Mitä rippikirja ei kerro, esimerkki vuodelta 1799

Kangasalan Tarpilan Alasen isäntäväki vaikuttaa 1700-luvun lopun rippikirjoissa hyvin tavanomaiselta. Vielä 1780-luvun alussa isäntänä oli Michel Thomasson (s. 21.11.1731) ja hänen kuoltuaan toukokuussa 1784 paikkansa otti poikansa Thomas Michaelis (s. 23.6.1769). Thomasin häitä Maria Henriksdotterin kanssa vietettiin 16.5.1785 ja esikoispoika Thomas syntyi kuukautta myöhemmin, 24.6.1785. (Kangasala RK 1779-1783, 238; 1784-1790, 239)

Ensimmäinen varsinainen erikoisuus on ahtaaseen tilaan kirjoitettu merkintä, jonka tulkitsen (nipin napin) ilmiannoksi jostain. (Kangasala RK 1792-98, 227)

Edellisessä rippikirjassa talossa asunut nimismies Christian Roth on seuraavassa kirjassa isäntänä. Thomas on ennen ylivetämistä merkitty entiseksi talolliseksi ja vaimonsa leskeksi. (Kangasala RK 1798-1809, 287). Genissä on tulkittu kuolinvuodekseen 1801, mutta vastaavaa kirjausta ei ole Kangasalan haudatuissa.

Aivan muualta eli Turun lääninkansliassa 8.7.1799 päivätystä kuulutuksesta selviää, että Thomas oli tuomittu Pirkkalan, Vesilahden, Ruoveden ja Messukylän käräjillä toista kertaa murtovarkaudesta saamaan 40 paria raippoja, istumaan kahtena sunnuntaina häpeärangaisusta kirkossa ja lopuksi kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön Viaporin linnoituksille. Thomas kuitenkin onnistui karkaamaan Pöytyällä 12.6.1799 kun häntä kuljetettiin Turun linnan vankilaan. Etsintäkuulutuksen kuvauksen mukaan hän oli mustahiuksinen, muodoltaan pitkä ja kaita sekä lähtöön lähtiessään pukeutunut lyhyeen siniseen jakkuun ja samasta kankaasta tehtyihin liiveihin ja housuihin. Jaloissaan oli valkeat villasukat ja saappaat, päässään musta hattu.

Turun linnan vankilistojen selaus paljastaa, että Thomas oli tuotu linnaan 7.8.1799 Pirkkalan nimismiehen lähettämänä. Hän lähti takaisin kotiseudulleen 28.8.1799 saadakseen raipparangaistuksensa. Tämän jälkeen hänet olisi lähetetty kai Viaporiin, mutta koska Thomasta epäiltiin vielä käsittelemättömästä murtovaraudesta, hänet lähetettiin odottamaan käräjiä Turkuun. Hän saapui linnaan 22.9.1799 ja lähti takaisin 21.10.1799. Käräjäkäsittelyn jälkeen Thomas lähetettiin Turun sijaan Hämeenlinnaan. (*)

Uutta tapausta käsiteltiin Kangasalan käräjillä 7.11.1799 ja asia siirrettiin käsiteltäväksi 14.12. Thomas saapui Hämeen linnaan 10.11.1799, lähetettiin käräjille 11.12.1799, joilta hän palasi vankilaan 17.12.1799. Tuomio oli annettu, mutta alistettu hovioikeudelle.  Sen päätös saatiin 12.2.1800, mutta selvää lähtökirjausta en löydä. (**) 

(*) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 810 (AID: v567861.b810, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 930 (AID: v567861.b930, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 1000 (AID: v567861.b1000, NAD: SE/RA/1340101)

(**) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 2840 (AID: v567861.b2840, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 2970 (AID: v567861.b2970, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:269 (1800) Bild 1210 (AID: v567868.b1210, NAD: SE/RA/1340101)

Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:269 (1800) Bild 1320 (AID: v567868.b1320, NAD: SE/RA/1340101)

Etsintäkuulutetut Joutsiniemen Leijonmarckit

Kangasalan vuosien 1792-1798 rippikirjasta puuttui jo ennen mikrofilmausta ensimmäinen tai ensimmäiset sivut, joilla oli Joutsiniemen kartanon väki. Vuosilta, jolloin kartanon isäntänä oli Svante Leijonmarck. Hän oli tätä ennen ja armeijasta erottuaan asunut vaimonsa Margareta Pahlin ja tyttäriensä Ulrika Eleonoran (s. 8.4.1767) ja Fredrika Gustavan (s. 4.8.1768) kanssa Lusin kylän Pietilässä, jossa vaimo kuoli vuoden 1784 lopussa (RK Tyrväntö 1781-1786; Hattulan haudatut). Vaimon kuoltua Svante Leijonmarck tyttärineen kirjattiin Hauhon Kokkalaan, jossa oli kirjoilla myös poikansa Jacob August (s. 9.1.1771 Helsinki), joka oli tässä vaiheessa aliluutnantti Suomen tykistössä (RK Hauho 1782-1787, 76)

Lasse Iso-Iivarin listan mukaan Svante Leijonmarck muutti Kangasalan Joutsiniemeen vuonna 1793. Tilan omisti tuolloin ja vuoteen 1797 asti Axel Fredric Carlss Båga (Kangasalan käräjien ilmoitusasiat 20.2.1797 §1). "Fröknarna Lejonmarck" hyödynsivät kesällä 1794 Kangasalan terveyslähdettä (Åbo Tidningar 18.8.1794).

Tytär Gustava Fredrika synnytti salassa 2.9.1795 lapsen, jonka hän "yksinkertaisuudessaan" tappoi. Tai näin ainakin tulkittiin pakonsa, joka on voinut liittyä myös kuolleena syntyneeseen lapseen. Kangasalan ylimääräisillä käräjillä päätettiin etsintäkuulutuksesta, jonka mukaan Gustava Fredrika Leijonmarck oli keskimittainen, rokonarpinen, ruskeahiuksinen ja sinisilmäinen. Vaatteeinaan "en röd stubb, en Carmelitt Klädes tröija, hwit Kjortel och Caracau". Erikoisista vaatteista huolimatta nuorta naista ei heti löydetty vaan peräänsä kuulutettiin Turun ja Porin läänin kirkoissa 27.2.1796 päivätyllä kuulutuksella.

Ikävästä tilanteesta huolimatta vanhempi sisar Ulrika Eleonora meni Kangasalla 17.3.1796 naimisiin vapaaherra Carl Vilhelm Rehbinderin kanssa. Svante Leijonmarck antoi heille lahjakirjeellä 10.10.1796 puolet Pälkäneen Oksalasta (Finlands Allmänna Tidning 29.5.1820). Yhteiselonsa siellä päättyi miehen kuolemaan 5.9.1819 (RK 1798-1803, 73; Åbo Allmänna Tidning 20.11.1819).

Svante Leijonmarck kuoli Joutsiniemessä 23.1.1797.

Inrikes Tidningar 7.3.1797

Aatelismatrikkelin mukaan Jakob August erotettiin armeijasta 27.1.1798 talousongelmien takia, joiden perusteella hänet vangittiin Varkaudessa. Karkaamisensa jälkeen peräänsä kuulutettiin Vaasan läänissä 7.3.1798 päivätyllä kuulutuksella ja Turun ja Porin läänissä 13.3.1798 päivätyllä tekstillä. Tuntomerkkeinään 11 korttelin ja 4 tuuman pituus, ruskeat silmät, tummat hiukset ja kulmakarvat. Jakob August osasi puhua sekä suomea että ruotsia.

Jakob August päätyi Pietariin, jossa hänet tuomittiin poissaolevana. Samoin poissaolevana muut selvittivät velkojaan syksyllä 1800, jälleen kuulutuksella. Sisarensa Fredrika Gustava kuoli Pietarissa 16.3.1824.

Aatelismatrikkeli ei tiedä Jakob Augustin elämän lopusta mitään. Sanomalehtihaku  tarttuu ylimääräisten eläkkeiden listassa nimeen "afskedade Artilleri Stabs-Capitainen August Leijonmarck" (FAT 23.2.1826). Sotilasarvo stemmaa Jabob Augustin armeijauran päätökseen eikä muita sopiva Augusteja ole sukutaulussa. Sama mies voisi siis myös olla Helsinkiin tullut "Artillerie StabsKapten Leijonmarck fr. Pälkenä" (Helsingfors Tidningar 12.6.1833). Pälkäneen Oksalassa kuoli 9.3.1842 naimaton ja 71-vuotias kapteeni Aug. Lejonmark eli kyse on sisarussarjan jäsenestä.

Sisarensa Ulrika Eleonora kuoli kolme vuotta myöhemmin.

Helsingfors Tidningar 2.8.1845

Kesäretki Suomeen: Kangasala

Koivu ja järvi edustavat Kangasalaa, jonka väärästä taivuttamisesta olen saanut niin monta kertaa palautetta, että jotain tekstejä pitää löytyä...

• Ruukintyöntekijä kaipaa tietoa vaimostaan (26.2.2011)
• Kangasalalta lähtenyt (28.7.2011)
• Tukholman perintöjä vuonna 1629 (23.10.2012)
• Puuseppä vai suntio Kangasalassa? (11.9.2013)
• Anna Fagerin juuret Kangasalan Vatialan Pekossa/Pekkalassa? (21.12.2014)
• Anna Fagerin elämä (4.1.2015)
• Bertel Fagerin sotilasurasta (11.1.2015)
• Rakkautta Kangasalla (14.2.2019)

Sunnuntain suomalainen Tukholmassa

 

Tukholman suomalaisessa seurakunnassa ottivat 24.2.1775 kuulutukset tupakkatyöläinen Mats Andersson Söderberg ja piika Lisa Andersdotter. Mats oli syntynyt Kangasalla 28 vuotta aiemmin ja Lisa Lohtajalla 26 vuotta aiemmin. Valitettavasti syntymätiedot eivät ole kovin tarkkoja, sillä Lohtajalta ei patronyymin ja ajan perusteella Hiski-haulla löydy kuin Liisa, joka kuoli jo 2-viikkoisena. Kangasalla puolestaan ei ole kasteista tietoa haettavaksikaan.

Matts ja Lisa jäivät Tukholmaan. Heille syntyi ainakin suomalaisessa seurakunnassa kastetut lapset Andreas s. 14.4.1776, Caisa Lisa s. 2.11.1777, Anna Sophia s. 7.7.1779 ja Johannes s. 7.8.1781.

Tämä (super)lyhyt esittely on osa sarjaa, jonka henkilöt on poimittu Tukholman suomalaisen seurakunnan kuulutuksista vuosilta 1774-1777. Alkuunkaan kaikkia mahdollisia lähteitä henkilöiden elämän selvittämiseksi ei ole käytetty. 

Rakkautta Kangasalla

Otavassa 1/1920 julkaistiin Jalmari Finnen tuomiokirjoihin perustuva kertomus Se rakkaus! Tekijänoikeutensa on rauennut, joten pari alkukappaletta yli hypäten suoraa lainaa ja lukija voi miettiä missä kohtaa rakkaus on mukana:

Kangasalla Tursolan kylässä ja Tavelan talossa isännöi 1700-luvun alkupuolella mahtava rusthollari Henrik Henrikinpoika Birckman. Hänellä oli neljä poikaa, Henrik, Kalle, Elias ja Petter. Talon oli isäntä perinyt isältään, ja vanhimmalle pojalleen Henrikille hän sen aikoi jättää. Mutta poika kai uskoi isänsä vielä kauan elävän, koska ei omasta kohdastaan ruvennut edes emäntää taloon hommaamaan. 

Hän oli siinä suhteessa yhtä haluton kuin kaikki muutkin veljensä. Kun nuori Henrik vuonna 1735 oli täyttänyt kaksikymmentäviisi vuotta, jossa tässä senaikuiset nuoret miehet tavallisesti jo olivat vakaantuneita aviomiehiä, ryhtyivät pojan äiti Sohvi Johanintytär ja täti, vanhan isännän sisar, rättärinleski Sohvi Henrikintytär, asiata järjestämään. Täti se varsinkin hommasi; hän kertoi nuorelle Henrikille tietävänsä hänelle sopivan vaimon ja vakuutti hankkivansa avioliittoon vanhan isännän suostumuksenkin. Kyseessäoleva neitokainen oli Kuhmalahden Isonpennon Knaapin rusthollin tytär Maria Simontytär. Eihän Maria enää ihan nuori ollut, olihan jo 23 ikävuottaan täyttänyt, mutta talo oli suuri, sitä kun ei silloin vielä oltu jaettu kahtia, niinkuin myöhemmin tehtiin, ja myötäjäiset sieltä saattoivat tulla hyvät. Ja kun nuori Henrik tämän kuuli, niin hänessä heti syttyi rakkaus. 

Kun joulukuussa 1735 Kuhmalahden Tervaniemen molemmat Anttilan isännät Antti ja Samuel tulivat Tavelaan tuomaan vanhalle isännälle veroja, sillä heidän talonsa olivat Tavelan akumenttitaloja, niin nuori Henrik lähetti heidän mukanaan Marialle terveisiä ja sanan, että tytön pitäisi odottaa häntä eikä mennä kellekään toiselle eikä kuulla toisten kosintaa, koska Henrik aivan varmasti kerran tulee eikä mikään muu kuin kuolema voi heitä kahta erottaa. Ja kun Maria tämän tiedon sai ja kuuli, että Tavelan rustholli oli hyvin iso talo, niin onni täytti hänen sydämensä ja hän päätti odottaa Heikkiä. 

Ja hän odotti. Kolme vuotta myöhemmin joulukuussa nuori Henrik meni äitinsä seurassa Kuhmalahdelle katsomaan tyttöä ja Knaapin taloa. Sohvi Johanintytär silloin mainitsi Marian vanhemmille Simo Joonaanpojalle ja Maria L,aurintyttärelle, että tässä oli tosi mielessä. Vuoden 1739 helmikuussa nuori Henrik lähetti Marialle kolme ja puoli karoliinia kihloiksi Paalilan Lintulan rusthollarin myötä, joka oli sukua hänelle, ollen naimisissa nuoren Henrikin tädin Sohvin tyttären kanssa. Samalla kertaa hän lähetti kihlasormuksenkin, ja todistajina tässä toimituksessa olivat Kuhmalahden lukkari ja kaksi Kuhmalahdella asuvaa lautamiestä: Lauri Vähänpennon Prusilasta ja Antti Tervaniemen Anttilasta. 

Olihan asia siis kaikin puolin valmis, vain häitä vailla. Maria odotti, ikää karttui, mutta Henrikkiä ei kuulunut, sillä Tavelan vanha isäntä ei ollutkaan suostuvainen avioliittoon. Henrik odotti isän vielä myöntyvän, siksi hän kirjoitti morsiamelleen kirjeen, joka on tuomiokirjan yhteydessä säilynyt. Kirjeen alkuun hän on pannut latinankielisen lauseen, jonka hän varmaankin on kopioinut nuoremman veljensä, ylioppilas Petterin kirjeestä. Tällainen on sanasta sanaan Henrikin rakkauskirje:

Näin kirjoitti nuori ylkä morsiamelleen Marialle, ja Maria päätti odottaa. Mutta kun ei sulhasta kuulunutkaan, niin hänen kärsivällisyytensä viimein loppui. Hän oli jo 28-vuotias, ja kosijoiden joukko alkoi harveta. Maria päätti ryhtyä ponteviin toimiin. Hän lähetti Henrikin kirjeen tuomiokapitulille tammikuun 20 p:nä 1741 pyytäen tätä toimimaan siihen suuntaan, että Henrik Birckman menee hänen kanssaan naimisiin. Ja tuomiokapituli ryhtyi heti asiaan. Jo helmikuun 4 p:nä lähetti Jonas Fahlenius Kangasalan kirkkoherralle Pietari Widbohmille kirjeen, joka myös on säilynyt. Siinä käskettiin häntä kutsumaan nuoret luokseen ja kehoittamaan heitä menemään naimisiin. Kirkkoherra ja apulainen Johan Mennander kutsuivat Tavelan nuoren Henrikin luokseen. Kyllähän Henrik koetti estellä sanoen olevansa jo liian vanhakin naimisiin menemään, mutta kun papit panivat hänet tiukalle, niin hän lupasi myöntyä, jos kirkkoherra koettaisi taivuttaa Tavelan vanhan isännän antamaan suostumuksensa. 

Mutta eipä näistä hommista miiään tullut. Silloin Knaapin isäntä Simo Joonaanpoika jo menetti kärsivällisyytensä ja haastoi nuoren Henrikin oikeuteen, ja helmikuun 27 p:uä olivat molemmat riitapuolet käräjillä. Morsiamen asianajajana oli Carl Adolf Lindelöf. Kun riitapuolet olivat tarkoin selittäneet asian, ryhdyttiin sovintoa hieromaan. Käräjiä kesti useita päiviä, ja maaliskuun 3:ntena teki nuori Henrik tulevan appensa kanssa sovintokirjan, joka on tallella. Hän lupasi mennä naimisiin Marian kanssa sekä ostaa toisen talon, missä asuisi vaimonsa kerällä, kunnes Tavelan vanha isäntä kuolisi, Myötäjäisiksi lupasi Knaapin isäntä tuhannen karoliinia sekä lehmiä ja muita taloustarpeita. Ja jotta sopimus oikein pitäisi paikkansa, kirjoitti neljä henkilöä nimensä todistajiksi paperiin. 

Ja asianomaiset viettivät häänsä heti toukokuussa ja elivät onnellisina. Heille syntyi kolme lasta, joista kaksi kuoli pieninä, mutta vanhin, Henrik hänkin, jäi eloon. Maria kuoli. Hänen miehensä eli kymmenen vuotta leskenä, mutta meni sitten uusiin naimisiin. 

Kun vanhin veljeksistä näin oli päässyt avioliittoon, niin jopa toistenkin veljesten hommat kääntyivät sinnepäin. Elias oli naidessaan 42-vuotias, Petter 48-vuotias. Kalle ei mennyt naimisiin, vaan eli ja kuoli vanhanapoikana. Kului vuosia. Simo Joonaanpoika oli luovuttanut Knaapin talon pojalleen Sipi Simonpojalle, joka 1743 otti itselleen vaimon Kangasalan Vehoniemen Sipilästä. Tämän emännän nimi oli Marketta Yrjänäntytär. Viisi lasta heillä oli aviostaan, mutta kolme näistä kuoli pieninä. Kesäkuun alussa 1751 kuoli Sipi, ja Marketta siis jäi suureen rustholliin emännäksi, yllämainitun appensa Simo Joonaanpojan ja hänen vaimonsa vielä ollessa talossa eläkkeellä. Suruvuosi oli juuri mennyt umpeen, kun kesäkuun 5 p:nä 1752 ilmestyi taloon kosija. Eräjärvellä on suuri Kuivaisten rustholli ja siinä talossa oli 32-vuotias poika Jaakko Juhonpoika. Tämä oli päättänyt tulla Knaapiin isännäksi. Hän se saapui kosijaksi. Ja jotta juttu olisi oikein laillinen, otti hän Marketan luokse mennessään kaksi todistajaa mukaansa, Vähänpennon Puontilan isännän Heikki Heikinpojan ja hänen vaimonsa Maria Simontyttären. Jaakolla oli kihlat mukanaan, hopeasormus, hopeasolki, rahaa kaksoiskaroliini ja kaksi tavallista karoliinia, 12 äyrityistä ja vihreä silkkihuivi. Emäntä oli jo levolla sulhasen tullessa taloon. Hän nousi vuoteeltaan ja otti vieraat vastaan. Kuivaisten Jaakko selitti asiansa. Emäntä ei siihen sanonut mitään. Jaakko tarjosi kihlansa ja laski ne siihen vuoteeseen, missä emännän kaksi lasta nukkui. Ja sitten hän meni pois. Pari päivää myöhemmin emäntä vei kihlat Puontilan isännälle takaisin ja käski häntä toimittamaan ne Kuivaisiin. Terveisiksi emäntä lähetti sen tiedon, että jos Jaakko jättää asian sikseen, niin hyvä on, mutta jos Jaakko vetää hänet oikeuteen, niin hän mieluummin menee naimisiin kuin käräjätupaan. Kun Jaakko oli tämän sanoman saanut, tuli hän jälleen eräänä iltana myöhään ja laski kihlat emännän syliin, jonka teon tehtyään hän matkusti omaan pitäjäänsä. Mutta Marketta lähetti kihlat uudelleen takaisin Jaakolle. Vähään aikaan ei kuulunut Jaakosta mitään, jonka vuoksi emäntä uuden kosijan tullessa taloon suostui tälle. Uusi kosija oli Yrjänä Eerikinpoika Pälkäneen Luukkaalasta. Tullessaan syyskuun 21 p:nä taloon oli hänellä, mukanaan oikein komeat kihlat, kolme kullattua sormusta, hopeatuoppi, teelusikka, kahdeksan kaksoiskaroliinia, kolme tavallista karoliinia ja silkkinen kaulahuivi.

Kuivaisten Jaakko taisi saada tästä tiedon, koska hän äkkiä haastoi Marketan oikeuteen vaatien häntä kanssansa naimisiin. Käräjillä nyt asiaa tutkittiin ja pohdittiin, ja kuinka olikaan, tuli päätökseksi, että Marketta oli sovinnolla ottanut Jaakon kihlat vastaan ja oli siis Jaakon laillinen morsian, Luukkaalan Yrjänä luopui vaatimuksestaan, kun vain sai kihlansa takaisin Marketta sai vielä 30 hopeataalaria sakkoa siitä, että oli mennyt kahden kanssa kihloihin. Rikkaana emäntänä ei hän tästä säikähtynyt, vaan sanoi, että hän maksaa sakot heti paikalla, kun tuomio on julistettu. Käräjät olivat lokakuulla, joulukuussa pidettiin häät. Kun vanha isäntä Simo Joonaanpoika 1755 kuoli, sai Jaakko seuraavana vuonna puolet Knaapin rusthollista. Ja Marketta eli onnellisena Jaakkonsa kanssa. Heille syntyi neljä lasta, ja he elivät rutivanhoiksi.

Kaikesta tästä voi päättää, että ihminen tulee monella tavalla avioliitossaan onnelliseksi. Vaikka alussa rakkautta ei olekaan aivan ylenpalttisesti, niin kyllä sitäkin ajan mittaan tulee.

Kuva Finnestä Tuulispää 17/1912

Bertel Fagerin sotilasurasta

Anna Fagerin yhteydessä on loistava tilaisuus tehdä pyrähdys ruotusotilaiden pariin. Tätä toivoi yksi viime vuoden lopun lukijakyselyyn vastannut. Aihe on loistanut täällä poissaolollaan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei se ole tutkimuksiini liittynyt. Parhaan muistini mukaan Annan isä Bertel Fager on ainoa esivanhempani, joka ryhmään kuuluu.

Mitään rutiinia tai osaamista minulla ei siis ole, enkä sitä viitsinyt hankkiakaan. Kangasalan kirkonkirjoissa oli Fagerin ruotunumero ja se mielessäni lähdin SSHY:n jäsenille digitoituihin materiaaliin. Missä olisi pitänyt tietää armeijayksikkö. Arvoin ensin Hämeen läänin jalkaväkirykmentin, ja kävin läpi oikean ajan katselmuksesta ruodut numerolla 24 (Kiitos hakemistojen tekijöille!). Vesiperä, joten vaihdoin Porin läänin jalkaväkirykmenttiin, jonka pääkatselmusluettelo 1737 sisälsi majurin komppanian 24:tena ruotuna Vatialan.

Katselmusvuoden valinta meni nappiin, sillä "Porin läänissä" syntynyt Bertel Sigfridsson Fager oli otettu paikalle 24.11.1733 edellisen katselmuksen jälkeen. Nyt hän oli ollut armeijassa 4 vuotta ja oli 23-vuotias.

Tarjoaako katselmuslistasta paljastunut patronyymi mahdollisuuden edetä ajassa taaksepäin? Kangasalan vihityissä on 1730-luvulla  kaksi Sigfridinpoikaa Huikolasta. Perheessä on vuonna 1729 aloitetussa rippikirjassa runsaasti lapsia, mutta ei Berteliä.

Epämääräisten "Luetteloiden" joukosta löytyy vuoden 1743 katselmus, jossa Bertel on terveenä paikalla. Toukokuun ja kesäkuun 1749 luettelossa ruotunumero 24 on jätetty väliin. Seuraava löytämäni lista on vuodelta 1762, jolloin ruodussa on Thomas Fager, jonka ilmaantuminen näkyy myös 1750-luvun lopun rippikirjassa. Hän ollut ruodussa viimeistään 1755, jolloin oli komennettuna Helsinkiin. Ja Annan kasteessahan vuonna 1750 Bertel oli "vanha sotilas".

Bertel lienee siis osallistunut ainakin hattujen sodan taisteluiin? Porin läänin jalkaväellä on kohtuullisen hyvä historiikki, josta voisi saada lisätietoa.

Anna Fagerin juuret Kangasalan Vatialan Pekossa/Pekkalassa?

Maanmittaushallitus - Maanmittaushallituksen kartat - Alue- ja rajakartat - * Geogr. Del...fördelte till efterfölliande Pastorater Ikalist, Kyrå, Mohijerfwi, Karku, Törfwis, Wässilaks, Lämpilä, Birkala, Messukylla, Kangasala, Årriwessi, Keuru och Rowessi. (MH MH 10/- -) 

Ylläolevasta kartasta on melko vaikeaa saada selvää, mutta kyllä siitä erottuu Kangasalan kirkko ja Kaukajärven rannalta ehkä Vatialan kylä. Sen talo Pekko oli ollut autiona useita vuosia, kun sen otti viljelykseen vuonna 1692 Eskil Mattsson Kirstin-vaimonsa kanssa. Eskil kuoli 68-vuotiaana 27.5.1725 eli oli syntynyt vuoden 1657 paikkeilla. Poikansa Anders syntyi (myös kuoliniän perusteella laskettuna) vuoden 1677 paikkeilla eli perhe oli perustettu ennen Pekkoon muuttoa.

Eskil oli vuoteen 1709 mennessä luovuttanut Pekon isännyyden pojalleen Andersille, jolla oli viimeistään vuonna 1710 vaimo Anna Thomasdotter. Heidän lapsistaan vain 18.11.1722 kastettu Henrich on historiakirjoissa, mutta rippikirjassa 1708-1714 näkyy jo Johan ja Beata.

Rippikirjassa 1729-1737 Johanille on merkitty iäksi 26, Beatalle 23, Sophialle 14 ja Henrichille 12. Yleensä tällaiset merkinnät on laskettu yhtenä vuotena, jonka Henrichin tunnetun syntymävuoden perusteella olisi 1734. Johanin ja Beatan väliin kirjoitettu "född 1713" ei tällä laskutoimituksella sovi tarkasti kummallekaan. Mutta paremmin Beatalle, jolla ei ole yhtään lukutaitomerkintää edellisessä rippikirjassa, toisin kuin veljellään. Henkikirjassa Beata vilahtaa lapsuudenkodissaan vain vuonna 1736.

Rippikirjaan on Beatan kohdalleen merkitty "sold. h:u". Onko hän siis Vatialasta 22.1.1738 sotilas Bertel Fagerin kanssa avioliittoon vihitty Beata Andersd:r? Tälle Beatalle on paljon myöhemmin merkitty rippikirjaan syntymävuodeksi 1719. Ainakaan Kangasalassa lähiseurakuntineen ei Hiskin mukaan ole vihitty sotilaan kanssa toista Beata Andersdotteria Vatialasta.

(HUOMAUTUS 7.1.2015: Paikallistietoutta omaavan mukaan talon nimi on Pekka)

Lähteet
SAY Kangasala 1675-1694 s. 119, 1695-1714 s. 119, 1720-1739 s. 102, 1720-1739 s. 104,  1740-1759 s. 92
Kangasalan rippikirja 1708-1714 s. 179, 1729-1737 s. 182, 1773-1784 s. 200
Hiski Kangasala

Palkittuja opettajia vuonna 1896

"Sanna Wassberg, lastenopettaja Munsalan Harjulan kylässä. Hän on syntynyt v. 1827, on neljäkymmentä vuotta erittäin uskollisesti ja taitavasti, hyvällä menestyksellä vaikka köyhissä ja ahtaissa oloissa vaikuttanut lasten opettajana pienessä mökissään, jossa hänellä sitä paitsi on ollut kivuloinen tytär hoidettavana."

Sanna Wassberg oli syntynyt Munsalan kirkonkirjojen mukaan Monån kylässä sotilas Johan Abraham Vassbergin ja Brita Larsdotterin perheeseen 23.11.1827. Isä kuoli 5.3.1854. Sanna Wassberg meni 30.11.1856 naimisiin Harjuxin leski-isännän Johan Samuelssonin kanssa. Sannan siveellisyydessä on ollut sen verran puutetta, että vihkiminen tapahtui "utan skrud". (Pariskunta näkyy rippikirjassa 1854-60 f. 4 .) Palkintohakemuksen tekstin mukaan opetustoimi on alkanut tässä vaiheessa. Aviomies kuoli syytinkiläisenä 22.9.1865 ja Sannan äiti 16.5.1866. Sanna itse kuoli Munsalassa 11.11.1909 81-vuotiaana.

"Maija Kaisa Jernqvist, lastenopettaja Kangasalan Tursalossa, syntynyt 20 p. jouluk. 1828 litissä. Harjoitettuansa ensin muutamia vuosia lastenopetusta Tampereella ja sen lähipitäjissä, on hän jo kolmekymmentä vuotta vaikuttanut samassa toimessa Kangasalla, koskaan saamatta mitään vakituista palkkaa, tyytyen ainoastaan siihen pieneen maksoon, jonka on saanut oppilailtaan. Hänen merkityksensä mainitaan olleen erittäin suuren alkuaikoina, ennenkuin kiertokouluja vielä oli pitäjään perustettu, mutta senkin jälkeen on hän ollut tilaisuudessa tointansa jatkamaan, on voimiensa mukaan levittänyt kristillistä mieltä sekä oppilaisiinsa että kaikkialle, mihin hänen vaikutusvoimansa ulottuu."

Tekstilainaukset: 15.01.1896 Uusi Suometar (Samat esitetty Juha Vuorelan blogissa vuonna 2009)
Tunnelmakuva Daniel Nyblinin mv-valokuvaAlbert Edelfeltin maalauksesta Mansikoita (1890)
Tasuta: Tammikuun 14 p:vän rahasto

Puuseppä vai suntio Kangasalassa?

Helmi Krohnin kirjassa Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924) kerrotaan näyttelijä Olga Poppiuksen äidin isästä näin

"Kangasalan kirkonsuntiona toimi viime vuosisadan keskivaiheilla Vesterling niminen mies, joka samalla harjoitti puusepän ammattia. Hän oli harvinaisen taitava alallaan, ja huonekalut, jotka lähtivät hänen verstaastaan, olivat erittäin siroja ja taiteellisia. Hän oli myös tiedonhaluinen mies, ja kun hän ei itse ollut saanut kirjasivistystä, koetti hän hankkia sitä pojilleen, jotka kävivät Kangasalla niin sanottua Ahlmanin koulua."

Verkosta löytyy asiallisen oloinen pdf: Pentti Hytönen: Kangasalan kirkko ja sen palvelijat 1400-1995. Siinä on luku suntioille, mutta se alkaa toteamuksella "Kangasalan seurakunnan asiakirjoista löytyy merkintöjä suntioista eli kirkonvartijoista 1880-luvun puolivälin jälkeen." Hmm. Tekstihaku puolestaan poimii lauseen "Ikkunat uusi ja korjasi nikkari Vesterling." Ajankohta ei käy tekstistä selville.

Ilmeisesti seurakunnassa Vesterling nähtiin ensisijaisesti puuseppänä. Hiskissä puuseppä Josef Vesterling saa neljä lasta Lovisa Färmin kanssa 1837-46. Samat nimet esiintyvät Juha Vuorelan blogitekstissä Kruununvouti Ferdinand Westerlingin syntymäpitäjästä. Kyseinen Ferninand oli yksi Josefin pojista, joka taisi siis käydä muutakin kuin "niin sanottua Ahlmanin koulua".

Siskonsa Vilhelmiina ei päässyt mihinkään kouluun vaan "joutui naimisiin kauppias G. A. Finnen kanssa, joka oli taideharrastuksistaan tunnetun lahjoittajan, tuomari Oskar Finnen poika Tampereelta."

Heidän tyttärensä Olgan ääntä vuodelta 1933 voi kuunnella YouTubessa ja hänen nuoruudenkuvansa on Teatterimuseon viime vuoden joulukalenterissa, jota en ollut aikanaan seurannut. Vasemmalle leikkasin laillisen kuvan ohjelmalehdestä vuodelta 1893.

(Olgan veli oli Jalmari Finne.)

Kangasalalta lähtenyt

Kangasalan pitäjästä, Jokiosten Jussilan Printziläksi kutsutusta osasta lähti tammikuussa 1793 talonpojan poika Matts Johansson. Rippikirjasta näkyy, että kaipaamaan jäivät vanhemmat, vaimo Beata ja edellisenä vuonna syntynyt tytär Ulrica. Mattsista he eivät kuulleet mitään, joten vaimon halutessa uusiin naimisiin, julkaistiin yllä oleva ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 14.9.1796.

Seuraavaan rippikirjaan Beata Ericsdotter on vielä merkitty vaimoksi, mutta Mattsia ei näy. Beatan kohdalle tehdystä merkinnästä en saa selvää. Sitä seuraavassa rippikirjassa Beata on leskenä Kaukolan torpassa Jokioisten kylässä. Ehtoollismerkintöjä 1807-1813. Kangasalan vihityistä löytyy Hiskissä 6.1.1810 Kaukolassa/Kaukolasta vihityt "torp. Jöran Jöransson" ja "enk. Beata Erici ". Olisiko käynyt niin onnettomasti, että 2.3.1810 kuollut "torp. Kaukolax Jör. Georgii " on sama mies, mikä selittäisi Britan miehettömyyden samaan aikaan aloitetussa rippikirjassa. Hänen ja Ulrica-tyttären seuraavaa osoitetta ei enää saa vihityistä eikä rippikirjan merkinnöistä kiinni, joten jätän selvittämättä. Toivottavasti pärjäsivät elämässä eteenpäin. Printsilään eivät ainakaan palanneet.

Beatan syntymäpäivä on merkitty 25.11.1765 ja siihen täsmälleen sopiva kaste löytyy Sahalahdelta (sarjassa seurakuntia, joista en ole koskaan kuullut). Kylä Pyttylä ja vanhemmat "Erick Josephss: " ja "Beata Mattsdr:". Tämä Beata lähtee kotoaan oikeaan aikaan, joten kohteena todennäköisesti juuri Kangasala. Mutta takaisin lähtöpisteeseen Beata ei päätynyt. Verkosta löytyneen sukutaulun perusteella olisi muutama sisarus, joiden taloudet voisi myös käydä läpi.

Sahalahtea muuten koskee Markku Haapasen gradu Sahalahden talonpoikaisten rusthollisukujen perhestrategiat 1721-1886. Mutta palataan vielä Kangasalalle Kyläkirjaston Kuvalehden 11/1884 kansikuvalla.

Uruntekijä

Sarjassa kuvia miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään. Tai en ainakaan muista kuulleeni: urkujenrakentaja Bror Aksel Thulé, joka esiteltiin yllä olevalla kuvalla Kyläkirjaston kuvalehden numerossa 3/1887. Hänen elämäntyönsä ei ole jäänyt Wikipedialta huomioimatta, artikkeli Kangasalan urkutehdas kertoo Bror Akselin, isänsä ja poikansa aikaansaannoksista. Mukaanlukien Tampereen Aleksanterin kirkon urut, jotka alla olevassa kuvassa samaisesta kuvalehdestä.
Google heitti Wikipedian lisäksi eteen Puuvillatehtaan teatterin arkiston. Thulén perheestä on tehty näytelmä ja henkilökuvauksista selviää, että Bror Axelin appiukko oli Agathon Meurman, joten laitetaanpa hänenkin kuvansa tähän esille. Ei kuulu sarjaan "miehistä, joista en ole koskaan kuullut mitään" ja on peräisin Kyläkirjaston Kuvalehden numerosta 11/1882.

Liikkuvaiset puutarhurit

Pyhtäällä vuonna 1726 syntyneestä Johan Pihlgrenistä tuli puutarhamestari, joka palveli herrasväkeä niin Pommerissa kuin Ruotsissakin. Vanhalla iällään hän oli asettunut Hullarydin pitäjään, jonka nimismies kuulutti sanomalehdessä Inrikes tidningar 17.10.1811 allaolevalla ilmoituksella apua entisten isäntien jälkeläisiltä.

Tampereen kaupungissa työskennellyt puutarhamestari Michael Törnroos suunnitteli naimisiinmenoa Kangasalan seurakunnassa syksyllä 1801. Mies oli kiertänyt maailmaa ja Venäjän kansalainen eli esteettömyys oli kysymysmerkki. Niinpä kuulutettiin asiasta paremmin tietäviä ilmoittautumaan ilmoituksilla, joista ylläoleva julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 23.12.1801.

Ilmeisesti tämä hanke meni puihin, sillä Hiskistä löytyy Michelin avioliitto vasta 16.3.1803. Tuolloin hän meni naimisiin neito Johanna Charlotta Fredrica Österholmin kanssa Tampereella. Morsmaikku "å N:o 85" eli luulisi olevan rippikirjan 1801-1807 sivulla 46, mutta ei erotu. Alkuperäisen vihkimerkinnän perusteella N:o 85 ei ole kummankaan asuinpaikka vaan vihkipaikka?

Hiski ei löydä pariskunnalle lapsia, onkohan Michel jatkanut matkaansa? Puutarhurit olivat liikkuvaisia. Puutarhurimestari Jonas Djurberg ja vaimonsa Maja Lena Andersdotter muuttivat Tukholmasta Uudellemaalle keväällä 1791 ja sieltä Loviisaan syksyllä 1795. Minkä jälkeen sukulaiset eivät heistä olleet kuulleet ja kuuluttivat pariskunnan perään sanomalehdessä Inrikes tidningar 15.3.1799 alle liimatulla tekstillä.

Hiskin mukaan puutarhurimestari Jonas Djurberg kuoli Pohjan Sällvikissä 7.6.1819 63-vuotiaana ja hänen leskensä Maria Lena Söderberg 74-vuotiaana Baggbyn torpassa 25.4.1830.

Puutarhoista ja puistoista puheenollen...

• Puutarhataiteen Seuran kotisivuilla julkistettiin 6.4.2011 kotimaisten historiallisten puutarhojen matkailureitti
  
• Eija Piispala: Hovioikeuden puistot ja ryytimaat. Vihreää arkkitehtuuria Pohjanmaalla
• Kasvit - kaupungin vaatteet. Helsingin historiaa puistojen kertomana
  
• Monica Söderberg: "Mitt Elysium", Linnéträdgården i Uppsala
• Eri aikakausien kulttuurikasveja
• Åbo akademis botaniska trädgård 1640-1954 och Rosarium sedan 1993
• Kasvit - elävää kulttuuriamme
• Kasvutarha-kirja rahvaan hyödyksi (1860)
  

Ruukintyöntekijä kaipaa tietoa vaimostaan

Kangasalassa vihittiin 13.10.1776 Mutikosta Joh. Michelss. ja pig. Maria Mattsd:r. Pariskunta löytyy rippikirjasta 1773-1784 sivulta 12 ja 1779-1784, jossa kuitenkin näyttää tapahtuneen vuoden 1779 paikkeilla jotain. Maria ja pariskunnan lapsi ovat kuitenkin Mutikon kirjoissa myös 1785-1790 rippikirjassa. Seuraava kirja 1792-1798 on selvempi ja koko perhe merkittynä Mutikkoon. Johanilla nyt komea sukunimi Krusendahl. Rippikirjassa 1797-1809 pariskunnalla ei ole lasta eikä sukunimeä. Jonkinlainen lisämerkintä, josta en saa selvää, mutta ei varsinaista muuttomerkintää.

Kuitenkin jo 5.7.1792 Inrikes tidningar oli julkaissut allaolevan ilmoituksen, josta selviää, että jo 11 vuotta aikaisemmin oli Joh. Krusendahl eli Muddika saapunut työntekijäksi Swansteinin ruukille. Eli rippikirja EI ole luotettava todiste ihmisten asuinpaikalle - ainakaan ilman rippikirjamerkintöjä!

Swanstein sijaitsee Acerbin kirjan perusteella Pellon lähistöllä. Vaihtamalla w v:ksi löytyy verkosta hieman lisätietoa. Kartasta näkyy, että paikka on aivan Ruotsin ja Suomen nykyisellä rajalla ja ilmeisesti Ruotsin puolella. Mutta palataan ilmoituksen sisältöön.

Johan oli lähtenyt pohjoiseen Kangasalalta ja sanamuodon tulkiten jättänyt vaimonsa sinne. Saadakseen hänestä tietoa Johan oli lähettänyt kirjeen vuosittain Tampereelle herra insinööri C. Kydenille, jotta tämä tiedustelisi Marian perään paikalliselta papistolta. Mitään vastausta ei ollut tullut, joten Johan sitten turvautui sanomalehti-ilmoitukseen.

Tornion alueen tiedusteluihin jostus vastanneena muistan, että tutkimus siellä on hankalaa, joten en lähde Johanin elämää pidemmälti seuraamaan. Mutta Tornionjokilaaksosta puheenollen, Oulun maakunta-arkiston sivuilta löytyy alueen historiasta vuoden 1809 jälkeen verkkonäyttely.