltä.

Ja alakulmasta

Turkulainen koira ei ollut linssilude.

Turun satamaksi valokuva-albumissa nimetty näkymä.

Ja lopuksi kaksi kulunutta aihetta eli Viipurin linna ja

Imatran koski

Mielipide Suomesta 1840-luvulla

Charles Frederick Henningsen, jonka kuvan (yllä) kopioin Wikipediasta, oli monessa kahakassa mukana. Ilmeisesti 1840-luvun alussa hän taisteli Venäjää vastaan venäläis-tsherkessisodassa, josta julkaistiin kirjassaan alla oleva kuva (British Library, Flickr Commons)

Henningsen keräsi samalla reissulla tarpeeksi tietoja kaksiosaiseen kirjaan Revelations of Russia. Sen toisessa osassa (1846 painos) hän kuvasi Suomea sivulta 254 alkavassa luvussa seuraavasti

Finland is an exceedingly poor country, chequered with lakes and inland waters; the soil is either sandy, or covered with broken rocks of red granite in those parts which are not wholly stony. The barrenness of the ground seems to have discouraged the agriculturist, and the sterility of his fields, joined to their negligent cultivation, is everywhere apparent in the slovenly tillage and the miserable crops of rye. A few districts of bog land which admit of draining, and which have found cultivators with sufficient capital and enterprise to undertake it in the village clergymen, form occasional exceptions to this uninviting picture. Some parts of the country are covered with large forests of the white and red fir.

It is traversed in every direction by streams and rivers, on many of which the timber exported is floated down to the sea, but which form cascades and waterfalls amongst the rocks, and are thus rendered unnavigable. The falls of Imatra are, perhaps, the finest in Europe, and, if the mass of water poured down is less than at those of the Trollhatten, in Sweden, they are far more beautiful than the latter. (s. 268)

Oliko siis (monen muun tapaan) käynyt henkilökohtaisesti käynyt katsomassa Imatran kuohut?

Kirjasta 'Finlands Geografi ... Allmänn öfverblick af land och folk, med kartor, etc'. Digitoinut British Library ja jakanut Flickr Commonsissa.

Viehekalastajia Imatran koskella

Viehekalastuksesta en ymmärrä mitään. Mitä mahtoivat ajatella ne perussuomalaiset, jotka 1800-luvun puolivälissä seurasivat niitä englantilaisten touhuja, jotka päätyivät Greville F.:n kertomuksen Down and up again toiseen lukuun? (Luettavissa vuoden 1868 Sporting Review:stä) Kertoja kuvaa aluksi seurueen kulkuneuvoa:

My friend very wisely determines to go as comfortably as was possible. So he sent on board the steamer for Wybourg a snug and cozy English travelling-carriage, which contained all our luggage, rods, and provisions. The carriage was well furnished with ropes, to allow four Finnish ponies to be harnessed to it.

Seurue majoittui Imatralle ja illallisen yhteydessä kosken pauhu muodostui niin suureksi houkutukseksi, että kertoja ryntäsi kalastamaan.

Kalastusta kuvataan sitten pitkä pätkä. Paikalliset apumiehet kuvataan ystävällisiksi, rehellisiksi ja matalapalkkaisiksi. Ainoa ongelma oli yhteisen kielen puute:

All we know of Finnish was Lura Kalla, which, means a big fish, and they stared at us strangely, and seemed to say to us strangers: "Who the devil are you calling big fish!" and Latana Pergola, which had to be uttered as a term of impatience, pointing first to our fishing-rods and then to their boats. When we made them comprehend, they were willing enough.

Kyllähän suomalaiset tottelemaan saa, kun sanoo "saatana perkele".

Imatran kosken kuva I. K. Inhan otos SLS:n tarjoamana. Koski ei tietenkään jäätynyt talvella, minkä todistaa toinen SLS:n kokoelmien kuva.

Imatran kosken esittely 1883

Ylläoleva kuva Imatrasta on Kyläkirjaston kuvalehdestä 10/1885. New Yorkissa ilmestynyt sanomalehti The Sun julkaisi numerossaan 17.9.1883 lehdestä (?) St Petersburg Novoe Vremia lainatun ja englanniksi käännetyn kuvauksen Imatran koskesta otsikolla Russia's Niagara Falls:

Who does not know and who does not love the Imatra Falls, our Niagara Falls? Since the Finland railroad has been built every St. Petersburger can easily see our wonderful waterfalls for one can make the journey there and return home on the same day. Nowadays eighty miles is a trifling distance to speak of. We only caution the travellers not to indulge in boat rowing above the falls. You must keep in your mind that a few years ago four military officers, experienced boatmen whirled down into the horrible current while attempting to cross the river above the falls. Three of them lost their lives and the fourth became a hopeless maniac ever raging on the subject of waterfalls. The crossing of the lmatra in the basket attached to a cable that runs over the falls is also not quite safe. Recently while a party of two gentleman and a lady were crossing the falls by this aerial route the cable got loose and the basket swayed down until it nearly touched the foaming water. Though saved, every one suffered serious injury.

This summer the Imatra has been visited by larger number of travellers than in any preceding year. The huge ledger of the hotel in which the visitors write their impressions is nearly filled. What a curious book it is! We fear that the majority of the names written in it are fictitious for we have never heard of "Sevenhaired", "Windowshadeoffs", "Rubbers", "Prince Asinus", "Lady Roccoco", "Asineritovitchperevitch", and other such names. The impressions of the visitors are of course worth noting. An engineer reproached the Imatra for idleness. "It is time for you Madame Imatra to give up your idleness and stop serving only to gratify the vain curiosity of idlers. You ought, at least, to drive water mills." Another engineer endorsed this opinion. An artist answers these engineers, saying: "Messrs. utilizers, listen to the voice of nature. Beauty exists for the sake of beauty. This is what the Imatra unceasingly roars." A count remarked: "I expected something better." A plebeian answered, "O Count surely you have left your golden spectacles at home." A clergyman exclaimed: "O Lord, how wonderful are Thy works!" A lady wrote: "I tried the aerial way over the waterfalls and I deeply regretted that the basket did not fall. It seems heaven shuns me and Paradise refuses to take me." Of lovers there is no end. "Ivan N. and Mary C." Serge and Anne" "How sweet it is to whisper of love while you, Imatra, roar Dan and Zina."

Parikkalan pappilassa ja Imatran koskella

Augusta Krookin muistelmakirjaan Mitt Helsingfors sisältyy jakso Parikkalan pappilasta. Keskellä talvea 1869/1870 saatiin viesti, että leskeytyneen enon (Clas Collan) taloudenhoitaja oli sairastunut ja hän kaipasi kipeästi apua kuuden lapsensa kanssa. Augusta äitinsä ja sisariensa kanssa pakkasivat tavaransa ja lähtivät Sipoosta kolmella reellä matkaan. Kuomureessä äiti ja yksi tytöistä, avoreessä kaksi tyttöä ja kolmannessa tavarat ja piika. Matkaan kului kolme päivää. Kertomuksesta selviää, että kuomureessä tuli helposti "rekisairaaksi", mikä muistuttanee merisairautta.

Pappilassa riitti puuhaa kaikille käsille. Erityinen juhla oli vapunpäivä, jolloin perinteisesti kirkkoherran virkavuoden laskettiin alkavan. Pitäjäläiset tulivat onnittelukäynnille ja heille tarjoiltiin kahvin kanssa 350 vehnäpullaa.

Perinteitä noudatettiin myös avioliittoon vihittäessä. Jokainen pari toi kirkkoherralle villarukkasia, joita kerääntyi ullakolle huomattavia määriä. Parikkalassa oli ilmeisesti myös vakiintuneita vihkipäiviä, sillä Augusta muistaa pareja vihityn liukuhihnatyyliin, niin että enolla oli 2 ja puoli sormea ladattuna kultasormuksilla. Hiski ei riitä vierailuaikaan asti, mutta vilaus paljastaa esimerkiksi 16.6.1850 vihityn 19 paria, jotka kaikki olivat talollisten lapsia. Taas hyvä muistutus siitä, että kirkonkirjoista voi saada mielenkiintoista tietoa myös paikkakunnan (omalaatuisista) tavoista.

Augustan, äidin ja sisarusten paluumatka Helsinkiin syksyllä 1870 tehtiin Pietarin rautatietä hyödyntäen. Ennen sille siirtymistä käytiin katsomassa Imatran putoukset. Alla olevat kuvat kohteesta Turun lehdestä 10.8.1899.

Imatran koskella kävi myös Suomen matkallaan 1874 Wilhelm Erik Svedelius, joka kertoo kokemuksistaan kirjassaan Anteckningar om mitt förflutna lif.

Sunnuntaiksi Suomesta kuva

Imatran kosket lehdessä Svenska Familj-Journalen vuonna 1869.


Imatra kirjassa Topeliuksen kirjassa Matkustus Suomessa vuonna 1872.

Alla 1800-luvun loppun ajoitetut valokuvat Imatran koskesta (LC-DIG-ppmsc-03810, LC-DIG-ppmsc-03811, Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA)