Pohjois-Pohjanmaan savutuvassa 1770-luvulla

Satunnaisesti ilmestyvässä savutupien lämmityssarjassa siirrytään 1860-luvulta sata vuotta ajassa taaksepäin. Punataudista huolestuneen Anders Hellantin kirjoituksessa Om byggnings-sättet hos det fattiga folket i Torneå Stad och kringliggande landsbygd kan bidraga till rötfeber och andra sjukdomar, joka julkaistiin Kungliga Vetenskapakademiens Handlingarissa 1774, on karu kuvaus savutuvissa elämisestä Tornion ympäristössä. Peruslaiskana lainaan H. J. Boströmin suomenkielistä esitystä siitä:

Sitä vastoin ei maaseudella ikkunoita ollut, vaan niiden sijaan joka seinällä vähäinen, vetoluukulla varustettu aukko, joka voitiin avata ja sulkea aina sen mukaan  tahdottiinko kylmää vai lämmintä, valoa vaiko pimeyttä. Sillä väliin kun uunia aamuilla lämmitettiin, oli huoneessa enimmäkseen pakkasasteita, syystä, että oven, seinäaukot ja kattoreijän täytyi avata saadakseen savun ja hään tuvasta häviämään. 

Puolen päivän tienoissa sulettiin kaikki aukot, minkä jälkeen lämpö nousi nousemistaan, kunnes se illalla oli aivan sietämätön, keskiseinällä vähintään 20 astetta- Lämpö oli kaukana tasaisesta, sillä laattialla voi lämpömittari näyttää pakkasasteita, kun lämpö sen sijaan katon alustalla voi nousta 30 asteeseen ja sitä ylemmäksi. 

Useimmat asukkaat näissä pirteissä nukkuivat yönsä kylmällä laattialla, ainoastaan vähän olkia tai heiniä alustanaan ja ohut peite päällään. Jollakin aniharvalla saattoi olla vuoteenaan pienet lammasnahkavällyt. Kun lapset ja palvelusväki (joista erittäinkin piiat aina nukkuivat oven suussa) suurimman osan päivästä istuivat vedossa (avonaisesta luukusta tai ikkunasta tulevan ulkoilman ollessa 20-30 astetta kylmää ja sisällä 15-20 lämmintä) ja yöllä nukkuivat melkein pelkällä jääkylmällä lattialla, niin huudahtaa Hellant, täytyyy olla rautainen terveys pysyäkseen sairastumatta.

(Boström, H. J. Anders Hellant. Kaksisatavuotismuisto 1717 30/XI 1917. P[eräpohjolan ja] L[apin] K[otiseutuyhdistykse]n julkaisuja 3. 1918, s. 67)

Kolme näkymää Torniosta ja Tornionjoelta

Ottaen huomioon eilisen Uppsala-kuvan erot todellisuuteen, saman kirjan (Pierre Marie Louis de Boisgelin de Kerdu. Travels through Denmark and Sweden. Vol II. 1810) kuvien 

1. part of the Town of Torneo
2. near Upper Torneo
3. on the River Torneo

dokumenttiarvo on kyseenalaistettavissa, mutta koska varhaiset kuvat Suomesta ovat kortilla, niin epäluotettavuudesta ja heikkolaatuisesta digitoinnista huolimatta.

Osa Tornion kaupunkia

Lähellä Yli-Torniota (?)

Tornionjoella

Kyseinen kirja oli itselleni "uusi" Suomen vierailu. Ranskalaismiehet eivät tekstin perusteella käy lähelläkään Torniota, mutta he tekevät klassisen Kuninkaantien läpikulun. Viaporista oli sivukaupalla tekstiä, mutta Helsingistä vain kuittaus: "We may venture to affirm, that we saw as many cows as people in passing through the streets"

Matkalainen Torniossa 1851

Preussilainen Harris Newmark oli 17-vuotiaana aloittelevana mustetta myyvänä liikemiehenä Haaparannassa kesällä 1851. Paljon myöhemmin hän muisteli kirjassaan Sixty Years in Southern California 1853-1913 Haaparannasta Tornioon tekemäänsä hyvin lyhyttä vierailua.

...while at Haparanda, I was seized with a desire to visit Torneå, in Finland. 

I was well aware that if I attempted to do so by the regular routes on land, it would be necessary to pass the Russian customhouse, where officers would be sure to examine my passport; and knowing, as the whole liberal world now more than ever knows, that a person of Jewish faith finds the merest sally beyond the Russian border beset with unreasonable obstacles, I decided to walk across the wide marsh in the northern part of the Gulf, and thus circumvent these exponents of intolerance. Besides, I was curious to learn whether, in such a benighted country, blacking and ink were used at all. 

I set out, therefore, through the great moist waste, making my way without much difficulty, and in due time arrived at Torneå, when I proceeded immediately to the first store in the neighborhood; but there I was destined to experience a rude, unexpected setback. An old man, evidently the proprietor, met me and straightway asked, "Are you a Jew?" and seeing, or imagining that I saw, a delay (perhaps not altogether temporary!) in a Russian jail, I withdrew from the store without ceremony, and returned to the place whence I had come. 

Enontekiöltä Tornioon syksyllä 1808

Gallica

Saksalainen geologi Leopold von Buch tutkimusmatkaili Norjassa ja Ruotsissa vuosina 1806-08 eli juuri ennen Suomen sotaa. Matkastaan kirjoittamansa kirja Reise durch Norwegen und Lappland painettiin Berlinissä 1810 ja käännös englanniksi Lontoossa 1813. Siinä kerrotun mukaan hän ei ollut kiinnostunut nykyisen Suomen Lapista, mutta tuli jokia alas Enontekiöstä Muonion kautta Tornioon syyskuussa 1808. En huomannut kuvauksen kohdalla mitään mainintaa jo käynnissä olleesta sodasta, jossa käytiin samaan aikaan taisteluita Pohjanmaalla

Muoniossa von Buch näki mielestään ison kylän, jossa hänet majatalossa ohjattiin lasi-ikkunoilla varustettuun huoneeseen, jossa sai syödä "maitonsa" hopealusikalla. Näin vaikka vilja ei tällä korkeudella juuri koskaan kypsynyt ja väestö eli perunan varassa.

Von Buch näki suomalaisten edistyksen pysähtyneen Muonioon siksi, että heidän liikaväestönsä oli muuttanut pohjoisemman Lapin sijaan Jäämeren rantaan Norjassa. Saamelaisten ja suomalaisten ero oli hänelle selvä, saamelaiset olivat lyhyitä ja suomalaiset pitkiä. (Nykytiedolla pituuskasvuun vaikuttaa genetiikan lisäksi nautitun ravinnon määrä ja laatu.)

Muonion kirkkoherra Matias Kolström totesi viljasadon epäonnistuvan lähes joka vuosi ja väen elävän pääosin perunoilla ja kalalla. Hänestä von Buch oli onnekas saadessaan matkaa jatkaessaan koskenlaskijakseen Kolarin Juhanin, joka oli kaikkein kokenein.

The two men in the fore-part of the boat have a most frightful appearance. Their fixed looks, their eyes, which seem to start from their sockets, endeavour to read every thought of the pilot, whether they ought to row in the fall more rapidly or more slowly. Their own preservation depends on their correct under standing of the thoughts of the pilot. Every muscle is stretched in the highest degree, and the arms only are in motion. 

Von Buch käyttää koskista kirjoitusasua Eianpaiku ja 30 vuotta myöhemmin paikalla käyneet ranskalaiset Eyanpaïka. Jälkimmäisiin, joiden muita kuvia esittelin sarjassa Matka 1839, kosket tekivät niin suuren vaikutuksen, että niistä on kirjassa Voyages de la Commission scientifique du Nord, en Scandinavie, en Laponie, au Spitzberg et aux Feröe kaksi näkymää.

Köngäksen ruukki samaisessa ranskalaisessa kirjassa

Ennen Torniota pysähdyttiin Köngäksen ruukilla, joka oli aivan muuta kuin ympäristönsä. Jossain sen eteläpuoleisessa kylässä (Tuttila? Pellon paikkeilla?) von Buch näki ensimmäiset kypsät herneet ja samassa paikassa kasvoi naurista ja piparjuurta.

Ylitorniosta matkaa jatkettiin tiellä hevoskyydillä.

I reached Korpikylä at mid-day : the horse and car were quickly changed, and trees, houses, and fields, flew rapidly by. The road was wholly covered with people: they came from the church ; youths and maidens hurrying gaily along, and the old people as venerable as Armenian priests, dressed in a long black talar, or overall, buttoned from the throat downwards, a sulphur-yellow Swedish scarf round the body, and a small black bonnet on the head. A singular dress for a peasant. We imagine we see so many ghosts. They are, however, clean-looking, rich, and prosperous people. About two o'clock I passed the beautiful church of Charles Gustavus, surrounded by large farm houses, and at Frankilä, a short distance from it, I again changed horse and car. They were not in readiness, and yet I no where waited a quarter of an hour, notwithstanding I was never fortunate enough to make myself understood to the people, who speak only Finnish, and not a single word of Swedish. 

Käännöksen alaviitteen mukaan ylitorniolaisten asuista on kuva S. G. Hermelinin kirjassa Special kartor och ritningar till beskrifning öfver Sverige. Jostain syystä siitä on verkkoon käytettävässä formaatissa päätynyt vain karttoja. Tornion kaupunki ei tehnyt saksalaiseen suurta vaikutusta. Kadut ovat päällystämättömiä, rakennukset enimmäkseen vaatimattomia ja kaupunki hiljainen.

There are a number of streets, it is true ; they are generally straight, and intersect one another at right angles. A plan of the town would exhibit it as large and regular. But these streets are not paved ; they have quite the look of so many fields or meadows, they are so grown over with grass. We see few traces of footsteps in them, and carriages only go through the lower principal street. The upper streets are actually barred. The inhabitants have the exclusive right of feeding their own cows on them, and perhaps also of making hay; [...] How-ever, the road from Stockholm to the Bothnian Gulph goes through the market place, and the streets which run from it towards the river-side. In this quarter, therefore, every thing looks better and more respectable. We see several houses two stories high, painted and ornamented; and at the river side the house of M. Carlenius, the merchant, has a most distinguished appearance. All the other houses are merely low huts, and they are situated at a distance from one another; for every hut has generally its little garden beside it, containing flowers, garden stuffs and herbs, and beautiful mountain-ash trees. The life and stir is confined to the landing-place on the banks of the river, and it is soon lost in the empty streets. 

[...] The people seem here, however, to enjoy life comfortably in their own way. They frequently meet together— in the morning at the apothecaries in the market place, at midday in the public-houses, in the afternoon again at the liquor flasks of the apothecary, and in the evening the punch flows in streams in the coffee-house. There is no want there of frequent sallies of joviality and animation. They are beings who are very faintly moved by the convulsions of the world. 

Matka läpi Suomen maaliskuussa 1810

Skottilaisamerikkalainen geologi William McClure ylitti 20.3.1810 Ruotsin ja Venäjän rajan Torniossa, jossa pari vuotta aikaisemmin ei vielä rajaa ollut. Rajanylitys sujui kuitenkin ongelmitta ja hän pääsi tutustumaan kaupunkiin, josta teki huomiot

This is a small town with one church, two windmills, and a few decent houses. The rest, like all of the houses in this country are of one story with flattish roofs, built of logs, and the cracks stuffed with moss. 

Ouluun päin lähtien mailin päässä ollut kestikievari "Lajvanjermi" oli savutupa eli

This apartment has a hole in the middle of the ceiling for the smoke to go out while the oven is heating... It is shut immediately afterwards which keeps the place in a kind of warm vapor. I saw them roasting, or rather drying, the flesh of calves in this oven. We found our trunks and förbud here. They could not read it, which deprived us the benefit of a förbud. All the way here, they spoke nothing but Finnish.

Förbud on siis tarkoittanut edellä lähetettyä viestiä, jolla yritettiin varmistaa vauhdikkaat hevosten vaihdot ja muukin matkaan liittyvä. Parhaana kestikievarina Tornion ja Oulun välissä pidettiin Veijolaa, joka ei kuitenkaan tehnyt Maclureen vaikutusta.

... we could get nothing, not even a bed. Five women were sleeping in one nest on a little straw with a large, ragged as their only covering. Four or five men were on the opposite side of the large, smoky apartment, the whole furniture of which would not sell for two dollars. It was a picture of more misery than I have seen this whole time I have been in Europe. 

Oulussakin (?) oli savutupa.

Here, they speak a little Swedish. They heat the oven so that a cloud of smoke fills the upper part of the room a few inches above your head. The hole in the middle of the ceiling was open and a kind of white smoke was going out. 

Rantsilaa lähestyessä Maclure huomautti, että sekä naiset että miehet kulkivat lammasturkeissa. Rakennuksissa oli tuskin mitään huonekaluja, mutta ne olivat hyvin lämpimiä, kun Macluren käyttämä lämpömittari näytti parikymmentä jotain astetta alle nollan.

Pulkkilassa majasija oli pappilassa, jota ilmeisesti isännöi Jakob Frosterus, sillä Maclure kirjoittaa, että

We were well received by Mr. Forester and got a good supper and beds. He has a large family of fine children. He speaks German and Swedish. Along the road they spoke nothing but Finn.

Iisalmessa majoitus oli "at a poor parson's house", joka ei kuullosta Seurasaareen siirretyltä pappilalta. Vaikka lämpötilat olivat edelleen pakkasen puolella ja rekikeli "We saw some cows out of their houses for the first time and they are small."

Kuopion majatalo ei Maclurelta saa korkeaa arviota: It was rather extravagant: they charged us 6 1/2 dollars for mush and milk, and a little bad coffee. Mutta kahvia tai jotain sitä muistuttavaa siis oli tarjolla. Eihän perinteinen suomalainen kahvi nykyäänkään amerikkalaisille maistu.

Kuopiosta eteenpäin "We traveled over lakes where they make holes and fish with small bag nets". Varkauteen päästyään matkustajat saivat näyttää passinsa neljänteen kertaan Torniosta lähdön jälkeen. Rantasalmella 27.3.1810 he kohtasivat ensimmäiset venäläisten mittojen virstanpylväät, jotka olivat puisia ja mallattuja mustalla, punaisella ja valkoisella. Savonlinnassa ei enää huolittu ruotsalaista rahaa.

Kuten monissa muissakin matkakertomuksissa täytyy miettiä, syntyivätkö havainnot eroista todellisuudesta vai rajan tiedostamisesta.

During this last day's journey the complexion of things begins to change. The rays of reason seem to diminish. The rosy, clear faces of the Swedes and Finns begin to disappear and a sallow, weatherbeaten face prevails... The open, smiling countenances which brightened up with the smallest mark of civility are succeeded by a sullen, contracted visage, fixed and immovable by anything but fear. Even the horses begin to participate and they are meager, balk, and require the whip. [...] For the first time since we landed in Europe, the peasants would not stir from the yard with our sleighs until they were paid for the post they were going to make. They grumbled much at the lawful price and stopped us until they went to the postmaster to inquire, although it was our landlord who paid them. Confidence has taken his leave and distrust obscures, discolors, and disfigures every object.  

Lainausten lähteenä The European Journals of William Maclure (1988)

Huomiot Torniossa 1830-luvun alussa

Parikymppinen aatelismies Arthur Dillon teki 1830-luvun alussa Islantiin ja Lappiin matkat, joista kirjoittamansa kaksiosainen kirja A winter in Iceland and Lapland julkaistiin vuonna 1840. Jälkimmäisen osan koristuksena oli oheinen kuva saamelaisesta Kautokeinossa.

Pohjoista Dillon lähestyi Tukholmasta rekikyydillä Länsipohjan rannikkoa seuraten. Haaparannassa ei ollut paljon nähtävää, joten hän lähti katsomaan kasakoita Tornioon.

 I had heard that Tornea was in a better state of defence ; that it was garrisoned with Cossacks. I was further told of the numberless crosses that covered the commanding officer of this important position. Eager to see again the long beards of these half-wild troops, of which I had a very indistinct recollection, I asked the way to Tornea, and was pointed out an avenue of young fir-trees planted in the ice, and forming a good track over the river. It is scarcely half a mile wide in this part, and, after making some leeway in my progress, for the wind was very high, I came to the opposite bank. I expected here to be subjected to the examination which takes place on every other part of the Russian fron tier, but nothing in the shape of soldier or custom-house officer, or, indeed, living being, presented itself. A sentry box, I was going to say empty, but there I would be incorrect, for it was choked up with snow, was the only thing on duty here, and a high barrier of drift was the only bar to my entrance.

Kaupungissa venäläisten vallasta kertoi vahtikoppien ohella ortodoksinen kirkko "a gay-looking building, painted green and white, [...] Four or five bells were hung in a row, not on the summit but on one side of it." ja tienviitta, joka kertoi etäisyyden Pietariin "On one side of the gateway I observed a post, on which was painted in large letters, "To St. Petersburg, 1735 wersts."".

Dillon palasi Tornioon seuraavanakin päivänä, mutta paikallisen oppaan kera

The peasant that went with us was a Finlander, and wore the handsome cap peculiar to that nation. It is a cloth or velvet skull-cap surrounded by fur, much after the manner of the tiara of the Russian women. They also wear a particular kind of boots, called komager, the feet of which are made of one entire piece, and the leg that reaches up to the knee of another. As the soles are not harder than what would be the upper leather with us, they are much better suited for walking on the snow and keeping the feet warm than the common sort of boots ; the same kind are worn by the Habitants of Lower Canada.

Tutustuttuaan vihdoin kasakoihinkin Dillon jatkoi Köngäksen ruukin johtajan seurassa matkaa pohjoiseen, jossa ruotsin kielellä ei pärjäisi (!) .

Emma Seppälän kokemukset Torniossa

Oulun Viikko-Sanomissa 8.1.-26.2.1870 julkaistiin Torniosta lähetetty raportti rikosjutusta. Sen osana oli surullinen todistus Tervolasta kotoisin olevalta Emma Seppälältä, joka lienee paikkakunnalla 6.8.1854 syntynyt ja ainoan vanhempansa 6-vuotiaana menettänyt.

Menneenä kevät-talvena [1869] tulin tänne Tornioon, työtä, ruokaa eli palvelusta etsimään. Sitäpä en saanutkaan, kuin olin kaikille outo ja muukalainen. Kukaan ei tahtonut huoneesensakaan ottaa, tahi jonkun hyvän neuvon eli avun antaa. Näin olin orpo ja turvaton, ilman kaikkea apua, oudon ja tuntemattoman kansan keskellä. Tässä tilassa, hätäisenä ja suruisena, etsin lämmintä ja suojaa, ja niin ilman mitään pahaa aavistamatta tulin tuohon Eva Leena Hammarin huoneesen 4:nessä korttelissa. 

Tämä otti minun kernaasti vastaan huomaansa ja suojeluksensa alle. Jonkun aikaa suosiollsesti ja hyvästi suositteli hän minua, niinkuin äiti. Mutta eläpäs huoli; eipä kauvan tuota teeskenneltyä hyvää kestänyt, ennenkuin hän eräänä päivänä suloisilla sanoilla ja monilla imartelevilla viekotuksilla houkutellen vaati minua menemään oudon ruotsalaisen herran kansa tuohon häpiälliseen ja synnilliseen huoruuden työhön. Nyt vasta näin ja oikein ymmärsin, minkäkaltaiseen paikkaan nuoruudessani joutunut olin. 

Siihen syntiin kun en ensinkään ssuostunut, tuli Hammari heti vihaiseksi ja kaikin puolin pirulliseksi minulle, haukkuen, kiroillen ja pieksämisellä pakottaen, vastoin tahtoani, tuohon häpiälliseen menoon, jota tunnossani kokonaan kauhistuin. Turha oli tahtonsa ja toransa, niin tällä kuin vielä toisillakin kerroilla, saada minua siihen. Hammari huusi ja kirosi: "sinä sen vietävän — — p—keleen laiska koira, kelvoton j. n. e,, et viitsinyt mennä tuonkaan Ruotsin herran kanssa, noin helposti tienaamaan itselles ruokaa, rahaa ja vaatteita. Toteen olen sinua suojellut ja elättänyt; tuollako lailla sinä sen sulju maksat hyvän-tekoni minulle." 

Minä lähdin poijes hänen tyköänsä; mutta tuo rietas henki houkutteli kavaloilla ja imartelevilla lupauksillaan minun turvattoman taasen jäämään luoksensa vähäksi ajaksi. Erään toisen kerran hän taas makioilla sanoillaan ja viekotuksillaan koetti saada minua erään oudon muukalaisen herran kanssa; vaan en siihen myöntynyt. Minulle juotettiin humalluttavia juomia, olutta ja punssia, josta tulin juurikuin tainnoiksiin. Ja voi päiviäni — — — niin tässä tilassa tähän päivään asti puhdas tuntoni ja vielä nuori viattomuuteni piti ikipäivikseni tuolla tavalla tulla synnin ja saastaisuuden alttarilla uhratuksi. 

Hammari kun näki, että tuolla herralla oli paljo rahoja muassaan, ja kun outo oli vielä vähin humalassa, niin vielä päälliseksi viekotteli minun niitä varastamaan, kuiskutellen korvaan näin: "kuule Emma rakas, lypsä, lypsä, lapseni, tuolta herralta noita sadan markan seteleitä, koska sillä niitä näkyy kosolta olewan. Minä laitan sinulle uudet, kauniit, koreat vaatteet." Minä tein niinkuin neuvottu ja käsketty oli; liukkahasti livatuhin herran taskusta raha-tukon, ja niin nämät kuin kaikki muullakin tavalla tienatut rahat heti annoin emännälleni, joka ne joutuisasti pisti hameensa taskuun, mujussa suin lausuen näin: "hyvä, hyvä — — lapseni, se on oikein." Kuinka paljon näitä rahoja oli, sitä en ensinkään tiedä, eikä niistä minulla penniäkään ole, ne ovat kaikki Hammarin hameen taskussa.

Emma sai tuomion varkaudesta, mutta koska hän oli sen (ja kaiken edellä mainitun) aikaan alle 15-vuotias, hän ei saanut tavanomaista rangaistusta vaan lähetettiin takaisin Tervolaan.

Näkymä Tornioon kirjasta Finland framstäldt i teckningar.

AS17: Pysähdyksiä Torniossa

1. Rovaniemeltä ajelin Tornioon lauantaiaamuna 30. kesäkuuta. Koska toukokuiselta Ruotsin matkalta oli autoon jäänyt kassillinen palautuspulloja, kurvasin ensin Haaparantaan. Onnistuneesti valitsin kaupan, johon oli rakennettu (jo tuhoutuneiden?) rakennusten fasadeja infokyltteineen. Näistä opin, että Tornionjoenlaakson talot ovat merkittävästi erilaisia kuin muut Ruotsissa "idästä" tulleiden vaikutteiden vuoksi. Näin sanottiin tuossa valkoisessa, toinen vasemmalta.

2. Torniossa pääkohde oli Tornionjokilaakson maakuntamuseo (Lisäys/korjaus 26.7.2018 16:00: Helena Ruotsala huomautti FB:ssä, että museon nimi on Tornionlaakson maakuntamuseo - Tornedalens museum). Jo ennen sisäänmenoa ulkoseinästä (ja viereisestä kyltistä) selvisi, että Tornion ja Haaparannan välillä oli ensimmäisen maailmansodan aikaan posti-ilmarata. Eivät paketit ainakaan päässeet kiertoreiteille.

Museon perusnäyttely koostuu kahdesta isosta huoneesta, joista toisessa oli "yhteinen jokilaaksomme", jossa elettiin melko mennyttä aikaa, ja toisessa "yhteinen kaupunki" eli Tornio (ja hieman myös Haaparanta), jotka molemmat on perustettu 1800-luvulla  (Korjaus 26.7.2018 16:00: No, eivät todellakaan ole, kuten Helena Ruotsala huomautti FB:ssä,. En tajua mitä olen ajatellut kirjoittaessani, sillä olihan Tornion kaupunkielämän arkeologisia todisteita esillä 1600-luvulta ja kaupungin historiaa olen useaan kertaan lukenut.) eli kerrottiin tuoreemmistakin jutuista. Lisäksi parvelle oli sijoitettu sodan vaikutukset, koulunkäynti ja musiikkielämää.

Menneisyys alkoi arkeologisesti ja raudansulatusuuni Karjalaisen kokeiluin tuli nyt nähdyksi kolmatta kertaa tällä reissulla. (Toinen esiintymä oli Lapin maakuntamuseossa.) Torniossa on kaivettu paljon ja esillä oli tarkemmin esinetiedoissa ajoittamattomia kaupunkilöytöjä.

Suomen vanhin tunnettu harava 1200-1300-lukujen paikkeilta on ollut koristeltu.

Myös tuoreemmassa maatalousvälineistössä oli epätavallisen paljon koristelua, värin muodossa

Selkeän rakenteen lisäksi museossa oli kohtuullisen hyvät esinetiedot ja kosketusnäyttöjä, joilta saattoi lukea järkevän mittaisia taustapätkiä. Jälkeenpäin ajateltuna (erityisesti myöhempään museoon verrattuna) tajusin, että ainoat henkilöt, joita nostettiin esille, olivat ulkomaiset tutkimusmatkailijat.

3. Tornion kirkko on 1600-luvun lopulta, joten piti käydä katsomassa. Ei oikein mahtunut kuvaan.

4. Jossain kartassa Alatornion kirkon viereen oli merkitty museo, joten kiersin lähtiessäni sitä kautta. Kirkko 1700-luvun lopulta oli komea. Kellotornia en nähnyt, mutta varmasti ajoin sen ohi, joten kuittaan Struven ketjun maailmanperintökohteiden listalta koetuksi.

Museo oli todennäköisesti kirkon viereisessä makasiinissa, mutta siinä ei ollut mitään merkkiä aukioloista.

Nuoret naiset lähtivät Ranskaan

Reginald Outhierin matkakertomuksen Matka Pohjan perille 1736-1737 (2. painos, 2011) esipuheessa Osmo Pekonen toteaa, että

matkakertomuksesta puuttuu joitakin matkaan liittyneitä värikkäitä episodeja kuten kahden "Lapin-tytön" (itse asiassa torniolaisen raatimiehen tyttärien) Christine ja Elisabeth Planströmin rakastuminen ranskalaisiin matemaatikkoihin ja skandaalinkäryinen saapuminen Pariisiin

Täh! Liikkuvia naisia ja minä en ole heistä koskaan kuullut! Sisaruksilla on Wikipedia-sivut suomeksi ja ranskaksi. Näissä on eroavaisuuksia ja ranskalainen vaikuttaa luotettavammalta. (Ranskaa osaavat voivat myös tutustua tähän sivuun.)

Pekosen mukaan "Tyttöjen kohtalot Ranskassa tunnetaan hyvin, niistäkin olisi kirjan verran kerrottavaa." Kirjan verran on jo kerrottukin eli olemassa on Olof Hederydin romaani Två systrar (1996). Romaanin lukenut koki tarinan niin uskomattomaksi, että kysyi sukututkijoiden keskustelupalstalla henkilöiden olemassaoloa. Tästä ei ole epäilystä, vaikka Christinen kastemerkintää ei olekaan säilynyt.

Oma versioni kirjan mittaa lyhyemmin. Ranskalaisen tutkimusretkikunnan viettäessä talvea 1736-37 Torniossa Elisabet oli 18-vuotias ja Christine ehkä vuoden pari vanhempi. Molemmilla oli jotain peliä ranskalaisten kanssa ja tytöt ottivat sen niin vakavasti, että lähtivät miesten perään Pariisiin. Tämä kuullostaa uskomattomalta, mutta pakko vaan ottaa todesta.

Nuorten naisten sydämet vieneet miehet olivat ehkä antaneet ymmärtää mutta eivät aikoneet yhtään enempää, mistä syntyi hetkeksi mediakohu Pariisissa. Jostain syystä naiset eivät luikkineet takaisin Suomeen vaan jäivät Ranskaan, jossa osa elatuksesta järjestyi kuninkaan antamalla apurahalla heidän käännyttyään katolilaisiksi. Tämän jälkeen paluu luterilaiseen Ruotsiin olikin jo lähes mahdotonta.

Christine sulkeutui pian luostariin ja Elisabet otti palveluspaikan aatelisnaisen kotona. Muutos Elisabetille koitti, kun hän joulukuussa 1745 kihlautui, josta ilmoitettiin näin monisanaisesti lehdessä Mercure de France.

Avioliitosta tuli kaikkea muuta kuin onnistunut ja se päättyi oikeudenkäyntiin, jonka aineistossa olisi sitä kirjan ainesta (luettavissa edellä linkitetyllä ranskalaisella sivulla). Tutkintovankeudessa istuttuaan Elisabet sulkeutui sisarensa tapaan luostariin, mutta ei samaan paikkaan. Elisabet kuoli 26.12.1784 ja Christine 29.7.1790.

(Alun kollaasin ainekset Journal d'un voyage au Nord en 1736 et 1737 / par M Outhier, Vuë générale de la ville de Paris à l'usage de l'optique  )
Vue et perspective du Pont Neuf à Paris,

Satunnainen sitaatti järjestämättömästä arkistosta

Pohjolan Sanomat 2.2.1916 Tornion kaupunkin arkistosta kesällä 1915:

Vanhempi osa arkistoa oli sijoitettu raatihuoneen ullakolle muutamiin lautakomeroihin. Siellä olivat asiakirjat sikin-sokin aivan kuin tuulen puuskan heittämänä ilman minkäänmoista järjestystä. Siellä summattomat paljoudet vanhoja sanomalehtiä, muutaman yhdistyksen laulukirjoja, seinäpapereita määrättömästi, ikkunalaseja, lamppuja ym. kaikellaista törkyä ja roskaa, kuten maalaistalon vintillä ainakin. Sanalla sanoen: tuskin kurjemmin hoidettua omaisuutta voisi muualla tavatakkaan. 

Oli täysi työ ensinnäkin eroittaa se mitä varsinaisesti kuului arkistoon, pois kaikenmoisista jätteistä. Ei ollut suinkaan sitten mikään helppo työ asiakirjojen järjestäminen edes sellaiseen kuntoon, että niitä voi tutkija ilman sanottavia vaikeuksia käyttää hyväkseen. Löysi lehtisen sieltä, toisen täältä, ja minkä verran niitä oli hävinnyt tuon huolimattoman hoidon aikana, on mahdoton sanoa. 

Varmaa vain on, että suoranaista varkautta ja arkiston raiskausta on harjoitettu. Tätä todistaa m. m. se seikka, että ei ainoatakaan postimerkkiä ollut tavattavissa vanhemmissa kirjeissä: ne oli leikattu kirjekuorista irti ja varastettu; ja mikä mielä valitettavampaa; asiakirjoista, jotka ovat ainoat laatuaan, m. m. kuninkaallisista käskykirjeistä, oli leikattu sinetit irti ja viety ties minkä kokoojan varastoon.

... coco yhteiselle Cansalle minun nöyrän anomuxen...

SukuForumin taannoisesta sortumisesta pelastin syyskuussa 2012 postatun tekstin. Valitettavasti niin huolimattomasti, etten voi tunnistaa lähettäjää, joka ei ilmeisesti kertonut missä oli tekstin nähnyt. On kuitenkin niin makeaa tekstiä ettei voi jättää uudelleen julkaisematta. Jossain kopioi+liitä -toiminnossa on tainnut sanoja liimautua yhteen, mutta näkemättä alkuperäistä en uskalla/viitsi lisäillä välilyöntejä.

Kyseessä on Henric Brandtin hakemus pitäjänkirjurin ja Tornion käräjäoikeuden tulkin virkaan vuonna 1755.

Lisäys 27.4.2015. Oli jäänyt googlailua tekemättä. Kiitos kommentoijan täytyy täydentää ja todeta, että teksti on julkaistu Genoksessa 1(1930), s. 35-36

Cunnialliset ja toimeliset miehet, Lautamiehet ja yhteinen Cansa Ala-Tornion pitäjäsä

Caikella sillä Kitolisuden muodolla, cuin yxi sidottu sydän taita ylös ajatella, tahdon minä miös vellvolisesti tuta ja ylistä, sitä hyvyttä ja rackautta, jollatämä culuisa Tornion Seuracunda jo yli colmekymmendä vuotta ontahtonut erinomaisella mielisuosiolla, cohdata minun racasta ennentätä Herrasa edesmennyttä Isä Wajnajatanin ja minun surelle jiälejuotunutta äitiäni nin myös minua sijtä osalisexi tehdä; toivotan sydämmellisesti teile ja teidän lapsilen sen edest sen corceiman, Isän runsasta Siunausta Ja nijncuin nyt, minun edesmennen Isä vainajani cuoleman cautta, sekä pitäjän Skrifwarin, että cäräjän Tulkin virca ja toimitus on tullut avoimexi ja juotilaxi, täsä culuisas Seuracunnas ja sen cautta myös minun päleni sitä rascambi murhe ja kuorma langenut, minun rackahan muorini ja sisareni edescatsomises ja pallveluxes kyllä nöyräsä warattomasa tilasa, kuin caicille tietävä on, sen tähden edesannan minä tämän cansa tälle cunnioitettavalle oikeuden istuimelle ja coco yhteiselle Cansalle minun nöyrän anomuxen, että heidän tavalisen mielisuosions ja cutzumuisens cautta tulla ylösasetetuxi sihen nyt joutilasna olevaisen pitäjän Skrifwarin ja käräjätulkin toimituxen ja wirkan. Sen wacutuxen cansa minun puolestanin, että minä parahauden jälkin minun Jumalalda suodun mitan ja leviskän jälken, tahdon, viriäst, ja uskolisest, tehdä ja toimitta ,caicki, mitä eriomaisexi ette yhtesexi palveluxexi vaditan. Josa uscaluxesa yhteisen=kansan mielisuision päle minä edesmenen.

sen cunnioitettavan Lautamiehen viran ja yhteisen cansan

Palveluxen culiainen pallvelia

Hen: Brandt

Pohjoisesta kirjoitettua

Charles John Cutcliffe Wright Hynen kirjassa Through Arctic Lapland (1898) liikutaan useassa luvussa Suomen Lapissa, joka Hynelle oli venäläinen.

Over night—under the blaze of a twelve o’clock sun—we had commissioned a man to find us carriers, and in the morning we crossed the river below that lonely Russian chapel, we and our goods, and in ten minutes the real troubles of the journey had fairly begun.
Never were such carriers. They were all able-bodied Finns, though one (and he was the strongest) had a hump like a Brahmin cow, another had a hare-lip, and the headman possessed a most virulent squint; but they were the most impracticable creatures that ever slouched over the face of the earth. Our luggage was not heavy; two negro carriers on the Congo or the Gold Coast would have capered with the whole lot of it; but through a wish for long quick marches, we had made it up into three light loads. There were two sacks, and a canvas-covered box containing a few tins, some cartridges, and four pounds of cake tobacco.
Now we both knew something about packs and loads in other parts of the world; but the Finn carrier was new to us, and his ways were strange; and it is always dangerous to introduce customs from a distance for consumption in a country whose difficulties you do not understand. So although we made suggestions, we did not insist on them, and the carriers muddled on with the preparations in their own way.
The neat, rectangular, canvas-covered box was eliminated first. We had looked upon it as an ideal “load”; in Africa there would have been a vigorous scramble for it; but the Finns said it was impossible to tackle anyhow. They scouted all suggestions of slinging, or carrying it hammock fashion, and fetched out another sack and made a re-stowal. Naturally the bundle so contrived was about as impossible to carry on human shoulders as a live porcupine would have been. So a blanket was taken out of one of the sacks and used as a pad. And next the sacks were objected to, and their contents split up, till finally our possessions were made into seven bundles of much fragility.
They worked hard over making this muddle; they took two mortal hours over it, and frequently called upon us for assistance; but finally they limbered up with the help of abundance of thongs of reindeer hide and rope, and we put backs to the river and set off on our march.

Tuoreempaa ja tutkitumpaa Lapista

• Helm, Britta: Were the Sámi Swedes?: Swedish scholarly ethnographic perspectives on the Sámi,1555 to 1848
• Stefan Hansson: Kulturkrock i lappmarken - Fyra fallstudier om mötet mellan samer och den svenska elitkulturen under tidigmodern tid
• Rosengren, Anna: Samiska kvinnor och osynlig historia: En komparativ studie av svenskar och samer vid 1600-talstinget
• Nordin, Gabriella: Äktenskap i Sápmi: Giftermålsmönster och etnisk komplexitet i kolonisationens tidevarv, 1722-1895
• Kumpulainen, Riitta: Timber And Herring: Modernisation And Mobility In Finnish Lapland And The Western Islands Of Scotland, 1770-1970

• Kaikkonen, Konsta: Personhood and religious change among the Saami: reviewing historical texts
• Myllyniemi, Heikki: Julistusta ja palvelua kirkossa, syrjäkylillä, metsäkämpillä, uitoissa, poroerotuksessa : Mauno Koivuneva Utajärven kirkkoherrana 1953-1971
• Ojala, Carl-Gösta: Sámi Prehistories: The Politics of Archaeology and Identity in Northernmost Europe
• Havela, Tanja: Kittilän lapinkylä: soveltava taide kulttuuriperinnön representaationa
• Kugapi, Outi: "Se on sydämen asia se saamenkäsityö": matkailun vaikutukset saamelaiseen käsityökulttuuriin ja kulttuuri-identiteettiin
• Ehn, Thérese: Samernas plats i det svenska kulturarvet: vem har rätt att representera vem?
• Juuso, Anni-Kristiina: Gii jáhkát don leat? Gii lea sápmelaš? : oikeudellisen saamelaismääritelmän vaikeudesta alkuperäiskansan olemassaoloon
• Andersson Hjulman, Tore: The Sámi became naturized in the wake of the territorial colonization
• Äikäs, Tiina: "Kelle se tieto kuuluu, ni sillä se on." : osallistava GIS Pohjois-Suomen pyhien paikkojen sijaintietoon liittyvien näkemysten kartoituksessa 
• Seppänen, Raija: "Ikäns elä, ikäns opi, oppimatta kuole" : saamelaisten ikämiesten elämänhallinnan muistelukset Pohjois-Lapissa

Sekä erityisesti Tornionjokilaaksosta

• Arell, Nils: Rennomadismen i Torne lappmark: markanvändning under kolonisationsepoken i fr.a. Enontekis socken
• Sundquist, Maria: Äktenskap i gränsland: Relationer i Tornedalen 1780-1850
• Byström, Tony: Civiliseringsprocessen i Torneå Lappmark: En studie om civiliseringsprocessen ur ett perifert perspektiv
• Elenius, Lars: Både finsk och svensk : modernisering, nationalism och språkförändring i Tornedalen 1850-1939
• Tapio, Tarja: "Meilä on kaikila samanlaiset tarinat" : tarinankerrontatutkimus tornionlaaksolaisuudesta vanhimpien aapualaisten arjessa ja tulevaisuudessa 

Kuvat:
"Peter Parley's common school history. Illustrated by engravings" (1857). Internet Archive, Flickr Commons
'Das kleine Kind vom Tragbett bis zum ersten Schritt. Ueber das Legen, Tragen und Wiegen, Gehen, Stehen und Sitzen der kleinen Kinder bei den verschiedenen Völkern der Erde'. British Library, Flickr Commons
'Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists. (Editor, L. Mechelin.)'. British Library, Flickr Commons
Alex Federleyn valokuva Torniosta n. 1900-1910.  Åbo Akademis bibliotek, Flickr CC BY 2.0

Kirkkoherran hautajaiset Torniossa 1681

Lapin matkakertomuksia on 1600-luvultakin!? Tämä selvisi minulle kun kirjastotietokannan selailussa osuin Marja Itkonen-Kailan suomentamaan Jean-Francois Regnadin tekstiin, josta lainaamani kappale Retki Lappiin oli painettu 2012. Itkonen-Kailan johdannosta käy ilmi, että Regnard oli jatkanut omia muistiinpanojaan referoimalla toista kirjoittajaa eli pitkät pätkät tekstiä ovat muuta kuin omakohtaista kokemusta.

Toisin kuin kirkkoherra Johannes Tornaeuksen kuolemaan liittyvät kuvaukset. Kirkkoherra oli kuollut muutamia päiviä ennen kuin ranskalainen seurue tuli Tornioon. He kävivät surutalossa, jossa näkivät vainajan "makaamassa arkussa täydessä virka-asussaan, joka oli juuri tätä varten valmistettu hänelle". "Hänen vaimonsa makasi vuoteellaan toisella puolen huonetta, ja huokaukset ja kyyneleet todistivat surusta". Suurissa hopeamaljoissa oli "ranskalaisia ja espanjalaisia viinejä sekä viinaa", joita tarjottiin vierailijoille. (s. 24)

Seurue kutsuttiin myös Tornaeuksen hautajaisiin ja tilaisuuden kuvaus lienee ajalleen melko harvinainen.

Juhlallisuudet aloitettiin vainajan kodissa (eli pappilassa?). Koko talo oli täynnä pappeja. "Heillä oli yllään pitkät mustat kaavut ja päässään niin korkeakupuiset hatut, että niitä olisi voinut luulla kattupalkkeja kannattaviksi pylväiksi. Huoneen keskellä oli kankaalla peitetty arkku, jossa vainaja lepäsi." "Seurueen vanhin piti ruumissaarnan kaikkien läsnäolijoiden kuunnellessa". "Naiset olivat miehistä erillään pienessä huoneessa ja huokailivat sydäntäsärkevästi". (s. 120)

"Samaan aikaan kun salissa saarnattiin, pidettiin kirkossa suomenkielinen saarna, ja molempien saarnojen loputtua lähdettiin viemään ruumista kirkkoon." (s. 120) Pappilassa saarnattiin latinaksi tai ruotsiksi? Arkku kannettiin olkapäillä ja sen jäljessä kulki surusaatto. "Arkku asetettiin keskelle kirkkoa, ja samalla veisattiin virsiä." "Tämän jälkeen alkoi varsinainen suuri hautajaispuhe." (s. 121) Sen loputtua siirryttiin juhla-aterialle.

"Meidät johdatettiin suureen saliin, jonka täytti kolme pitkää pöytää. Tämä sali oli kunniavieraita varten. Lisäksi oli viisi tai kuusi vielä täydempää huonetta, joihin oli tarkoitus saada mahtumaan kaikki muut läsnäolijat." "Aterian aluksi nautittiin viinan ja oluen sekoitusta sekä muuatta toista, oluesta, viinistä ja sokerista tehtyä juomaa, jonka nimi oli calchat, molemmat pahimman makuisia juomia joita ihminen voi saada alas kurkustaan."  (s. 122) "Pöydät olivat täynnä erilaisia ja, jos niin uskallan sanoa, antiikkisia liharuokia; ne oli nimittäin paistettuy jo aikakin viikkoa aikaisemmin." (s. 123)

Maljojen nosto oli osa ohjelmaa ja ruuan jälkeen "papit joivat ja polttivat kunnes sortuivat pöydän alle". "Vainajan vävy Olaus Graan yritti tuoppi kädessä hoiperellen saattaa meidät veneellemme, mutta jalat pettivät hänen altaan ja hän oli vähällä pudota jokeen. Kahden miehen oli kainaloista kannatellen talutettava hänet pois." (s. 124)

Seuraavana päivänä oli vielä rääppiäiset. (s. 124-125)

Kuva Historiska museet. Peter Sillén SHMM

Kuvia Suomesta

Digitalt museum tarjoaa oheiset otokset norjalaisten ja ruotsalaisten museoiden kokoelmista. Kaikissa lisenssi, joka ei salli muokkausta eikä kaupallista käyttöä.

Ajallisessa järjestyksessä ensimmäinen on "Tuschteckning på beige siden uppspänd på träskiva spänt med snören på baksidan. Marint landskap med krigsfartyg och byggnader. Text: MINNE AF SEGERN VID HOGLAND D.17 JULI 1788" (Upplandsmuseet). Eli esittää Suursaaren taistelua Kustaan sodassa.

Utsigt af Nyby Glasbruk. 1801 (Nordiska museet). Museoviraston tietojen mukaan "Meren rannalla Iin Olhavassa 1784 toimintansa aloittaneen Nybyn lasiruukin rakennuksista on jäljellä 1840-luvulla rakennettu suuri päärakennus ja valtava kivinavetta, lasipruukista vain perustusten rauniot. "

Svensken Öfverlemnar Sveaborg åt Hans Rysska Kj:s Magister-troppar. Ritat af G. Widlund ( Upplandsmuseet) Viaporin kuvaus melko symbolinen?

 L Zachrisson: Kastelholms slott. 1820 (Nordiska museet)

Ferdinand  Boberg: Kyrkan och stapeln i Torneå. 1924 (Nordiska museet)

Avioliiton esteiden tutkintaa 1800-luvun alussa

Sotilas Anders Blom oli kihlautunut Loviisassa Anna Maria Klarinin kanssa, mutta papintodistus puuttui. Anders oli syntynyt Lapväärtissä, oleskellut Porissa ja Viaporin linnoituksessa. Oliko jonnekin jäänyt edellinen kihlattu tai peräti vaimo? Tämän selvittämiseksi julkaistiin yllä näkyvä kuulutus sanomalehdessä Inrikes Tidningar 24.9.1800.

Ilmeisesti jotain selvisi tai pariskunnan mieli muuten muuttui, sillä vihkimerkintää ei Lovisassa näy.

Kersantti Fredrik Hultman aikoi naimisiin Tampereella Ulrika Bilthausenin kanssa. Avioliiton esteiden selvittämiseksi julkaistiin alla näkyvä kuulutus sanomalehdessä Posttidningar 30.5.1801.

Samassa lehdessä oli myös erikoisempi ilmoitus. Talonpojan tytär Anna Mattsdotter Ikaalisten Sikurin Isotalosta oli 13.11.1789 tuomittu (!) avioliittoon kersantinpoika Peter Lundin kanssa. Ennenkuin tuomio laitettiin toimeen, Peter Lund poistui paikkakunnalta eikä hänen sijainnistaan ollut kenelläkään tietoa. Anna löysi parissa vuodessa uuden sulhasen, mutta avioliittoa ei voitu solmia ilman,että Peteriä oli yritetty vielä kerran saada kiinni.

Anna vihittiin ilmoituksessa mainitun torppari Johan Simonsson Lehtimäen kanssa Ikaalisissa 27.12.1801.

Hattumaakarin kisälli Michael Levin kertoi syntyneensä Porissa vuonna 1774 ja aiemmin käyttäneensä nimeä Forsten. Keväällä 1802 hän suunnitteli avioliittoa Catharina Palinin kanssa, mutta esteettömyystodistus puuttui. Niinpä Uudenkaupungin kirkkoherran lähettämä ilmoitus yllä julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 14.6.1803.

Kun pariskunta vihittiin Uudessakaupungissa 1.1.1804 Mikael oli jo mestarismies. Catharina oli ennen avioliittoaan taloudenhoitaja.

Kemissä syntynyt Henrik Möller oli myllyrakennusmestarina kiertänyt pitkin Suomea. Vuoden 1800 paikkeilla hän oli saapunut Tampereelle rakentamaan sahaa. Kun hn neljä vuotta myöhemmin aikoi avioliittoon oli aikaisemmalla elämällä merkitystä ja yllä oleva kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Postidningar 9.6.1804.

Johan Matsson Ström tiesi vuonna 1804 kertoa syntyneensä Haminassa vuonna 1767 ja vuoden 1788 jälkeen asuneensa Porissa ja Torniossa. Kertomus ei riittänyt, kun hän halusi naimisiin, joten yllä oleva kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes Tidningar 18.9.1804.

Kuparisepää Anders Bjurman lähti papintodistuksella varustettuna vuonna 1800 Avestadiin. Sittemmin hän kulki useamman seurakunnan kautta ja avioliittoaie Tampereella loppuvuodesta 1804 vaati esteettömyyskuulutuksia. Yllä oleva ilmestyi sanomalehdessä Inrikes Tidningar 13.2.1805.

Raumalla syntynyt renki Johan Lundberg oli ehtinyt palvelemaan Ruotsin armeijassa ennen muuttamistaan Ahvenanmaalle. Keväällä 1805 hän oli aikeissa mennä naimisiin piika Anna Maria Ranckin kanssa. Estettömyyden todistamiseksi Kumlingen kirkkoherran kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 15.6.1805. Tämä tarina päättyi onnellisesti ja pari vihittiin 19.10.1805.

Samassa sanomalehdessä oli toinenkin esteettömyyskuulutus.Mustasaaren pitäjästä aikanaan lähtenyt Christian Johansson Stock oli päätynyt Tenholaan ja aikoi naimisiin Anna Christina Eriksdotterin kanssa. Nimiä vastaavaa avioliittoa ei löydy.

Armeijasta eronnut sotilas Johan Fredrik Hjertberg aikoi naimisiin Hämeenkyrössä. Aviesteitä kuulutettiin yllä olevalla ilmoituksella sanomalehdessä  Inrikes tidningar 20.8.1805. Hiskin mukaan Hämeenkyrössä avioitui 1.1.1806 "Sold: Johan (fr.Hjertberg)" ja "Pig: Maria Mattsd:r".

Raumalta kotoisin oleva kirvesmies Benjamin Sarlund oli päätynyt Karlskronaan asti ja aikoi siellä naimisiin. Esteettömyyskuulutus julkaistiin sanomalehdessä Posttidningar 21.12.1805. Nimiä vastaava avioliitto löytyi Familysearch-sivustolta. Avioliitto solmittiin JO 15.12.1805 Förkärlan seurakunnassa.

Sotaisia uutisia maalis-huhtikuussa 1715

Päiväykset juuri sen jälkeen kun britit vaihtaneet vuotensa täsmäämään suomalaisen vuosiluvun kanssa.

Tukholma 26.2. (London Gazette 22.3.1715): "The last letters from the province of Westro-Bothnia advised, that they had intelligence 6000 Muscovite Dragoons were marching from Finland round the Bothnick Gulph, and that Part of those Troops were already advanced as far as Torno."

Tukholma 26.3. (London Gazette 9.4.1715): "Letters from Orground and the Places situate on the Bothnick Gulph, do all give an Account of great Fires having for two or three Days together been seen upon the Isle of Aland and the Coast of Finland, whence they conclude that the Muscovites have begun to burn and destroy the Towns and Villages both on that Island and on the Continent."

Illallisella Torniossa

Matthew Consett: A tour through Sweden, Swedish-Lapland, Finland and Denmark (1789)

I must now relate an Adventure, though of no great importance, yet as it amused us, I shall have your pardon for so doing. In the evening a stout Finlander laid his elbows upon the window, and without much ceremony called to us frequently for brandy. We nodded to him as we were drinking our wine, while he continued to repeat his former request in his own language Anna ma vino, Hurra Kultana, "Dear Gentlemen, give me brandy." Sir H. with great good nature complied with his request, and gave him two or three glasses which he seemed to enjoy very much, but still he called, Hurra Kultana. A few glasses more were given him, which made him drop his elbow from the window, and rather grow shorter. As his legs would not bear him up, he bent his knees against the wall, and by the help of his hands he supported himself, by holding fast by the window post; but still he called, Hurra Kultana. Two glasses more were given him, till at length he could say nothing but Kultana, Kultana, and gradually sunk from the window.

When his countrymen who were standing around saw him drop, they took him carefully up and carried him away. Word, however, was soon brought that the man was so ill that they expected his throat would soon be on fire, and if he did not recover before the morning, our post horses would be stopped and our Journey prevented.

Our anxiety was removed in an hour or two's time by the man's appearance once more upon the stage. He came into the yard and began to play several anticks, and to shew us how the Bear dances in the fields.

Samassa kirjassa ihailtiin kesiyön aurinkoa:

At twelve o'clock this night we saw the Sun in full beauty. The Horizon being remarkably clear, gave us a most delightful view of that, to us, extraordinary sight. Sir H. G. L. has caused an engraving to be made of this agreeable Scene. The Inhabitants of this climate no doubt reap many advantages from this circumstance during the Summer season ; but, alas ! a long and dreary Winter reverses the scene and involves them in continual darkness. Yet this is not quite so dismal as might be imagined. The aurora borealis appears with peculiar splendor in all northern countries and supplies in some degree the place of the Sun. The stars too in their clear frosty nights shed an agreeable light, and enable them without much impediment to follow many of their ordinary occupations

.

Raapaisu arkeologiaa

Eilisestä gradusurffailusta toivuttuani vilaisin Helsingin tilannetta. Kielitiedevoittoisesta Humanistisen tiedekunnan listauksesta löytyi Hanna Kivikeron gradu Cattle Teeth in Graves : Interpretations of animal bones found in Finnish inhumation graves (ca AD 550-1700) , jonka luulisi liittyvän viime kesänä mietittyyn testamenttilehmään. Suomenkielisestä tiivistelmästä lainaten

Vertailun perusteella on päädytty tulkintamalleihin, jotka voivat selittää eläinten olemassaolon hautauksissa. Näitä ovat muun muassa hautauhrit, muisteluateriat ja eläinhautaukset. Hautapaikka on saattanut olla aiemmin esimerkiksi asuinpaikka, jolloin haudoista löytyneet luut voivat liittyä alueen käyttöön asuinpaikkana.

Arkeologiasta ja haudoista kun tuli puhe ja koska tänään on


mistä lisätietoa banneria klikkaamalla ... niin hiukan aiheisiin liittyviä linkkejä.

Oxfordin yliopisto on avannut sivuston Ancient lives, jossa nojatuoli-arkeologit pääsevät pyörittelemään papyryspalasia tositarkoituksella.

Arkeologian harrastajien infosivut olivat nyt kesällä päivittyneet kaivaustiedoilla eli harrastajien kannattaa tätä seurata.

Åsa M. Larsson kirjoitti på svenska viime vuonna blogissaan ihmisjäännösten käsittelyn problematiikasta.

Teemu Mökkösen lisensiaattityön otsikkona Arkeologia, historialliset kartat ja paikkatieto

Museovirasto on julkaissut opaskirjan Arkeologisten hautakaivausten tutkimusmenetelmät. "Se on suunnattu lähinnä kenttätöitä tekeville arkeologeille, mutta myös arkeologian opiskelijoille ja harrastajille sekä lähitieteiden edustajille."

Pentti Koivuselle pari vuotta sitten tehty juhlakirja Ei kiveäkään kääntämättä on luettavissa verkkoversiona. Sisälsi minusta paljon mielenkiintoista m.m. juhlakalun nuorena miehenä tekemistä museolahjoituksista sekä useita artikkeleita Tornion kaupunkielämästä 1600-luvun paikkeilla.

Museoviraston julkaisuihin kuuluu Marianna Niukkanen: Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset - tunnistaminen ja suojelu. Arkeologipäiviltä 2006 on verkossa artikkeli Johanna Enqvist & Marianna Niukkanen: Historiallisen ajan muinaisjäännökset – teoriassa ja käytännössä.

Julkaisussa Pirkan maan alta 10 juuri sitä, mitä otsikko lupaa.

Verkossa myös kirjaan Mustaa valkoisella. Ystäväkirja arkeologian lehtori Kristiina Korkeakoski-Väisäselle sisältyvä Juha Ruohosen artikkeli Saariin ja metsiin haudatut. Historiallisen ajan hautapaikkoja Kangasniemellä.

Arkeologisten inventointien raportteja etsin joskus hakukoneharjoittelun merkeissä. Ovat hyvin sekalaisissa paikoissa ja tuskin kaikki verkossa ollenkaan. Yhtä sekalaisesti listattuna, joukossa näköjään myös yksi kulttuuriperintöinventointi.

• Hankasalmen Ruumissaaret. Hankasalmen historiallisen ajan hautapaikkojen inventointi 2008-2009
• V.-P. Suhonen: Sipoon historiallisen ajan muinaisjäännösten inventointi vuonna 2007
• SATU KOIVISTO: SIPOO Manneralueen esihistoriallisen ajan ja saariston esihistoriallisen sekä historiallisen ajan muinaisjäännösten inventoinnit 2007
• Karkkila. Keskustaajaman osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi. Historiallisen ajan muinaisjäännökset. 19.-23.5.2008
• Historiallisen ajan muinaisjäännösten arkeologinen inventointi Keski-Suomessa 2004
• PELLO Pellon kuntakeskuksen inventointi 17. - 19.6.2008
• PUDASJÄRVEN KOLLAJAN ARKEOLOGINEN INVENTOINTI Petro Pesonen 2008
• Ylistaro. Kaava-alueiden muinaisjäännösinventointi 2008
• Hamina-Virolahti. Valtatien 7 tielinjan inventointi välillä Hamina - Vaalimaa 15.-19.6.2009. Katja Vuoristo
• Taivalkoski kulttuuriperintöinventointi 2009 Läntinen alue
• Muinainen Muonio – inventointituloksia vuodelta 1995
• RIIHIMÄKI ETELÄ-VAHTERISTO Logistiikkakeskusalueen muinaisjäännösselvitys 2006-2007

Jyväskylään liittyneitä raportteja linkitin jo aiemmin tänne.

Saksalaista fiktiota Ruotsin 1700-luvusta

In the dining room, innumerable dishes were already smoking upon the supper table as Megret and Arwed entered; yet the governor was sitting at the sideboard, in accordance with an old Norman custom, amusing himself with the favorite Swedish preliminary to a good meal, knakebrod and whiskey. Occasionally he cast an impatient glance towards the door. 'Where is my daughter?' asked he of a servant, who had just entered.

Juu, viskiä ja näkkileipää on tullut alkupaloina useinkin nautittua. No, kaikki ei mene ehkä ihan oikein kun kyseessä on a) historiallinen fiktio b) saksalaisen kirjoittamana ja c) englanniksi käännettynä.

Carl Franz van der Velde (1779-1824) tarttui Pohjan sodan loppuun ja sitä seuranneeseen aikaan kirjassa Arwed Gyllenstierna. Eine Erzählung aus den Anfange des achtzehnten Jahrhunderts. Löytyy Google Booksista (1. osa ja 2. osa).

Franz J. L. Thimmin mukaan teos kuului kirjailijan parhaimpiin. Amerikkalainen englantilaisen käännöksen kustantaja katsoi kuitenkin parhaaksi tehdä jotain modifikaatioita: "in a few cases I have taken the liberty to omit some passages, and to alter others, that were deemed incompatible with the ideas of propriety and decorum prevalent in this country." Espanjassa nimiösivun perusteella tehtiin pelkästään käännös: Alfredo de Gyllenstierna: historia alemana del principio del siglo XVIII. Ruotsissa päädyttiin ratkaisuun "fritt bearbetadt efter tyskan". Kirjan Arvid Gyllenstjerna. Romantisk Berättelse från Carl XII:s tidehvarf nimiösivulla ilmaistu sanoin "förbättrad öfversättning". Suosittu kirja, vuonna 1830 jo neljäs painos menossa!

Ruotsalainen versio oli Turussa myynnissä (Åbo Tidningar12.2.1834), mutta tarina oli ehtinyt unohtua kun kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin aloitettiin suomeksi versioitujen jatkokertomusten julkaisu. Pikaisen englanninkieliseen käännökseen tutustumisen perusteella tarina olisi tarkoitukseen mainiosti soveltunut. Mutta vaatinut muokkausta... Torniota kuvatessa todetaan

The thick-set and bold Finlanders, with flat yellow faces and dull gray eyes, their thin beards and dusky yellow hair, in their short coats, dome-shaped caps, and fur-trimmed half boots--the timid, short Laplanders, with their broad brown faces, large mouths, blear eyes, and dark brown hair, with their leather coats reaching to their knees, their small caps, and pointed, fur-trimmed sandals,--all were here,--bringing with them fat cattle, venison, sheepskins, bearskins, fish, reindeer cheeses, utensils carved from wood, reindeer's horns, and pine bark meal, in great quantities, for sale.

Ruotsiksi "dull grey" näköjään mörkgrå, joka kuulostaa miellyttävämmältä.

Ja kun Torniosta oli puhe, niin alla paikallisen kirkon kuva Kyläkirjaston Kuvalehden numerosta 15.9.1882.

Ruukintyöntekijä kaipaa tietoa vaimostaan

Kangasalassa vihittiin 13.10.1776 Mutikosta Joh. Michelss. ja pig. Maria Mattsd:r. Pariskunta löytyy rippikirjasta 1773-1784 sivulta 12 ja 1779-1784, jossa kuitenkin näyttää tapahtuneen vuoden 1779 paikkeilla jotain. Maria ja pariskunnan lapsi ovat kuitenkin Mutikon kirjoissa myös 1785-1790 rippikirjassa. Seuraava kirja 1792-1798 on selvempi ja koko perhe merkittynä Mutikkoon. Johanilla nyt komea sukunimi Krusendahl. Rippikirjassa 1797-1809 pariskunnalla ei ole lasta eikä sukunimeä. Jonkinlainen lisämerkintä, josta en saa selvää, mutta ei varsinaista muuttomerkintää.

Kuitenkin jo 5.7.1792 Inrikes tidningar oli julkaissut allaolevan ilmoituksen, josta selviää, että jo 11 vuotta aikaisemmin oli Joh. Krusendahl eli Muddika saapunut työntekijäksi Swansteinin ruukille. Eli rippikirja EI ole luotettava todiste ihmisten asuinpaikalle - ainakaan ilman rippikirjamerkintöjä!

Swanstein sijaitsee Acerbin kirjan perusteella Pellon lähistöllä. Vaihtamalla w v:ksi löytyy verkosta hieman lisätietoa. Kartasta näkyy, että paikka on aivan Ruotsin ja Suomen nykyisellä rajalla ja ilmeisesti Ruotsin puolella. Mutta palataan ilmoituksen sisältöön.

Johan oli lähtenyt pohjoiseen Kangasalalta ja sanamuodon tulkiten jättänyt vaimonsa sinne. Saadakseen hänestä tietoa Johan oli lähettänyt kirjeen vuosittain Tampereelle herra insinööri C. Kydenille, jotta tämä tiedustelisi Marian perään paikalliselta papistolta. Mitään vastausta ei ollut tullut, joten Johan sitten turvautui sanomalehti-ilmoitukseen.

Tornion alueen tiedusteluihin jostus vastanneena muistan, että tutkimus siellä on hankalaa, joten en lähde Johanin elämää pidemmälti seuraamaan. Mutta Tornionjokilaaksosta puheenollen, Oulun maakunta-arkiston sivuilta löytyy alueen historiasta vuoden 1809 jälkeen verkkonäyttely.