lauantai 9. joulukuuta 2023

Satunnainen sitaatti kansantavoista

Konnunsuon oikeutta kuulutaan istuttavan Savossa (Iisalmella) muutamissa paikoin. Kansa kokoontuu (erityisenä aikana vuodesta?). Kannetaan esille vesisanko ja lapio. Nämä kuuluvat edustavan mustepulloa ja kynää. Yhdestä tehdään tuomari, jostakusta toisesta pöytäkirjuri j.n.e. Nyt aljetaan tutkia kunkin henkilön käytöstä viimeisten Konnunsuon käräjien jälkeen. Kaikki pannaan pöytäkirjaan, jona on maa. Se, jonka silloin huomataan suhteessa tai toisessa viettäneen moitittavaa elämää, saa sen mukaan tuomionsa. Toiset häpeäkseen kielletään ottamasta osaa Konnunsuon oikeuteen, toiset saavat jonkun muun rangaistuksen. Mutkailemisia ei kuulu puuttuvan. — Luultavasti tämä oikeus on jäännös suomalaisten muinaisesta yhteiskuntaelämästä, vai miten? Mistä tämä nimi? — Tuota oikeutta kannattaisi panna käytäntöön monessa paikoin! Se vivahtaa hieman Ritvalan Helkaan. 

perjantai 8. joulukuuta 2023

Kysymyksiä Hedvig Eleonora Ahlgrenin elämästä ja kuolemasta

Selatessani Turun tuomiokapituliin kuninkaalta tulleita kirjeitä vastaan tuli Turun hovioikeuden asessori Lars Johan Schultzin avioerohakemukseen 2.12.1762 annettu päätös (E I 9:101). Siinä kerrattiin Schultzin esittämät perusteet: vaimo Hedvig Eleonora Ahlgren oli sairautensa/heikkoutensa tähden suljettu Seilin sairaalaan.


Paleografiset taitoni ovat niin puutteelliset, etten väitä ymmärtäväni saiko Schultz eron vai ei. Kiistatonta kuitenkin on, että vuonna 1762 Hedvig Eleonora Ahlgren oli elossa.

Olinkin sitten varsin hämmentynyt avatessani Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin, jossa väitettiin, että Ahlgren oli kuollut vuonna 1755 ja Schultz solminut vuonna 1756 uuden avioliiton Magdalena Sofia Ruuthin kanssa. Ruuth-suvun kohdalla Adelsvapen-wikissä (eli todennäköisesti myös Elgenstiernassa) Ahlgren kuolee myös 1755, mutta kakkosavioliiton ajoitus on 12.4.1763. Tälle päivälle löytyy kirjaus Rymättylän vihittyjen listasta. Joko avioerohakemus meni läpi tai Ahlgren kuoli juuri sopivasti. Jos uusi avioliitto perustui avioeroon, montakohan vuotta Ahlgren joutui viettämään Seilissä, jossa hän todennäköisesti myös kuoli?

Geni-profiilia katsoen kuolinvuosi 1755 on todennköisesti keksitty lapsisarjan päättymisestä. Hedvig Elisabet s. 10.5.1748, Laurentia Catharina s. 10.6.1749 & k. 12.6.1753, Ulrika Eleonora s. 23.11.1750, Lars Johan Schultz s.&k. 21.8.1751, Johan Reinholdt s. 3.8.1752, Karl Ludvig s. 9.9.1753 ja Maria Eva Schultz s. 14.10.1754. Ainoastaan poika Karl Ludvig näyttää eläneen aikuiseksi tai kiinnostaneen jotakuta taitelijana tai jostain muusta syystä. Mitä muille lapsille tapahtui? Tiesikö Karl Ludvig äitinsä kohtalon?

torstai 7. joulukuuta 2023

Ruokahistoriallinen koonti

Tämän viikon maanantaina pidin esitykseni kurssilla Tidigmodern mat: en lokal och global historia eli sen suoritus alkaa olla valmis. On ollut tosi kiva olla kahdesti viikossa osa ryhmää, joka on aidosti innostunut oppimisesta. 

Lapset syövät nauriita Kirvun Tietävälässä.
Museovirasto

Jälkikäteen pännii, etten kirjoittanut luennoista blogitekstejä, mutta kaikkeen en tänä syksynä venynyt. Sofia Gustafssonin suunnitteleman ja vetämän kurssin pääanti oli kokonaisvaltainen kattaus ruuan historiaan liittyviä näkökulmia. Pohdimme kotimaista viljelyä, ulkomaankaupan kehitystä, monia muutoksia 1700-luvulla, ruuanlaiton ja -säilytyksen käytäntöjä, keittokirjoja, ruuan sosiaalista merkitystä, siihen liittyvää materiaalista kulttuuria, yhteyttä terveyteen sekä ruuan ja sen puutteen suhdetta valtion hallintoon, sotaan ja vallankumouksiin. 

Viimeksi mainitusta aiheesta kirjoitin 1700-luvun osalta väitöskirjani luvussa 5.1. Luennoilla pulpahteli mieleen myös kevyemmällä kädellä tekemiäni vanhoja tekstejä ja muistiinpanoja. Täällä blogissa niillä on tunniste ruoka, mutta oman muistini vahvistamiseksi tarkistan mitä teemoja olen vuosikymmenen aikana nostanut esille.

Jo kauan ennen väitöskirjaa olin kiinnostunut nälänhätien julkisesta raportoinnista: Raportoitua nälänhätää 1600-luvulla (22.8.2012)Raportoitua nälänhätää 1700-luvulla (22.8.2012)Raportoitua nälänhätää 1800-luvulla (22.8.2012)Raportoitua nälänhätää 1900-luvulla (22.8.2012) 

Olen pyrkinyt löytämään lähteitä tavallisemman väen ruokatapoihin: Ruoka-astioista (28.11.2020) , Sisämaan ruokatavoista (12.7.2016)Ruuan keittopaikasta (6.5.2016)Mämmikatsaus (5.4.2015)Länsi-Suomi: Ruokatalous 1600-luvulla (31.1.2015)Perinteisiä käsityksiä ruuasta (17.12.2014)"Kesälaitumille, viilipytyn viereen" (7.6.2014)Kirjallisuuden voileipiä (29.9.2013)Ruokaraportti vuodelta 1732 (3.9.2012)Keitolla vahvistettuna virtuaaliretkelle Savoon (27.8.2011)Teoreettinen kestikievaritarjonta 1593 (18.12.2010)Olutjuustoa (16.11.2010)Kenelle puuro sopii? (7.9.2010)Nauriiden säilytyksestä (24.3.2010) 

Helpompaa on ollut kartoittaa uutuuksia: Soijakastikkeesta (21.5.2020)Pari pikaista sanaa kaviaarin historiasta (10.11.2023) , Tuontitavaran määristä 1800-luvulla (19.4.2016)Saagoryynit (12.3.2016)Hajatietoja kalkkunan historiasta Suomessa (26.7.2016)Kahvinkorvikkeesta (17.4.2015)Rasvaisesti (25.1.2012)Makaroonia napaan (14.1.2012)Haluan keinotekoista kivennäisvettä! (9.5.2009)

Viljelystä ja puutarhanhoidosta ymmärrän vähän enkä siis ole paljoa kirjoittanutkaan: Milloin Ruotsissa tiedettiin perunasta? (13.4.2021)Kaalimaista (15.1.2020)Lehtikaalin satoa (7.10.2014)Omenapuista (11.9.2021)Omenoista (23.9.2015)

Makeista leivonnaisista minulla on enemmän ymmärrystä sekä tekemisen että nauttimisen osalta, mutta niistä on niukasti lähteitä: Kauanko korvapuusteja? (4.10.2017)   , Berliininmunkki on berliininmunkki! (6.3.2017)Pumpernikkelistä murunen (28.9.2015)Pikainen pysäys keksihyllylle (5.9.2012)

Tekstistä Makeismuisto ja lumen sulatusta (29.12.2013) huomasin, että olemassa on kirja Suomen karamellihistoriasta, johon en ole koskaan koskenut. Häpeällistä sekä käynnissä olevan Töölön Taipaleen historiankirjoittamisen että lukuisten karamellitekstieni takia. Palaan kirjan antiin, kunhan sen saan käsiini. Makeistekstejäni: Nekkusaksa eli koululainen pienyrittäjänä (2.10.2017)Suklaiset suukot ja Wikipedia (14.12.2014)Salmiakista, historiallisesti (4.10.2013) sekä Fazerin käärekatsaukseni: Karamellihistoriaa vuosilta 1901 ja 1902 (31.3.2017)Karamellihistoriaa vuodelta 1903 (6.4.2017)Karamellihistoriaa vuodelta 1911 (14.4.2017)Karamellihistoriaa vuosilta 1912-1913 (21.4.2017)Karamellihistoriaa vuodelta 1914 (27.4.2017)Karamellihistoriaa 1915-16 (4.5.2017) 

Viimeaikoina minua kiinnostaneesta kaupungin elintarvikaupasta pitäisi tehdä lisäselvitystä: Maidonmyynnistä 1890-luvun Helsingissä (20.10.2023)Kaupunkien ruokakauppa 1800-luvun puolivälissä (28.8.2021)Miten entisaikaan tehtiin kevytmaitoa (23.9.2017)Kun Kauppahallin seinästä sai kuumaa maitoa (9.2.2014)Voista ja laista (29.12.2011)Helsingin torielämää 1907 (17.11.2011)

Teemojen ulkopuolelta vielä rääppiäiset: Tarvetta heinälaatikolle? (13.9.2022)Muurahaisten nauttimisesta (7.2.2020)Huomioita ruoka- ja rakennuskulttuurista 1837 (19.11.2018) , Miltä automaattiravintola näytti? (26.10.2016)Myötiä vapunpäiväksi (30.4.2012)Marja ja toinen, melko historiattomasti (23.2.2012)Elävä munakello (13.8.2011)Salaatti ja pakastebroileri (14.2.2011)Kyökissä vuonna 1860 (1.6.2009)

keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Tutkimusta itsenäisyytemme historiasta

Perinteiseen tapaan (aik. 20222021, 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2014, 2013, 2011) blogissa huomioidaan isänmaan itsenäisyyden juhlapäivä listaamalla edellisen itsenäisyyspäivän jälkeen löytyneitä avoimesti ja digitaalisina saatavilla olevia opinnäytteitä Suomen itsenäisyyden ajasta (lopettaen epämääräisesti bloginpitäjän lapsuus-/nuoruusvuosiin). Linkitys on käsityötä, joten jos joku ei pelitä, suosittelen googlausta.

1919. Museovirasto
Toinen maailmansota ja siihen liittyvä
Sodan jälkeen
1960-luvulta alkaen
Muistaminen
2020. Anne Pietarinen, Helsingin kaupunginmuseo

tiistai 5. joulukuuta 2023

Muurarin tyttärenpojan sukuesityksestä

Martti Olavi
Rapola (1891-1972)
 Kuva: HYn opettaja-
matrikkeli
Martti Rapolan kirja Koivunporras, ainakin uudistettuna painoksena vuodelta 1969, on erinomainen esimerkki siitä, ettei sukuhistoriaa tarvitse kirjoittaa tylsästi ja kuivasti. Suosittelen tutustumista ja yritän pitää itsekin mielessä Rapolan otteen.

Kirjan keskiössä on Rapolan isä, mutta tapani mukaan takerruin marginaaliin eli äidin isään Erik Sebulon Jaeckell, jonka Rapola esittelee helsinkiläisenä muurarina, joka "oli nuorena tyhjäkätenä muuttanut syntymäpitäjästään Mäntsälästä pääkaupunkiin rengiksi ja tällöin jostakin syystä omaksunut itselleen oudolta kaikuvan sukunimen". "Hän oli karkeista aineksista, Mäntsälän Hirvihaaran mökkikulmalta, eikä hänen kohdallaan kirkonkirjoissa puhuttu isästä mitään". Vaimonsa Serafia Matintytär oli "asikkalaisen pieneläjän tytär". (s. 136-137, 167)

Heidän tyttärensä eli Rapolan äiti Maria Josefina (Maiju) kävi Helsingin suomalaisen tyttökoulun kurssin ja päätyi vuonna 1882 Sääksmäen Voipaalaan kotiopettajaksi. Palattuaan Helsinkiin hän meni "B. F. Godenhjelmin kouluun, Suomalaiseen jatko-opistoon, josta hän pääsi kaksi vuotta myöhemmin valmiina suomen, saksan ja ranskan opettajattarena erittäin kiitettävin mainesanoin" ja sai "suomen ja saksan kielten opettajattaren viran Hämeenlinnan tyttökoulussa" (s. 137, 139-140). Emmi-sisarensa kävi Helsingin kauppakoulun, josta valmistui keväällä 1885 ja teki sitten uran Hankkijassa (Suomen nainen 7/1916). Pikkusisko Jenni teki pitkän uran Otavan kassanhoitajana (Otavainen 2/1917). 

Avioiduttuaan vuonna 1887 Maiju muutti Frans-aviomiehensä kanssa vanhempiensa yläkertaan "Helsingissä Bulevardin 19:nnessä pihan perällä olevassa kivirakennuksessa" (s. 166). Maijun perhettä Rapola kuvaa toistuvasti köyhäksi. Erik Sebulon Jaeckell "oli ilon ja fantasian mies, mielikuvitusta oli omiaan kiihottamaan hänen heikko näkönsä, voisipa sanoa puolittainen sokeutensa. Frans saattoi viettää pitkät tuokiot lukien vanhukselle (tosin tämäkin ukko v. 1887 oli vasta 56-vuotias) kirjallisuuden klassillia seikkailukertomuksia tai historiallisia romaaneja. Helsinkiläinen muurari osasi myös sen verran ruotsia, että lukemista voitiin valita varsin vapaasti." (s. 171)

Pienikin kuvaus on rikkaampi kuin Jaeckellin Geni-profiili, jossa on lisätietona ainoastaan linkki perukirjaan, joka on yhden painetun sivun lomake varattomia pesiä varten. Rapolan käsitys köyhyydestä oli siis varmaankin oikea. Ja on ihan kunnioitettavaa, ettei Rapola lähtenyt arvuuttelemaan puuttuvan isän mahdollista yhteyttä aatelin liepeillä olevaan Jaeckell-sukuun. Olennaisimpana sukuhistoriassa voikin pitää tyttärien kouluttamista, jonka olisin toivonut näkyvän Geni-profiileissaankin.   

maanantai 4. joulukuuta 2023

Historien om Sverige - vuoteen 1560

Ruotsin television suursarja Historien om Sverige yllätti yli kuukauden tauolla, joten kokoan tähän asti nähtyjen viiden jakson arviot yhteen FB-päivityksistäni. Sarjaa voi katsoa Suomessakin SVT Play:ssä. Sieltä löytyy myös lapsille tehty versio, jota en ole vielä vilkaissut.

Kuvakaappaus
kakkosjaksosta
5.11.2023 Historien om Sverige on alkanut... kivikaudelta. Ihonvärillä on narratiivissa 13 minuutin kohdalla inan suuri merkitys.

12.11.2023 Ahaa, pronssikaudella ruotsalaiset miehet näyttää jo "ruotsalaisilta" ja tuo ulkomailta naisia. (SVT:n Historien om Sverige, 2. jakso loppuu vuoteen 500 jaa.)

19.11.2023 Jasså, Historien om Sverige pääsi viikinkiajalle, ja johan tulee mielenkiintoista viestintää jo kohdassa 8:50. Alla näkyvä kartta esitettiin otsikon "600-talet" jälkeen, kun samalla sanottiin "Sverige är inte vid den här tiden ett land som den är i dag; det är en massa småriken som styrs av olika släkter och småkungar." Tässä toteamuksessahan ei ole suurempaa ongelmaa, mutta mitä halutaan viestittää yhdistämällä se karttaan, jossa on asutuskeskittymiä nykyisessä Norjassa, Tanskassa ja Suomessa?


26.11.2023 Historien om Sverige saavutti tämän päivän jaksossa 1300-luvun lopun. Aivan kuten edellisessä vastaavassa produktiossa, jonka DVD:t ovat hyllyssäni, pyhimykset Helena ja Birgitta saivat runsaasti ruutuaikaa. Rautateollisuuden alku nostettiin myös reippaasti esiin. Suomi liittyi Ruotsiin NATO-henkisesti: alkoi Novgorodin pelossa maksaa ilolla veroja Ruotsiin. Luoteis-Viron kolonisaatiosta tai sinne tehdyistä "ristiretkistä' ei sanottu mitään.
Oudointa: huntujen alta esillä roikkuvat letit. Myös leskivaimolla.

Tässä kohtaa tuttavat kiinnostuivat. Yksi kysyi, että oliko Pohjois-Ruotsi ollut mitenkään esillä. Vastasin "Ei."

Keskiajan elävöitystä harrastava historiantutkija puolestaan huomautti, että "Huntujen alta roikkuvat lettitötteröt on kuuminta 1300-1400-lukujen taitteen muotia! Näitä näkee etenkin länsieurooppalaisissa ja englantilaisissa lähteissä." Hain jaksosta pikaisesti yhden leikkeen ja kirjoitin "Ahaa, mutta nämä ruotsalaiset a) elivät 1300-luvun alkupuolta ja b) roikottivat ihan tavallisia lettejä.." Sain kuittauksen "aa no tää on kyllä väärin!"

Kuunnellessani Hallands museumin kolmosjaksosta tallentamaa keskustelua selvisi, että jäi huomaamatta pukeutumissynti, joka olisi pitänyt tunnistaa: neulottu hartiahuivi!

3.12.2023 Historien on Sverige päät(t)yi tänään vuoteen 1560 ja jatkuu vasta ensi vuonna. Viidennen jakson korvia särkevin kohta oli "ett land, ett språk" -hehkutus raamatun ruotsinnoksen yhteydessä. Suomennoksesta ei tietenkään puhuttu mitään. Lisäksi, jos oli maininta vuoden 1524 päätöksestä julistaa "asumattomat" maat kruunun omaisuudeksi, niin moinen meni korvieni ohi. Karttakuvia vuoden 1361 jälkeen en huomannut ollenkaan.

sunnuntai 3. joulukuuta 2023

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

Turun suomalaisen seurakunnan kappalainen Alexander Lauraeus kirjoitti papintodistuksen 15.9.1764 porvari Michael Dalinille (s. ~1721 Paimio) ja 27.9.1764 piika Brita Blomille (s. ~1741 Turku). Molemmat lähtivät Tukholmaan, jonka suomalaisessa seurakunnassa he yhdessä hakivat 24.11.1764 kuulutuksia avioliitolle, jota olivat takaamassa kaksi kirjoitustaidotonta merimiestä. 


Vielä Turun suomalaisen seurakunnan rippikirjassa 1753-1760 (32 Björn) Michael Dalin oli kaupunginpalvelija. Dahlströmin kortistoon kopioidun tiedon mukaan hän haki syksyllä 1762 porvarisoikeuksia Turussa. Hän oli palvellut kauppias Schultzia 3 vuotta, vuoden kamreeri Krookia, vuoden professori Hasselia ja oli jo yhdeksättä vuotta kaupunginpalvelijana. Hakemus hyväksyttiin.

Avioliiton solmimisen jälkeen Michael ja Brita myivät vuonna 1765 yhteisymmärryksessä Turun kirkkokorttelin tontin 174 Ryssänmäeltä kirvesmies Simon Uskelinille (Dahlström, Dahlström, Dahlström). Vaikuttaa todennäköiseltä, että tontti oli Britan saamaa perintöä, mutta Dahlströmin kortistosta ei löydy valmista tietoa helposti.

Seuraavina vuosina Michael ja Brita asuivat Tukholmassa. Siellä heille syntyivät tyttäret Brita Ulrica 21.6.1769 ja Anna Catharina 23.7.1771. Molempien kasteissa Michael Dalin on merkitty kirvesmieheksi. Perheen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.