Agneta ja toisaalla kuolleet aviomiehensä

Agneta Johansdotter syntyi vuonna 1739, todennäköisesti jossain Vaasan ja/tai Vöyrin ympäristössä. Hän meni Korsholman seurakunnassa 28.4.1765 naimisiin Michel Jacobssonin kanssa. He asuivat ensin Vöyrin Jöralassa, mikä viittaa siihen, että Michel oli kylän talollisen 5.9.1742 syntynyt poika. Nuorelleparille syntyi siellä 12.7.1766 tytär Carin.

Michel ryhtyi sotilaaksi ja kirjattiin 23.4.1767 Pohjanmaan rykmentin rulliin, joiden mukaan hän oli syntynyt Pohjanmaalla ja 26-vuotias vuonna 1770 eli syntynyt vuoden 1744 paikkeilla.[1] Työetuihinsa kuului asunto Rekipellon kylässä, jossa syntyivät Jacob 12.12.1767, Maria 4.9.1769 (k. 13.2.1770) ja Anna 2.11.1772 (k. 8.2.1774).[2] Elettiin rauhan vuosia, mutta ilmeisesti Michel komennettiin rykmentin mukana linnoitustöihin, sillä hän kuoli Viaporissa 7.4.1773.[3] 

Lombyn kylässä kuoli 63-vuotiaana 8.3.1774 Beata Mattsdotter ja 17 vuotta nuorempi miehensä jäi leskeksi. Tämä armeijasta eronnut sotilas Petter Ahlgren vei Agnetan vihille 28.4.1776 ja kahdeksan kuukautta myöhemmin heille syntyi poika Johan 30.12.1776. Talouteen kuului myös ainakin kirkonkirjoissa Agnetan ensimmäisen avioliiton Jacob-poika.[4]

Elämä muuttui merkittävästi Kustaa III:n sodan myötä. Petter Ahlgren liittyi takaisin armeijaan 61-vuotiaana vuonna 1788 ja lähti seuraavana vuonna kuormarenkinä kohti Venäjän rajaa. Eikä koskaan palannut. Johan-poika kuoli 16-vuotiaana 24.10.1790.[5] 

Kului seitsemän vuotta ennen kuin Agneta suunnitteli uutta avioliittoa, jota varten tarvittiin varmempi tieto Petterin kuolemasta. Niinpä seurakunnan pappi lähetti puolestaan kuulutuksen Inrikes Tidningariin.

Petter Ahlgren merkittiin rippikirjaan kuolleeksi, mutta Agnetan avioliittoaikeet raukesivat. Hän kuoli 64-vuotiaana 5.10.1803.[6] 

[1] Generalmönsterrullor - Österbottens regemente 1058 (1770) Bild 570 / sid 109 (AID: v997892.b570.s109, NAD: SE/KrA/0023)

[2] Vöyri RK 1764-1769 Rekipelto soldater; RK 1770-1775, Rekipelto, soldater; Kastetut; Haudatut

[3] Generalmönsterrullor - Österbottens regemente 1059 (1775) Bild 300 / sid 51 (AID: v997893.b300.s51, NAD: SE/KrA/0023)

[4] Vöyri RK 1776-1780, Lomby soldater; RK 1781-1787, Lomby Soldater; 

[5] Vöyri RK 1788–1793, Lomby Soldater; Inrikes Tidningar 11.9.1795

[6] Vöyri RK 1794-1799, Lomby soldater; RK I 1800-1809, Lomby

Tarina totta vai tarua?

 

Ruotsalainen poliittis-kirjallinen Freja julkaisi 13.9.1842 värikkään 1760-luvulle sijoitetun kirjoituksen otsikolla En finsk adelsmans öden ja alaotsikolla Historisk anteckning. Teksti oli niin kiinnostava, että se julkaistiin Åbo Underrättelserissa 24.9.1842. Alaotsikko oli pudotettu pois ja sen sijalla lukee "(Ur Freja)". Turussa tarina kiinnosti ainakin siksi, että toinen päähenkilöistä asui jonkin aikaa Turussa.

Wid denna tid återkom K. till Finland, såsom gift med Excellensen R:s dotter, och bosatte sig i Åbo, der han blifwit engagerad wid något af Regementerna. Den unga Friherrinnan K. war wacker och lättsinnig, men mannen en sträng och sträf Finne. 

Nimet oli siis peitetty, mutta yksityiskohtia oli niin paljon, että tunnistamisen pitäisi olla täysin mahdollista. Hämmentävän nopeasti eli jo neljä päivää turkulaisen julkaisun jälkeen, porvoolaisessa lehdessä mietittiin ääneen, kuinka suuri osa tarinasta oli totta. 

Ilmeisesti kukaan ei kysymykseen vastannut. Verkosta on helppo löytää kuva Anjalan liittokirjan allekirjoituksista, mutta ei tuomittujen listaa.

Valtakunnalliset kiitoksen aiheet 1788-1790

Kiitosjumalanpalvelusten sarja jatkuu. (Edellinen osa oli 1777-1784.) Kustaa III:n sodan aikaisia kiitojumalanpalveluksia on käsitellyt Henrika Tandefelt artikkelissa Tacksägelser, troféer och en talmans död : politiska ceremonier och scener under krigsåren 1788-1790. Ne vilahtavat myös Elisabeth Reuterswärdin väitöskirjassa Ett massmedium för folket : studier i de allmänna kungörelsernas funktion i 1700-talets samhälle (2001). 

Reutersvärd toteaa, että Suursaaren taisteluvoitosta 17.7.1788 lähetettiin seurakuntiin kiitosjumalanpalveluksissa luettavaksi varsin mitään sanomaton teksti, joka ei kertonut mitään yksityiskohtia tapahtumista. A. J. Hornborgin läpikäymissä Porvoon tuomiokapitulin kiertokirjeissä tämä ei erotu ollenkaan, mutta ilmeisesti kyseessä on 9.8.1788 lähetetty ohjeistus yleisestä sotamenestyksestä kiittämisestä.

Parkumäen taistelu käytiin Rantasalmella 21.7.1789. Porvoosta lähti 2.8.1789 ohjeistus pitää kiitosjumalanpalvelus Parkumäen voiton johdosta. Nyt tekstissä huomioitiin nimeltä sekä vihollisen joukkoja johtanut parooni Schult että ruotsalaisten voitokas johtaja von Stendingk (Korjaus 10.10.2022 8:45: p.o. Stedingk, kuten kommentoija ystävällisesti huomautti). Kiitosjumalanpalvelusta varten painettiin kolmisivuinen taistelukuvaus, mutta mahtoikohan se ehtiä Suomen maaseudulle? Skoonessa se oli käsissä 9.8. ja nyt se on luettavissa digitoituna samoin kuin rukousteksti suomeksi:

Kaikkiwaldias ja Armollinen Jumala! Sinun etehes me uloswuodatamme meidän sydämmemme hartahimman ilon ja Kijtoxen sen Kunniallisen woiton edestä, kuin Sinä meidän Kuningallemme ja Hänen asehillens yhtä woimallista wihollista wastaan suonut olet, ja me nyt olemma kuulleet meille julistettaman. Sinä olet sen kautta woimallisesti osottanut, kuinga ett Sinä ole meitä ylönandanut, waan jo armollisest katsonut niiden rukousten puolehen, joita me Sinun etehes kandanet olemma. Sinulle, Woiton Herra, me nyt sen edestä maxamme meidän lupauxemme, koska me Sinun Pyhää Nimeäs Sydämmestä ylistämme ja sen hartaimman kiitosuhrin Sinulle edeskannamme.

Me iloitsemme Herra Sinun apus ylitse: älä ota sitä pois meildä, waan anna sen aina ymbäriandaa meidän Rakastettua Kuningastamme ja Hänen Sotajoukkoansa, joka kunnioitettawasti sotii meidän rakkaan Isänmaamme kunian, wakuuden ja onnellisuden edestä. Silloin pitä wihollisen aikomuxet pian tuleman tyhjäxi, ja meidän pitä saaman kiittää Sinua yhden suloisen rauhan edestä.

Öölannin suunnalla 26.7. käydystä meritaistelusta ja Ruotsinsalmen taistelusta 24.8.1789 ei syntynyt kiitoksenaihetta. Seuraavan vuoden tapahtumista irtosi enemmän propagand... syytä kiitokseen. Voitto Valkialassa 29.4.1790  ei näy Porvoon tuomiokapitulin kiertokirjeissä, mutta painettu suomenkielinen rukousteksti todistaa siitä, että kiitosjumalanpalveluksia järjestettiin täälläkin. Tästäkin taistelusta jaettiin ruotsiksi seurakuntiin perusteellinen selostus, jonka oli kirjoittanut kuningas Kustaa III itse. 

Haminan ulkopuolella saavutetusta meritaisteluvoitosta 15.5.1790 lähti Porvoosta kiitosjumalanpalvelusohjeistus 5.6.1790. Tästäkin tapahtumasta on painettu yksityiskohtainen selostus, josta on myös suomennos: Juttu armeijan lautan toimituxista : ja woitosta Fredrichshaminan tykönä sinä 15:nä päiw:nä touko-kuusa 1790, kuningaan johdatuxen alla, joka likemmin selittää, mitä sijtä courierin suullisen tietä andamisen kautta edelläpäin on tietoon tullut. Liekö sitä sitten Suomen kirkoissa sanasta sanaan luettu? Rukousteksti on taas paljon lyhyempi.

Epäonnistumisista merellä ja Viipurinlahdella ei tietenkään kerrottu mitään saarnastuoleista. Mutta Ruotsinsalmen toinen taistelu 9.7.1790 julistettiin vertaistaan vailla olevaksi. Ohjeet kiitosjumalanpalveluksesta lähtivät seurakuntiin Porvoosta 28.7.1790. Rukousteksti oli painettu Tukholmassa samoin kuin Juttu tappeluxesta : Ruotsin ja Wenäjän skärgårdi-lauttain wälillä Ruotsinsalmesa sinä 9:nä ja 10:nä päiw:nä heinä-kuusa 1790.

Neuvottelut rauhasta päätettiin 14.8.1790 ja sopimus vahvistettiin 19.8. Porvoosta viesti kiitosjumalanpalveluksesta lähti eteenpäin 11.9. 1790.

P. S. Viimeksimainittua lukuunottamatta kiitoksen aiheet olivat sotavuosina päinvastaiset Vanhassa Suomessa. Lisätietoa on Antti Räihän artikkelissa Den lutherska kyrkan, ”den finska andan” och Gustav III:s krig (1788−1790) i Gamla Finland.

Pohjanmaalla 1790-91 (etsintä)kuulutettuja puolisoja

Aiemmin jakamiani sanomalehdissä julkaistuja kuulutuksia kadonneista aviopuolisoista edelsivät kirkoissa ääneen luetut. Vaasan maaherrankansliassa laadittiin ja paikkakunnan kirjapainossa painettiin vuosina 1790-91 ainakin seuraavat Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluvat kuulutukset. Erona sanomalehtiin on maininta oikeudenpäätöksestä ja pitäisi varmaan joskus tarkistaa, onko pöytäkirjoissa jotain lisätietoa lähtemisestä tai kuulumattomuudesta.

(Onkohan nimi enne, kun Ämmäsmäessä eivät miehet pysy?)

19.1.1790: Vaasan kämnerinoikeuden päätös 30.10.1789. Hakija Brita Helena Björklund. Aviomies merimies Johan Björklund, joka puolitoista vuotta aiemmin oli lähtenyt ulkomaille ja sitten karannut alukselta.

9.4.1790: Laihian syyskäräjät 1788. Hakija Lisa Eliadodotter Rönqwist. Aviomies merimies Jacob Rönqwist, joka oli lähtenyt useita vuosia aiemmin.

19.4.1790: Pedersören talvikäräjät. Hakija talonpojan vaimo Anna Jacobsdotter Ammesmäki kylästä Safwo. Aviomies Henric Danielsson Ammasmäki lähtenyt 2 vuotta aiemmin.

3.8.1790: Vähänkyrön talvikäräjät. Hakija paimen Michel Mattson Hiripeldosta. Vaimo Lisa Hinrichs Dotter ollut 4 vuotta poissa

4.1.1791: Mustasaaren syyskäräjät. Hakija Maria Jacobsdotter. Aviomies merimies Johan Ericsson Hjort lähtenyt neljä vuotta aiemmin

21.3.1791: Laihian talvikäräjät. Hakija Anna Johansdotter. Aviomies sotilas Johan Strand oli juuri päättyneen sodan alussa karannut Venäjälle

28.6.1791: Susanna Jacobsdotter Ammesmäki Pedersörestä ilmoittanut maaherralle, että miehensä Jacob Landela värväytyi vuonna 1790 Oulun vapaajoukkoihin, joita seurasi nimellä Jacob Fält. Sodan jälkeen hänestä ei ole kuultu.

Perintö ja Kustaan sota

Kustaan sodan synnyttämistä sanomalehtikuulutuksista erikoisempaa varianttia edustaa sanomalehdessä Posttidningar 6.6.1803 julkaistu.

Rouva Lindqwist (o.s. Kjöler) oli kuollut 25.2.1803. Asiaansa hoiti parooni Fleming Turussa, joten kuvittelin rouvan kuolleen Suomessa. Mutta Hiski-haut eivät tuottaneet tuloksia.

Rouvan mies oli ollut Kustaan sodassa kuninkaallisen Uudenmaan jalkaväkirykmentin aliupseeri, joka oli joutunut venäläisten vangiksi eikä ollut sodasta palannut. Joukkoyksikkö viittaa Suomeen, mutta ei takaa, että rouva täällä kuoli. Ilmeisiä perillisiä häneltä ei ainakaan jäänyt, sillä heitä ilmoituksella haettiin.

Mutta meillähän on nykyään verkossa Wirilanderin Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810 : virkatalonhaltijain luettelot. Pdf:n hakutoiminnolla Tenholan Siggbyn Västergårdin varusmestarin puustellin haltijoista löytyi Elias Lindquist, joka oli joutunut vangiksi 24.8.1789. Ja näin selviää Tenholan rippikirjan 1786-1791 sivulta 247, että rouva Lovisa Köhler oli syntynyt vuonna 1751. Tenholan haudattujen listaa vuodelta 1803 ei näytä olevan olemassa, mikä selittää Hiski-haun epäonnistumisen.

Kolme vuonna 1794 odottamaan kyllästynyttä

Tuusulan Kellokosken torpparin ja karvarin tytär Caisa Dahlbom meni vuonna 1790 kihloihin Peter Niclas Münterin kanssa. Tämä sanoi olevansa kersantti Savon jääkärirykmentissä. Kihlauksen jälkeen mies poistui paikkakunnalta eivätkä mitkään tiedustelut tuottaneet tulosta. Jotta Dahlbom vapautuisi kihlauksesta, sulhasta kuulutettiin Inrikes Tidningarissa 6.8.1794.

Caisa Dahlbom vihittiin 3.3.1795 pitäjänkarvarin kanssa avioliittoon.

Korppoon Houtskärin talonpojan poika Thomas Ericson meni vuonna 1788 kihloihin talonpojan tyttären Walborg Mårtendsdotterin kanssa. Häitä ei oltu vielä vietetty vuonna 1790 kun Thomas lähti Turusta viemään Bomarsundiin asessori ja kenttälääkäri Ernst Diedrich Salomonia. Lähdön jälkeen hänestä ei kuultu mitään. Jotta Walborg vapautuisi aikomaansa avioliittoon, kirkkoherra lähetti ilmoituksen, joka julkaistiin Inrikes Tidningarissa 22.8.1794.

Houtskärissä 1.11.1795 avioliittoon vihitty " B. dr. Valb. Mårtensdr" lienee samainen nainen.

Perinteisempi tapaus, joita olen Kustaan sodan jälkeisiltä vuosilta täällä aiemminkin esitellyt on Maria Backlund, joka oli Lohtajassa odottanut tietoa Mustissa kasakoissa vuonna 1789 palvelleesta miehestään Michel Jacobsson Backlundista. Lyhyt kuulutus julkaistiin Inrikes Tidningarissa 24.9.1794.

Desprez ja Suomi

Desprez, Wikimedia 

Yksi Kustaa III:n tuliaisista Roomanmatkaltaan oli Ranskassa syntynyt taiteilija Louis Jean Desprez, joka saapui Ruotsiin syksyllä 1784. Seuraavana kesänä kuningas lähetti hänet piirtelemään Suomen maisemia. Kesäkuun alussa oli suunniteltu reitti, jonka mukaan hän jatkaisi Turusta Poriin, Kokemäenjoenlaaksoon, Tampereelle, Hatanpäälle ja Hämeenlinnaan.

Tiedetään, että Desprez lähti Tukholmasta 9.6.1785 ja saapui Turkuun pari päivää myöhemmin. Sieltä hän lähti 13.6. kohti Helsinkiä, minne menoon ainakin maanteitse kului pari päivää. Hän palasi Turkuun iltapäivällä 23.6. eli on ehtinyt ehkä käydä jossain muualla kuin Helsingissä, mutta ei todellakaan ole tehnyt suunniteltua kierrosta.

Desprez'n omassa inventaariossa on merkintä, joka viitannee tältä matkalta tehtyihin piirroksiin, jotka suomalaisia historianystäviä kovasti kiinnostaisivat. Mutta tähän mennessä niistä tunnetaan vain piirros Turusta, jonka Nils G. Wollin löysi Kungliga Bibliotekin kokoelmista.

Seuraavan kerran kuningas määräsi Desprez'n Suomeen dokumentoimaan sotaansa kesällä 1789. Vierailu kesti vain pari viikkoa, mutta siitä on (sentään) jäljellä kuvia. Paikanpäällä lienee tehty laveeraukset, jotka P. O. Törne yhdisti kesään 1785, mutta Wollin tulkitsee niistä jälkimmäisen esittävän Ruotsinsalmen taistelua 24.8.1789.

Nationalmuseum: "Från finska skärgården" (NMH 1754/1875)
von Törne: "Sveaborgs huvudfästningar sedda från öster"

Nationalmuseum: "Sjöslag i finska skärgården" (NMH 1755/1875)
von Törne: "Skärgårdsflottan under övning utanför Sveaborg. "
Wollin: "i själva verket det svenska nederlaget vid Svensksund 24.8.1789"

Mihin lie sitten perustuvat Desprez'n teokset Sjöslaget vid Hogland den 17 juli 1788, Svenska chefsskeppet Gustaf III efter slaget vid Hogland 1788, Utbrytningen ur Viborgska viken 3 juli 1790, Slaget vid Svensksund. den 9 juli 1790, Segern vid Svensksund? (Oliko edes toinen aiheita ikuistanut Johan Tietrich Schoultz paikan päällä? Wikipedian mukaan oli.)

Kaikki asiantutijat suhtautuvat kriittisesti väitteisiin, että Fagervikin ja Mustion seinäkoristukset olisivat Desprez'n käsialaa, kuten on väitetty. Ottaen huomioon, että muu verkossa esitetty tuotantonsa liittyy suoraan kuninkaallisiin, olen samaa mieltä. Turkulainen synnytyskuvakin on näköjään yhdistetty mieheen, mutta ilmeisen heikoin perustein.

Totisin yhteys taiteilijan tuotantoon on siis Hämeenlinnan kirkko, jonka piirrustukset ovat Desprez'n käsialaa. Suomen maisemia dokumentoineet piirroksensa saattoivat mennä kaupaksi pilkkahintaan Tukholmassa 1828:

Dagligt Allehanda 1.5.1828

Lähteet:

P. O. von Törne: Jean Louis Desprez som tecknare på Sveaborg 1785. Historisk tidskrift för Finland 1928, s. 175-186

P. O. von Törne: J. L. Desprez i Finland. Historisk tidskrift för Finland 1929, s. 48-49
Nils G. Wollin: Louis Jean Desprez. Svenskt biografiskt lexikon
Nils G. Wollin: En Åbobild av Desprez. Historisk tidskrift för Finland 1932, s. 175-183

Esteettömyyskuulutuksia

Ruotsalaisten digitointien haravoinnissa löytyi vielä muutamia aviopuolison ja/tai esteettömyyden kuulutuksia.

Kustaan sodan jälkeen reseviläinen Matts Andersson Gast ei ollut palannut Tammelaan, jossa häntä odotti vaimo Elisabeth Simonsdotter. Ensimmäinen kuulutus julkaistiin sanomalehdessä Inrikes Tidningar 18.5.1796.

Inkerinmaalta ilman papintodistusta Mikkeliin päätynyt sotilas Joseph Hurtig ei voinut todistaa esteettömyyttään avioliittoon, joten toinen kuulutus asiasta julkaistiin sanomalehdessä Inrikes Tidningar 20.9.1797. Nimellään ei löytynyt solmittua avioliittoa HisKiin tallennetuista.

Turun läänin Uudellakirkolla syntynyt armeijasta eronnut jääkäri Anders Swanberg oli vuoden 1790 paikkeilla eli Kustaan sodan jälkeen asettunut Tohmajärvelle. Kesän 1798 loppuessa hän suunnitteli avioliittoa Regina Pakunaisen (Paakkunainen?) kanssa, mutta ei pystynyt todistamaan esteettömyyttään. Joten kuulutus sanomalehdessä Inrikes Tidningar 11.9.1798.

Ilmoitus täytti tarkoituksensa. Reginan ja Andersin avioliitto solmittiin 13.12.1798. Anders oli tuolloin räätälin kisälli. Avioliitto jäi varsin lyhyeksi. Regina kuoli 5.3.1802 ja hautauslistassa häntä kutsutaan räätälin vaimoksi.

Kustaan sodassa Henrik Granqwist, Stackelbergin rykmentin von Köhlerin komppanian sotilas n:o 31 hävisi riveistä. Halikossa häntä odotti kolmen lapsen kanssa vaimo Stina Jacobsdotter. Kymmenen vuoden jälkeen tämä halusi selvyyden tilanteeseen ja vapauden avioliitostaan, joten sanomalehdessä Inrikes Tidningar julkaistiin kuulutus 3.6.1800.

Alvin-löytöjä, ensinnäkin karttoja

Ruotsalainen Alvin-portaali on vilahtanut täällä ainakin kirjoittaessani esimerkin Ruotsin paikkakunnan etätutkinnasta. Mutta olen (kai?) unohtanut mainita, että siellä on myös Suomea koskevaa aineistoa käytettävissä digitoituna. Itse asiassa niin paljon, että tänään kerron kartoista ja huomenna muusta.

Ennen karttoja sivustosta yleisesti sen verran, että Alvin on Uppsalan yliopiston kirjaston vetämä, mutta mukana on muitakin kulttuuritoimijoita. Digitoinneissa on selvästi merkittynä tekijänoikeustila (useimmiten olematon) ja alkuperäisen paperin koko! Mahtavaa. Kuvat ovat korkealaatuisia tiff:jä, mikä on myöskin hienoa, mutta koska käyttämäni selainpohjainen kuvankäsittelyratkaisu ei moisia niele, joudun käyttämään tässä näytteinä heikompilaatuisia näyttökaappauksia.

Ja sitten karttoihin. Hakemalla sanalla Finland esiin tulee iso joukko kaupunkikarttoja. Ne on asiasanoitettu, joten todennäköisesti kaupungin ruotsinkielisellä nimellä hakien saa kaikki sitä koskevat näppärimmin esille. Kaupunkikarttojahan on digitoituna monessa muussakin paikassa (vuoden 2014 postaus mainitsee tärkeimmät), mutta täältä voi löytyä joku lisää ja/tai parempilaatuisena. Muistaakseni olen itse esimerkiksi metsästänyt turhaan 1700-luvun puolelta Turun tonttikarttaa, jonka Alvin tarjoaa.

Isommista alueista on erilaisia karttoja eri tarkoituksiin. Alla ote Kustaan sodan talvimajoituksista.

Toisinaan kartoissa voi olla myös esittävää kuvitusta. Charta Öfver 1789 års fälttog i Finland. af Roos sisältää näkymän Haminan kauppiaan Nath omistuksessa olleeseen Kyminkartanon säteriin, jossa Kustaa III piti päämajaansa sodan aikana.

Päärakennus (8) jää näkymättömiin, sillä se paloi vuonna 1788. Näkyvissä oleva rakennus (9) kuvataan vanhaksi talousrakennukseksi, jossa oli keittiö. Näyttävä tornirakennelma (10) kuuluu ränsistyneeseen huvimajaan puutarhassa.

Näiden isojen ryhmien ulkopuolelle jää joitakin karttoja. Itseäni viehätti eniten Charta på jordetuisten emellan hen:s n:e greufuinnans ladugård Kaisuisto [Koivisto i Ulfsby], och Biörneborgs stadh, : författadt uthi augustii månadt anno 1663 aff Hans Hansson. Ei varsinaisen aiheensa takia vaan siksi, että kunhan taas pääsen Satakuntaan sijoittuvaan kirjaprojektiin kiinni, niin tästä saan söpön  kuvan 1600-luvun Porista. Huom! merkitty teloituspaikka!

Veljekset Viaporissa

SSH-tutkimuksessa on tietenkin yksi haara (Hohenthal), joka päätyy Suomeen, mutta muista jälkeläisistä olen löytänyt vain kaksi pidemmän aikaa täällä olleen. Jotka tarjoavat myös käytännön esimerkin Viaporin mustasta aukosta.

Veljensä vuonna 1792 Tukholmassa tehdyssä perukirjassa muurarimestari Johan Fredrik Schildtin ja aliupseeri Matthias Schildtin mainitaan asuvan Suomessa. Tarkempaan paikannukseen käytin Hiskiä ja molempien lasten kasteita löytyi Hamiltonin rykmentin kirkonkirjoista 1777-82.

Hamiltonin rykmentti kutitti muistia ja luettuani vanhan blogitekstini lähdin Kansallisarkistoon. Tällä kertaa (tosin vasta tilaukseni jälken) löytyi Suomen historian perustutkimustoimikunnan arkistoluettelo, jota kannattaa käyttää tilauksessa. Ja tällä kertaa minulla oli kännykkä mukana, joten voin näyttää kuinka yksityiskohtaista ja lähdeviitoitettua tietoa värvättyjen rykmenttien upseereista ja aliupseereista on kerätty.

Matthias oli värväytynyt 1772 ja ollut Viaporissa sen antautuessa venäläisille. Hän kuoli Helsingin pitäjän puolella vuonna 1812.

Lisätiedot toivossa ja harjoituksen nimessä Tukholman sota-arkistossa viime viikolla käydessäni poimin armeijan eläkekassan arkiston hakemistosta viitteet Matthiaksen ansiolistoihin. Ansiolistat on mikrofilmeiltä digitoitu, mutta en tiedä onko hakemisto mikrofilmattu tai digitoitu. Ilman sitä en materiaalia lähtisi kaivamaan. Ja digikuvien löytäminen Riksarkivetin systeemeistä oli oma produktionsa. Helpointa ehkä hakea referenssikoodilla SE/KrA/0078/A/004:Ö/E 5 (Kyseessä on siis eri aineisto kuin Meritförteckningar SE/KrA/0321 )

• 15:139
• 17:495
• 20:392
• 26:74
• 45: 376, 802, 810
• 48: 296, 334

Olivat tylsiä ylennyslistoja, kunnes... innostuin maininnasta joutumisesta venäläisten vangiksi Ruotsinsalmen taistelussa. (Kustaa III:n sodan sotavangeista on blogitekstin jälkeen löytynyt pari tietomurua, mutta edelleen haku päällä.) Mutta kun luin sivua tarkemmin, huomasin merkinnäin kuuluvan alempana olevalle miehelle, nyyh.

Muurarimestaria ei varmaankaan viety Ruotsinsalmen taisteluun, eikä tietenkään lasketa aliupseeriksi enkä tiedä, miksi Johan Fredrikin lasten kasteet edes olivat rykmentin eikä Viaporin (sittemmin tuhotuneissa kirjoissa). Matthiaksen kortissa on huomio, että vuoden 1776 henkikirjoituksessa Matthiaksen talouteen on vaimon lisäksi merkitty käly Maria. Elokuussa 1779 Johan Fredrikin vaimo on Anna Schyt, mutta kerrankos etunimissä on heittoa.

Eli miten löytää lisätietoa Johan Fredrikin elämänkulusta? Käymällä läpi Hamiltonin rykmentin (ja Helsingin kaupungin!) kasteiden kummeja ja Viaporin henkikirjoja, ainakin. Jää tekemättä tämän projektin puitteissa.

Täydennysosia

1) Vuosia sitten lomailin bloginpidosta lainaamalla pätkiä Anders Ramsayn suomennetuista muistelmista. Alex Federleyn piirtämä Fyrenin 21/1905 kansikuva viittaa siihen, että julkaisuajankohtana teksteihin eivät kaikki olleet ihastuneita.

2) Viimeksi vuonna 2015 mainitsemani Pohjois-Afrikan 1700-luvun vangit eivät olleet(kaan) 1800-luvun lopulla unohdettuja. Ainakin Öhman, josta kuulin 2011, muistettiin ja tiedettiin. Oulun ilmoituslehti 21.6.1890 lainasi Östra Finlandia ja aloitti

3) Myöskään Planströmin sisarten matka Torniosta Ranskaan ei ollut niin hautautunutta tietoa kuin blogitekstiä kootessani näytti, sillä heidät mainitaan Maailma-lehden numersossa 8/1919.

4) Esimerkkinä kuninkaan vierailun lähteistä ArkivDigitalin blogissa poiminta kirkonkirjasta. 

5) Kustaa III:n sodan vangeista sain kirjallisuusvinkin. Kirsi Vaino-Korhosen kirjassa Sophie Creutzin aika. Aateliselämää 1700-luvun Suomessa on luku koskien Anders Munsterhjelmin sotavankeusaikaa.

6) Tommi Uschanov on tuoreen esseekokoelmansa Sininen tango alkusanoissa nostanut kotimaiseksi esimerkiksi menneisyyden tarinallistamisesta "sovittamalla se tuttuun muottiin, sopipa se sitten siihen tai ei" sosiaalisessa mediassa jaetut avioeroilmoitukset. "Asia mielletään selvästi jotenkoin hykerryttävän hauskaksi, eikä nauruhymiöitä säästellä." Siis samaa asiaa kuin äskettäin blogitekstissäni, mutta fiksummin kirjoitettuna ja kontekstuituna.

7) Dagligt Allehandan kuulutuskoosteessani oli mukana velkoja paennut porvari. Hän ei tietenkään ole ainutlaatuinen. Inrikes Tidningarissa julkaistiin 10.9.1800 Turun kämnerinoikeuden tiedote.

Talvella 1797 oli Turusta porvari Johan Granroth lähtenyt Tukholmaan ja jättänyt kaupunkilaiset käsitykseen, että palaisi pian. Erityisesti ne kaupunkilaiset, joille Granroth oli velkaa. Mutta mies olikin saanut Tukholmassa matkapassin ulkomaille eikä hänestä oltu ilmeisesti tämän jälkeen kuultu. Velkojen selvittämiseksi tarvittiin tämä julkinen kuulutus sanomalehdessä.

Kuka oli Johan Granroth? Dahlströmin kortisto ei auta, eikä Hiskikään.

Kustaa III sodan sotavangit

Aikakauslehtiä virtuaalisesti selatessa tuli vastaan ahvenanmaalaisen vuonna 1770 syntyneen Daniel Sorrin lyhyt elämäkerta lehdessä Hembygden 4/1911. Mielenkiintoinen sinänsä, mutta erityisesti lyhyen sotavankeuskuvauksen tähden.

Samma år [1789] d. 24 Augusti blef jag wid Swänsksund til lika med monga andra til fonga tagen och Kom i fiendens händer och fördes Konunga Ricket Ryssland i genom alt in til swarta hafwet, men hwad för Ett elände siukdom och hungersnöd mig där wederfores är åbeskrifwerligit. År 1791 d. 16 Maius kom jag på Swärges Ricke och gränsor igen och hwart hederlipen Emottagen.

Mustallemerelle asti! Minuahan kiehtoi Suuren Pohjan sodan vangeissa se, että he palasivat Suomeen (tai Ruotsiin) nähtyään asioita ja maisemia, jotka olivat muille täysin vieraita. Vaikka kyseisessä tutkimuksessa törmäsin samoissa paikoissa II maailmansodan suomalaisiin sotavankeihin, en ole ollenkaan ajatellut välin jäävien sotien mahdollisesti Venäjää nähneitä vankeja.

Onko heistä edes kirjoitettu? Kysyin Kustaan sodan vankien perään Facebookin 1700-luvun tutkijoiden ryhmässä ja vastaukset olivat vähäisiä. Yksi viittasi 1950-luvulla kirjoitettuun sukuhistoriaan, jossa vangittujen upseerien vaiheista ei osattu sanoa mitään. Toinen tiesi Ukrainan Gammalsvenskbystä kirjoitetun, että sinne päätyi jotaikin vankeja ja osa jäi sinne sodankin jälkeen. Omatoimisesti löysin verkosta Anders Winbergin sotapäiväkirjan (pdf).

Päästyäni kirjastoon Pekka Kilpisen Valistunutta sodankäyntiä 1788-90. Sotilaiden kertomuksia Kustaan sodasta tarjosi tiedon kahdesta muusta vankeusajan kuvauksesta. Näistä Johan Jacob Burmanin
Anteckningar förda under tiden från år 1785 till år 1816 julkaistiin 1800-luvulla.

Kilpisen kirjan löysin Jussi T. Lappalaisen Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790 kirjan lähdeluettelosta. Lappalainen lainaa edellä mainittua Winbergin tekstiä ja kertoo sitten ilman lähdeviitteitä, että

[Upseeri]vankeja siirrettiin sitten pitkin Viroa, Liivinmaata, Luoteis-Venäjää ja Inkeriä - se oli useimmille mielenkiintoinen, joskin raskas kiertomatka - kunnes heidät rauhanteon jälkeen syyskuussa päästettiin Pietarista venäläisten tarjoamilla aluksilla tai itse kustannetuilla hevoskyydillä Suomen puolelle.

Miehistövankien asema oli paljon heikompi. Heidän majoituksensa jätti paljon toivomisen varaa, muona joutui usein varkaiden käsiin, ja venäläiset sotilaat ja siviiliväestö kohtelivat heitä vihamielisesti. (s. 155)

  Myöhemmin selviää, että vankeja ei ole tosiaankaan tarkemmin tutkittu.

... runsaasta 10000 vangista aimo osa pääsi palaamaan. Palanneiden määrää ei ole koskaan laskettu, ja jo se edellyttäisi vähintään kaikkien katselmusluetteloiden ja kirkonkirjojen läpi käyntiä. (s. 200)

Jos palanneita ei ole laskettu, miten voidaan tietää "aimo osan" palanneen? 

Naisia sotilaina

Eilinen lainaukseni Anni Sallittaresta sai Kari Hintsalan kommentoimaan blogini FB-sivulla

Taitaa Anni kuulua enemmän kansanrunouden kuin historian puolelle, mutta aineksia kotimaiseen bodice ripper -pukudraamaan tuossa voisi olla. Kiihkeitä lemmenkohtauksia luonnonhelmassa Suomen sodan jylistessä taustalla etc.

Kävi tuo itsellänikin mielessä, mutta vasta Karin todettua vielä

Tuohan on itse asiassa Mulaninkin juoni, "perheessä ei poikia joten tyttö lähtee sotaan". Toinen version on että nainen pukeutuu univormuun "seuratakseen rakastaan sotaan", mutta niinhän naiset tekivät joka tapauksessa aika usein (camp followers). Itse ihmettelen miten "mieheksi tekeytyminen" onnistui marssilla ensimmäistä yhteistä kusitaukoa pitemmälle.

aloin kaivella verkosta todisteita muistikuvalle vastaavista tapauksista Ruotsin historiasta. Ruotsinkieliseen Wikipediaan näistä on tehty kokonainen luokka, jossa on mukana muitakin maita. (Tuore Anna Larsdotterin kirja Kvinnor i strid olisi mahdollisesti ollut parempi lähde.)

Suomen sodassa miehen asussa Wikipedian (myös Lördagsqvällen 29.7.1893) mukaan toimi Elisa Servenius, joka Karin mainitseman mallin mukaisesti seurasi miestään. Selostus on uskottavan yksityiskohtainen. Sen mukaan Serveniuksen sukupuoli ei pysynyt salassa ja hän toimi avustajana hoitaen haavoittuneita ja ammusvarastoja. Siis vaatteita lukuunottamatta kuin Lotta Svärd.

Kustaan sotaan Suomen rintamalle miestään seurannut Brita Hagberg tekeytyi mieheksi niin hyvin, että paljastui vasta haavoituttuaan. Samassa sodassa kunnostautui Anna Maria Engsten, joka oli mukana piikana.

Suuressa Pohjan sodan aikaan armeijassa oli Ulrika Eleonora Stålhammar, joka oli tätä ennen hetken Turussa palveluksessa pöydänkattajana, ja Anna Jöransdotter, joka oli tätä ennen palveluksessa Suomessa ja mahdollisesti oli suomalainen. Molemmat menivät naimisiin naisten kanssa. Selvästi suomalainen oli Annika Svahn, joka venäläisten sotavankina pakotettiin sotatoimiin. (Stålhammar suomalaisissa lehdissä: Wasa Tidning 13.2.1841, Morgonbladet 24.9.1855, Lördagen 30.8.1902.)

Suomesta kotoisin on myös Wikipedian tuntema varhaisin nainen Ruotsin sotavoimissa. Brita Olofsdotter oli Nils Simonssonin leski, joka taisteli ratsuväessä Liivinmaalla, ja joka mainitaan kaatuneena Juhana III:n kirjeessä 16.6.1569. Virhetulkinta on mahdollinen, sillä Jully Ramsayn tutkimuksessa on Muurla-suvussa edelleen vuonna 1598 elävä Brita Olofsdotter, jonka mies Nils Simonsson kaatui Liivinmaalla 1569.

Kuvituksena osa Jan Brandesin maalauksesta Allegorische voorstelling van oorlogsdreiging in Zweden, Rijksmuseum.

Esteettömyyskuulutuksia 1790-luvulta

Uudenmaan jalkaväkirykmentin sotilas Anders Lid, joka oli aiemmin käyttänyt nimeä Huséen, oli aikeissa mennä naimisiin pernajalaisen naisen kanssa. Mies oli lähtenyt Tukholmasta merille jo 12-vuotiaana ja oleskellut ulkomailla, joten esteettömyytensä oli kyseenalainen ja ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 9.1.1793 tarpeen. Jotain mutkaa tuli sittemmin suunnitelmiin, sillä avioliittoa Pernajan kirkonkirjoissa ei ole.

Itsellinen Jan Ersson Ilmajoen Kauhajoen kylästä sai varkaudesta vuoden 1787 paikkeilla kolmen vuoden tuomion Viaporin vankina. Kolme vuotta vapautumisen jälkeen hänestä ei ollut kotipaikkakunnalla merkkiä ja vaimonsa Maja Jansdotter aikoi uutta avioliittoa. Siis kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 27.3.1793.

Anders Peter Låhnman sanoi syntyneensä Itä-Göötanmaalla Fivestassa ja olleensa kengittäjän kisälli tullessaan armeijan mukana Suomeen 1788. Vuonna 1793 hän oli Karjalohjalla aikeissa mennä naimisiin Juliana Gustafsdotterin kanssa, mutta ei pystynyt todistamaan esteettömyyttään. Niinpä kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 2.7.1793. Vastaavaa avioliittoa ei HisKistä löydy Karjalohjalta eikä sen ympäristöstäkään

´

Munsalassa syntynyt renki Anders Eriksson Nääs oli Kustaan sodan aikana pestautunut juutalaisen kauppiaan Kohn avuksi ja sitten lähtenyt merille. Esteettömyytensä avioliittoon ei siis ollut selvä, joten ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 3.2.1795.

Armeijasta eronnut pioneeri Michel Mironoff suunnitteli Turussa avioliittoa Maja Lisa Lustigin kanssa, mutta ei voinut osoittaa esteettömyyttään. Ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar 28.4.1795.

Sotilas Matts Sjöbergin kerrottiin vuoden 1791 paikkeilla karanneen Loviisan varuskunnasta ja kuolleen Venäjällä. Tämä tieto ei riittänyt vapauttamaan vaimoansa Catharina Thomasdotteria uuteen avioliittoon Pernajan seurakunnassa, joten julkaistiin kuulutus sanomalehdessä Inrikes tidningar 27.7.1796.

Sotilas Lars Lång karkasi Pernajasta 5.8.1796 eikä häntä tämän jälkeen oltu tavoitettu. Vaimonsa Stina Ersdotter kuulutti peräänsä, vapautuakseen uuteen avioliittoon, sanomalehdessä Inrikes tidningar 13.2.1798.

 

Vuoden 1795 paikkeilla Venäjältä tulleella Johan Marcussonilla ei ollu papintodistusta eikä hän sellaista voinut hankkiakaan. Niinpä avioliittoaikomukset vaativat ilmoituksen sanomalehdessä Posttidningar 12.7.1798. Johan ja Hedvig Johansdotter vihittiin avioliittoon Pernajassa 6.1.1799.

Lisää Kustaan sotaan jääneitä tai sen aikana kadonneita

Muutaman vuoden takainen sanomalehtiharavointini (*) oli jättänyt muutaman Kustaan sotaan jääneen väliin. Siis paikkausta.

Kertaalleen armeijasta eronnut Gustaf Björk matkusti kuormarenkinä vuonna 1789 Kalajoelta kohti armeijaa Venäjän rajalla. Tämän jälkeen ei vaimonsa ollut saanut elonmerkkejä. Kuulutus miehen perään julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 6.12.1792.

Sitten poikkeuksellisempi tapaus. Vapaaehtoisena sodassa ollut Matts Lax oli joutunut sodassa venäläisten vangiksi. Hän pääsi palaamaan kotiin vuonna 1790, mutta ei löytänyt sieltä vaimoaan Maria Bobergia. Tästä ei sittemminkään ollut kuulunut mitään. Matts mieli uuteen avioliittoon, joten asiaansa kuulutettiin sanomalehdessä Posttidningar 24.5.1794.

Kajaanin vapaaehtoispataljoonaa rintamalle seuranneen Henrik Lepistön uskottiin joko karanneen Venäjälle tai kuolleen. Hänen vaimonsa suunnitteli uutta avioliittoa ja poismuuttoa Iisalmesta vuoden 1795 lopulla ja ilmoitus sanomalehdessä Inrikes tidningar julkaistiin 26.1.1796.

Rakuuna Henrik Backsten oli jäänyt vangiksi Kustaan sodan meritaistelussa 1790. Kuulemma kuollut pian tämän jälkeen Venäjällä, mutta koska tästä ei ollut virallista todistetta, uutta avioliittoa Pernajassa suunnitteleva vaimonsa/leskensä Anna Maria ilmoitti asiaansa sanomalehdessä Inrikes tidningar 7.6.1797. "Änk: Anna Maria Baksten" vihittiin Pernajassa avioliittoon 8.10.1797.

Leipurin kisällin paikan sodan vuoksi jättänyt Anders Hagberg (myöh Hack) jätti vaimonsa Lena Maria Roosin vuonna 1788 Tukholmaan. Sittemmin tästä ei ollut tietoa. Uuden avioliiton aikeessa julkaistiin asiasta kuulutus sanomalehdessä Posttidningar 4.2.1796.

Beata Zachrisdotter Heikkinen oli vastaavalla asialla pari vuotta myöhemmin ja hänen ilmoituksensa Pohjanmaan rykmentin sotilaasta J. Canon julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 21.3.1797. Beata  ja "Sold.af öfv.leut.comp. Johan Canon" oli vihitty Raahessa 9.3.1780. Todennäköisesti toinen avioliitto on Limingan vihittyjen listassa 21.1.1799, sulhasena "Såld: Jakob Gatt".

Viimeiseksi hieman erilainen kuulutus. Kustaan sodan aikana Liivinmaalta kotoisin oleva mies Jöran Simonsson oli karannut Ruotsin puolelle ja päätynyt rengiksi Uskelaan Ilolan rälssitilalle. Hän suunnitteli avioliittoa Hedvig Henriksdotterin kanssa. Ilmoituksen teksti näyttää viittavan vuoteen 1791, mutta se julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar vasta 21.11.1798. Pari vihittiin Salon seurakunnassa 27.12.1798.

*) Viisi, jotka eivät palanneet Kustaan sodasta 23.11.2010
Oliko Michael Ståhlman elossa? Kuoliko suutari Johan Ekström Hangossa? 10.1.2011
Artjärveläiset sotilaat hinkuivat naimisiin heinäkuussa 1792 9.6.2011
Sotilaita odottivat Lellaisissa ja Paneliassa 1793 28.6.2011

Kustaan sotaan jääneet 10.12.2011

Kurjasta Viaporista, jälkijättöisesti

Vuoden 2010 kierros Viaporissa jätti minut kaipaamaan tietoa vangeista. Niinpä innostuin suuresti, kun 1700-luvun seminaarissa Sofia Gustafsson vinkkasi tulossa olleesta opastuksesta Kurja Viapori.

Osallistuin sen ensimmäiselle kierrokselle tuulisena perjantai-iltana, Twiittasin, mutta en blogannut. Lähinnä siksi, että kierroksen paras osuus oli yllätys, jota en halunnut keneltäkään pilata. Eikä valokuvausta pimenevässä illassa viitsinyt lähtöpisteen jälkeen yrittää.

Mutta kun nyt vihdoin sähköpostiini tuli kierroksen kyselylomake, niin kopsaan vastaukseni kysymykseen "Mitä olisitte odottanut enemmän/vähemmän?"

Enemmän pakkotyövankeja. Haapoja oli aika kaukaa haettu, olisin luullut jotain sopivampaakin löytyvän. Esimerkiksi Yleisradion ohjelmasta Viaporin viimeinen kahlevanki
Nyt viikkoja myöhemmin en enää muista missä määrin 1918 sotavankileiriä mainittiin. Eli ei ilmeisesti tarpeeksi.

Vankeja ei voi koskaan olla tarpeeksi? Muuta kurjuutta kierroksella oli sairaus, jonka merkitys Kustaa III:n sodassa oli minulle uutta tietoa. (Sillä en ole siitä äskettäin ilmestyneitä kirjoja - enkä muitakaan - lukenut.)

Faktasta historiallisen fiktion materiaalina

Kevään yksi odottamistamistani kirjoista oli Jyrki Heinon historiallinen dekkari Kello. Pidinhän Kellaristaan.

Kello oli selvä jatko-osa, jossa seikkailivat samat päähenkilöt ja Kellarin tapahtumiin viitattiin. Uutta oli matkustaminen kauas Turusta ja kuvausta on Hämeenlinnasta, Mikkelistä ja Pietarista. Historian hengen tuomisessa on onnistuttu melko hyvin, mutta tapahtumien poliittiseen kuvioon en päässyt sisälle enkä osaa arvioida sen realistisuutta.

Kyseessä oli aidosti fiktio, jossa todelliset henkilöt vain vilahtivat taustalla. Kirjan lopussa on heistä listaus ja lyhyt kronologia Kustaa III:n sodasta, joka on kirjan taustalla. En oikeastaan kaivannutkaan enempää, mutta niille, jotka eivät hiffanneet, että tärkeä tapahtumapaikka on "rakennettu" Alikartanon eli Frugårdin pohjapiirrustukselle, olisi kyseinen tieto ollut ehkä kesän matkasuunnitelmia innoittava.

Enemmän faktaa (?) on Project Gutenbergissä äskettäin julkaistussa Voldemar Lindmanin tarinassa Kaksi yötä. Tai ainakin siinä annetaan, ymmärtää, että tarina oli kuultu vanhalta kapteeni Bromanilta, "joka aikoinaan on kuullut tämän tarinan isältään". Mutta "Muutamissa kohdissa on tässä poikettu historiallisesta totuudesta, jotta kertomus tulisi jännittävämmäksi.". Vai onko sävelletty koko juttu ja annettu vain ymmärtää, että takana on todellisuus? Ainoa todennettavissa oleva asia on Kustaan sodan aikainen kahakka Inkoon Älgsjössä eli Elisaaressa.

Toinen todellisuuteen omien sanojensa mukaan nojautuva kirja on Eva Ljungbergin Sorretun voitto, joka suomentajan alkusanojen mukaan perustuu todellisuuteen:

Ainakin tahtoo kansantaru yhdistää samaksi henkilöksi puheena-olevan vanhusvainajan ja nuoruutensa aikana romantillisista elämänsä vaiheista tunnetun ahvenanmaalaisen naisen, neiti Mörckin, jonka elämäntapaukset peruspiirteissään ovat jo kauan olleet muistoon kirjoitetut, vaikka arkamaisuus on tähän saakka estänyt niiden pukemista romanin muotoon.

Ainakaan Hiskin pappisluetteloista ei löydy neiti Mörckille sopivaa isää.

Kuva kirjasta The New Book of Nonsense.

Isänmaallisuudesta ja anakronismin pelosta

Viime viikonloppuna julkaisemani Mystinen luettelo vuodelta 1795 ei kerännyt täällä kommentteja. Mutta FB-ryhmässä 1700-talsforskare sain kahdelta ihan oikealta historiantutkijalta huomioita. (He jäävät tässä nimeämättä, sillä kyseessä on suljettu ryhmä. Mikäs se FB-linjaukseni mahtoikaan olla? Ensi viikolle ajastetussa tekstissä olen lainannut erään FB-kaverin priva-päivitystä, nimettömänä. JSN:n äskeisen linjauksen mukaan olisin nimenkin voinut laittaa mukaan...?)

Takaisin asiaan. Ruotsalainen tutkija oli avannut blogitekstini ja lukenut muutakin kuin saatetekstini FB:ssä. Näin ollen huomannut viittauksen "viime sotaan" eli Kustaan sotaan. Tästä hän synnytti hypoteesin sotavelkojen enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesta maksamisesta kansalaiskeräyksellä.

Jotain vastaavaa olin itsekin ehtinyt ajatella, mutta tuntui vaan niin uskomattomalta, että suomalaiset olisivat innostuneet maksamaan Ruotsin kruunun velkoja. Sillä mehän olimme... sen alamaisia.

Keskusteluun osallistunut suomenruotsalainen historiantutkija piti patrioottista innostusta uskottavana selityksenä. Ja kun hetken olin ajatellut muistin viime sodan kultasormuskeräyksen. Mutta enpä olisi uskaltanut itsenäisesti lähteä maalailemaan samoja tunteita 1700-luvulle. Liian monta kertaa olen kuullut, että ihmiset olivat silloin niin kovin erilaisia.

Kuva Välskärin kertomusten kuvitusta (Projekt Runeberg)
Otsikkoa korjattu julkaisun jälkeen.

Valitusta Tammisaaresta

Aikanaan esittelin Tammisaaresta kaksi avunpyyntöä. Vielä löytyi samaa äiti ja tytär-paria koskeva ilmoitus sanomalehdestä Inrikes tidningar 20.2.1799 (yllä). Olivat ahdingossa siis jo ennen Tammisaaren paloa, joka tapahtui juuri tuona lehden ilmestymispäivänä!

Mutta Lostiernat eivät olleet ainoat ankeutta kokeneet Tammisaaren kaupungissa. Sanomalehdessä Inrikes tidningar julkaistiin 20.5.1800 alle liimaamani epistola. Sen koristeellisten alkulauseiden jälkeen löytyy muutama fakta.

Kirjoittaja on vanha mies, joka kokee tarvitsevansa apua. Kokenut suuria vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia. Ollut 30 vuotta Tammisaaren porvari ja menettänyt merkittävän osan pienestä omaisuudestaan tulipalossa. Loput menivät neljän aluksen havereissa.

Viimeisin näistä tapahtui Kustaan sodassa, jossa vihollinen ei vain vienyt miehen laivaa vaan myös miehen itsensä vangiksi. Vankeus kesti 2 vuotta ja 7 kuukautta vaikeissa oloissa. Vapaus koitti vasta sodan loputtua.

Kotona ei odottanut onni vaan vaimo ja lapset vakavasti sairaina. Paitsi vanhin lapsista, joka oli kuollut.

Vanhempaa poikaansa on kolmen vuoden ajan "hoidettu" verenlaskennalla ja hänessä on lihaa jäljellä vähemmän kuin monessa kuolleessa. Nuorempi poika oli syntymästään asti "ihopkrumpen af ofärdighet".

Näistä ei siis elättäjiksi ja mies vaimoineen myöskin kuntonsa puolesta työkyvyttömiä. Eli näillä perusteluilla apua anoivat.

Kustaan sodan aikaisesta vankeudesta voisi miehen henkilöllisyydestä ehkä paikallishistoriasta kiinni, mutta olihan tämä koskettava tarina anonyymina ja tarkistamattomanakin.

Alla suttuinen sanomalehtikuva Tammisaaresta sata vuotta myöhemmin ( Land och Stad 8.7.1891). Nyt olisi ollut tilaisuus myös linkittää Stefan Nylanderin sivuille, joissa oli Tammisaaresta yhtä sun toista. Mutta sivut ovat muuttaneet uuteen osoitteeseen enkä löydä enää Tammisaaresta mitään. Mutta näyttää entistäkin mielenkiintoisemmalta, yleisesti ottaen.