Mitä Ranskassa meistä tiedettiin?

Tanskalais-ranskalainen Conrad Malte-Brun sai vuonna 1810 valmiiksi useaosaisen teoksen Précis de géographie universelle ou Description de toutes les parties du monde. Sen päivitetty versio on "täydellinen ja universaali maantieto" eli  Géographie complète et universelle nouvelle édition, continuée jusqu’à nos jours, d’après les documents scientifiques les plus récents. Les derniers voyages et les dernières découvertes, joka julkaistiin vuonna 1856. Se oli ainakin niin täydellinen, että Suomi oli mukana ja tietenkin täkäläinen kirjan käsiinsä saatuaan tarkisti mitä kotimaastamme kerrottiin. Kommentointia lukukokemuksesta riitti Finlands Allmänna Tidningin vuoden 1859 numeroihin 87, 88 sekä 89 ja aihe oli niin kiinnostava, että "syvällisesti sivistyneiden Ranskalaisten ja maailman mainion Parisin viisaitten tieto Suomenmaasta, sen kansasta ja asioista" käsiteltiin lyhennettynä suomeksi Mehiläisessä 9/1859. Edelleen lyhentäen, nyt otteita jälkimmäisestä. (Alkuperäiset voi lukea osasta 6 alkaen sivulta 431.)

... Karttaa seuraavassa selityksessäki saa Suomen mies oppia yhtä ja toista uutta, esim. varsinaisten Suomalaisten jakauntumisen seuraaviin lahkoihin: Qvaines, Ymes, Jemès tahi Haimes ja Kyriales, Eethes ja Lives. Nimen "Kyriales", joka vastaa Karjalaisia, päätetään ihan varmaan johtuvan kreikalaisesta sanasta "Kyrios", joka merkitsee "Herraa", "isäntää" j. m. Tästä siis näkyy Kyrialaisten (Karjalaisten) olevan "Herran eli kuninkaan alueisen kansan". Miksikähän heitä päättäisivät, jos saisivat kuulla sanain "Karjalainen" ja "Karja" sukulaisuuden?

... Näiden yleisten silmäysten perästä kerrotaan kaikella todella Suomen lääneistä. Viipurin lääniin kuuluu lähes koko entinen "Kyriala". Asukkaat elävät parhaasta päästä lohenpyynnistä, metsästyksestä ja hirrenhakkuusta. "Jananus" -purosta saadaan mainioita helmiä. Raskalkin (Ruskialan) marmori on tuhkaharmaata, viherjä- ja harmaasuonista. Viborg'ia (Viipuria) kutsuvat Suomalaiset nimellä "Somelinde" eli "Suomen-Lina".  - "Rotshersalmea" (Ruotsinsalmi ) jos piiritetään, on sinne ryntäessä mahdotointa voittaa kaikkia luonnon ja ihmisen tekemiä vastuksia.

Kuopion lääni. Hirviä on runsaasti näillä seuduin. Vuoret Kajaanan rajalla on 10 kuukautta vuodessa lumen peitossa. Kaikki kaupungit, niiden seassa Kuopio, ovat vielä lapsia. Merkillinen on Taipalin kylä Tibelitsin (Liperin) pitäjää, jonka asujamet kreikalaisen uskon kanssa ovat oppineet venäläisen keinollisuuden, vaan myöskin niiden kauppakujeet. Järvistä, joiden seassa mainitaan Poruvesi eli " keittolihajärvi ", sanotaan, että useiden välillä on vaan niin kaitoja luonnon tekemiä kannaksia, että tuskin ratsastaen niitä mahtuu kulkemaan .

Mikkelin tahi Kyminkartanon lääni on hyvä pellavaseutu. Kaupunkia on siinä Heinola, Lovisa Svartholman linnan kanssa, sekä vanha ja kolkko Porvo.

Uudenmaan ja Hämeen lääni (suom. Uhrinaa ja Haimemâ) on Suomen hedelmällisin tienoo . "Asukasten laiskuus vaikuttaa parempain viljelytapain laimiinlyömistä", ja "huikentelevaisuutensa tekee heidät uutten vaateparsien ja muun pöyhkeilemisen orjiksi ". (Tätä sanotaan Uusmaalaisista). Hankoniemellä oli ennen hirvittävä linna Gustafsvaern. Kaupungit Tavastehus eli Kroneberg (suom. Haeme-kaupunki) ja Helsingfors ovat rautatiellä yhdistetyt! Muuten sanotaan Helsingin olevan suojellun kahdella linnoituksella, nim.: Broberg (Sillanmäki kai Hämeen tullilla?) ja Ulrikaborg. Kaupungin ulkopuolella on yksi uudemman aikusen sotakeinon taitoteoksia, Ruotsin ikuinen kaipaus ja Venäjän etevin voiton merkki, Viapori. "Englantilaiset matkustajat, joita ei mantereella mikään ole ihmestyttänyt, eivät ole saattaneet olla kummastumatta sitä roomalaista jaloutta, joka näissä Ehrensvaerdin nerotöissä on ". "Linnan antauminen muutaman jääpatterin tähden muistuttaa muinaisen Kreikan runoilijan sanoja : "niin totta se on, että kansalaisten sydämet ovat ainoat totiset vallit ".

Turun ja Porin lääni. Abo (suom. Tourkou) on miellyttävin ja keinollisin kaupunki koko maassa. Sen yliopisto, " karkotettuna kovaan ilmanlaatuun ", oli kuitenki saavuttanut arvoisan maineen; sen oppilaista luetellaan kemista Gadolin, runoilija Franzén ja oppinut "piispa" Porthan. Turussa on silkki-, villa- ja tupakkavapriikia ja sokurimyllyjä. Abonlinna voipi kestää parin viikon piirityksen. Runsala voipi kauniine paikkoineen vetää vertoja kaikille kiinalaisille ja englantilaisille puutarhoille koko maailmassa. Björneborg s. o. karhujen kaupunki. Sastmolan helmisanta on mainioita; Ahvenanmaan maaviljelyä ja hyviä metsiä kiitetään; siellä on hirmuisen paljon susia .

Vaasan ja Oulun läänistä viedään paljolta ulkomaille rukiita, voita ja juustoa. Rautaa valmistetaan kosolta, niin myös tervaa. Näillä tienoilla asuu "rohkea merimiessuku". Talonpojat pyytävät paljon oravia siihen totutetuilla koirilla, joista yksi perinnön jaossa arvataan yhtä korkealle kuin lypsävä lehmä. Mitä pohjaisemmalla, sitä oivallisempia ovat lohet, sitä maukkaampia ja mehuisempia marjat. Oulun laivat käyvät - aina Sardiniassa (!) Oulussa ja Raahessa, joissa talvea kestää 9 kuukautta, vallitsevat mitä kauniimmat tavat, vierasvaraisin kohteleminen ja hilpeä halu huvituksiin. - Paltamossa nähdään "rauniot Hysin linnasta, joka on hakattu kalliohon ja jonka jättiläis-portaista paljon puhutaan eräässä runokuvaelmassa" (romanissa). Pohjanmaan asujamet ovat luonnostansa vapaita, kohteliaisia ja työtyriä . Tytöt, ennen naimistansa, valmistavat semmoiset joukot pito- ja liinavaatteita, että ulottuvat koko ijäksi . "Tästä nähdään , ett'ei täällä maassa vaateparsia muuteta!" Pohjalaiset, ollen mitä taitavimpia laivarakentajia, kulkivat ennenmuinoin pitkin keinoansa harjoittamassa.

... Nykyisillä Suomalaisilla on sekä hyviä että huonoja puolia. He ovat vakaisia, rohkeita, kestäviä, uutteria, ja joskus ykspäisiäki. Peräti rakastuneet kansalliseen nimeensä, kieleensä ja tapoihinsa, he eivät anna ensinkään arvoa sille sivistykselle, jota Ruotsalaiset kokivat heihin juurruttaa; he osoittivat kiittämättömyyttänsä 3:tta Kustavia kohtaan, joka heidän pettämättänsä olisi ottanut Pietarin kaupungin (!!) He ovat mielilaatunsa puolesta vähän Venäläisten kaltaisia.

... Suomalaiset ovat keskuudessansa vierasvaraisia, sääliviä ja rehellisiä, mutta etelä-rannikon asukkaat rupeevat tottumaan vilppiyteen ja omarakkauteen. Suomalaisia syytetään koston himosta, jota ne monet maalla tehdyt murhat todistavat; on havaittu tähän syyksi Suomalainen kansaviha Ruotsalaisia uutisasukkaita kohtaan.

Sotavankimme Ranskassa

Bomarsund kirjassa Finland framställdt i teckningar. Kansallisgalleria

Krimin sodassa Ahvenanmaalta Englantiin viedyt sotavangit tulivat minua vastaan 2010. Yleistä tietoa he eivät ole edelleenkään, mutta itseni pääsi yllättämään Tuija Wetterstrandin blogitekstin kommenteissa Ranskaan viedyt sotavangit. Vaikka näköjään esimerkiksi Anders Ramsay toteaa muistelmissaan 

Tämän jälkeen kohdistivat kaikki laivat tulensa päälinnoitusta vastaan, jota linnan päällikkö, kenraali Bodisco urhoollisesti puolusti, mutta täytyi senkin 16 p:nä elokuuta antautua. Sekä hän että eversti Furuhjelm ja noin 2000 mieheen nouseva puolustusväki vietiin laivoihin ja lähetettiin sotavankeina osa Englantiin osa Ranskaan.

Île-d'Aix nykyään.
Pierre Mairé, CC BY-SA 3.0, Wikimedia 

Ranskaan viedyt tuhat vankia sijoitettiin länsirannikon Aixin saarelle (Île-d'Aix). Vain kenraali Bodisco rouvansa ja kahden suomalaisen piikansa kanssa olivat kaupungissa Évreux.

Vankien saapumisesta ja oloista julkaisi Journal des débats 24.9. alunperin lehdessä Courrier de l'Eure julkaistun, Aixin saarella 17.9. päivätyn kirjeen, jossa kerrottiin saarelle tulleen 29 upseeria ja 969 aliupseeria ja sotilasta. Lisäksi tulijoihin kuului 16 naista, joilla kullakin oli kaksi tai kolme alaikäistä lasta hoidettavanaan.

Aihe oli niin kiinnostava, että  28.9. Journal des débats julkaisi samoin lainatun Rochefortissa 20.9. päivätyn kirjeen. Jo 14.10. Helsingfors Tidningar välitti jälkimmäisen sisällön lukijoilleen. Vastaava Suomettaren teksti julkaistiin 20.10.1854

Heitä vartioipi 2 komppaniaa Ranskan henkivarjelusväkeä, ja osa heistä asuvat Lot-nimisessä linnoituksessa, osa muissa rakennuksissa, jotka muinoin valmistettiin arapialaisille vankiloille. Upseerit ja sotamiehet asuvat erikseen erihuoneissa ja heidän oloansa sanotaan hyväksi. Sotamiehillä on hyvät olkipolsterit ja villatäkit. Heidän terveytensä on myös ollut hyvä; syyskuun lopulla oli vaan 12 sairasna, joista 4 varitaudissa ja 8 tappelussa saatuista haavoista. He saavat kaiken tarpeellisen hoidon, mitä puhtaasen ja raittiisen elämään tulee. Ranskalaiset kiittävät myös kaikkia sotamiehiä hyvin siisteiksi. Aamuisella pukevat he päällensä, kaksin aina auttaen toistansa; he peseivät usein ja hoitavat erinomattainkin viiksiänsä suurella huolella. Aivan halullisesti syövät he vehnäleipää, jota heille annetaan yhtä hyvää ja valkoista kuin ranskalaisillenkin sotamiehille. Sitä paitsi saavat he lihan lientä, tuoresta lihaa, palkoja, papuja ja herneitä ruuvaksensa. 

Heitä kiitetään opinhalullisiksi, hiljaisiksi ja kuuliaisiksi. Heillä vapaus käydä ulkona saarella, missä tahtovat, kuin vaan ovat läsnä huudossa aamuin, puolipäivin ja illoin. Nureksimatta toimittavat he sen työn, jota heille annetaan; luultavasti on heistä suuri apu ja hyöty linnoitusten rakentamisessa Aix'in saarella. Upseeriloillensa osoittavat he suuren kunnioituksen. Ranskalaisten tervehtiminen pään nykäyttämisellä on heille hyvin mieleen. Kahvia ja paloviinaa nauttivat he halullisesti. Alussa he eivät tahtoneet saada Venäjän rahaansa säretyksi; nyt heillä on vaan Ranskan rahoja. Heidän vaimonsa ovat käytökseltänsä yhtä kiekailevat kuin vaimoväki Ranskanmaallakin. He käyvät pienissä kengissä, joihin katoaa kaunis, valkosukkainen jalka. Hampaat ovat heillä kauniit ja vallan valkoiset; tukka haalea ja hieno niinkuin silkki. Yhdellä ainoalla, joka on syntyisin Juutalainen, on musta tukka. Lapset omat siistissä vaatteessa ja käyttävät hyvästi. Sotamiehet ovat tyytyväiset olollensa ja elävät niinkuin kumppanit Ranskan sotamiesten kanssa, joiden iloinen ja rehellinen luonto on heille mieluinen, ja jotka ikäskuin taitavat rohvessorit opettavat Pohjan periltä tulleille vieraillensa Ranskankieltä. 

Upseereita kohdellaan myös hyvästi. Ranskan upseerit olivat kutsuneet heitä vieraiksi luoksensa, jossa tilaisuudessa meidän upseeriloilla oli ollut täysi univormu päällä, jota Ranskalaiset sanovat somaksi, vaikka se karvallensa on mustan puhuva. Upseereitamme kiittävät he viisaiksi ja siivoiksi puheissansa; moni heistä osaa hyvästi puhua Ranskankieltä, jota he myös mieluisesti oppivat; he ovat muutenkin näyttäneet halullisiksi oppimaan ja tuntemaan Ranskalaisten tapoja. He nauttivat vähä väkeviä juomia ; Ranskan viini on heille makoisinta. Joka aamu juovat he teetä ja syövät pari tuntia sen perästä aamiaisen. Upseereista ovat usiammat Suomalaisia ja Puolalaisia; Venäläisiä ei ole kuin kolme. Suomen upseereista on erittäin Översti Furuhjelm, Överstiluutnantit Kraushold ja Tamelander, sekä 21 muuta upseeria nimitetty. Ranskalaiset käyvät näitä sotavankeja usiasti katsomassa ikäskuin muita eriskummallisia olentoja Pohjan periltä. 

Marraskuussa Suomessa kerrottin, että vankien päivärahoja oli korotettu ja upseerit saaneet luvan muuttaa mantereelle (Borgå Tidning 15.11.1854). Jälkimmäisen toteutumisesta raportoi Sanomia Turusta 12.12.1854

Franskanmaalla Aix nimisellä luodolla on nyt ainoasti 3 suomalaista upseeria kaptenit von Knorring ja Mörtengren ja luutnantti Borisoff, 3 eli 4 alaupseeria ja noin 30 miestä Suomen tarkampujia. Muut ovat saaneet käskyn muuttaa toisiin paikkoihin. Niin oleskelee Evreux nimisessä kaupungissa genralmajori Bodisco ja kaptenit Tesche ja Angersissa luutnantit Sahlberg ja Winter, Strassburgissa överstiluutnantit Tamelander ja Klingstedt, majori Granberg, kpten Barck, luutnantit Blåfield, Brofelt ja Conradi, Besançonissa översti Furuhjelm, överstluutnantti Kraushold ja luutnantti Aqvilander.

Journal des débats politiques et littéraires kertoi 23.3.1855 Tamelanderin päässeen kotimatkalle vankien vaihdossa .  

Wiborg noteeraa saman 13.4.1855 ja kertoo myös von Knorringin päässeen vanginvaihdolla vapauteen Aixin saarelta.

Kesällä venäläisiä sotavankeja Aixin saarella kävi tervehtimässä ja tarkastamassa ortodoksinen pappi, joka piti jumalanpalveluksen ja jakoi ehtoolisen. Venäläisiä upseereja oli Toursin kaupungissa tuolloin 17. (FAT 12.6.1855)

Suomettaressa 28.9.1855 on uutisena yksi ainoa virke: "Ranskan sotavankeudessa olleita Suomalaisia on näinä päivinä tullut Helsinkiin." Helsingfors Tidningaria 3.9.1855 lainaava Morgonbladet oli jakanut tiedon, että Berliinissä oli 11.8.1855 ollut paluumatkalla 36 sotavankina ollutta venäläistä upseeria. Nimeltä mainittiin Bomarsundissa vangitut eversti Furuhjelm, everstiluutnantti Fredrik Jonas Klingstedt ja majuri Granberg.

Ehkä joskus selviää jotain alempiarvoisista vangeista, vaimoistaan ja lapsistaan. Ja Bodiscon piioista.

Henkiä pelastanut matka Pariisiin

Helsingissä Antinkatu (nyk. Lönnrotinkatu) 1:ssä puri 22.3.1886 koira professori Gustafssonin 5-vuotiasta Karl-poikaa. Tästä ei huolestuttu, sillä/vaikka sama koira oli aiemmin purrut perheen tytärtä. Mutta kun koira seuraavan viikon aikana hyökkäsi usean muun kimppuun se toimitettiin 28.3. eläinlääkäri Lundgrenille, jonka luona koira kuoli 31.3. Lundgren tutki koiran seuraavana päivänä ja havaitsi sen vesikauhuiseksi.

Vielä vuotta aiemmin tämä olisi tarkoittanut lähes varmaa ja tuskallista kuolemantuomiota jokaiselle purruksi tulleelle. Mutta Louis Pasteur oli onnistunut heinäkuussa 1885 parantamaan ensimmäiset uhrit ja sen jälkeen joka puolelta matkustettiin Pariisiin hoitoonsa, joka kevääseen 1886 mennessä oli pelastanut 726. Vain yksi liian myöhään perille päässyt oli kuollut.

Helsingin puremista oli jo huolestuttavan pitkä aika, joten nopeus oli olennaista. Senaatti myönsi 3000 markkaa matkarahaa ja suuri väkijoukko todisti Helsingin rautatieasemalla iltakahdeksalta 2.4.1886 kuuden potilaan ja lääkäri A. W. Nordbladin matkaanlähtöä. 5-vuotiaan Karlin lisäksi hoidettavaksi lähti

• professori Gustafssonin palvelijattaret Erika Kiviniemi (31-vuotias, Pyhäjärveltä) ja Mariana Halonen (22-vuotias, Savosta)
• 14-vuotias Hufvudstadsbladetin jakelija Erik Finér
• ravintoloitsija A. Nybelinin palvelijatar Mathilda Brandt, joka oli 22-vuotias ja kotoisin Porvoosta 
• konsuli Juhlin-Dannfeltin 35-vuotias palvelijatar Wilhelmina Suomi  

Matka rautateitse Pietarin ja Berliinin kautta kesti 3 ja puoli päivää. Pariisissa sähkeellä hälytetty professori Homén ehti tehdä kaikki järjestelyt niin, että kun joukko saapui perille aamuyhdeksältä 6.4. heidät kiidätettiin lyhyen hotellipysäyksen jälkeen suoraan Pasteurin hoitoon. Albert Edelfelt kirjoitti samana päivänä: "Så rysligt med de rabiata helsingorsarne! De äro hit[?] kommo i dag. Lyckligtvis är Homén här och Pasteur lär ha varit myckit vänlig mot honom. Han är också en kunnig och fiffig karl och kan franska - den der döddansaren Nordblad ser mig icke ut att kunna débrouillera sig."

Vincent van Goghin maalaus Pariisista vuonna 1886 (Wikimedia)

Vasta-ainetta annettiin päivittäin 10 päivän ajan.  Toimenpide ei kestänyt kauaa ja suomalaiset pystyivät käyttämään lopun ajan nähtävyyksiin tutustumiseen. "Heille on näytetty taidekokoelmat, eläintarhat, huvipuistot ja bulewardit y. m. mitä Pariisissa on katseltavaa. Kyökkineitsyet kuuluvat kaikkein enimmin olleen mieltyneitä nähdessänsä Parisin torikauppaa." Heitä opasti varmaankin kaupungissa ennenkin ollut Nordblad sekä sanomalehtimainintojen perusteella kuvanveistäjä Walter Runeberg.

Pariisin ihmeiden lisäksi suomalaiset kohtasivat Pasteurin hoitolaitoksessa useampia kansalaisuuksia kuin oli koskaan kävellyt Helsingin katuja. Yhdellä käynnillä potilaista otti Pasteurin pyynnöstä pariisilainen valokuvaaja ryhmäpotretteja kansalaisuusryhmittäin. Liekö kuva kuudesta suomalaisesta päätynyt lehtiin kuten tuolloin arveltiin tai onko edes tallella Pasteurin arkistoissa?

Edelfelt kävi tarkistamassa suomalaisten naisten ulkonäön 14.4. ja osti (ruotsia puhuville ja nuorimmille) Karlille ja Erikille appelsiineja, rintasokeria ja paahdettuja manteleita.

Viimeinen hoitopäivä oli 15.4.

Pieni Kalle on kaikista iloisin kun taas saa mennä kotiin ja onkin moninaisilla merkeillä tätä riemuaan osoittanut. Eihän tuo liene hauskaa ollutkaan, kun joka päivä täällä täytyi antaa mahaansa neuloilla pistellä. Mutta kaikkea sitä vaivaa kestämään on hän ollut varsin reipas sankari.

Monasti näin hänen ikäisiänsä lapsia lääkäröidessä Pasteurin käyttäneen kaikkia keinoja niitten viihdyttämiseksi, mutta Kalle ei itkenyt koskaan; kävihän vaan nenänsä vähän vaaleaksi — siinä koko temppu.

Kotimatkalle lähtöä ei viivytelty, vaikka matkan teossa ei ollut samaa kiirettä kuin tullessa. Matkan kustannukset 3983,45 mk (nykyrahassa 21720 euroa) raportoitiin tarkasti sanomalehdessä, mutta kukaan ei tunnu pitäneen tätä verovarojen väärinkäyttönä. Harmiteltiin vain, ettei Venäjän rautatieosuudelle ehditty saada vapaalippuja.

Kaikki koiranpuremat tulivat elossa ja terveinä kotiin. Pariisissa 5-vuotiaana käynyt Karl ei Geni-profiilinsa perusteella elänyt hirvittävän pitkää elämää, mutta sentään aikuiseksi.

Lähteinä linkitettyjen Edelfeltin kirjeiden lisäksi Finland 3.4.1886, Åbo Tidning 3.4.1886, Waasan lehti 7.4.1886, Nya Pressen 14.4.1886, Hbl 14.4.1886, Hbl 16.4.1886, Hämäläinen 21.4.1886, Ilmarinen 22.4.1886, Folkwännen 10., 11., 12.1.1887

Nuoret naiset lähtivät Ranskaan

Reginald Outhierin matkakertomuksen Matka Pohjan perille 1736-1737 (2. painos, 2011) esipuheessa Osmo Pekonen toteaa, että

matkakertomuksesta puuttuu joitakin matkaan liittyneitä värikkäitä episodeja kuten kahden "Lapin-tytön" (itse asiassa torniolaisen raatimiehen tyttärien) Christine ja Elisabeth Planströmin rakastuminen ranskalaisiin matemaatikkoihin ja skandaalinkäryinen saapuminen Pariisiin

Täh! Liikkuvia naisia ja minä en ole heistä koskaan kuullut! Sisaruksilla on Wikipedia-sivut suomeksi ja ranskaksi. Näissä on eroavaisuuksia ja ranskalainen vaikuttaa luotettavammalta. (Ranskaa osaavat voivat myös tutustua tähän sivuun.)

Pekosen mukaan "Tyttöjen kohtalot Ranskassa tunnetaan hyvin, niistäkin olisi kirjan verran kerrottavaa." Kirjan verran on jo kerrottukin eli olemassa on Olof Hederydin romaani Två systrar (1996). Romaanin lukenut koki tarinan niin uskomattomaksi, että kysyi sukututkijoiden keskustelupalstalla henkilöiden olemassaoloa. Tästä ei ole epäilystä, vaikka Christinen kastemerkintää ei olekaan säilynyt.

Oma versioni kirjan mittaa lyhyemmin. Ranskalaisen tutkimusretkikunnan viettäessä talvea 1736-37 Torniossa Elisabet oli 18-vuotias ja Christine ehkä vuoden pari vanhempi. Molemmilla oli jotain peliä ranskalaisten kanssa ja tytöt ottivat sen niin vakavasti, että lähtivät miesten perään Pariisiin. Tämä kuullostaa uskomattomalta, mutta pakko vaan ottaa todesta.

Nuorten naisten sydämet vieneet miehet olivat ehkä antaneet ymmärtää mutta eivät aikoneet yhtään enempää, mistä syntyi hetkeksi mediakohu Pariisissa. Jostain syystä naiset eivät luikkineet takaisin Suomeen vaan jäivät Ranskaan, jossa osa elatuksesta järjestyi kuninkaan antamalla apurahalla heidän käännyttyään katolilaisiksi. Tämän jälkeen paluu luterilaiseen Ruotsiin olikin jo lähes mahdotonta.

Christine sulkeutui pian luostariin ja Elisabet otti palveluspaikan aatelisnaisen kotona. Muutos Elisabetille koitti, kun hän joulukuussa 1745 kihlautui, josta ilmoitettiin näin monisanaisesti lehdessä Mercure de France.

Avioliitosta tuli kaikkea muuta kuin onnistunut ja se päättyi oikeudenkäyntiin, jonka aineistossa olisi sitä kirjan ainesta (luettavissa edellä linkitetyllä ranskalaisella sivulla). Tutkintovankeudessa istuttuaan Elisabet sulkeutui sisarensa tapaan luostariin, mutta ei samaan paikkaan. Elisabet kuoli 26.12.1784 ja Christine 29.7.1790.

(Alun kollaasin ainekset Journal d'un voyage au Nord en 1736 et 1737 / par M Outhier, Vuë générale de la ville de Paris à l'usage de l'optique  )
Vue et perspective du Pont Neuf à Paris,