Upseerimatrikkelin ja Venäjän ulkomaalaisten tietokannan testausta

Jätin eilisessä tekstissä hovineuvos Deviennen Frans Petter -pojan sotauran seuraamisen puolitiehen, sillä muistiin palasi syksyllä hyväksytty Mirko Harjulan väitöskirja "Varjageja, valtaeliittiä vai vainolaisen vartiokaarti? - Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1717-1917" ja sen matrikkeli. Riittääkö uran aloitus kaartissa ja vanhempien asuminen Helsingissä "suomalaistaustaan"?

Kyllä. Harjulan väitöskirjasta löytyy linkki massiviseen upseerimatrikkeliinsa Finland-based officers in Russian imperial military service 1717-1917 - a catalogue.

DEVIENNE, Frans Peter syntyi ranskanopettajan, hovineuvos Pierre Francois'n perheeseen Tallinnassa 19.10.1831, liittyi nuoremmaksi aliupseeriksi Henkikaartin suomalaiseen tarkka-ampujapataljoonaan 1848, yleni portupeivänrikiksi 1849 ja vänrikiksi siirtyen 3. tarkka-ampujapataljoonaan 1851. Yleni aliluutnantiksi 1853. Osallistui Krimin sodassa Silistran piiritykseen 1854 ja sai 3. luokan Annan rusetilla helmikuussa 1855. Yleni luutnantiksi heinäkuussa 1855. Pataljoona muuttui 9. tarkka-ampujapataljoonaksi, mies siirtyi aliluutnantiksi Henkikaartin 2. tarkka-ampujapataljoonaan 1857. Sai luutnanttina kolme viikkoa lomaa Saksaan ja Sveitsiin 1859. Siirtyi virka-arvoihin nimineuvokseksi 1860. Yleni todelliseksi valtioneuvokseksi ja kuului lastenkotien neuvostoon. Aateloitiin 1875. Kuoli Pietarissa 20.1.1885 ul.

RI 31.1.1851, 9.4.1853, 17.2.1855, 23.6.1855, 13.4.1857, 4.7.1859, 20.4.1860, SMY laatikko 42, KA, Wirilander 1985: 107, 109, Erik-Amburger-Datenbank

Eipä tuohon ole paljoa lisättävää taidoillani. Ei huono suoritus sotavangin pojalta. Matrikkelissa on mukana myös Frans Peterin veli, josta on kerrottavana enemmän Suomeen liittyvää asiaa huomenna. 

Lähteeksi merkitty Erik-Amburger-Datenbank on itselleni uusi tuttavuus. Devienne-haku paljastaa, että Frans Peterin kuolemasta on todennäköisesti tietoa sanomalehdessä "St.Pbg.Ztg. 19.1.1885 (Nr.19)". Valitettavasti en löydä sanomalehteä St. Petersburgische Zeitung digitaalisena tuolta vuodelta enkä viitsi tämän asian takia tutkia Kansalliskirjaston kokoelmien mahdollisuuksia. 

Tuloksissa on mukana myös kaksi Frans Peterin veljeä. Julius Theodor Hippolit näyttää käyneen koulua Tallinnassa 1838-1839 ja myös Helsingissä. Viktor Nikolai Adam oli Tallinnan lukiossa 1841 ja myöhemmin opiskeli Pietarissa. Armeijasta kollegiosihteeriksi edennyt Viktor Francovič Devienne vaikuttaa Fransin pojalta kuin myös 15.2.1866 syntynyt Peter Devienne.

Erik-Amburger-Datenbankin taustaorganisaatio on Leibniz-Institut für Ost- und Südosteuropaforschung. Tietokantaan on kerätty ulkomaalaisia Venäjällä. Testaus Kokemäkeen liittyvällä Tigerstedt-nimellä (jota on runsaasti myös Harjulan matrikkelissa), tuotti useita osumia, joissa yhdessä oli jopa asuinpaikka Kokemäellä muodossa "Hyyti, Kunio" (p.o. Hyyti, Kumo).

Harjulan matrikkeliin palaten, sieltä olisi löytynyt runsaasti taustatietoa esimerkiksi vanhaan blogijuttuuni Elsan ihmeelliset elämänvaiheet.

Kapteeni Gisselkorsin elämästä

Matrikkelitietojen [1] mukaan Joachim Gustaf Gisselkors syntyi 18.11.1730 Lappeenrannassa. Isänsä Gustaf Gisselkorss oli Pohjanmaan jalkaväkirykmentin vänrikki, jonka virkatalo oli Laihialla eli lienee ollut jollain komennuksella? [2] Komppanian vaihdon jälkeen isän virkatalo oli Uudenkaarlepyyn pitäjässä ja niinpä viitisen vuotta myöhemmin syntyneet sisarukset kastettiin Uudessakaarlepyyssä. Kun Uudessakaarlepyyssä helmikuussa 1736 pidettiin rovastintarkastusta, kirjattiin huomautus

”Dock måste man med ängslan förnimma, att här äro några, som vikit ifrån sann trones lära: nemligen länsmannen härstädes Lorens Nordmans hustru Catharina Asplund och herr fänriken Gustaf Gisselkors.”[5]

Isä Gustaf oli saanut virallisesta linjasta poikkeavat uskonnolliset ajatuksensa vuonna 1736 maasta karkotetuilta Eerikinpojilta. Siitä omaksuiko poika isänsä separatistisen uskon ei ole tietoa. Ainakin Joachim seurasi isänsä uraa armeijaan kirjautuen vapaaehtoisena Närpiön komppaniaan maaliskuussa 1750, erosi toukokuussa 1754 ja värväytyi Cronhielmin rykmenttiin tammikuussa 1755. Mahdollisesti/ilmeisesti tämän rykmentin riveissä Joachim lähti (isänsä tavoin) Pommerin sotaan, jossa hän kesällä 1757 vaihtoi takaisin Pohjanmaan rykmenttiin.[1&2]

Posttidingar 31.3.1783

Pommerin sodan ruotsalaisissa ees-taas taas-ees -vaiheissa Joachim oli vuonna 1758 viholliskontaktissa Demminissä sekä Eggesinissä. Hän jäi vihollisen vangiksi Peenemünden skanssilla vuonna 1759 ja pääsi vapaaksi vasta vankien vaihdossa 7.8.1761. Hän ehti vielä lisäämään taistelujensa listaan Neu-Kalenin 1762. Mahdollisesti sotakokemuksen ansiosta uransa eteni sitten arvosta toiseen, kunnes Joachim sai viimeisen ylennyksensä kapteeniksi erotessaan armeijasta 53-vuotiaana 19.3.1783.[1&2]

Joskun vuoden 1773 jälkeen Joachim oli mennyt naimisiin Catharina Christina Asplundin (s. 1744) kanssa. (Sitä oliko vaimo sukua pietisteihin kuuluneelle Catharina Asplundille (s. 1690), en ole onnistunut selvittämään. Ennen avioliittoansa Catharina Christina asui ainakin Närpiössä [6].) Avioliitossa syntyneet lapset kuolivat pienokaisina ja ilmeisesti kahdestaan muutettiin viimeisestä virkatalosta eli Lapuan Liuhtarista Kangasniemelle Pöyhön kylään [3]."Miehuutensa iällä oli hän kuuluisa, suuren voimansa tähen; sillä hän oli niitä vanhan kansan uroja, joilla olivat kourat kuin karhun kämmenet."[4]

Mahdollisesti päätyminen Itä-Suomeen liittyi siihen, että Joachim oli vielä kerran Kustaan sodassa kirjautunut armeijan palvelukseen ja "Porrassalmen tappelussa Mikkelin Pitäjässä läpi-ammuttiin hänen reitensä."[4] Pöyhöllä samassa taloudessa asui isosiskopuolensa Ulrica aviomiehensä kanssa. Joachimin vaimo - oltuaan jonkin ajan ollut sokea - kuoli 4.9.1802 ja Ulrica 29.12.1802.[3]

Tämän jälkeen Joachim on muuttanut Kangasniemen Kutemajärven kylään. Todennäköisesti siellä

eksyi hän kerran ongella ollessansa suureen syvänmaahan, ja oli siellä ilman ruuata kolmatta päivä kauheassa sateessa, ennenkuin hän sieltä hakemalla löyttiin. Pari vuotta sen jälkeen paloi hänen kartanonsa, muun väen kirkossa ollessa. Tämän kautta joutui hän melkein suureen köyhyteen, jota kuitenkin huojensi hänellen Ruotista maksettu pensioni. Hän oli erinomaittain jumalinen, siveä käytöksestänsä, ei polttanut tupakkata eikä ryypännyt viinaa jonka tähen hänellä myös oli aina kuolema-päivänsä asti sangen hyvä terveys ja niin tarkka näkö, että hän vielä vimeisillä ajoillansa taisi ilman varasilmitä kirjoittaa ja lukea hienoakin kirjaa.[4]

Joachim Gustaf Gisselkors kuoli 90-vuotiaana kesäkuussa 1820.

[1] C-B. J. Petander: Kungliga Österbottens regemente under Gustaf III:s tid. Arkiv för svenska Österbotten nr 13 / Skrifter utgivna av svensk-österbottniska samfundet nr 32. 1975, s. 215
[2] Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810. Virkatalonhaltijain luettelot. Suomen historiallinen seura, käsikirjoja III. 1953 (Gustaf Gisselkors: #822, #823, #783, #768, #774, #766, #812; Joachim Gustaf #817, #799, #822, #813)
[3] Lapuan rippikirja 1769-93 s. 70, Kangasniemen rippikirja 1790-1796, s. 227, 1797-1803, s. 230, 1804-1814, s. 122, 1815-1825, s. 155
[4] Turun Wiikko-Sanomat 15.7.1820
[5] André Swanström: Separatistledare i 1700-talets Österbotten. 2004 (pdf)
[6] Närpiön rippikirja 1767-1772 (Teir)?, 1771-1776 s. 193, 1774-81 (Kåtanas)

Sotilasaiheisessa sukututkimuspäivässä

Lauantaina järjestettiin parin korttelin päässä kotoani Nyländsk Släktforskardag, joten kipitin paikalle. Ohjelman intro-osuudesta selvisi, että yhdistyksen Helsingfors släktforskare hallitus on päättänyt käynnistää projektin, jossa kartoitetaan Uudenmaan sotilastorppia. Projektia ei enempää kuvailtu, joten jäi epäselväksi, ollaanko listaamassa, hakemassa kartoista vai maastosta. Ylen Arenassa katsottavissa olevassa ohjelmassa (5:00 alkaen) annetaan ymmärtää, että kyse on paikannuksesta maastossa ja rakennusinventoinnista.

Toimijaesittelyssä Gunilla Peräsalo ritarihuoneelta kertoi, että Carpelanin sukutauluista on jo tullut Johanna Aminoff-Winbergin täydentämiä osia ja luonnollisesti loputkin tulevat aakkosjärjestyksessä. Moinen oli mennyt minulta täysin ohi.

Sotilasteemaan liittyen Christer Kuvaja piti esitelmän sotaakäyvän armeijan ruuasta ja rehusta. Oli hyvä palauttaa mieleen, kuinka suuria määriä molempia tarvitaan ja kuinka vaikeaa hankinta on. Esimerkiksi hevosten rehuja piti olla niin paljon, että kuljetus kauempaa oli käytännössä mahdotonta. Olisi sitäpaitsi vaatinut vielä enemmän rehua. En muuten muista yhtään sotamuseota, jossa aihetta olisi käsitelty.

Hankintakeinoina Kuvaja luetteli ryöstön, paloveron, verotuksen ja oston. Paloverosta tuli mieleen sekä viikinkien englantilaisilta vaatima danegeld että Stenfelt-kirjassa kierrättämäni Maria Grapen tarina Krimin sodasta Oulussa, jossa englantilaiset olisivat luopuneet polttoaikeistaan, jos olisivat saaneet elintarvikkeita. Euroopan aineetonta kulttuuriperintöä?

Lounastauon jälkeen puhui ruotsalainen Lars Ericson Wolke sotilaslähteistä karoliinisotilaan vartioimana. Kaiken olisi pitänyt olla tuttua, mutta kertaus kannattaa aina. Olinko tullut ajatelleeksi, että sotilaslähteiden alku 1500-luvulla on liitettävissä Kustaa Vaasan hallintokehitykseen?

Sotamiesten ottoon liittyvät luettelot 1600-luvulla ovat jääneet minulle niin vieraiksi lähteiksi, etten edes muista niille oikeaa suomenkielistä nimeä. Periaatteessa olen tiennyt luetteloiden olemassaolosta, mutta milloinkaan en ole niitä hakenut, käyttämisestä puhumattakaan. Esimerkiksi Petter Sundin kanssa olisivat voineet auttaa Mörtsundan vaiheissa, eli aika vahva uups tähän väliin. Löytyvät Riksarkivetin digitoinneista nimellä Roterings- och utskrivningslängder 1620-1680.

Toinen uups-hetki oli Wolken mainitessa laivaston rullat. Jotain näistä kyllä mielestäni koskin Schildt-jälkeläisiä selvitellessä, mutta kun kirjaan tuli sukupolvittain laivastolaisia eikä ainoatakaan viitettä arkistoaineistoon, en tainnut tehdä tarpeeksi. Mahdollisesti olisi ollut hyötyä myös Ruotsin ruotuväkilaitoksen perusteoksesta, joka kulkee tekijänsä Grillin nimellä. Nopealla googlauksella löytyi Riksarkivetin haku sisältöön, joka ainakin todisti esivanhempieni tilan ratsutilaksi. Onneksi tiesin tämän muutenkin.

Suomen puolelta Grill oli tehnyt vähemmän yksityiskohtaisen selvityksen, joka julkaistiin lehdessä Kungl. Krigsvetenskapsakademiens tidskrift 1852, s. 481-497, 545-562.

Suuren Pohjan sodan yhteydessä Wolke mainitsi tilanteet, joissa paosta, vankeudesta tai sodasta muuten palannut löysi puolisonsa uudelleen avioituneena. Avioliittoja saatoi solmia myös poissaolija, kuten tässä ja tässä tapauksessa.

Lopuksi Wolke totesi vakuuttavasti sen, mitä olin puolihuolimattomasti epäillyt: Suomen joukkoyksikköjen rullat pitää käydä läpi sekä KA:n Militaria-sarjasta että KrA:n rullista. Jälkimmäiset ovat digitoituna Riksarkivetin sivuilla, jossa pitää muistaa tarkistaa sekä Genralmönsterrullor että Rullor.

Ruotsin vallan ajan värvätyt joukot

Leikatessani ja liimatessani tekstiä vanhasta Hohenthal-kirjasta SSH-käsikseen mukana oli alaviitteitä "Aminoff 1971", joille ei ollut vastinetta kirjallisuusluettelossa. Klassinen hups, mutta minulla oli mielikuva teoksesta ja verkkohaulla sille löytyi nimikin. Kun C. G. Aminoffin Nyuppsatta truppförband i Finland 1770-1808. Administrativ historia och personal (Historiallisia tutkimuksia 82. 1971) sitten oli käsissäni alkuperäisen asian sijaan mieleen tuli Zelowin kasakat. Ja kyllä, niistä oli kirjassa kaksi sivua tekstiä, joihin olisin mieluusti viitannut Sund-kirjassani.

Olisin säästänyt tuolloin huomattavasti päänvaivaa, jos Arkistojen portin artikkelissa Ruotujakolaitoksen aikaiset värvätyt joukko-osastot olisi Aminoff kirjallisuuslistassa. Kyseinen sivu oli osa Portti-katsaustani tammikuussa, jolloin huomautin, että sivulta Ruotsin ajan sotilasasiakirjat en löytänyt linkkiä edellä mainittuun. Tällä kertaa Zelowilla haettuani avasin Portin sivun Teema: Palvelus armeijassa, jossa on oma osionsa Ruotujakoinen armeija ja värvätyt joukko-osastot, joka on pitkälti päällekkäinen, mutta ei tietenkään identtinen ensiksi mainitun kanssa. Argh.

Tammikuussa värvättyjen yhteyteen kaipaamani maininta parista värvätystä rykmentistä tehdystä kortistosta LÖYTYY Teema-sivun osion lopusta, jossa väitetään että "aineisto löytyy Vakka-tietokannan tarkennetusta hausta esimerkiksi hakusanalla perustutkimustoimikunta." Tämän toimenpiteen kun näkisi. Elokuun alkupuolella Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteen luettelohuoneessa päivystänyt katsoi kanssani Vakkaa, johon on luetteloitu vain osa perustoimikunnan arkistosta, ja neuvoi minua tekemään vapaamuotoisen Astia-tilauksen. Myöhemmin hän löysi arkistoluettelon paperisena. (Esimerkki kortista tässä blogitekstissä.)

Jos uskoo sivua Ruotujakolaitoksen aikaiset värvätyt joukko-osastot ovat relevantit lähteet sotilasasiakirjat ja kirkonkirjat. Jos taas uskoo Kaarlo Wirilanderia, joka jonkin verran sotilasaineistoista tiesi ja Aminoffin kirjan Genokseen arvosteli, niin

Nimenomaan rahapalkkauksen varassa toimineesta henkilöstöstä kysymyksen ollessa - kuten nyt tässä - palkka-aseman huomioon ottaminen olisi kuitenkin pakosta vienyt tekijän tiettyjen lähdesarjojen pariin nimittäin läänintileihin, joista saatavat tiedot ehkä olisivat poistaneet hänen luetteloistaan eräitä ruotsinajan loppukauden soturien huolimattomasta 'rulliin' merkinnästä johtuneita aukkokohtia ja kysymysmerkkejä. Aminoffin käsittelemien 'uusmuodostelmien' synnyttyä suureksi osaksi Itä-Suomessa, niistä aiheutuneet vuosimenot ja palkansaajat joutuivat siis lähinnä Kymenkartanon ja Savon (eli Heinolan) ja Savon ja Karjalan (eli Kuopion) läänien tileihin merkittäviksi (Savo-Karjalan maakunta-arkisto, Mikkeli).

 Tietääköhän enää kukaan mistä kohtaa läänintilejä tällaista tietoa löytyy?

Veljekset Viaporissa

SSH-tutkimuksessa on tietenkin yksi haara (Hohenthal), joka päätyy Suomeen, mutta muista jälkeläisistä olen löytänyt vain kaksi pidemmän aikaa täällä olleen. Jotka tarjoavat myös käytännön esimerkin Viaporin mustasta aukosta.

Veljensä vuonna 1792 Tukholmassa tehdyssä perukirjassa muurarimestari Johan Fredrik Schildtin ja aliupseeri Matthias Schildtin mainitaan asuvan Suomessa. Tarkempaan paikannukseen käytin Hiskiä ja molempien lasten kasteita löytyi Hamiltonin rykmentin kirkonkirjoista 1777-82.

Hamiltonin rykmentti kutitti muistia ja luettuani vanhan blogitekstini lähdin Kansallisarkistoon. Tällä kertaa (tosin vasta tilaukseni jälken) löytyi Suomen historian perustutkimustoimikunnan arkistoluettelo, jota kannattaa käyttää tilauksessa. Ja tällä kertaa minulla oli kännykkä mukana, joten voin näyttää kuinka yksityiskohtaista ja lähdeviitoitettua tietoa värvättyjen rykmenttien upseereista ja aliupseereista on kerätty.

Matthias oli värväytynyt 1772 ja ollut Viaporissa sen antautuessa venäläisille. Hän kuoli Helsingin pitäjän puolella vuonna 1812.

Lisätiedot toivossa ja harjoituksen nimessä Tukholman sota-arkistossa viime viikolla käydessäni poimin armeijan eläkekassan arkiston hakemistosta viitteet Matthiaksen ansiolistoihin. Ansiolistat on mikrofilmeiltä digitoitu, mutta en tiedä onko hakemisto mikrofilmattu tai digitoitu. Ilman sitä en materiaalia lähtisi kaivamaan. Ja digikuvien löytäminen Riksarkivetin systeemeistä oli oma produktionsa. Helpointa ehkä hakea referenssikoodilla SE/KrA/0078/A/004:Ö/E 5 (Kyseessä on siis eri aineisto kuin Meritförteckningar SE/KrA/0321 )

• 15:139
• 17:495
• 20:392
• 26:74
• 45: 376, 802, 810
• 48: 296, 334

Olivat tylsiä ylennyslistoja, kunnes... innostuin maininnasta joutumisesta venäläisten vangiksi Ruotsinsalmen taistelussa. (Kustaa III:n sodan sotavangeista on blogitekstin jälkeen löytynyt pari tietomurua, mutta edelleen haku päällä.) Mutta kun luin sivua tarkemmin, huomasin merkinnäin kuuluvan alempana olevalle miehelle, nyyh.

Muurarimestaria ei varmaankaan viety Ruotsinsalmen taisteluun, eikä tietenkään lasketa aliupseeriksi enkä tiedä, miksi Johan Fredrikin lasten kasteet edes olivat rykmentin eikä Viaporin (sittemmin tuhotuneissa kirjoissa). Matthiaksen kortissa on huomio, että vuoden 1776 henkikirjoituksessa Matthiaksen talouteen on vaimon lisäksi merkitty käly Maria. Elokuussa 1779 Johan Fredrikin vaimo on Anna Schyt, mutta kerrankos etunimissä on heittoa.

Eli miten löytää lisätietoa Johan Fredrikin elämänkulusta? Käymällä läpi Hamiltonin rykmentin (ja Helsingin kaupungin!) kasteiden kummeja ja Viaporin henkikirjoja, ainakin. Jää tekemättä tämän projektin puitteissa.

Kesävisa: Suomalaisia sankareita

Santeri Ivalon ja Kyösti Vilkunan historiallisista kertomuksista sata vuotta sitten julkaistut kokoelmat Suomalaisia sankareita I ja Suomalaisia sankareita II sisältävät otsikkonsa mukaisesti henkilökuvia, jotka Ivalo ja Vilkuna näkivät esiinnostamisen arvoisiksi. Ovatko nämä nimet nykyään tuttuja?

Tarinat ovat ilmeisesti kronologisessa järjestyksessä ja hain muutamille selkeyden vuoksi elinvuodet. Sitä, mitä erinomaista heissä oli, ei tarvitse arvailla. Kaikki kunnostautuivat sodankäynnissä tai sotaoloissa.

Matti Kurki
Konrad Bitz (kuollut 1489)
Maunu Frille (kuollut 1508)
Pietari Kylliäinen
Niilo Grabbe
Eerik Fleming
Klaus Kristerinpoika Horn (n. 1518–1566)
Juho/Pekka Vesainen
Klaus Fleming
Hannu Krankka (Liminka)
Jaakko Ilkka (kuollut 1597)
Aksel Kurki
Arvid Stålarm
Tuomas Teppoinen
Roponitsa (Liperi) ja Luukas Räsänen
Eevert ja Kustaa Horn
Torsten Stålhandske
Erik Slang
Arvid Wittenberg (1606-1657)
Klaus Laurinpoika Fleming
Pertti Simonpoika
Olavi Pentinpoika
Herman ja Kaarle von Burghausen
Taavetti Kivekäs
Juhana Henrik Fieandt (1683-1741)
Kaarlo Armfelt
Gabriel Lauraeus (1677-1753)
Taneli Luukkonen
Pietari Longström (kuollut 1718)
Niilo Ehrenskiöld
Kaarle Kustaa Creutz
Gabriel Peldan
Tapani Löfving
Tuomas von Rajalin (1673-1741)
Mikko Sallinen, Lauri Roivas (1683-1750), Tapani Räty
Carl Johan Adlercreutz
Maria Charlotta Grotenfelt
Joachim Zacharias Duncker (1774-1809)
Otto von Fieandt
Karl Wilhem Malm
Kaarle Kustaa Ramsay ja Henrik von Qvanten
Paavo Rapp (aik. Paavo Hiskianpoika Kekäläinen)
Olli Tiainen
Juho Jaakko Roth ja Kaarle Juho Spoof

Kuvalähteet
Suomen kuvalehti 103/1877
Laivastolehti 2/1928
Suomen sotilas 12/1928
Turun kuvalehti 40/1890
Pääskynen 12/1907

von Zelowin suomalaiset kasakat

Onnekkaasti hakiessani toista miestä sotilasrullia selaten löysin toisen, Sund-tutkimukseen liittyvän miehen armeijauran alun von Zelowin kasakoista. Kansallisarkiston Portti tarjosi näistä perustiedot:

Muuan erikoinen Kustaa III:n sodan aikainen joukko-osasto oli Zelowin kasakkajoukko (Zelows kosackkår tai Kungliga Kosackkåren). Tähän ratsuväkiosastoon oli tarkoitus värvätä kaksisataa miestä. Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla tapahtunut värväys onnistuikin kohtalaisen hyvin, mutta hevosia oli vaikea saada. Joukkoon kuului varsin sekalaista väkeä, ja suuri osa karkasi varsin pian. Joukon päällikkönä ja kokoajana toimi Mauritz von Zelow, joka oli palvellut komentajana myös Savon keveissä sotilasjoukoissa. Taisteluihin tämä kasakkajoukko (tai ulaanijoukko) ei liene osallistunut, ja se lakkautettiin vuoden 1790 lopussa.

Kun Porvoossa 22.12.1790 päivätty miehistölista ratsumestari kreivi Mörnerin eskvadroonasta (Generalmönsterrullor - Männingsregementen, grenadjärförband, frikårer och andra 1516 (1790-1790) Bild 30 (AID: v480509.b30, NAD: SE/KrA/0023)) on erinomaisen selvästi kirjoitettu innostuin tekemään siitä puhtaaksikirjoituksen. Jättäen väliin kuitenkin miesten pituudet ja yksityiskohtaiset tiedot hevosista.

Ryttmästare Adolph Mörner
Lieutenant Pehr August Suther
Cornet [?] Lieut: i. arm: Petter Ekroth
Wächtmästare Carl Joh Holmstedt
Fanjunckare Joh: Samuel Lalin
Corporal Wilhelm Strehlenert
Corporal Carl Gustafsson
Trumpetare Anders Forsgren
Manskapet:

1. Carl Sund född i Helsingfors 19 år
2. Samuel Radin född i Nylands Län 20 år
3. Carl Tenberg född i Åbo län 21 år
4. Mich: Welander född i Åbo län 38 år
5. Joh: Jacob Henell född i Nyland 19 år
6. Olof Strömfors född i Nyland 21 år
7. Johan Böhrling född i Ingo sochn 22 år
8. Jacob Sommarfeldt född i Åbo län 22 år
9. Gabriel Leijon född i Åbo län 22 år
10. Gabriel Sundström född i Åbo län 22 år
11. Petter Pettersson född i Carlskrona 24 år
12. Johan Hinricsson född i Åbo län 18 år
13. Anders Bohlström född i Esbo sochn 17 år (Sjuk i Borgå)
14. Johan Wacker född i Åbo län 20 år (Rymd med häst och mundering)
15. Gustaf Linden född i Nyland 19 år
16. Johan Swärd född i Åbo län 21 år
17. Hinric Nyström född i Åbo län 28 år
18. Johan Nyström född i Nyland 19 år
19. Vilhelm Båtman född i Nyland 19 år
20. Jonas Värner född i Hellsingland 32 år
21. Fredr: Agerblad född i Stockholm 19 år
22. Petter Gunst född i Köpenhamn 36 år
23. Mats Rosenqvist född i Tavastehuslän 22 år (Sjuk i Borgå)
24. Johan Svärd född i Borgå sochn 31 år
25. Johan Vennerström född i Österbotten 25 år (Sjuk i Lovisa från och med den 11 october)
26. Samuel Oblyg född i Westerbotten 20 år
27. Adam Rask född i Björneborg 28 år
28. Isac Blomster född i Nyland 21 år
29. Lars Christen född i Vesterbotten 22 år
30. Jacob Snäll född i Carelen 28 år
31. Jacob Eklund född i Stockholm 28 år
32. Emanuel Glader född i Hellsingfors 19 år
33. Jacob Flinck född i Österbotten 21 år (Rymd med häst och Mondering)
34. Johan Sundström född i Helsingfors 20 år
35. Eric Sabel född i Tavastland 18 år
36. Adam Patron född i Björneborg 24 år
37. Michel Örn född i Tavastehus 32 år
38. Nicolaus Fyhr född i Upland 39 år
39. Eric Forslund född i Södermanland 19 år
40. Olof Scheelin född i Stockholm 28 år
41. Daniel Pik 27 år
42. Carl Sjöström född i Borgå sochn 24 år (Död på Lovisa sjukhus, Numera ärsatt med Recryten Joh: Redlig. Rymd den 16 December.)
43. Wilhelm Swärmare född i Carelen 21 år
44. Tomas Trygg född i Upland 21 år
45. Isac Ståhlt född i Österbotten 20 år
46. Petter Uhr född i Nyland 20 år
47. Matts Frisk född i Carelen 24 år
48. Martin Backman född i Ny Carleby 34 år (Sjuk i Lovisa från och med d. 6 November)
49. Anders Forsberg född i Nyland 23 år
50. Jacob Strack född i Tavastland 21 år

Suomen sodasta karanneet

Olisikohan armeijakarkuruus Suomen historiaa, josta harvemmin puhutaan? Dagligt Allehandassa kuulutettiin joitakin suomalaisia, jotka Suomen sodan aikana ja vähän sen jälkeen hävisivät erilaisista laivaston riveistä. Listaus on puuduttava luettavaksi (puhumattakaan kirjoittamisesta), joten nostona mielenkiintoinen yksityiskohta: muutamasta miehestä sanotaan, että he puhuivat vain suomea. Jos kielitaidosta ei mainita mitään, on puhunut vain sujuvaa ruotsia?

1.5.1809: Tukholman pursimieskomppanian pursimies n:o 9 oli Jacob Schultz. Karjaalla syntynyt 38-vuotias, joka ennen pestiään oli puusepän kisälli ja käytti nimeä Holmberg. Tuntomerkit: "korrt och undersättsig till wäxten, med mörka hår och ögonbryn samt bruna ögon, wid afwikandet klädd uti den wanliga blå Båtsman-Munderingen, Commissskor och swart hatt."

16.5.1809: Edellämainitusta pursimieskomppaniasta lähtenyt kolme Suomessa syntynyttä. N:o 49 Anders Sjödahl, joka oli syntynyt "Markum"in pitäjässä Turun läänissä, oli 19-vuotias eikä osannut ruotsia! Oli ennen pestiään merimies nimellä Grönlund. Tuntomerkit: "af liten och spenslig wäxt, med ljusa hår och ögonbryn samt blå ögon och wid afwikandet klädd i blå Båtsmanströja, samt Bulldanströja och Långbyxor, swart Hatt och Commissskor."

N:o 56 Gabriel Söderling oli syntynyt Kemiössä ja oli nyt 21-vuotias. Ennen pestiään hän oli pitäjänsuutari (vai suutari maaseudulla?) nimellä Westerholm. Tuntomerkit: "af medelmåttig och undersättsig wäxt, med ljust, knällrigt hår, ljusa ögonbryn och blå ögon, äfwen wid afwikandet klädd i blå Båtsmanströja, Bulldanströja och Långbyxor, swart Hatt och Commissskor"

N:o 92 Carl Qwarsell oli syntynyt Maskussa ja nyt 18-vuotias. Hän oli ennen pestiään ollut renki nimellä Wallman. Tuntomerkit: "af medelmåttig och spenslig wäxt, med mörka hår och ögonbryn samt blå ögon, likaledes som de förre klädd i blå Båtsmanströja, Bulldanströja och Lågbyxor, Commissskor och swart Hatt"

28.7.1809: Tukholman Skeppsholmenin telakkaparaatiin 22.7.1809 jäivät saapumatta kolme merimiestä, joilla kaikilla oli juuret Suomessa. N:o 46 Johan Aspelin, matruusi Turusta, 29-vuotias ja naimaton. N:o 149 Johan Rangell, puolimatruusi uudeltamaalta, 26-vuotias ja naimaton. N:o 230 Gabriel Wacker, puolijungmanni Turun läänin Mandermaskon (?) pitäjästä, Humicalan kylästä.

27.11.1809: Kuninkaallisen armeijan laivaston eskaaaderista oli kadonnut 16 miestä, jotka kahta lukuunottamatta olivat suomalaisia.

• Joh. Fr. Schönberg, 24-vuotias, syntynyt Oulussa, "lång till wäxten med ljust hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder. 
• Anders Ihalin, 30-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "lång till wäxten, med ljust hår och ögonbryn, samt klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Johan Broman, syntynyt Naantalissa, 19-vuotias, "korrt til wäxten, med ljusa hår och ögonbryn, war wid afwikandet klädd i hwita Långbyxor och Tröja". 
• Sam. Wassberg, 20-vuotias, syntynyt Raumalla, "medelmåttig till wäxten, med swarta hår och ögonbryn, war wid afwikandet klädd i Bulldans Sjömans-Kläder".
•  Joh. Malmström, 23-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "korrt och undersättsig till wäxten, med swarta hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Joh. Fredr. Lindblom, 36-vuotias, syntynyt Turussa, "korrt och undersättsig till wäxten, swarta hår och ögonbryn, samt klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Joh. Österberg, 26-vuotias, syntynyt Uudessakaupungissa, "lång till wäxten, mörkt ansigte, swarta hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Hendr. Blomros, 24-vuotias, syntynyt Uudessakaupungissa, "medelmåttig till wäxten, ljusa hår och ögonbryn, klädd i hwita Långbyxor och Tröja". 
• Michael Lagerström, 25-vuotias, syntynyt Turun läänissä "af medelmåttig wäxt, swarta hår och ögonbryn, bruna ögon, klädd i Bulldans-Kläder". 
• Joh. Palmros, 25-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "af korrt och undersättsig wäxt, ljusa hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• And. Forss, 24-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "lång och undersåttsig, med ljust hår, bruna ögon, samt klädd i blå Långtröja och Byxor". 
• And. Melander, 40-vuotias, syntynyt Turussa, "af medelmåttig wäxt, swarta hår och ögonbryn, samt klädd i Sjömans-Kläder". 
• Jacob Sandelin, 27-vuotias, syntynyt Vaasan läänissä, "af korrt och undersättsig wäxt, med swarta hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömans-Kläder". 
• Jonas Lagerström, 24-vuotias, syntynyt Turun läänissä, "medelmåttig till wäxten, med swarta hår och ögonbryn, samt wid afwikandet klädd i Buldans-Kläder".

2.12.1809: Kuninkaallisen armeijan laivastosta häipynyt kontra-amiraali Aschlingin komppanian n:o 64, Gust. Brunberg. Mies oli syntynyt Rauman kaupungissa, oli nyt 31-vuotias ja 5 sekä 9 tuumaa pitkä. Tuntomerkit: "fatt och stark till wäxten, med ljust trindlagt ansigte, blå ögon, ljusa hår ögonbryn sant wid afwikandet klädd i blå Klädeströja, med Knappar af samma slag och deröfwer en Skjorta af Bulldan, grå Wallmars-Byxor med Bulldans-Långbyxor utan uppå, hwita Ullstrumpor, Commissskor och swart Hatt"

Ja vihoviimeinen, reippasti sodan päättymisen jälkeen

28.11.1810: Kuninkaallisen armeijan laivaston eskaaaderista oli kadonnut 10 miestä, joista kuusi oli suomalaisia.

• Thomas Curlander, syntynyt Raisiossa, 32-vuotias, puhuu vain suomea, "liten till wäxten, med koppärrigt ansigte, ljusa hår och ögonbryn", karannut 10.9.1810. 
• Abraham Fagerlund, syntynyt Kemiössä, 30-vuotias "af medelmåttig wäxt, med koppärrigt ansigte, ljusa hår och ögonbryn", karannut 14.8.1810. 
• Jacob Broman, syntynyt Naantalissa, 30-vuotias, puhuu vain suomea, "med långlagt ansigte, swarta hår och ögonbryn, klädd wid afwikandet uti Bulldans-Långbyxor och Tröja", karannut 22.8.1810. 
• Fredr. Caijander, syntynyt Uudessakaupungissa, 51-vuotias, puhuu suomea ja ruotsia, "lång till wäxten, med bruna hår och ögonbryn", karannut 22.10.1810. 
• Michael Lundgren, syntynyt Vaasan kaupungissa, 48-vuotias, puhuu vain suomea, "liten till wäxten, med ljusa hår och ögonbryn, klädd i blå Sjömanströja och Buldansbyxor", karannut 23.10.1810. 
• Matts Flemmilla, syntynyt Turun läänin Pirkkalassa, 38-vuotias, puhuu suomea ja ruotsia, "liten till wäxten, klädd wid afwikandet uti Buldansbyxor och Tröja", karannut 15.8.1810.

Preussilaisten käsistä päässyt vöyriläinen

Sanomalehdessä Inrikes tidningar 16.3.1761 julkaistun kirjeen mukaan Vöyriin oli kiirinyt tieto, että sikäläinen sotilas nimeltä Tapper oli Peenemünden niemellä Pommerissa jäänyt preussilaisten sotavangiksi.

Tapper oli onnistunut maksamaan itsensä vapaaksi ja palannut rykmenttinsä riveihin. Osoittamansa isänmaan uskollisuuden johdosta pitäjäläiset keräsivät hänelle palkkioksi 102 kuparitaalaria. Sitä miten ja milloin ne miehelle toimitettaisiin ei uutinen kerro. Pommerin sota päättyi vuonna 1762 eli mahdollisesti tämän jälkeen Tapper on päässyt palaamaan Pohjanmaalle.

Vöyrin rippikirjassa 1757-63 on sotilaita sivukaupalla, mutta niiden läpikäynnissä en Tapperia löytänyt. Sotilasrullat olisivat tietenkin vielä parempi lähde kertomaan pääsikö hän takaisin kotimaahansa.

Suomen sotilasunivormut 1783-1811

Torstaina hehkutettiin, että "New York Public Library on avannut kokoelmiaan - yli 180 000 valokuvaa, karttaa, postikorttia jne. - täysin vapaaseen käyttöön (public domain)." Hieno juttu, varsinkin kun olen ymmärtämättömyydessäni kyseisiä kuvia käyttänyt täällä kuvituksena jo vuosia sitten.

Armoa, ei Siperiaan. Kaivelin blogiarkistoa ja huomasin etten kuitenkaan ollut esittänyt Vinkhuijzen kokoelman univormukuvia, joissa on nyt laillisina ainesta monen Suomen sodasta kertovan aineiston kuvitukseksi. Yllä tähtäsi muuten Savon jääkäri.

Tirkistysaukkoja Nikolain ratsuväkiopistoon

Nikolain ratsuväkiopiston suhteen on sen maininnan jälkeen tapahtunut pientä edistystä. Edelleenkään en ole saanut vastausta aihepiiriä tutkineelta (väärä osoite?), mutta olen sentään löytänyt pari kirjallisuusmainintaa.

Ensinnäkin Kansalliskirjaston hyllystä sain käsiini Klaus Castrenin vihkosen Nikolain ratsuväkiopiston suomalaisjunkkarit 1828-1917, josta ymmärsin, kuinka pieni määrä suomalaisia on koulussa ollut ja tästä johdettuna ymmärrettävää, ettei koulusta ole suuremmin suomeksi tekstiä.

Pekka Leimun väitöskirjaan perustuvassa artikkelissa Suomalaisen sotilaselämän pennalismi ja initiaatio (Tiede ja Ase 1985) todetaan

Sen sijaan Nikolajevin ratsuväenkoulun pennalismi oli monella tavoin samanlaista kuin myöhemmin itsenäisen Suomen kadettikoulun pennalismi. Koulu oli kaksiluokkainen ja vanhempi luokka oli kiusaajia ja nuorempi uhreja. Koska oppilaat kuitenkin olivat jo lähes aikuisia miehiä, ei pennalismi perustunut ikäeroon eikä toisen ryhmän fyysiseen ylivoimaan vaan oli tyypiltään psyykkistä. 

Kaksivuotisuus mainittiin myös Castrenin matrikkelin tekstissä.

Epätoivoisuuteni kirjallisuuden puutteen suhteen kasvoi lopulta niin suureksi, että päädyin tarttumaan Mannerheim-kirjallisuuteen, jota en normaalisti käsittele. Leonid Vlasovin Mannerheim Pietarissa 1887-1904 (1994) esitti vakuuttavasti koulun sijainnin Lermontovin prospekti 54:ssä.

«Kavalry Nikolaevsky school (fasad)» Константин Кудинов CC BY-SA 3.0 

Vlasovin teksti tietenkin kuvaa Mannerheimin opistovuosia 1887-1889 ja en tiedä miten sitä uskaltaa soveltaa Veli Gunnar Hohenthalin junkkarivuosiin 1903-1905. Lisäksi kirjassa on sama väite, jota ihmettelin jollain Mannerheim-sivustolla: "Siihen [Nikolain ratsuväkiopistoon] hyväksyttiin perinnölliseen aateliin kuuluvien lapsia, jotka olivat valmistuneet kadettikoulusta tai jostain opetukseltaan sitä vastaavasta siviilioppilaitoksesta." (s. 14). Hätäinen lukija jää käsitykseen, että opistoon hyväksyttiin vain aatelin jälkikasvua. Näinhän ei ainakaan 1900-luvun alussa ollut.

Wikipedia tarjoaa mahdollisuuden hypätä kieliversiosta toiseen. Hyödynsin tätä ja onnistuin löytämään venäjänkielisen Wikipedian sivun Nikolain ratsuväkiopistolle. Konekäännöksenä se vahvistaa koulun kaksivuotisuuden.

Ilmeisesti ajallisesti läheisin kuvaus koulun tunnelmasta ja gtoiminnasta olisi Vladimir Littauerin kirjassa Russian Hussar: a story of the Imperial Cavalry, 1911-1920. Mutta siitäkään ei selvinne miten papin poika Pohjanmaalta haki ja pääsi Pietariin.

Digitoidut sanomalehdet tuottivat tuloksia vain valmistumisista. Alla esimerkkejä, mutta haun voisi tehdä täydellisemminkin, sillä ylennykset ovat aina samaan aikaan ja listaan voi osua myös muiden koulujen nimillä. Näitä voisi olla mielenkiintoista verrata Castrenin listaan, sillä hänellä ei ollut (muistaakseni) käytettävissään kansallisuutta. Kun taas nämä otsikoitu "Suomalaiset Venäjän armeijassa" tms. (Ainakin Finskt militär tidskrift 10/1899 sisältää muuten listauksen Landsmän i tjänst vid ryska militären.)

• Alexander von Collan oli Nikolajewin ratsuväen koulun vanhempi lääkäri 1858-1884 (Karjala 4.6.1910)
• Ylennetty Nikolajewin ratsuväki-opistossa junkkari Hildén kornetiksi 21:teen Bälorosian, H. K. K. Suuriruhtinas Mikael Nikolajewitsin rakunarykmenttiin (Kaiku 4.9.1886)
• Armoll. päiväkäskyllä 22.(10.).8.1890 ovat Nikolajewin kavalleriaopiston junkkarit Hällström ja Moldakoff ylennetyt korneteiksi Suomen rakuunarykmenttiin. (Päivälehti 26.8.1890)
• Ylennetty tutkinnon suoritettuaan port d'epèe junkkari Nikolajewin ratsuväkikoulussa Groundstroem kornetiksi 45:teen Sewerin, Tanskan kuninkaan rakuunarykmenttiin (Uusi Suometar 23.8.1894)
• Päiväkäskyllä 24.8.1895 tutkinnon suoritettuaan junkkari Nikolajewin ratsuväenkoulussa Mellin ylennetty kornetiksi Suomen rakuunarykmenttiin (Wiipuri 31.8.1895)
• Befodrade 20.8.1898 efter aflagd dimissionsexamen port d'epée junkarne vid Nikolajevska kavalleriskolan Albrecht och Granqvist samt junkaren vid samma kavalleriskola baron von Nolcken till kornetter (Hufvudstadsbladet 23.8.1898)
• Befodrade 21.8.1899 efter aflagda examina från Nikolajevska kavalleriskolan junkerna Gadolin till kornet vid 25:e Kasanska dragonregementet, Kniper vid 42:a Mitauska, port d'épé junkaren Palmgren vid 50:de Irkutska dragonregementet, junkaren Boldt vid Osetinska kavalleridivisionen (Finlands Allmänna Tidning 25.8.1899)
• Arm. päiväkäskyllä 22.8.1900 tutkinnon suoritettuaan korotettu Nikolajewin ratsuväkikoulussa junkkari v. Brummer kornetiksi 13:een Kargopolin rakuunarykmenttiin, junkkari Björklund 46:een Perejaslavskin, sekä portepéjunkkari Schauman 51:een Tshernigovin rakuunarykmenttiin (Wiipuri 28.8.1900)
• Senaten har afslagit beviljandet af understöd åt junkaren vid Nikolajewska kavalleriskolan E. Lindgren (Åbo Tidning 22.5.1901)
• Efter aflagda examina befodrades 23.8.1902 till officerare från Nikolajevska Kavalleriskolan portd'epéejunkaren Lindgren till kornett vid livgardets Hennes Majestäts kyrassieregemente (Åbo Underrättelser 27.8.1902)
• Armollisella päiväkäskyllä 9/22.8.1904 tutkinnon suoritettuansa korotettu Nikolajewin ratsuväkikoulusta junkkari Gottlund kornetiksi 46:teen Pereslawin Keisari Aleksanteri III:nen rakuunarykmenttiin (Wiipuri 27.8.1904)

Liikkuvainen Tobias

Isokyrön Yryselän kylän Hissalassa syntyi 24.3.1768 Clemet Hissarille ja Susanna Johansdotterille poika, joka kastettiin nimellä Tobias. Hän on vanhempiensa kanssa rippikirjassa 1790-1791, vaikka rippikirjan 1792-1801 mukaan hän on lähtenyt joulukuussa 1790 Vöyriin.

Vöyrissä hän oli pestautunut sotilaaksi Pohjanmaan rykmenttiin. Komennukselta Hangonniemelle hän karkasi Venäjälle. Sieltä palattuaan oli ollut Viaporissa Leskikuningattaren henkivartiorykmentin rullissa, kunnes erosi armeijasta 1804 ja lähti takaisin Pohjanmaalle.

Vanhassa kotiseurakunnassa hän oli avioitumisaikeissa, mutta liikkuvan elämänsä vuoksi esteettömyys ei ollut selvä asia. Tämä näkyy rippikirjasta 1802-1810, mutta vielä selvemmin kuulutuksesta sanomalehdessä Inrikes tidningar 6.5.1807, josta elämänvaiheensa poimin.

Kirkkoherra ei saanut tietoja Tobiaksen aiemmista avioliitoista ja hänet vihittiin Isokyrössä 27.9.1807 Caisa Månsdotterin kanssa.  

Kun lapsia voitiin valmentaa tulevaisuuteen

Suurin osa EOD-verkoston minua kiinnostavista kirjoista ja painatteista on ollut 1700-luvulta. Poikkeuksiin kuuluvat kaksi kirjaa, jotka sopivatkin esiteltäväksi yhdessä.

Tukholmassa 1871 painettu Militärisk Bilderbok för gossar on juuri sitä mitä otsikko sanoo. Sotilaallisia kuvia pojille, jotka näkivät niissä yhteyden omien leikkiensä ja aikuisten maailman välillä.

Oliko tarkoitus viihdyttää? Antaa ideoita leikkeihin? Valmistaa mahdolliseen sotaan?

Jälkimmäinen olisi ollut hyödyllistä monessa maassa - mutta ei Ruotsissa. Eli aivan helppoa ei lasten valmentaminen tulevaisuuden toimiin ollut 1800-luvun lopullakaan.

Mutta sotaakin pysyvämpää on ruuan tarve eikä sen laittaminenkaan ole vielä loppunut. Nykyajan lapsille suunnatut keittokirjat kuvannevat molempia sukupuolia, mutta Helsingissä 1909 painettu Edit Reinilän Kokbok för lekstugan on kansikuvansa (alla) mukaan tarkoitettu tytöille.

Silmäilemällä sisältöä en huomannut suurta eroa muihin ajan keittokirjoihin. Leipätaikinoissa nesteen määrä oli vähennetty 2 desiin, mutta ohjeiden selostukset eivät olleet erityisen yksityiskohtaisia eli käyttäjiltä odotettiin jo jonkinlaista kokemusta tai osaavan auttajan läsnäoloa.

Kaksi kasarmia ja leiri

Viime kesän kävelyillä pyörähdin pitkästä aikaa Kruununhaan itäreunalla ja hetken ihmettelin mitä ihmettä Sotamuseon massiivisessa rakennuksessa on alunperin ollut. En lähtenyt ottamaan selvää, mutta vastaus tuli vastaan Kansanvalistusseuran kalenterista 1884 (Kansalliskirjasto, Aarteet) - kuvien kanssa.

"Elisabetin torin varrella Helsingissä kohoaa komea tiilirakennus ja sen takana muitakin, jotka täyttävät koko kortteerin. Täällä on Uudenmaan pataljoonan asunto."

"Ent. Asevelvollisen" artikkelissa Asevelvollisten uudet kasarmit ja vähän asevelvollisten elämästä rakennus esiteltiin perusteellisesti. 

Lisäksi kerrottiin, että

Likellä tätä kasarmia, vaikka toisessa kortteerissa on rakennettu muhkea kolmikertainen huoneus, pataljoonan upseeristoa varten; siinä on myöskin kanslia ja asuntohuoneita nainutta alipäällikkökuntaa varten.

Jollain kävelyllä voisi tuokin osua silmiini?

Lopuksi artikkelissa oli kuva "eräästä leiripaikasta", joka sattui olemaan Mäntyharjulta. Sen käytöstä kirjoittaja ei kerro, sillä "Reservin harjoituksista on juuri näinä aikoina puhuttu ja kirjoitettu niin paljon, ettei liene tarpeellista siitä sen enempää kertoa."

Aihepiiristä kiinnostuneille muistutukseksi Kansalliskirjaston artikkelihakemiston osuus Sotalaitos ja sotahistoria.

Pohjanmaan rykmentin vaivat

Pari vuotta (eli muisti-inflaation huomioon ottaen 4-8 vuotta sitten) yritin Kansallisarkistossa käydä läänintilien verifikaatteja järjestelmällisesti läpi erästä projektia varten. Aivan toivotonta, kun osa oli mikrofilmattu ja osa ei.

Nyt on osa digitoitu (ja osa ei), mikä tekee samasta harjoituksesta hieman helpomman. Edelleen tosin joutuu kärsimään siitä, että tilien alussa on vaihtelevasti ja vaihetlevalla tarkkuudella sisällysluetteloita. Mutta - positiivisesti ajatellen - selaamaan joutuessaan löytää asioita, joita ei osaisi hakeakaan.

Kuten Hangon niemen linnoitustöihin osallistuneiden Pohjanmaan rykmentin sotilaiden sairasluettelon tositekirjasta 1802 (KA 7826:3848). Oma esi-isäni samassa rykmentissä oli joko toisella työmaalla tai terveenä, mutta ehkäpä joku toinen sukututkija löytää tästä tiedonripun? Yläkulman mukaan kyseessä jäljennös, onko vastaavia sotilaslähteissä?

(Ote, jatkuu vielä samalla ja seuraavalla sivulla.)

Tiedätkö missä esi-isäsi oli lokakuussa 1762?

Läänintilien Suomen koskenperkauksen tilit Porin läänistä 1762-1762 (7099) kuullosti paikallishistoriallisesti kiinnostavalta. Mutta selauksen perusteella asiakirjasta saavat eniten iloa Porin rykmentin miehiä tutkivat. Työlistojen perusteella he voivat saada kohteensa muutaman viikon tarkkuudella tietylle työmaalle tiettyyn toimeen. Kas, näin:

Vastaavan nimisiä ja varmaankin vastaavan sisältöisiä asiakirjoja on äskettäin digitoitu muualtakin maasta. (Saa esiin vapaasanahaulla 'koskenperk')

Tietenkin taas on vielä tarkempaa tietoa tarjolla tärkeämmistä ihmisistä. Töitä valvoneen Anders Janssonin jälkiä voi tiliaineiston perusteella seurata päivä päivältä, Viaporista alkaen. Mies liikkui otsikon perusteella kahdella hevosella. Ratsasti (?) toisella ja toinen kuljetti instrumentteja.

Ensimmäisessä maailmansodassa

Ancestry.com lisäilee tietokantoja valikoimaansa jokseenkin jatkuvalla syötöllä, mutta amerikkalainen tutkimukseni on niin kapeaa, että harvemmin ryntään uutuuksia tarkastamaan. Tämän viikon "New York, Abstracts of World War I Military Service, 1917-1919" kuullosti lupaavalta sekä siirtolaistutkimuksen että Hohenthal-nimitutkimuksen puolesta, joten ei kun tekemään hakuja.

Mutta ennenkuin kerron niiden tuloksista, teen sen, mitä olisi pitänyt ja pitäisi aina tehdä ennen hakuja. Eli tutustun lähteen taustaan. Kortit on kirjoitettu vuonna 1920, mutta juuri muuta Ancestry ei näköjään kerrokaan. Tähän asti olin luullut lähteiden kuvauksia asiallisiksi, mutta ilmeisesti en ollut kovin moneen tutustunutkaan. Vaikka on pitänyt.

Suomi syntymäpaikkana tuotti 295 hakutulosta. Osassa oli paikkakuntatieto, mutta kaupunkien ja pitäjien nimet olivat joko kortin kirjoituksessa tai indeksoinnissa menneet usein jollain tavalla vinksalleen. Mukana oli yksi Kokemäellä syntynyt, jota en tähän mennessä ole laskenut Kokemäen siirtolaisten joukkoon: Herrassöörinkini poika Axel Corfitz Knorring s. 13.5.1886. Korttinsa näyttää tältä:

Mies oli ollut Euroopassa 15.9.1918-2.7.1919. Sotapalveluksensa koodiviidakon avaaminen vaatisi mielenkiintoa, jota en omaa.

Hakulistan viimeisenä oli mies, joka ei ollut syntynyt Suomessa vaan astunut siellä palvelukseen. Täh? Onneksi kortti oli avattavissa. Kyse oli laivasta USS Finland.

P. S. Suomalaisia ensimmäisessä maailmansodassa olen käsitellyt tässä blogissa aiemmin marraskuussa 2010. Helmikuussa 2011 käsittelin kysymystä Kekkonen ensimmäisessä maailmansodassa?

Sotilaista sekalaista 1800-luvulta

Sotilasaineistojen oppitunneilla muistista puski Kokemäen kirkonarkiston syövereissä nähdyistä 1800-luvun ruotusotilassopimuksista (kai?). Asia oli aiemminkin palannut puolittain mieleen, sillä idealistassani oli siitä kysymysmerkillä varustettu nootti. Onneksi SSHY:n aktiivit olivat tehneet hakmistoja myös luetteloihin, joten parissa minuutissa pystyin varmentamaan, että sopimukset tosiaan olivat Kokemäetä. Osa ruotsiksi ja muutama suomeksikin:

Opetuksia. 1) tee kunnon muistiinpanoja ja 2) oman tutkimuspaikkakunnan kirkonarkistoon kannattaa tutustua jokaista yksikköä myöden.

Jatkoksi idealistan muuta sotilaallista sisältöä:

Google on digitoinut Säännöt Ruotutalonpojille ja Ruotusotamiehille: suomen ruotu-sotawäen Tarkk'ampuja-pataljoneissa (1855).

Sodista ja sotilaista 1800-luvulla löytyy runsaasti materiaalia Kansalliskirjaston digitoimista sanomalehdistä ja aikakauslehdistä, joissa voi olla kuviakin. Sanomalehtien osalta voi tekstihaun rinnalla hyödyntää hakemiston osiota sotalaitos ja sotahistoria. Joskus olen laittanut ylös, että pataljoonien alla on samantapaisia raporttikirjeitä kuin pitäjistäkin.

En tiedä onko hakemistossa, mutta johonkin hakuuni on osunut Finlands Allmänna Tidningin liite 10.7.1858, jossa on lueteltu testamentitta kuolleita sotilaita.

Turkin sodasta on lehdistössä paljon. Yksi verkkokalastettu tutkimuskin varastossa.Teuvo Laitila: Soldier, structure and the other : Social Relations and Cultural Categorisation in the Memoirs of Finnish Guardsmen Taking Part in the Russo-Turkish War, 1877-1878

Brown Universityn digikokoelman käyttöehdot eivät salli materiaalin jakamista täällä, mutta toivottavasti kuitenkin linkityksen Krimin sotaan liittyviin kuviin:

• Russian dragoons of Finland, c.1850
• Sketch of the final attack on Bomarsund from the north ... August 16 1854
• Prisonniers Russes de Bomarsund 
• Prise de Bomarsund 
• Bomarsund. Combined attack on the forts. August 15, --1854
• Bomarsund and its fortifications, in the Aland Islands
• Assaut et Prise de Bomarsund, le 15 Aout 1854

Saman sodan kuvat Gallicassa ovat vapaata riistaa:

•  Attaque du Fort de Hango (Finlande) par les vapeurs anglais, Dragon et Magicienne. 22 mai 1854 : [estampe] 
•  Massacre de l'équipage du canot le Cossak à Hang, en Finlande (5 Juin 1855) : [estampe] 
•  Division anglaise détruisant les forts des Russes à l'entrée du Golfe de Finlande : [estampe] 
•  Plan des environs de Bomarsund

 Aihepiirin tiimoilta vielä Gallicasta kertyneitä kuvia emämaan sotilaistakin

• Scènes de la guerre de Crimée. 
• Armée russe, 1892 / [photogr. par E. et F. de Jongh]
• Année 1814. N° 2. «Soldats de l'Armée Russe» : [estampe]
• Année 1815. N° 1. «Officiers de l'Armée Russe» : [estampe]
• Cavalerie russe : Cosaques = Russische Reuterei : Kosaken : [estampe]
• Garde impériale russe, à cheval : [estampe]
• Garde impériale russe = Russische kaiserliche Garde. Escadron des cent gardes (Grande tenue) : [estampe]
• Armée russe. Cosaques de la Garde Impériale : [estampe]
• [Armée russe / par R. de Moraine.]
• [Types photographiés de l'armée russe]
• N° 3. «Officier des Dragons Russe» : [estampe]
• [Armée russe, 1860 / lithographies en noir par R. de Moraine.]
• Officier russe suivi de son brosseur : [estampe]

(Jos on kiinnostunut Venäjästä ensimmäisessä maailmansodassa niin kuvahaku sanalla 'russe' Gallicassa tuottaa elämyksiä.)

Kurssin aloitus, palautetta ja sattuma

Kurssin aloitus. Eilen illalla alkoi Kari-Matti Piilahden kuuden kerran sukututkimuksen teemakurssi. Moni mukaan halunnut jäi odotuslistalle.

Ensimmäisenä aiheena oli sotilaslähteet. Arbiksen kurssilla niitä käytiin rauhallisesti, mutta tästä pikakertauksesta sain uuttakin tietoa. Ja ristiriitaistakin: ratsumiehet ja rakuunat ovat nyt lopullisesti sekaisin päässäni. Piilahdelta kuulin ensimmäistä kertaa Militaria II:een KA:ssa sisältyvästä H. Klemetin kopiokokoelmasta suomalaisten rykmenttien pääkatselmusluetteloista 1719-1721. Ensin ajattelin "sääli, että ajan sotilaani on jo selvitetty", mutta mentyämme jonkin matkaa eteenpäin pulpahti päähän esi-isä, joka saapui suuren Pohjan sodan hämärästä Kokemäelle pitäjänkirjuriksi. Häntä voisi ainakin yrittää hakea...

Toinen KA:n erikoisuus, jonka Piilahti mainitsi on Kaj Dunckerin yksityisarkisto, jossa on tietoja Ruotsin ajan upseereista ja aliupseereista. Muistaakseni juuri sieltä löysin eräiden esivanhempieni avioliiton. Ja tätä kirjoittaessani keksin lisää tarkistettavaa. Taas kerran: opiskelu kannattaa.

Palaute. Sain viereeni istumaan sukututkijatuttavani, jonka kanssa olen istunut lukuisissa muissakin saleissa. Hän surffaili tablettitietokoneellaan opetuksen alkua odottaessamme ja johonkin monologieni taukokohtaan onnistui antamaan palautetta blogini ulkonäöstä. Hän kaipasi yläpalkkia linkiksi etusivulle ja huomautti, että tekstistä linkit eivät erotu.

Yläpalkkia en suostu (ainakaan juuri nyt) palauttamaan, sillä a) se vie turhaa tilaa, b) kaikki kävijät eivät ymmärrä sen roolia linkkinä ja c) satunnaiset kävijät tekevät turhan nopean u-käännöksen kun vasemmassa yläkulmassa on sana sukututkija. Mutta linkkien näkymättömyys käytössä olleessa mallineessa on harmittanut jatkuvasti itseänikin, joten oli aika vaihtaa. Kysyn ensi maanantaina menikö huonommaksi. Ja kiitän palautteesta.

Sattuma. Nimenhuudossa noteerasin äitini pikkuserkun nimen ja sen kuittauksen aivan selkäni takana. Tauolla tervehdimme ja vaihdoimme kuulumisia. Hän ehti m.m. sanoa positiivisen sanan yhteisiä juuriamme käsittelevästä kirjastani ja sellaisethan ilahduttavat aina.

Sotahistoriaa yhdestä kirjasta

Lukiessani Veijo Meren kirjasta Tätä mieltä. Esseitä ja monologeja kohdan

Minulle ovat sodassa oleeet henkilöt sanoneet, että alle 20-vuotias, tai vielä 20-vuotiaskin, leikkii: eivät hänelle ole totta kuolema ja elämä. Sen takia sodat käydään näillä nuorilla ikäluokilla. [...] Siis vain nuori, joka ei realisoi, jolle ei ole todellisuutta kuolema, jolle merkitsee enemmän se, mitä kaverit sanovat, niillä käydään sodat.(s. 31)

palasi mieleen sodan historian luennolla käyty keskustelu nuorista miehistä ja sodasta.

Meri pysäytti toisenkin kerran sotaan liittyvällä pätkällä:

On kuulemma venäläisten mielestä ollut hirvittävää joutua sodassa suomalaisten vangiksi. Ei niin, että suomalaiset jotenkin nautiskellen, sadistisesti tuhoaisivat, mutta niin kuin puuseppä vetää lastun puutsa, niin suomalainen saattaa vetää 20 sotavankia konepistoolilla, kun ei viitsi viedä niitä kokoamispaikkaan. Siis tämä empatian puute ja käytännöllisyys on tutkittu tosiasia. (s. 51-52)

Kas, sivulla 52 Meri mainitsee Hitlerin.

Toisessa tyylilajissa Meri kertoo akateemikko Erkki Laurilalta kuullun tarinan, joka alkaa kun 30-vuotisen sodan aikana olli yksi Hauhon Ilmoilan kylän hakkapeliitoista kaatunut.

Kylän miehet kokoontuivat pohtimaan tilannetta ja miettimään, kuka jouti sotaan. Päädyttiin Kalleen, joka oli laiska mies ja ahkera naisten aitoissa kävijä. Näin saatiin lyödyksi kaksi kärpästä yhdellä iskulla: saatiin mies sotaan ja kylä rauhoitetuksi. Mutta täytyi lähettää myös hevonen ja varusteet ja se olikin jo paljon pahempi pulma, joka tuotti pelkkää menoa kylälle, hyödyttämättä ketään. Keskustelu katkesi tähän. Lopulta pyysi puheenvuoron Puntila, Bertolt Brechtin herra Puntilan esi-isä, ja sanoi: Valtiaan vaan Kalle, mutta tapetaan se saman tien täällä kotona, niin säästetään kaikki kulut. Miksi sitä tarvitsee lähettää Saksaan asti tapettavaksi. (s. 65-66)

P.S. 1. Digitoitu Finska kadetter (1887)
P.S. 2 Digitoitu komea kuva suomalaisista sotilaista Venäjän armeijassa.